sunnuntai 30. huhtikuuta 2017
keskiviikko 26. huhtikuuta 2017
KELLOKASVERKOSTO SABOTOI KEHITYSTÄ!
Yhteisössä kuin yhteisössä suurin osa väestä keskittyy elämiseen ja olemiseen ilman sen suurempaa itsensä esiintuomista. Jotkut tyypit nousevat esiin tekemisen kautta. He pystyvät tuottamaan niin merkittävää yhteistä hyvää tai nautintoa yhteisön jäsenille ja erottuvat väkisinkin vaatimattomammin julkisuutta hamuavasta ja saavasta suuresta enemmistö. Osa kyvykkäistä kokeilee rajojaan ja lähtee isompiin ympyröihin, kun osa tuntee rajansa ja jää omaan kylään nauttimaan ja puolustamaan saavuttamaansa julkista asemaa.
Jokaisella pikkupaikkakunnalla on omat kellokkaansa, jotka nauttivat saamastaan julkisuudesta ja eräät jopa elättävät itsensä yhteisössä saavuttamallaan asemalla. Kun kuvioihin astuu raha, oman elintason ja oman perheen elättäminen, muuttuu kellokkaan peli kovemmaksi ja oman paikkansa puolustaminen välttämättömäksi. Kellokas, jonka tunnettavuus lopahtaa oman yhteisön rajoille, joutuu koko ajan elämään pienessä pelossa tulevaisuuden suhteen. Koska tahansa saattaa yhteisöön ilmestyä uusi jäsen, joka omalla osaamisellaan täyttää osaamisellaan paremmin sen paikan, jolla kellokas elättää itsensä ja kenties perheensä.
Rajallisuutensa tuntevan kellokkaan toiminta muuttuu pelon myötä. Hän ryhtyy korostamaan omaa osaamistaan eli todistamaan omaa välttämättömyyttään yhteisölle. Niin ikään hän aloittaa nuoleskelun heitä kohtaan, jotka ovat hänen asemansa säilymisen kannalta tärkeitä yhteistyökumppaneita tai päättäjiä. Pikkuhiljaa kellokkaan yhteisöä hyödyttänyt toiminta muuttuu täyspäiväiseksi nuoleskeluksi ja kestomiellyttämiseksi. Luonnollisesti po. kellokas sokeutuu omalle toiminnalleen eikä yhteisökään huomaa sitä, koska muutos supernuoleskelijaksi tapahtuu vaiheittain ja vailla suurta vauhtia.
Pienissä ympyröissä näitä pieniä kellokkaita löytyy lukuisia. Lähes jokaisella alalla on omansa kellokas, joista keskeisessä asemassa ovat mediaa hallitsevat kellokkaat. Luonnollisesti näillä media/viestintäkellokkailla ei ole ammattiosaamista tai pätevyyttä tehtäväänsä, joten siksipä he verkottuvat muiden paikkakunnan heitä tarvitsevien kellokkaiden kanssa. Näin syntyy pieni kellokkaiden kuppikunta, joka pyörittää viestintää, mediaa, järjestöjä, politiikkaa jne. ja jopa rohmuaa itselleen yhteisön jäsenten maksamia veroeuroja. Mediaa hallitsemalla kellokkaat kykenevät piilottamaan yhteisön enemmistöltä verkostonsa kykyjen rajallisuuden ja siksi he saavat porskuttaa eteenpäin saavuttamissaan asemissa.
Kaikki muutokset uhkaavat verkottuneita pikkupaikkakunnan kellokkaita. Jos paikkakunnalle saapuu mies, joka yhdessä takaisin valtaan nousevan päättäjän kanssa pistää yhden entisistä, valheilla asemansa saavuttaneista, poliittisista ja urheilullisista ikoneista tylysti syrjään, herää kellokkaiden verkoston jäsenissä pelko: OLENKO MINÄ SEURAAVA PUTOAJA! Paniikissa kellokkaat alkavat nuoleskella joka suuntaan pyrkien siinä sivussa palauttamaan pudonnutta kellokasveljeään entisiin asemiin.
Kellokkaiden yhteisestä tavoitteesta, asemansa säilyttämisestä, seuraa automaattisesti koko yhteisöä vainoava ja musertava taantumus. Mikään ei kehity, kun pienen klikin vallassa säilyminen vie edellytykset kaikelta uudistamiselta. Jos joukkoon pääsee vahingossa joskus joku, joka pistää positiivisessa mielessä tuulemaan, kellokkaat estävät uudistukset ja savustavat uudistajat muualle. Koomisinta ja katkerinta seurauksiltaan on se, että juuri ne osa-alueet, joilla kellokkaat uhoavat olematonta osaamista ja vajavaista vahvuuttaan ajautuvat totaaliseen ahdinkoon plus synkkyyteen: VIESTINTÄ, URHEILU, VAPAA-AIKA, OPETUS JA KAIKENLAINEN KEHITYS!
Yleensä kunnissa vallan huipulla häärivät häikäilemättömät hyvä veli häärääjät pedaten itselleen etuisuuksia ja kupaten sumeilematta veroeuroja joko itselleen, yrityksilleen tai kavereilleen. Kun kunnassa nousevat puolivahingossa tiedotus/viestintä- ja mediavaltaan hyvä veli kuvion ulkopuoliset, lähes räkänokkatasoiset ja kunnan asioista mitään ymmärtämättömät kellokkaat , pistää se hyvät veljet pohtimaan. Yleensä tämä kuvio selkiintyy sillä, että poliittiset pelurit ja omaneduntavoittelijat edustavat pysyvyyttä, joten molempien klikkien edut ovat yhteneviä.
Rajallisesta kiinnostuksesta yhteisiin asioihin sekä henkilökohtaisten etujen tavoittelemisesta johtuen kaikki kellokkaat eivät välttämättä edes tiedosta kuuluvansa hyvä veli tyyppien kanssa kiinteästi samaan etupiiriin. He eivät ehkä syö samassa seiska pöydässä hyvä veli tyyppien kanssa, mutta lähes poikkeuksetta käyttävät hyvä veli ringin palveluita tai saavat jopa selkeitä etuja tai jopa leipänsä ringin sisäpiiriläisten kädestä. Kaikki saa jatkua ennallaan, jos ympäristökään ei hoksaa ja puutu molempien poppoiden häikäilemättömän itsekkääseen toimintaan.
