PRINTTIMEDIA: sanananvapaus vai keskustelun kapeus?

Printtimediassa saa nykyään kirjoittaa ihan mitä hanssa ja se syö näiden julkaisujen uskottavuutta. Sama henkilö, joka on nyt tarkka taloudessa eikä antaisi rahaa lapsille kohdistettuihin hankkeisiin, oli valmis ostamaan menneellä vaalikaudella Novidan neljällä miljoonalla eurolla ja pisti rapiasti veroeuroja niin alkoholin valmistukseen kuin teatteriin.

Päättäjät haluavat hillittömästi perinteistä mediajulkisuutta ja he pyrkivät rohmuamaan kaiken mahdollisen palstatilan itselleen. Näin toimitaan etenkin printtimedia suhteen. Päättäjien halukkuus ängetä julkisuuteen häviää miltei totaalisesti, kun siirrytään sellaisen median pariin, jossa syntyy, ilman sensuuria, vapaata keskustelua. Vapaassa keskustelussa ei päättäjä ei enää pärjää puoluetoimistojen ostamilla tai rustaamilla julkilausumilla saati ympäripyöreillä yleistyksillä, sillä hyvin pian vapaanmedian keskustelijat vaativat perusteluja, käyttävät muistiaan palauttaen päättäjät eiliseen eli käytännössä vapaan median lukijat estävät päättäjien valehtelemisen.

Aikoinaan printtimedian julkaisut huolehtivat tarkasti tehtävistään, ne joko ilmoittivat kannattavansa jotain ajatussuuntaa tai julistautuivat puolueettomiksi. Julkaisut pitivät huolta mm. siitä, etteivät päättäjät esittäneet selkeitä valheita kirjoituksissaan. Nyt tilanne on kääntynyt täysin päälaelleen: printtimedia julkaisee kontrolloimatta päättäjien kirjoituksia ja näillä ratkaistaan jopa vaaleja. Moderni media kääntää päälaelleen käsityksen painetusta totuudesta, kolmannesta valtakunnanmahdista jne.. Varsin pian kansa hoksaa, ettei totuus löydy perinteisestä mediasta, vaan valemediaksi haukutuista somekuvioista.

SEUTUSANOMAT 19.10.2017 sivu 2. Kuntapäättäjän kulma osoittaa kaikessa karmeudessa äärimmilleen löpsähtäneen toimituksellisen velttouden tai osaamattomuuden toimivan kuin seula, joka ei kykene siivilöimään virheellisiä väittämiä kirjoituksesta. Julkaisu, joka haluaa mainosmarkkoja, pyrkii lisäämään lukuarvoaan ja kiinnostustaan julkaisemalla suuren puolueen suuren päättäjän kirjoituksen. Ehkäpä julkaisun tavoitteena ovat kunnalliset ilmoitukset ellei niistä sovittu jo palstatilaa jaettaessa. Tätä ei tiedä kuin sopijat ja media, jotka taas, sattuneesta syystä, vaikenevat mahdollisesta ilmoitussopimuksesta.

Ihan pokkana päättäjä rustaa seuraavaa:"Minä olen tottunut tekemään investointeja talous edellä. Ensin katsotaan,mihin on varaa ja sitten laitetaan asiat tärkeysjärjestykseen, ....". Muistelkaamme tapahtuneita: Aikoinaan paikkakunnallamme tehtiin panimoa, johon kyseinen päättäjä oli valmis syytämään kuntalaisten rahaa 150 000€ ja vastuita muutaman miljoonan euron edestä. Samainen päättäjä oli valmis suuntaamaan reilut satatuhatta euroa teatteriin usean vuoden periodilla. Entäpä po. päättäjän oppilaitoksen ostoon suunnattuun neljämiljoonaa euron hyväksyminen vain siksi, että puoluetoveri saisi kivan työpaikan? Nämä esimerkkipäätökset tehtiin aikana, jolloin kaupungin talous oli miljoonia euroja miinuksella ja väkipako uhkasi kaupunkimme tulevaisuutta. Siinä esimerkkejä päättäjän talous edellä ajattelussa ja seuraavaksi osviitta tärkeysjärjestyksestä: Samainen alkohoolinvalmistukselle myönteinen päättäjä oli potkimassa pois nuoriso- ja liikuntatoimenjohtajaa, joten ajaako hänen priorisoinnissaan kunnan tukema alkoholinvalmistus ohi nuoriso- raittius ja liikuntatyön?

Perinteisen median ryhdittömyys ja uudet tiedotustuulet muuttavat tulevaisuudessa tiedonjaonhallintaa. Tulevaisuudessa perinteinen media ei halutessaan kykene omimaan tai tyrehdyttämään jukista keskustelua eikä hallitsemaan tiedonvälitysmonopolia. Vapaa media on tulevaisuutta ja niistä kumpuavat totuus ja tieto, sillä aktiiviset lukijat tuovat niihin tietonsa, faktansa ja mielipiteensä. Kuvitelkaapa, mihin nyt niin ylevältä tuntunut Seutusanomien po. kirjoitus olisi kääntynyt anonyymien ryöpytyksessä. Tässä yksinkertainen syy miksi osa päättäjistä pitäytyy kirjoittelemaan perinteisessä mediassa ja suojassa vapaalta keskustelulta.