HYVÄÄ JOULUU JA MENESTYSTÄ VUODELLE 2014

Jouluun liittyy kunnallisen rahoittamisen aloittaminen. Tapahtuihan ensimmäisen Joulun aikaan maailman ensimmäinen verollepano. Kun jokainen joutui siloisessa Roomassa menemään syntymäkaupunkiinsa pistämään nimensä verottajan papereihin, voidaan todeta tuolloisen verottajan arvostavan sitä paikkakuntaa, joka oli taannut veronmaksajalle lapsuuden. Jo muinaiset roomalaiset satsasivat lapsiin.

Jeesus syntyi vapahtajaksi jakamaan tietoa rakkaudesta, jolla pääsemme eroon maallisesta ahdistuksesta. Jeesus ei kuitenkaan ollut mikään anarkisti, sillä hänhän sanoi: Antakaa keisarille se, mikä keisarille kuuluu ja Jumalalle se, mikä Jumalalle kuuluu. Jeesuksen muissa sanomissa korostuu huolenpito heikoimmista, köyhemmistä ja ennen kaikkea lapsista, sillä hänhän tokaisi vuoristossa: Antakaa lasten tulla luokseni, sillä heidän kaltaisten on oleva Taivasten valtakunta.

Ensimmäisen Joulun summana voidaan pitää varallisuuden keräämistä yhteiseen pottiin, josta se jaetaan heikompien elämää parantaen ja lasten mahdollisuudet turvaten. Kuinka tämä Joulun sanoma toteutuu tänään? Kunnioitammeko pieniä kotikuntia, käytämmekö yhteisiä verovarojamme heikoimmat ja lapset huomioiden? Muistakaapa sekin, mitä Jeesus lupasi heille, jotka eivät huomio jokaista heikompaa ja jokaista lasta!

Lähimpien suhteen Joulun sanoma toteutuu yleensä varsin hyvin, joskin he ketkä eivät voi antaa turvaa lähimmilleen tai saada jäävät armottomasti yksin. Jotta Joulun sanoma toteutuisi parhaimmalla mahdollisella tavalla, olisi huolehdittava perheen lisäksi muistakin heikommassa jamassa olevista. Juuri tätä Jeesus korosti lasten kautta ja juuri tähän, hänen syntymänsä aikana tapahtunut, maailman ensimmäinen verollepano antaa mahdollisuuden. Pitäkäämme siis huolta toimivankokoisista ja toimivista kunnista. Sen luulisi sopivan kaikille uskonnollisesta tai aatteellisesta maailmankatsomuksesta huolimatta.

Lähimmäisen huomioimista ei pidä kuitenkaan ulkoistaa kunnalle. Jokainen voi pohtia omaa rajallisuuttaan lähimmäisten kanssa syntyneiden ongelmien suhteen. On vaikeaa antaa periksi ja tunnustaa toisen olevan edes osittain oikeassa, siksi helposti menemme faktat unohtaen henkilökohtaisuuksiin, jotka ovat jatkuvan kaunan ja katkeruuden siemeniä. Näin riidat kasvavat, henkilökohtaistuvat ja itse asia, josta erimielisyys alkoi, jää hoitamatta.

Jouluun ei kuulu valehtelu, hyvä on hyvä ja paha on paha. Joulu antaa meille aikaeväät pohtia sitä, miksi hyvä on hyvä ja paha on paha. Tuolta pohjalta on hyvä pohtia omia ja skismakavereiden piirteitä, etsimällä sitä kohtaa, jossa on lähimpänä riitapukaria. Jos vielä pystyy tutkailemaan vaikeinta asiaa eli omaa rajallisuuttaan, niin on jo muuttumassa riidan ylläpitäjästä rauhantekijäksi. Gandhi totesi, ettei yksikään ongelma ole niin vaikea etteikö sitä voisi ratkaista keskustelemalla. Zarathustra puolestaan korosti iloa ja elämää edistävien ajatusten, sanojen ja tekojen merkitystä ja vastusti kaavoihin kangistumista. Kun hiukan käytämme aikaa ja pohdimme em. pohjalta yhteisiä ongelmia, niin eiköhän ongelmat poistu ja yhteisymmärrys vie eteenpäin!

Tekstin suoltaminen, suurten ajattelijoiden siteeraaminen ja muiden opettaminen on julmetun helppoa. Samalla kuitenkin täytyy tunnustaa oma rajallisuuteni: Olen antanut hienon ihmissuhteen muuttua vihan kautta inhoksi, joten jeesusteluni sikseen. Tulee siis väkisinkin joskus mieleen omakin vilpittömyys ja Joulun ja Uudenvuoden toivotusten rehellisyys eli toivotanko syvällä sydämmessäni kuten Tuomari Nurmio: PAHAA JOULUA JA ONNETONTA UUTTA VUOTTA!

Tämän vuoden osalta haluan kiittää kahta uutta tuttavuutta. Kun ystäväpiiriin ilmestyy erimieltä olevia, eritavoin eläviä, eri tavoin asioita näkeviä ja erilailla ajattelevia syvällisiä keskustelijoita, ymmärtäjiä ja kuuntelijoita, ei elämältä voi odottaa enempää. Kiitän vuotta 2013 siitä, että olen saanut ystäväpiiriini Satu Tamsaaren ja Timo A.  Järvisen!