Kellokasverkostolle juhlaa ovat tärkeitä tapahtumiat. Olipa sitten kyse kulttuurista, urheilusta tms. kellokasverkosto on aina paikalla. Se valmistelee, jakaa palkkioita toisilleen ja varmistaa jottei pienen kellokaspiirin omille esiintyjille syntyisi uhkaa ulkopuolelta. Poppoon masinoimana koululaisille kutsutaan esiintymään puolikummallinen mieskuoro, jonka sopivuutta lastentapahtumaan epäilevät useat ennen ja vielä useammat ihmettelivät sitä tapahtuman jälkeen. Mutta eipä hätiä, sillä mediakellokas liioittelee tapahtuman väkimäärän tuplasti ja korvaa toimittajan luovuuden ja objektiivisuuden periteisellä upeeta, valtavaa -vuodatuksella.
Ainoastaan vaalit ovat tapahtuma, joka saa kellokkaiden vatsat kiertämään ja suoliston sylkemään lusikallisia koettelemaan pikkuhousuojia. Vaalit voivat tuoda muutoksen ja muutokset voivat hajottaa kellokasverkoston, siksi ennen vaaleja kellokkaat ovat hiljaa ja ainoastaan arasti lipovat kieliään joka suuntaan. Heidän suurin pelkonsa piili siinä, että aiemmin muutoksen tuonut kaksikko olisi saanut lisää valtaa. Siksi kellokkaat tekivät taustalla kaikkensa, jottei näin käynyt ja jotta palattiin mahdollisimman tukevasti menneisiin ja turvallisiin taantumuksen aikoihin.
Jokaisella pikkupaikkakunnalla on omat kellokkaansa, jotka nauttivat saamastaan julkisuudesta ja eräät jopa elättävät itsensä yhteisössä saavuttamallaan asemalla. Kun kuvioihin astuu raha, oman elintason ja oman perheen elättäminen, muuttuu kellokkaan peli kovemmaksi ja oman paikkansa puolustaminen välttämättömäksi. Kellokas, jonka tunnettavuus lopahtaa oman yhteisön rajoille, joutuu koko ajan elämään pienessä pelossa tulevaisuuden suhteen. Koska tahansa saattaa yhteisöön ilmestyä uusi jäsen, joka omalla osaamisellaan täyttää osaamisellaan paremmin sen paikan, jolla kellokas elättää itsensä ja kenties perheensä.
Rajallisuutensa tuntevan kellokkaan toiminta muuttuu pelon myötä. Hän ryhtyy korostamaan omaa osaamistaan eli todistamaan omaa välttämättömyyttään yhteisölle. Niin ikään hän aloittaa nuoleskelun heitä kohtaan, jotka ovat hänen asemansa säilymisen kannalta tärkeitä yhteistyökumppaneita tai päättäjiä. Pikkuhiljaa kellokkaan yhteisöä hyödyttänyt toiminta muuttuu täyspäiväiseksi nuoleskeluksi ja kestomiellyttämiseksi. Luonnollisesti po. kellokas sokeutuu omalle toiminnalleen eikä yhteisökään huomaa sitä, koska muutos supernuoleskelijaksi tapahtuu vaiheittain ja vailla suurta vauhtia.
Pienissä ympyröissä näitä pieniä kellokkaita löytyy lukuisia. Lähes jokaisella alalla on omansa kellokas, joista keskeisessä asemassa ovat mediaa hallitsevat kellokkaat. Luonnollisesti näillä media/viestintäkellokkailla ei ole ammattiosaamista tai pätevyyttä tehtäväänsä, joten siksipä he verkottuvat muiden paikkakunnan heitä tarvitsevien kellokkaiden kanssa. Näin syntyy pieni kellokkaiden kuppikunta, joka pyörittää viestintää, mediaa, järjestöjä, politiikkaa jne. ja jopa rohmuaa itselleen yhteisön jäsenten maksamia veroeuroja. Mediaa hallitsemalla kellokkaat kykenevät piilottamaan yhteisön enemmistöltä verkostonsa kykyjen rajallisuuden ja siksi he saavat porskuttaa eteenpäin saavuttamissaan asemissa.
Kaikki muutokset uhkaavat verkottuneita pikkupaikkakunnan kellokkaita. Jos paikkakunnalle saapuu mies, joka yhdessä takaisin valtaan nousevan päättäjän kanssa pistää yhden entisistä, valheilla asemansa saavuttaneista, poliittisista ja urheilullisista ikoneista tylysti syrjään, herää kellokkaiden verkoston jäsenissä pelko: OLENKO MINÄ SEURAAVA PUTOAJA! Paniikissa kellokkaat alkavat nuoleskella joka suuntaan pyrkien siinä sivussa palauttamaan pudonnutta kellokasveljeään entisiin asemiin.
Kellokkaiden yhteisestä tavoitteesta, asemansa säilyttämisestä, seuraa automaattisesti koko yhteisöä vainoava ja musertava taantumus. Mikään ei kehity, kun pienen klikin vallassa säilyminen vie edellytykset kaikelta uudistamiselta. Jos joukkoon pääsee vahingossa joskus joku, joka pistää positiivisessa mielessä tuulemaan, kellokkaat estävät uudistukset ja savustavat uudistajat muualle. Koomisinta ja katkerinta seurauksiltaan on se, että juuri ne osa-alueet, joilla kellokkaat uhoavat olematonta osaamista ja vajavaista vahvuuttaan ajautuvat totaaliseen ahdinkoon plus synkkyyteen: VIESTINTÄ, URHEILU, VAPAA-AIKA, OPETUS JA KAIKENLAINEN KEHITYS!
Yleensä kunnissa vallan huipulla häärivät häikäilemättömät hyvä veli häärääjät pedaten itselleen etuisuuksia ja kupaten sumeilematta veroeuroja joko itselleen, yrityksilleen tai kavereilleen. Kun kunnassa nousevat puolivahingossa tiedotus/viestintä- ja mediavaltaan hyvä veli kuvion ulkopuoliset, lähes räkänokkatasoiset ja kunnan asioista mitään ymmärtämättömät kellokkaat , pistää se hyvät veljet pohtimaan. Yleensä tämä kuvio selkiintyy sillä, että poliittiset pelurit ja omaneduntavoittelijat edustavat pysyvyyttä, joten molempien klikkien edut ovat yhteneviä.
Rajallisesta kiinnostuksesta yhteisiin asioihin sekä henkilökohtaisten etujen tavoittelemisesta johtuen kaikki kellokkaat eivät välttämättä edes tiedosta kuuluvansa hyvä veli tyyppien kanssa kiinteästi samaan etupiiriin. He eivät ehkä syö samassa seiska pöydässä hyvä veli tyyppien kanssa, mutta lähes poikkeuksetta käyttävät hyvä veli ringin palveluita tai saavat jopa selkeitä etuja tai jopa leipänsä ringin sisäpiiriläisten kädestä. Kaikki saa jatkua ennallaan, jos ympäristökään ei hoksaa ja puutu molempien poppoiden häikäilemättömän itsekkääseen toimintaan.
