ITSENÄISYYDEN LAHJA JA VIHOLLINEN: VARASTETTU DEMOKKRATIA!

Itsenäisyyden saavuttaneiden ja sitä varjelevien suomalaisten kimppuun on tavan takaa käytä purppuralippu hulmuten. Nuo hyökkäykset ovat aina tiukimmilla hetkillä ja kovimmissa koettelemuksissa yhdistäneet Suomen kansan. Aina suomalaiset ovat nähneet hienojen aatteiden läpi niiden takana piilevän itsekkyyden ja diktatuurin pyrkimykset. Vaikeudet ovat saaneet maamme ikäluokat kerta toisensa jälkeen torjumaan vainolaiset ja aronpojat. Vihollista ei ole auttanut sekään, että he jopa ovat saanet ujutettua oman johtajansa lähimpiä Suomalaisen demokratia päättäviin elimiin. Koskaan eivät kuusislaiset, isät eikä tyttäret saaneet suomalaista yhteiskuntaa kaadettua!

Jatkuva, kovallakin hinnalla toteutettu, onnistunut itsenäisyyden puolustaminen synnyttämä yhteishenki jäi elämään ja kaikkien kansalaisten elämistä ja olemista tasa-arvoistettiin. Näin yhteistuumin, demokraattisen väännön jälkeen syntyy kaikki huomioiva terveydenhuolto, tasa-arvoinen maksuton peruskoulu ruokailuineen jne. jne.. Puutteesta ja kurjuudesta huolimatta yhteishenki vei kaikkia eteenpäin, erilaisuudet täydensivät toisiaan ja syntyi yhteiskunta, jossa KETÄÄN EI JÄTETÄ!

Aika ja hyvinvointi lisää turvallisuuden tunnetta ja muuttaa itsenäisyyden arvostamisen niin, että itsenäisyydestä tulee itsestäänselvyys. Tasa-arvoisessa yhteiskunnassa on saavutettu niin paljon, että kaikki alkaa tuntua valmiilta. Ylevät aatteet eivät kiinnosta, marssit ja juhlat kuihtuvat, äänestysprosentti romahtaa. Yhteisöllisyys ja vastuu lähimmäisestä alkaa hiipua. Itsenäisyyden puolustamisen synnyttämä voimakas yhteishenki laimenee ajan myötä.Yritykset, joiden tuloksesta mitattiin tasa-arvon mahdollistanut vauraus, alkavat siivestää ja syödä yhteistä hyvää. Naapuri saa kenkää ja töihin otetaan halpa, riistetty ulkomaalainen. Viimeistään tässä vaiheessa voidaan todeta se, että itsenäisyyden takaama turvallisuus ja huolenpito heikoimmista on hävinnyt. Olemme muuttaneet ajatusmaailmaamme lähtökohdasta: KETÄÄN EI JÄTETÄ lopputulokseen: KAVERIA EI JÄTETÄ, JOS HÄNKÄÄN EI JÄTÄ MINUA.

Miten olemme vapaaehtoisesti antaneet itsenäisyyden seurauksena syntyneen erään maailman tasa-arvoisimman ja KETÄÄN EI JÄTETÄ -yhteiskunnan romuttua? Syy on sama kuin uskonnoissa; Ei ole mitään niin hienoa uskontoa tai ylevää aatetta etteikö sitä alhainen ja itsekäs ihminen voisi pilata. Kirkot tyhjenevät ja aatteet menettävät kannattajansa, kun kansalaiset näkevät saarnaajien olevan itsekkäitä omanedun tavoittelijoita. Itsenäisyyden seurauksena syntyneestä demokratiakoneistosta on tullut vain kehys, jossa kaverit pelaavat valtaa kavereille. Kansa on toivottomana menettänyt luottamuksensa koko järjestelmään ja niinpä äänestysprosentit laskevat ja laskevat. Tämä taas tukee valtaapitäviä, sillä mitä vähemmän on äänestäjiä, sitä todennäköisemmin valta pysyy pienen piirin käsissä.

Itsenäisyys vaatii kansalaisilta vaalimista, osallistumista demokratiaan ja omien etupiiriensä toimintaan. Jos kansa ei pidä huolta demokratian välineistä ja siivoa vallasta itsekkäitä pyrkyreitä, karkaavat demokratian välineet kansan käsistä. Tuolloin elämme kuin totalitarismissa, jossa yhteiskunnan kaikkia jäseniä koskettavien todellisten saavutusten, sijaan juhlitaan toinen toisiaan palkitsevia valtaeliitin jehuja heidän ylistäessään kaikille kaverien myötätuella: KAVERIA EI JÄTETÄ!

                                                  JOTTEI TOTUUS UNOHTUISI:

Jokainen meistä voi nyt osallistua taisteluun oman itsenäisyytemme puolesta. Meillä on vielä mahdollisuus vaikuttaa siihen, ettei kaupungistamme tulee suuremman keskuksen, vailla vaikutusvaltaa olevaa, kuihtuvaa periferiaa. Kaupunkimme käy nyt itsenäisyystaistelua suurta vastustajaa vastaan. Kuin Otto-Ville marssitti aikoinaan, on meidänkin valtaeliittiin marssitettu oman aikamme Hertta. Nämä yrittävät omien sieluttomien, asioista mitään tietämättömien, aronpoikiensa avulla valloittaa kaupunkimme ja tuhota tulevaisuutemme. Kuten aikoinaan ylevä aate valjastettiin diktatuurin ja pienen narsistiporukan vallan välineeksi, tänään kaupunkiamme uhkaavat samanlaiset ja samoin naamioidut voimat! On jälleen aika nousta taisteluun itsenäisyyden puolesta punalippuja, vale sosiaalidemokraatteja ja heitä nuoleskelevia sarvipäitä vastaan! Tämän olemme velkaa niille polville, ketkä taistelivat meillä vapaan Suomen, jossa KETÄÄN EI JÄTETÄ!