Suomalaisen tiedotuksen kalman tuoksuinen kukkanen itää jälleen yksipuolisuuden mullasta. Yleensä meillä media hehkuttaa eutanasiaa eli arvokasta kuolemaa yksinään ilman sen pahempaa perehtymistä niihin syihin, jotka tekevät elämän vähemmän arvokkaaksi eli kipuihin. Ikävä vaiettu tosiasia Suomesta piilee siinä, että Suomi kuuluu kivunhoidon kehitysmaihin - meillä joka hetki miljoona ihmistä kärsii kivusta.
Ennen kuin edes puhumme eutanasiasta tulisi meidän ensi nostaa kivunhoitomme edes kansainväliselle keskitasolle. Tämä jälkeen meidän tulisi keskustella kivunhoidosta ja eutanasiasta rinnakkain, sillä useimmiten elämän arvokkuus hautautuu massiivisen kivun alle. Lievästi ilmaistuna ihmetyttää valtamedian tyyli pitää kiinteästi toisiinsa liittyvien asioiden käsittely aina erillään.
Kolmas asia, joka tulisi nostaa keskusteluun löytyy etanasian päättäjästä: Voiko esim. perintöä kärkkyvät sukulaiset päättää omaisen hoidon jatkamisesta? Entäpä kuinkapa sopivat yrityksiä palvelevat yksityislääkärit, jotka korostavat taloudellista tehokkuutta? Entäpä tunnetusti työnantajan etua puolustavat vakuutusyhtiöiden lääkärit? Pitäisikö jokaiseen kuntaan perustaa eutanasialautakunta valvomaan ja päättämään ihmisten tasapuolisesta oikeudesta arvokkaaseen elämään?
Entäpä kuinka itse toimenpide eli, suoraan todettuna, teloitus tulisi suorittaa. Aina potilaan elintoiminnot eivät hyydy kivuttomasti hoidot lopettamalla. Pitäisikö meidän luoda joku pykälistö ja laki, jonka mukaan ihmisestä päästetään arvokkaasti ilmat pihalle? Kun etenemme näin pitkälle, täytyy muistaa etteivät kaikki lääkärit puolusta eutanasiaa. Siispä lääkäriä ei voida velvoittaa teurastamaan hoitamaansa potilasta. Toisin sanoen tarvitsemme terveydenhuoltoomme pyövelin virkoja.
Kun huomioimme maassamme miljoonan ihmisen potevan kroonista kipua, ei riitä, että joka kuntaan perustetaan yksi pyövelin virka - suuremmilla paikkakunnilla tarvitaan kaupunginosapyöveleitä. Tällaiseen pohdintaan ajautuu ainoastaan siksi, ettei valtamedia käsittele asioita riittävän monipuolisesti ja perusteellisesti, vaan se esim. hehkuttaa eutanasiaa ainoana inhimillisenä ratkaisuna ja leimaamaa sen vastustajat tiukkapipoisiksi uskovaisiksi. Kun hoidon sijaan rankaisemme kivusta, perimmäinen kysymys lienee: KANNATATKO KUOLEMANRANGAISTUSTA?
LINKIT:
Miljoona suomalaista kärsii kroonisista kivuista
Kipupotilaat kokevat, ettei heitä oteta vakavasti päivystyksissä – "Pahimmassa tapauksessa annetaan lähete päihdepolille"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tuhraappa tähän aikasi kuluksi jotain! Kiitos!