Kellokasverkostolle juhlaa ovat tärkeitä tapahtumiat. Olipa sitten kyse kulttuurista, urheilusta tms. kellokasverkosto on aina paikalla. Se valmistelee, jakaa palkkioita toisilleen ja varmistaa jottei pienen kellokaspiirin omille esiintyjille syntyisi uhkaa ulkopuolelta. Poppoon masinoimana koululaisille kutsutaan esiintymään puolikummallinen mieskuoro, jonka sopivuutta lastentapahtumaan epäilevät useat ennen ja vielä useammat ihmettelivät sitä tapahtuman jälkeen. Mutta eipä hätiä, sillä mediakellokas liioittelee tapahtuman väkimäärän tuplasti ja korvaa toimittajan luovuuden ja objektiivisuuden periteisellä upeeta, valtavaa -vuodatuksella.
Ainoastaan vaalit ovat tapahtuma, joka saa kellokkaiden vatsat kiertämään ja suoliston sylkemään lusikallisia koettelemaan pikkuhousuojia. Vaalit voivat tuoda muutoksen ja muutokset voivat hajottaa kellokasverkoston, siksi ennen vaaleja kellokkaat ovat hiljaa ja ainoastaan arasti lipovat kieliään joka suuntaan. Heidän suurin pelkonsa piili siinä, että aiemmin muutoksen tuonut kaksikko olisi saanut lisää valtaa. Siksi kellokkaat tekivät taustalla kaikkensa, jottei näin käynyt ja jotta palattiin mahdollisimman tukevasti menneisiin ja turvallisiin taantumuksen aikoihin.
perjantai 21. huhtikuuta 2017
Puheenjohtajat: Hallitus Wala ja koula Ankelo
Uusikaupunki palaa menneeseen eli aikaan jolloin kaupunki velkaantui ilman, että siitä oli vähäisintäkään hyötyä kaupunkilaisille. Kiitos lehden PRO sai mitä halusi Hegeweelle hallituksen puheenjohtajuuden ja Ankelolle vastaavan pallin koulutuslautakunnasta. Entistä menoa tulee hallitukseen vahvistamaan Merja Koski, joten Uuttakaupunkia ohjattaneen tulevaisuudessa Raumalta käsin. Ehkä hallitukseen nouseva Reijonsaari voi pistää hiukan kampoihin ökydemarismille, mutta lapatossumiehet taannevat demareiden johtaman Suomen oikeistolaisimman yksityistämispolitiikan jatkumisen Uudessakaupungissa!
Uudessakaupungissa oikeistoryhmät nukkuivat omaa saamattomuuttaan onnensa ohi. Siinä vaiheessa, kun Hegeweelle luvattiin oikeiston puolelta kaikki taivaan ja maan väliltä, nimet olivat jo papereissa. Demarien vahva nainen pisti vaalien jälkeen heti tuulemaan ja puhuri puhalsi nynnyt ja nöyrät oikeistolaiset nurkkaan. Oikeisto tulee kärsimään onnettoman neuvottelijavalinnan seurauksista tulevat neljä vuotta. Kuten vaalien jälkeen totesin: "Kuntapolitiikka on haikailijoille säälimätön laji, jossa nopeat elävät ja nopeasti korttinsa katsovat pärjäävät."
Jos oikeisto on omaa hölmöyttään ja saamattomuuttaan vääntänyt jo yhden lastin kalsareihinsa, sopii odottaa vielä toisenkin lastin putkahtavan pöksyihin. Ikävä tosiasia porvareita silmäillessä on se, ettei heidän kovista kasvoista, kiitos lehden, monikaan kerännyt kärkiäänisaaliita. Kun valinnat tehdään äänimääriä kunnioittaen, jäänee takarivin vahvat linjaajat paitsioon.Tästä taas seurannee se, ettei oikeistopäättäjissä löydy tällä valtuustokaudella haastajia, avauksentekijöitä saati taistelijoita, vaan ainoastaan harmaita, käskyjä odottavia, sotilaita - WALA-KOSKI-KOSKI linja vie kaupunkia vanhaan taantumuksen suuntaan.
Erityisesti oikeiston tulisi kääntää katse hallitusvalintojen lisäksi koulutuslautakuntaan. Aikoinaan Ankelon johtaessa koulutuslautakuntaa, se eteni katastrofista toiseen. Ihmeellisiä junttapäätöksiä seurasi jopa lautakunnan enemmistön ulosmarssi. Opetuksen taso ja koululaisten viihtyvyys romahti ja pienten koulujen lopettamisen jälkeen alkoi lapsiperheiden pako Uudestakaupungista. Kaikki tämä vain siksi, että päätösten tavoitteena, oli koululaisten kustannuksella tapahtuva muutaman virkahenkilön etu. Oikeistolta vaaditaan kyvykkäitä, luovia ja suunsa auki saavia lautakuntalaisia. Nyt suurimmaksi opetussaavutukseksi kaupungissamme kirjataan tupakoinnin nopea ja yleinen oppiminen, mitä seuraavaksi, jos koula saa valmistella asioita huuhaa tyylillä.
Toisaalta nyt tehtiin vasta suurimmat linjaukset ja muu paikkajako jatkuu yhä. Mitään puolueiden keskeisiä linjasopimuksia ja toisten puolueiden tukemiseen sitouttavia päätöksiä ei ole tehty. Hallituksessa ja valtuustossa asiat käsitellään jatkossakin asioina, joten ehkäpä Uudessakaupungissa jatkuu tulevaisuudessakin, menneen valtuustokauden, linja, jossa edistyksellinen oikeisto ja vapaa vasemmisto kääntävät päätökset kaupungin ja sen asukkaiden parhaaksi. Viime kädessä ratkaisijan kortti jää vasemmiston käteen. Tämä koskee niin valtuustoryhmää kuin päättäjien pöydässä istuvia Forssia ja Laaksosta, joten eipä kaikkea ole vielä menetetty. Kyse on pitkälti oikeiston sisäisistä valinnoista, löytyykö siltä esityskykyä, luovuutta ja asioihin paneutumista.
Edellä kerrottu perustuu keskusteluihin muutamien demareiden ja keskustalaisten kanssa käytyihin keskusteluihin. Po asiasta en ole keskustellut enkä saanut tietoa kokoomukselta.
Uudessakaupungissa oikeistoryhmät nukkuivat omaa saamattomuuttaan onnensa ohi. Siinä vaiheessa, kun Hegeweelle luvattiin oikeiston puolelta kaikki taivaan ja maan väliltä, nimet olivat jo papereissa. Demarien vahva nainen pisti vaalien jälkeen heti tuulemaan ja puhuri puhalsi nynnyt ja nöyrät oikeistolaiset nurkkaan. Oikeisto tulee kärsimään onnettoman neuvottelijavalinnan seurauksista tulevat neljä vuotta. Kuten vaalien jälkeen totesin: "Kuntapolitiikka on haikailijoille säälimätön laji, jossa nopeat elävät ja nopeasti korttinsa katsovat pärjäävät."
