Opetussunnitelma unohti urheilun - muisti sirkuksen?

Jokaisessa kaupungissa tulee laatia opetusohjelma, ja sitä tulee kaupungissa myös jotenkin noudatella. Opetussuunnitelmassa määritellään opetuksen perusteet ja niitä tulee kuntien ja kaupunkien koulujen noudattaa. Uudessakaupungissa tarjoillaan hienosti oppilaille erilaisia ja varsin persoonallisia kulttuuririentovaihtoehtoja. Opetussuunnitelmamme nostaa esiin teatteri ja jopa sirkustaiteen. Omana erikoispiirteenä Uudessakaupungissa opetussuunnitelmassa korostetaan yrittäjyyttä. Päivän hengen mukaisesti opetussuunnitelmamme huomio monikulttuurisuuden, erilaiset uskonnot ja luonto arvojen kunnioittamisen. Löytyypä ohjelmasta mainita Hinkuhankkeestakin.

Opetussuunnitelman monipuolisuudelle sekä kulttuuririentopainotteisuudelle täytyy nostaa hattua. Suunnitelmaa tutkaillessa herää huolenaiheitakin mieleen, sillä en löytänyt opetussuunnitelmasta sanaa urheilu tai edes mainintaa ensimmäisestäkään urheilulajista. Jos aikaisemmin meillä satsattiin urheilussa esim. koripalloon, jääkiekkoon, jalkapalloon, salibandyyn, pesäpalloon jne., niin tullaanko tulevaisuudessa mainittujen urheilumuotojen kustannuksella satsaamaan esim. sirkukseen siten, että peruskoulussamme aukeaa tietämys ja alkeet vaikkapa tulennielijän tai leijonankesyttäjän urille?

Mikäli opetussuunnitelmaan olisi liitetty vuosiviikkotuntimäärät ja niiden jakautuminen eri aineiden myötä, saisi esim. sirkus- ja teatteripainotteisuudesta hyvän kuvan. Samalla kaupunkilaisille selviäisi uusien opetuspainoteiden vaatimat investointitarpeet: Onko opetusohjelman toteutumisen turvaamiseksi ryhdytty etsimään leijonia tai elefantteja sirkuspainotteisuuden turvaamiseksi ja onko nämä uudet opetustuntimäärää nielevät vaihtoehdot pois urheilun tuntimäärästä? Uskonnosta ne eivät ainakaan voi olla pois, koska meillä tullaan satsaamaan vieraiden uskontojen ja kulttuurien avartamiseen oppilaille.

Äkkipäätä herättää ihmetystä opetussuunnitelmassa korostettu yrittäjyys ja sen voimakas esiin nostaminen. Kuinka seitsemän vuoden ikäisille avataan yrittäjyyden salat ja kuinka yrittäjyysvalitukseen nivoutetaan paikallisuus? -Huomioidaanko paikallisuus esim. uusikaupunkilaisen yrittäjän uraa avaavalla käytännön esimerkillä: Yrittäjän pitkä tie huipulle aina torivahdiksi asti? Varmasti asiantujoista koostuva lautakunta paneutuu esittämättömääni problematiikkaan armottomalla ahkeruudella, antaa suunnitelmalle oman täydennyksensä ja avaa sen kaupunkilaisille.

Opetussuunnitelmaan on kasattu kaikenlaista päivän puheenaiheista yrittäjyyteen, siitä puuttuu se asia, joka ei suunnitelman väsääjää kiinnosta eli urheilu. Aika näyttää, onko kyseessä tyypillinen sanahelinä ja opetus jatkuu tutuilla urilla joskin siirtyen pulpeteista säkkituoleihin. Siinäpä lautakunnalla kyselemistä. Itse, jos istuisin lautakunnassa, ilmaisisin huoleni urheilun osuuden olemattomuudesta ja vaatisin selkeitä lukuja tuntimääristä und varojen käytöstä. Onhan hienoa, jos Uusikaupunki, ensimmäisenä Suomessa, tarjoaa seitsemänvuotiaalle mahdollisuuden astua leijonankesyttäjäyrittäjän uralle, mutta mistä se on pois ja kuinka laajaa oppilasmäärää tällainen hieno plus ainutlaatuinen mahdollisuus palvelee?!



 OHESSA OPETUSSUUNNITELMA

"Uudenkaupungin opetussuunnitelma

Kouluissa painotetaan lukemisen ja kirjoittamisen merkitystä, sillä luku- ja kirjoitustaito sekä monipuolinen lukeminen ja kirjoittaminen edistävät ajattelun taitoja. Lukemiselle ja kirjoittamiselle annetaan aikaa kaikissa oppiaineissa ja eheyttävissä monialaisissa kokonaisuuksissa. Lukemaan ja kirjoittamaan houkutellaan monin tavoin ja oppilaiden mielenkiinnon kohteet otetaan huomioon. Kirjoittamisen ja kielenhuollon merkityksellisyyttä painotetaan kaikissa oppiaineissa.Tehdään yhteistyötä kirjaston kanssa.

