MONENKALTAISTA URHEILUJOURNALISMIA

Luovalla ammattioimittajalla ja mukavalla kaikkien kaveriksi pyrkivällä tusinarustarilla on eroaa kuin paistepäivällä ja synkimällä yöllä! Länsi-Suomi osaa nostaa ikätkin asiat tyylikkäästi esiin.

Toimittajan vastuu suuntautuu kolmeen kohteeseen: LUKIJOIHIN, TOIMITUKSEN KOHTEESEEN ja HÄNEN OMAAN USKOTTAVUUTEENSA! Kun ammattitoimittaja työskentelee, ei hänen uskottavuutensa kärsi, koska lukijat sekä toimituksen kohde tietävät julkaistun tiedon pitävän kutinsa ja kestävän kritiikin puhurit kuin Kutilan maali! Eihän tämä vaadi muuta kuin totuudessa pysyttelemistä, joten luulisi toimittamisen ja etenkin urheilutoimittamisen olevan armottoman helppoa puuhaa: kerrot lopputuloksen plus sen miten siihen päädyttiin.

Ongelmia syntyy yleensä, kun ns. toimittaja ryhtyy valitsemaan totuudesta kertomisen sijaan puolta. Tämä puolen valitsimen tapahtuu usein miten ikävän uutisoitavan asian yhteydessä. Totuuden kustannuksella ns. toimittaja suojelee kavereitaan, joista uutisoi. Vaikeneminen ja vähättely täytyy lukea valheiksi siinä missä väärän tiedon levittäminen. Näin toimivan ns. toimittajan uskottavuutta suojelevat ainoastaan he kenen eduksi hän kiertää totuutta ja etteivät useimmat sattuneet näkemään, mitä jäi kertomatta tai mikä julkituotiin vähätellen.

Pitkään jatkuneen vajavaisen ja kuivan uutisoinnin seurauksena lukijat leipiintyvät uutisointiin. Sitä ei enää noteerata edes kahvipöytäkeskusteluissa. Uutisoija ja hänen välineensä menettivät merkityksensä - vain juttujen otsikot luetaan ja kuvat katsotaan, mitättömyyden vuoksi ne myös unohdetaan välittömästi. Asiantuntemuksella, luovuudella ja rohkeudella toimittaja herättää lukijoita ja synnyttää juttuja jotka muistetaan ja joihin palataan kahvipöytäkeskusteluissa vielä vuosien jälkeen.

Viikon sisällä sain lukea kaksi juttua joiden otsikolla ja kuvalla toimittaja kykeni pysäyttämään minut ja lukemaan kirjoittamansa jutun. Lauantain Turun Sanomissa oli Pekka Järviön yhden palstan juttu käsipallosta, joka ei kiinnosta massoja, mutta jutun otsikko: PIF OTTI ENSIMMÄISEN VOITON 24 VUOTEEN, herätti kiinnostuksen. Luovalla otsikkovalinnalla Järviö teki palveluksen paraislaisille. Ehkä nyt pienen jutun myötä Paraisilla joku menee pitkästä aikaan katsomaan käsipalloa.

Sanomalehti Länsi-Suomi uutisoi uusikaupunkilaista koripallosta vain silloin, kun jotain uutisoitavaa tapahtuu. Tuolloin urheilua arvostava lehti antaa koripalloilullemme ruhtinaallisesti palstatilaa. Loppuviikosta yksi lehden miltei koko aukeama käytettiin Korihait-uutisointiin: Esiteltiin uusi pelaajavahvistus ja julkaistiin otteluraportti. Kyseisestä aukeamasta teki ikimuistoisen juttua tukeva valokuva, jossa valmentaja ja pelaaja korottavat ääntä toisilleen. Erikoinen tilanne tallentuu kameraan, kun kuvaaja on perehtynyt urheilulajiin ja osaa seurata tapahtumia.

Länsi-Suomi on jutuillaan saanut jopa minut seuraamaan paikallista koripalloa. Joka päivä odottaa uutisia tai tietoja taustoista. Rehellisellä totuuden kertomisella toimittaja on tehnyt palveluksen urheiluseuralle, työnantajalleen ja minulle: SEURATAAN JOUKKUETTA, TILATAAN LEHTI ja VIIHDYTÄÄN LUKEMISEN PARISSA. Oivaltava ja totuuden esiin nostava rehellinen toimittaja ansaitsee kiitokset toisin kuin nuoleskeleva tusinajutturustari, jonka kirjoituksesta jää lukijalle vain ikävä maku suuhun. Ammattitaidoton ja nuoleskeleva toimittaja/tiedottaja tappavat kiinnostuksen lajiin ja seuraan.

Ammattitaitoinen ja luova toimittaja kykenee kääntämään positiiviset asiat pitkällä jänteellä voitoksi. Muistan aikoinaan, kun Heikki Walan kanssa neuvoteltiin ratkaisuista, joilla estettiin pelillisestä aallonpohjasta seuraava katsomojen tyhjentyminen. Homma onnistui hienosti ja kaupunkilaiset saatiin ensin katsomaan kuinka syvällä Korihait ui ja kuinka se lopulta nousi pelaamaan mestaruudesta. Korihaissa lähtisin tekemään voimakasta yhteistyötä Länsi-Suomi lehden kanssa. Seura voisi ryhtyä vaikkapa lehden asiamieheksi myymään tilauksia - tästä hyötyisivät niin seura, lehti, kuin ihmiset, joita koripallokärpänen puree!