Jos oikeisto on omaa hölmöyttään ja saamattomuuttaan vääntänyt jo yhden lastin kalsareihinsa, sopii odottaa vielä toisenkin lastin putkahtavan pöksyihin. Ikävä tosiasia porvareita silmäillessä on se, ettei heidän kovista kasvoista, kiitos lehden, monikaan kerännyt kärkiäänisaaliita. Kun valinnat tehdään äänimääriä kunnioittaen, jäänee takarivin vahvat linjaajat paitsioon.Tästä taas seurannee se, ettei oikeistopäättäjissä löydy tällä valtuustokaudella haastajia, avauksentekijöitä saati taistelijoita, vaan ainoastaan harmaita, käskyjä odottavia, sotilaita - WALA-KOSKI-KOSKI linja vie kaupunkia vanhaan taantumuksen suuntaan.
Erityisesti oikeiston tulisi kääntää katse hallitusvalintojen lisäksi koulutuslautakuntaan. Aikoinaan Ankelon johtaessa koulutuslautakuntaa, se eteni katastrofista toiseen. Ihmeellisiä junttapäätöksiä seurasi jopa lautakunnan enemmistön ulosmarssi. Opetuksen taso ja koululaisten viihtyvyys romahti ja pienten koulujen lopettamisen jälkeen alkoi lapsiperheiden pako Uudestakaupungista. Kaikki tämä vain siksi, että päätösten tavoitteena, oli koululaisten kustannuksella tapahtuva muutaman virkahenkilön etu. Oikeistolta vaaditaan kyvykkäitä, luovia ja suunsa auki saavia lautakuntalaisia. Nyt suurimmaksi opetussaavutukseksi kaupungissamme kirjataan tupakoinnin nopea ja yleinen oppiminen, mitä seuraavaksi, jos koula saa valmistella asioita huuhaa tyylillä.
Toisaalta nyt tehtiin vasta suurimmat linjaukset ja muu paikkajako jatkuu yhä. Mitään puolueiden keskeisiä linjasopimuksia ja toisten puolueiden tukemiseen sitouttavia päätöksiä ei ole tehty. Hallituksessa ja valtuustossa asiat käsitellään jatkossakin asioina, joten ehkäpä Uudessakaupungissa jatkuu tulevaisuudessakin, menneen valtuustokauden, linja, jossa edistyksellinen oikeisto ja vapaa vasemmisto kääntävät päätökset kaupungin ja sen asukkaiden parhaaksi. Viime kädessä ratkaisijan kortti jää vasemmiston käteen. Tämä koskee niin valtuustoryhmää kuin päättäjien pöydässä istuvia Forssia ja Laaksosta, joten eipä kaikkea ole vielä menetetty. Kyse on pitkälti oikeiston sisäisistä valinnoista, löytyykö siltä esityskykyä, luovuutta ja asioihin paneutumista.
Edellä kerrottu perustuu keskusteluihin muutamien demareiden ja keskustalaisten kanssa käytyihin keskusteluihin. Po asiasta en ole keskustellut enkä saanut tietoa kokoomukselta.
tiistai 18. huhtikuuta 2017
400-vuotias Uusikaupunki voi antaa koko maailmalle jotain!
 |
| HIENOA UUDENKAUPGIN 400-VUOTISJUHLAPÄIVÄÄ KAIKILLE! |
Ehkä Uusikaupunki ei ole suurin eikä voimakkain, mutta se voi olla vanhin sekä viisain ja opettaa paljon koko muuta maailmaa. Kyse on pitkälti omasta itsetunnostamme, luovuudestamme ja siitä opimmeko itse historiastamme oman uusikaupunkilaisen suuruuden. Ensinnäkin Uusikaupunki on vanhempi kuin USA, Kiinan kansantasavalta tai EU ja Uusikaupunki on ollut kauemmin pystyssä kuin nykyinen Venäjä. Kun katsomme ikää ja sitä miten kaupunkimme eli ja elää nyt, voimme pitää Uuttakaupunkia vanhana, viisaana, vahvana ja positiivisesti tulevaisuuteen katsovana neuvojana.
Nyt vanhaa ja viisasta Uuttakaupunkia kuunnellaan, jopa maamme rajojen ulkopuolella odotetaan Uudenkaupungin juhlasanomaa. Oma sanomani lähteköön siitä, mistä kaupunkimme parhaiten tunnetaan eli RAUHASTA. Kuten me annoimme ja annamme muiden elää omalla tavallaan RAUHASSA sekä kehittyä vuosiensaatossa vapaina ja itsenäisinä, ottakoon tästä opin nykyiset vahvat tahot Venäjä, EU, USA ja Kiina. Nämä tahot voisivat kunnioittaa toisiaan ja lopettaa keskinäisen kinastelunsa, josta ei jää jäljelle kuin häviäjiä.
Etenkin maapallon neljä mahtivaikuttajaa voisivat olla sotkematta pienempiä maita valtataisteluihinsa. Se mitä USA, Venäjä, Kiina ja EU saivat aikaan voidaan mitata seuraavilla tavoilla: pienemmissä maissa kuolleilla miljoonilla ihmisillä, miljoonilla inhimillisillä kärsimyksillä, miljoonilla pakolaisilla ja tuhottuna luontona. Katsoimmepa näiden neljän mahtitekijän aikaansaannoksia missä tahansa Afganistanissa, Syyriassa, Libyassa, Irakissa jne. voimme todeta kaiken hyvää tarkoittaneen menneen pitkälti pieleen. Jos olisimme antaneet vieraiden kulttuurien elää RAUHASSA, kehittyä ja kehittää omaa kulttuuriaan ja tulevaisuuttaan itse, voisimme nytkin elää RAUHASSA.
Kaiken kurjuuden takaa löytyvät EU:n, Kiinan, Venäjän ja USA:n itsekkäät pyrkimykset olla suurin ja mahtavin sekä häikäilemätön halu hallita maailmankauppaa. Jos EU ei olisi aloittanut ryöstökalastus Afrikan rannikolla ja luontoa tuhoavaa öljynpumppaamista Nigeriassa, jos Neuvostoliitto ei olisi mennyt Afganistaniin ja Venäjä jatkanut samaa kehitystä, jos USA kunnioittaisi pienempiä maita sekä niiden itsenäisyyttä eikä Kiina seuraisi edellisten esimerkkiä, olisi koko maailmassa paljon RAUHALLISEMPAA!