Eri oppiaineiden opetuksessa tutustutaan omiin juuriin sekä paikalliseen historiaan ja kulttuuriin. Ajankohtaisia tapahtumia käsitellään kaikkien oppiaineiden opetuksessa. Koulun kulttuurikasvatuksessa hyödynnetään paikallista erityisosaamista (esimerkiksi musiikkiluokkatoiminta, sirkus, teatterit, kuvataide). Oppilaita kannustetaan jakamaan oman kulttuurin perinteitä ja kulttuurisia tapoja. Jokainen kulttuuri on yhtä arvokas. Erilaisten kulttuuristen tapojen, myös eri uskontoihin pohjautuvien, tunteminen, ymmärtäminen ja hyväksyminen on osa yleissivistystä. Moninaisia kulttuurisia tapoja hyödynnetään ja niihin kannustetaan eri oppiaineiden opetuksessa, oppiainerajat ylittävissä eheyttävissä kokonaisuuksissa ja muussa koulun toiminnassa kuten päivänavauksissa, juhlissa ja ruokailuun hiljentymisessä. Kansainvälisyys ja monikulttuurisuus näkyy myös kuntien kieliohjelmissa, osallistumisessa kansainvälisiin yhteistyöprojekteihin ja ystävyyskoulutoimintaan. Näin parannetaan sekä oman että muiden kulttuurien ja uskontojen tuntemusta. Kaikessa vuorovaikutuksessa korostetaan hyvän ja kunnioittavan käytöksen merkitystä.

Kouluissa opetetaan arvostamaan työntekoa ja yleisiä käden- ja arjentaitoja. Nukkumisen, liikkumisen ja terveellisen ravinnon merkitystä korostetaan terveyttä ja yleistä hyvinvointia edistävinä tekijöinä. Oppilaan kiinnostusta ruokaan ja terveyteen herätetään aistikokemusten, tutkimisen ja osallisuuden kautta. Erityistä huomiota kiinnitetään päihdekasvatukseen, verkkoturvallisuuteen ja oman talouden hallintaan. Koulut tekevät aktiivista yhteistyötä mm. koulupoliisien ja pelastusviranomaisten sekä sosiaali- ja terveysviranomaisten kanssa.

Monilukutaidon kehittämisessä tehdään aktiivista yhteistyötä koulun ja kirjaston sekä eri medioiden kanssa. Kaikissa oppiaineissa käsitellään kullekin tiedon- ja tieteenalalle ominaista lukutaitoa, merkkikieltä ja symboliikkaa. Erityistä huomiota kiinnitetään mediakriittisyyden vahvistamiseen.

Tieto- ja viestintäteknisten taitojen oppiminen on jokaisen oppijan oikeus. Tieto- ja viestintätekniikan avulla uudistetaan ja tehostetaan oppimista, vähennetään opettajakeskeisyyttä, lisätään oppilaslähtöistä oppimista ja vuorovaikutteisia pedagogisia käytäntöjä sekä yhteisöllistä tekemistä ja oppimista. Tieto- ja viestintätekniikan käyttö antaa uusia mahdollisuuksia opetuksen eriyttämiseen ja vahvistaa näin oppilaan yksilöllistä oppimista ja opiskelumotivaatiota. Tieto- ja viestintätekniikkaa käyttämällä vahvistetaan oppilaan monilukutaitoa, erilaisten viestien tulkinnan ja tuottamisen taitoja, informaation etsimistä, tuottamista, analysoimista sekä kriittistä suhtautumista informaatioon, sen hankintaan ja tulkitsemiseen.

Vastuu tvt-strategian toteuttamisesta on jokaisella opettajalla. Koulun johtaja vastaa siitä, että monipuolinen oppimisympäristöjen käyttö kuuluu koulun toimintakulttuuriin. Oppilaiden käytössä on ajanmukaiset ja monipuoliset tieto- ja viestintätekniset laitteet, ympäristöt ja oppimateriaalit, jotka palvelevat pedagogisia tavoitteita.

Työelämätaitojen ja yrittäjyyden opetuksessa suositaan toiminnallisia ja kokemuksellisia työtapoja ja teeman ympärille rakennetaan eheyttäviä monialaisia kokonaisuuksia (esim. vierailut erilaisiin työpaikkoihin,myyjäisten, kirpputorien ja discojen järjestäminen, kauppaleikki, yrityskylä). Työpaikkavierailuihin yhdistetään tapakasvatusta. Opetuksen suunnittelussa ja järjestämisessä tehdään yhteistyötä Varsinais-Suomen YES-yrittäjyyskasvatusverkoston kanssa ja opetuksessa hyödynnetään Varsinais-Suomen yrittäjyyskasvatuksen strategiaa ja toimintamalleja.

Varsinais-Suomen yrittäjyyskasvatuksen strategia

Yrittäjyyskasvatuksen toimintamalleja

Osallistuminen, vaikuttaminen ja kestävän tulevaisuuden rakentaminen näkyy aktiivisesti koulun toimintakulttuurissa. Koulujen oppilaskunnilla on aktiivinen rooli ja muutenkin huolehditaan kaikkien kuulluksi tulemisesta.Kuulluksi tulemiseen ja vaikuttamiseen järjestetään erilaisia tapoja ja mahdollisuuksia (esim. palautelaatikko, rehtorin kyselytunti, luokanvalvojan vartti). Kouluissa tehdään erilaisia oppilaita osallistavia projekteja yhteistyökumppaneiden kanssa. Oppilaiden yhteiskunnallista ajattelua herätellään toiminnallisesti esimerkiksi nuorisovaltuuston, lasten parlamentin ja varjovaalien avulla.

Oppilaille annetaan elämyksiä ja kokemuksia luonnon moninaisesta tärkeydestä ja merkityksellisyydestä. Luonnon merkityksellisyyttä toteutetaan hyödyntämällä luontoa oppimisympäristönä. Lähiympäristöstä huolehditaan monin eri tavoin (esim.roskien siivoaminen, kompostointi, palstaviljely, paikalliseen Hinku-hankkeeseen osallistuminen). Erityinen painoarvo on herkän saaristoluonnon kunnioittamisessa ja Itämeren suojeluun liittyvissä asioissa. Oppilaat tutustuvat kestävään ruokatuotantoon lähiruokakäsitteen kautta."


LINKKI: Uudenkaupungin perusopetuksen opetussuunnitelma vuosiluokille 1-9