Emmekö me uusikaupunkilaiset voisi lähettää kaupunkimme 400-vuotisjuhlaviestin, jossa korostamme RAUHAN merkitystä. Tavaroista, mukavuudesta ja muusta yltäkylläisyydestä ei ole pienintäkään riemua, jos kaiken tuon menettämisen varjo väijyy yllämme. Neljä suurta maailman mahtia ovat menettämässä kaikkein suurimman eli RAUHAN nauttia omista saavutuksistaan. Näistä saavutuksista kaikki ei edes kuulu meille, vaan ne ovat muilta pois. Meidän pitäisi viimeinkin huomata se, että elintasomme perustuu törkeään varastamiseen. Varastaessamme muilta ihmisiltä ja luonnolta, viemme heikoimmilta toivon, uskon tulevaisuuteen ja mikä karmeinta silloin viemme varkautemme uhreilta ja itseltämme myös RAUHAN!
Sen sijaan, että höpötämme näennäisinhimillisesti monikulttuurisuudesta ja käännämme ahneutemme seurauksille selkämme, meidän tulee kääntää katse siihen tuskaan, mitä aiheutimme plus aiheutamme edelleen ja korjata aikaansaamamme vääryydet. Kun palautamme RAUHAN heille keiltä olemme vuosisadat varastaneet ruuan, mineraalit, malmit, energian lähteet jne. saamme palautettua RAUHAN myös tänne. Jos teemme näin, palautamme myös luonnon RAUHAN entiselleen. Jos emme kunnioita luontoa, sahaamme koko maapallon alta oksaa ja niistä seurauksista eivät selviä suuret ei pienet, ei köyhät ei rikkaat, ei ihmiset ei eläimet eikä kasvit! Kunnioittakaamme luontoa, kunnioittakaamme toisiamme ja kaikki saavat elää kuten uusikaupunkilaiset elävät nyt eli elää RAUHASSA!
Tulevaisuuden RAUHAN voimme pelasta Uudessakaupungissa ja muualla huomioimalla lapset. Lapsissa on tulevaisuus ja me itse ratkaisemme minkälaisen tulevaisuuden maailmalle rakennamme. Kun elämme huomioiden lähimmäiset, luonnon ja takaamme tulevaisuudelle suotuisat kehitysmahdollisuudet annamme lapsillemme ja tuleville polville parhaat mahdollisuuden elää RAUHASSA.
torstai 13. huhtikuuta 2017
PROLAG: ei puheenjohtajuuksia Keskustalle ja Kokoomukselle?
PRO veti kuntavaaleissamme vuosisadan potin, yksi tyyppi keräsi 549 ääntä. Se on kiitettävä määrä, mutta muuta kiitettävää sinä ei olekaan. Kaupunkimme ajautui takaisin taantumukseen, olemme kuin ikuisen arabikevään uhreja. Muutosta parempaan luvataan, mutta todellisuudessa otetaan askelia taaksepäin. Ainoastaan PRO voi kiittää vaalimenestystään ja tuolloin suunta on kiistämättä Uudenkaupungin Sanomat. Aiemmin lehti on suoraan sanonut ketä tulee äänestää ja ketä ei saa edes valita ehdokkaaksi.
Nyt Uudenkaupungin Sanomat söi jopa oman vaalikaranteenilupauksensa ja piti huolen siitä, ettei määrättyjen tahojen teot ja taustat paljastu. Vai voitteko kuvitella sellaista läpimennyttä ehdokasta, jonka äänestäjät tietävät nukkuvan kokouksissa, sotkeneen kaupungin talouden, romuttaneen opetuksen laadun, aloittaneen sairaalan alasajon ja nyt keräävän nimiä sen säilyttämiseksi tai voitteko kuvitella sellaista vaaleissa menestyvää valtuutettua, joka markkinoi itseään yksityistämisen vastustajana, mutta itse työskentelee pörssiyhtiön palveluksessa ja luottamustoimessa lapio kaupunkilaisten rahaa työnantajalleen.
KOKOOMUS menetti vaaleissa asemiaan tuntuvasti. Positiivista puolueessa on nuorten uusien kasvojen nousu valtuustoon; ilolla tervehdin etenkin Tomi Saloa, joka puhuu kaupungin puitteiden kehittämisestä eli asumisviihtyvyydestä. Pilvi Marselalla, joka saa suunsa auki, on omia ajatuksia, kuten myös Johanna Kutilalla. Hänen kanssa olen istunut lautakunnassa ja naisen toimia nähneenä voin vakuuttaa, että hän pitää mitä lupaa.
Seppo Nikula pisti itsensä ja jopa perheensä peliin, kerätäkseen ehdokkaita ja tämä onnistui, mutta tavallaan kostautui hänelle itselleen. Todennäköisesti hänen lähtökutsua ehdokkaasi noudattaneet vaimo sekä naapuriston juristi veivät Sepon ääniä niin, että puolueen ääniharavan asema kääntyi varapaikaksi. Jos kokoomus ei ymmärrä Sepon äänimäärien taustoja ja hänet jätetään syrjään tai Seppo itse jää takariviin, on se suuri voitto etenkin PRO:lle ja muutamalle ökydemarille. Valtuustoon palannut Tarmo Kangas tuo kokoomukseen uskottavuutta sekä rehellisyyttä, jonka mies loi toimiessaan tarkastuslautakunnan puheenjohtaja. Asiallisena tunnettu Raimo Löfstedt on hyvä lisä korkeimpaan päättäjien pöytään.
SDP:n ääniharavaksi nousi, pitkästä aikaan työläinen, Jaana Reijonsaari. Hänellä on melkoinen tehtävä palauttaa Uudenkaupungin demarit työväenpuolueeksi. Puolueen sisällä lienee pitkälti kyse siitä antavatko kolkottelijat ja muut puolueen hiljaiset tukensa puolueen ökyille vai duunareille. Tässä keskeiseen rooliin nousevat duunarinäkökantaa valtuustossakin edustanut Veera Katainen ja paluun valtuustoon tehnyt, perinteisesti kaupunkilaisten asioita ajanut, Esko Tähtinen sekä nakkimies, josta ei muuta tiedetä kuin se, että hän tykkää jakaa hotdogei.
Demareiden ökykaarti tulee saamaan PRO:n tuen, joten Reijonsaaren tehtävä ei tässä paineessa ole kovinkaan helppo. Mikäli demarien ökyt ottavat puolueryhmässä vallan, palaa Uusikaupunki todennäköisesti perinteisille urille eli viime valtuuston edistykselliset päätökset pyörretään ja kaupungin positiiviset kehitysnäkymät muuttuvat pohjattomaksi pähkäilyksi ja perinteiseksi taantumukseksi. Edellä mainittu olisi seurausta siitä, että teknisen johtajan alainen palaa entiseen asemaansa eli todelliseksi kaupunginjohtajaksi.
Mielenkiintoinen on myös demarien kolmas ääniharava Merja Koski. Hän ei tullut toimeen loimaalaisten kanssa, kiukustui ja teki valituksen työnantajastaan. Lopulta, tiettävästi hänen masinoimana, "kaupunginjohtaja" teki, vasten oppilaitoksen henkilökunnan selkeän enemmistön tahtoa, legendaarisen aiesopimuksen Novidan ostamisesta takaisin Uudellekaupungille. Tämä tiettävästi vain siksi, että Koski saisi heilua taas rehtorina. Kun on Koskista kyse, jää aina mielenkiinnolla odottamaan seuraavaa tutkintapyyntöä - tuleeko se kenties jo tästä.
Vasemmiston vaalimenestys oli niin puolueen kuin kaupunkilaisten kannalta loistava. Valitettavaa on tietenkin se, että vasemmiston paikka on pois suurelta punaiselta kommunistien Pertti Haveriselta. Sami Laaksoselle jäi isot punaiset saappaat täytettäväksi. Pentti Aitamurron ja Henna Jokisen jatko olisi ollut suotavaa, mutta heidän tilalleen nousseet kuuluvat kovaan kaliberiin. Li Grönlund pelasti Uudenkaupungin jättituulimyllyiltä ja Mauri Partanen tuo autotehtaalta edustuksen valtuustoon.
Mikäli demareissa ökyt voittavat ja he lyöttäytyvät yhteen PRO:n kanssa lankeaa vasemmistolle merkittävä rooli kaupungin kehittämisen takaajana. Viime valtuustokaudella Uusikaupunki nostettiin taloudellisesta suosta kuiville ja loputa kaupungissa päästiin tekemään positiivisia tulevaisuuden turvaavia päätöksiä, tästä ansio edistykselliselle oikeistolle ja vasemmistolle.
Vasemmiston ääniharavalla Harto Forssilla on ensimmäistä kertaa varteenotettava kilpailija hallituspaikasta. Yhden Suomen suurimman tehtaan pääluottamusmiehen Mauri Partasen valinta kaupunginhallitukseen saattaisi olla hyvä veto koko kaupungin kannalta. Toisaalta Forssin puolella on kokemus ja äänimäärä, siinäpä vasemmistolla pohtimista.
Uuttakaupunkia on todellakin kehitetty akselilla edistyksellinen oikeisto ja vapaa vasemmisto. Herääkin kysymys: Joko tämän voi ulottaa luottamuspaikkaneuvotteluihin. Tuolloin eliminoitaisiin kaupungin orastaneen kehityksen pysähtyminen muuttuminen taka-askeliksi. Ehkäpä nyt olisi puolin ja toisin yhteydenoton aika. Jos sen seurauksena vasemmisto saa henkilömuistiin ensimmäisen lautakunnan puheenjohtajuuden ja oikeisto saa osaltaan vaikuttaa kaupungin kehitykseen, ei näitäkään kortteja kannata jättää katsomatta. Miltä tuntuisi tohtorismies Sami Laaksonen koulutuslautakunnan puheenjohtajana? -Tuskinpa tuntuisi huonommalta kuin PRO:n ja demareiden todennäköinen valinta Matti Ankelo.
Keskusta on ollut perinteisesti se puolue, joka ratkaisee Uudenkaupungin kehityksen. Jos kokoomus tai vasemmisto ovat tehneet älyttömän esityksen, on keskusta tuellaan taannut älyttömän vaihtoehdon toteutumisen. Tällä valtuustokaudella on tapahtunut muutos parempaan. Seuraavalla kaudella keskusta on oikeiston ykköspuolue ja yksi sen perinteisistä kärkihahmoista jäi valitsematta valtuustoon. Enää emme voi valtuuston osalta puhua haapanevavuorelaisista vaan nyt termin voi vaihtaa haapamyllymäkeläisiin.
Keskustan ääniharavan aseman otti itselleen Mauri Kontu, jota yrittäjän roolistaan huolimatta voidaan pitää onnistujana. Hänen Vahteruksen myötä Maurin mukana onnistujia on runsaasti. Toiseksi eniten keskustasta ääniä keräsi Veli-Matti Virtanen, joka eroaa muista puolueensa kärkinimistä siinä, että hän ei ole keskustan jäsen. Virtasessa kulminoituu yhteistyökyky ja asioihin perehtyminen. Kun tehdään päätöksiä kaupungin ja sen asukkaiden parhaaksi, on Virtanen asian takana.
Perussuomalaisten äänikuningas löytyy urheilumiehestä ja liikuntaolojen vaalijasta ja parempien tilojen vaatijasta Sami Virtasesta. Se, että puolue menetti kaksi paikka on murheellista siksi, että nuo paikat menivät Markku Tuomiselta ja Ritva Salmiselta, joista etenkin Salminen teki hyvää työtä hallituksessa. Nyt toisena persuvaltuutettuna häärii tulevat vuodet suorapuheinen ja selkeä sanainen Esa Aaltonen. Aaltonen tulee autotehtaalta ja ehkäpä hänestä voidaan odottaa valtuustokauden väriläiskää.
Perussuomalaiset menettivät kahden valtuustopaikan myötä hallituspaikkansa, joten puolueen näkyvyys tullee kutistumaan entisestään. Puolueen paikallisosaston keulahahmo Matti Jokinen jäi 12 ääneen, mikä on järjestökihojen alhaisin saavutus. Jokainen voi pistäytyä YLE:n vaalikoneella katsomassa miehen vastauksia ja päätellä niistä, oliko vastailu tapahtunut vakavasti vai huumorimielellä. Oli miten oli, huumori tahikka vakavuus upposi 12 uusikaupunkilaiseen.
Kristillisdemokraatit saavuttivat yhden valtuustopaikan. Tuota paikkaa käyttää Eerik Junnila, joka perinteisesti peesailee PRO:ta joka taas on peesannut demareita. Mikäli nämä lyövät paikanjakokuvioissa hynttyyt yhteen ja saavat persut mukaan nousee koalition valtuustopaikkojen määrä kahdeksaan eli se ottaa kaksi hallituspaikkaa. Kaupassa on ainoastaan voittajia, joten ihmettelen, jos se ei toteudu tai ole jo toteutunut. Kuntapolitiikka on haikailijoille säälimätön laji, jossa nopeat elävät ja nopeasti korttinsa katsovat pärjäävät. Tämän on kuulemma ideoinut demarien taustanainen ja sopimusta rustataan parhaillaan siten, että persut ja vasemmisto saavat jotain mitä eivät osanneet odottaa. Kokenut demari teki heille tarjouksen, josta ei voi kieltäytyä!
TAUSTAA
Menneen valtuustokauden alkuvaiheessa käsiteltiin edellisen kaupunginhallituksen jäljiltä jääneitä epäselvyyksiä. Hallitus ei saanut vastuuvapautta ja eri vaiheiden jälkeen Haverisen kanssa saimme aikaiseksi tilanteen, jonka seurauksena perustettiin valiokunta selvittämään mahdollisia sotkuja. Valiokunta koottiin siten, ettei se vahingossakaan selvittäisi mitään eli siitä tuli hallituksen suojelulautakunta. Suurella uholla liikkeelle pantu lautakunta ei saanut mitään aikaiseksi.
Jos valiokunta olisi koottu, kuten muualla tehdään eli siinä olisi ollut jäsen jokaisesta valtuustoryhmästä, olisi lopputulos ollut totaalisesti toinen. Meillä ei olisi PRO:ta ja ehdokaslistalta olisi puuttunut joitakin entisen hallituksen jäseniä. Ja mikä tärkeintä etanolitehtaan, rättihallin jne. ihmeellisyydet olisivat tulleet julki. Kun ongelmat eivät tulleet julki, satama osti rättihallin ja loput unohdettiin eli jotkut pääsivät kuin veijarikoirat veräjästä ja keikkuvat vaalien jälkeen vallan kahvassa.
Vähintä mitä vastuullinen puolue voi nyt tehdä on se, että pistävät mainitussa valiokunnassa istuneet kokeneet päättäjät vähemmän keskeisille palleille. Saman täytyy koskea myös valiokunnan tutkinnan kohteena olleita hallituksen jäseniä. Kun paikoista ryhdyin rustaamaan niin totean, että parempaa tyyppiä en tiedä tekniseen lautakuntaan kuin Juha Aaltonen. Hän on perfektionistina ja alan ammattilaisena joko piikki valmistelijan lihassa tai korvaamaton tuki valmistelijalle. Kaikki riippuu valmistelun laadusta ja siitä toteutuuko kuntalaisen etu mahdollisimman hyvin. Kun otamme huomioon nykyisen ääniharavan ja taustojen tapahtumat, tarvitaan hallitukseen näiden asioiden tuntijaa eli Rake Tähtistä.
Nuo olivat minun huomioitani ja näkemyksiäni, eivät edes ehdotuksia, sillä niitä ei voi tehdä hävettävän pienellä 31 äänen saaliilla. Muistutan vielä yhdestä asiasta, joka liittyy paikanjakoneuvotteluihin: PAIKAT ON JO JAETTU! Mikäli vanhat merkit pitää kutinsa demarien vahva nainen on muiden juhliessa vaalitulosta, perehtynyt siihen, aprikoinut vaihtoehtoja ja soitellen selvittänyt valtuustoon päässeiden tuntoja. Jos kaikki käy kuten ennen, on vahva nainen tehnyt tarjouksia, joista ei ole voinut kieltäytyä ja siksi keskustan ja kokoomuksen paikat on jo jaettu: Persut ja Vasemmisto sai jotain, mitä eivät osanneet odottaa. Demarien vahva nainen ja eräs toinen nauttivat tilanteesta ja nauravat...
Arvatkaapa vielä se, kuka on Uudenkaupungin ykkösehdokas tulevissa maakuntavaaleissa ja minkä puolueen listoilla hän on?
EPILOGI
Olen itse saanut viettää värikkäitä vaiheita kuntapolitiikan ympyröissä. Nyt saamani äänimäärä mahdollistaa poistumiseni näistä kuvioista. Vaikka takana on julkisen häväistyksen kohteeksi joutumista, jopa poliisin kuulusteluihin olen päässyt useamman kerran, niin silti tähän hommaan jää jotenkin koukkuun. Yritän tosissani vieroittaa itseni näistä ympyröistä. En enää aio kirjoitella blogia paikkakuntamme asioista, poistun paikallispolitiikkaan liittyvistä keskustelukuvioista, enkä aio edes kuppiloissa lukea paikallislehteä. Facebookissa irrottaudun virkahenkilöistä ja muista tyypeistä, jotka liittyvät vahvasti paikalliseen politiikkaan. Yritän aloittaa kaiken uudelleen!
Tarmo ja Harto ovat teräsmiehiä, tieto ja toimintakyky lisääntyvät joiden iän karttuessa. Sensijaan minä olen aivan erilainen, olen läski, kiukkuinen, veemäinen, laiska ja väsynyt vanha ukko. Haluan käyttää aikaani johonkin muuhun. Auttakaa minua irtaantumaan tästä, etten viikon kuluttua palaa tänne takaisin sauhuamaan. Jos ryhdyn kaupungilla höpöttämään politiikasta, niin vetäkää päin taulua: TÄMÄN ON VIIMEINKIN LOPUTTAVA !
Kiitän kaikkia Teitä yhteisistä hetkistä ja toivotan teille kaikille oikein hyvää jatkoa ja vielä kiitokset kymmenistätuhansista kommenteista!
MUKAVAA PÄÄSIÄISTÄ!
Nyt Uudenkaupungin Sanomat söi jopa oman vaalikaranteenilupauksensa ja piti huolen siitä, ettei määrättyjen tahojen teot ja taustat paljastu. Vai voitteko kuvitella sellaista läpimennyttä ehdokasta, jonka äänestäjät tietävät nukkuvan kokouksissa, sotkeneen kaupungin talouden, romuttaneen opetuksen laadun, aloittaneen sairaalan alasajon ja nyt keräävän nimiä sen säilyttämiseksi tai voitteko kuvitella sellaista vaaleissa menestyvää valtuutettua, joka markkinoi itseään yksityistämisen vastustajana, mutta itse työskentelee pörssiyhtiön palveluksessa ja luottamustoimessa lapio kaupunkilaisten rahaa työnantajalleen.
KOKOOMUS menetti vaaleissa asemiaan tuntuvasti. Positiivista puolueessa on nuorten uusien kasvojen nousu valtuustoon; ilolla tervehdin etenkin Tomi Saloa, joka puhuu kaupungin puitteiden kehittämisestä eli asumisviihtyvyydestä. Pilvi Marselalla, joka saa suunsa auki, on omia ajatuksia, kuten myös Johanna Kutilalla. Hänen kanssa olen istunut lautakunnassa ja naisen toimia nähneenä voin vakuuttaa, että hän pitää mitä lupaa.
Seppo Nikula pisti itsensä ja jopa perheensä peliin, kerätäkseen ehdokkaita ja tämä onnistui, mutta tavallaan kostautui hänelle itselleen. Todennäköisesti hänen lähtökutsua ehdokkaasi noudattaneet vaimo sekä naapuriston juristi veivät Sepon ääniä niin, että puolueen ääniharavan asema kääntyi varapaikaksi. Jos kokoomus ei ymmärrä Sepon äänimäärien taustoja ja hänet jätetään syrjään tai Seppo itse jää takariviin, on se suuri voitto etenkin PRO:lle ja muutamalle ökydemarille. Valtuustoon palannut Tarmo Kangas tuo kokoomukseen uskottavuutta sekä rehellisyyttä, jonka mies loi toimiessaan tarkastuslautakunnan puheenjohtaja. Asiallisena tunnettu Raimo Löfstedt on hyvä lisä korkeimpaan päättäjien pöytään.
SDP:n ääniharavaksi nousi, pitkästä aikaan työläinen, Jaana Reijonsaari. Hänellä on melkoinen tehtävä palauttaa Uudenkaupungin demarit työväenpuolueeksi. Puolueen sisällä lienee pitkälti kyse siitä antavatko kolkottelijat ja muut puolueen hiljaiset tukensa puolueen ökyille vai duunareille. Tässä keskeiseen rooliin nousevat duunarinäkökantaa valtuustossakin edustanut Veera Katainen ja paluun valtuustoon tehnyt, perinteisesti kaupunkilaisten asioita ajanut, Esko Tähtinen sekä nakkimies, josta ei muuta tiedetä kuin se, että hän tykkää jakaa hotdogei.
Demareiden ökykaarti tulee saamaan PRO:n tuen, joten Reijonsaaren tehtävä ei tässä paineessa ole kovinkaan helppo. Mikäli demarien ökyt ottavat puolueryhmässä vallan, palaa Uusikaupunki todennäköisesti perinteisille urille eli viime valtuuston edistykselliset päätökset pyörretään ja kaupungin positiiviset kehitysnäkymät muuttuvat pohjattomaksi pähkäilyksi ja perinteiseksi taantumukseksi. Edellä mainittu olisi seurausta siitä, että teknisen johtajan alainen palaa entiseen asemaansa eli todelliseksi kaupunginjohtajaksi.
Mielenkiintoinen on myös demarien kolmas ääniharava Merja Koski. Hän ei tullut toimeen loimaalaisten kanssa, kiukustui ja teki valituksen työnantajastaan. Lopulta, tiettävästi hänen masinoimana, "kaupunginjohtaja" teki, vasten oppilaitoksen henkilökunnan selkeän enemmistön tahtoa, legendaarisen aiesopimuksen Novidan ostamisesta takaisin Uudellekaupungille. Tämä tiettävästi vain siksi, että Koski saisi heilua taas rehtorina. Kun on Koskista kyse, jää aina mielenkiinnolla odottamaan seuraavaa tutkintapyyntöä - tuleeko se kenties jo tästä.
Vasemmiston vaalimenestys oli niin puolueen kuin kaupunkilaisten kannalta loistava. Valitettavaa on tietenkin se, että vasemmiston paikka on pois suurelta punaiselta kommunistien Pertti Haveriselta. Sami Laaksoselle jäi isot punaiset saappaat täytettäväksi. Pentti Aitamurron ja Henna Jokisen jatko olisi ollut suotavaa, mutta heidän tilalleen nousseet kuuluvat kovaan kaliberiin. Li Grönlund pelasti Uudenkaupungin jättituulimyllyiltä ja Mauri Partanen tuo autotehtaalta edustuksen valtuustoon.
Mikäli demareissa ökyt voittavat ja he lyöttäytyvät yhteen PRO:n kanssa lankeaa vasemmistolle merkittävä rooli kaupungin kehittämisen takaajana. Viime valtuustokaudella Uusikaupunki nostettiin taloudellisesta suosta kuiville ja loputa kaupungissa päästiin tekemään positiivisia tulevaisuuden turvaavia päätöksiä, tästä ansio edistykselliselle oikeistolle ja vasemmistolle.
Vasemmiston ääniharavalla Harto Forssilla on ensimmäistä kertaa varteenotettava kilpailija hallituspaikasta. Yhden Suomen suurimman tehtaan pääluottamusmiehen Mauri Partasen valinta kaupunginhallitukseen saattaisi olla hyvä veto koko kaupungin kannalta. Toisaalta Forssin puolella on kokemus ja äänimäärä, siinäpä vasemmistolla pohtimista.
Uuttakaupunkia on todellakin kehitetty akselilla edistyksellinen oikeisto ja vapaa vasemmisto. Herääkin kysymys: Joko tämän voi ulottaa luottamuspaikkaneuvotteluihin. Tuolloin eliminoitaisiin kaupungin orastaneen kehityksen pysähtyminen muuttuminen taka-askeliksi. Ehkäpä nyt olisi puolin ja toisin yhteydenoton aika. Jos sen seurauksena vasemmisto saa henkilömuistiin ensimmäisen lautakunnan puheenjohtajuuden ja oikeisto saa osaltaan vaikuttaa kaupungin kehitykseen, ei näitäkään kortteja kannata jättää katsomatta. Miltä tuntuisi tohtorismies Sami Laaksonen koulutuslautakunnan puheenjohtajana? -Tuskinpa tuntuisi huonommalta kuin PRO:n ja demareiden todennäköinen valinta Matti Ankelo.
Keskusta on ollut perinteisesti se puolue, joka ratkaisee Uudenkaupungin kehityksen. Jos kokoomus tai vasemmisto ovat tehneet älyttömän esityksen, on keskusta tuellaan taannut älyttömän vaihtoehdon toteutumisen. Tällä valtuustokaudella on tapahtunut muutos parempaan. Seuraavalla kaudella keskusta on oikeiston ykköspuolue ja yksi sen perinteisistä kärkihahmoista jäi valitsematta valtuustoon. Enää emme voi valtuuston osalta puhua haapanevavuorelaisista vaan nyt termin voi vaihtaa haapamyllymäkeläisiin.
Keskustan ääniharavan aseman otti itselleen Mauri Kontu, jota yrittäjän roolistaan huolimatta voidaan pitää onnistujana. Hänen Vahteruksen myötä Maurin mukana onnistujia on runsaasti. Toiseksi eniten keskustasta ääniä keräsi Veli-Matti Virtanen, joka eroaa muista puolueensa kärkinimistä siinä, että hän ei ole keskustan jäsen. Virtasessa kulminoituu yhteistyökyky ja asioihin perehtyminen. Kun tehdään päätöksiä kaupungin ja sen asukkaiden parhaaksi, on Virtanen asian takana.
Perussuomalaisten äänikuningas löytyy urheilumiehestä ja liikuntaolojen vaalijasta ja parempien tilojen vaatijasta Sami Virtasesta. Se, että puolue menetti kaksi paikka on murheellista siksi, että nuo paikat menivät Markku Tuomiselta ja Ritva Salmiselta, joista etenkin Salminen teki hyvää työtä hallituksessa. Nyt toisena persuvaltuutettuna häärii tulevat vuodet suorapuheinen ja selkeä sanainen Esa Aaltonen. Aaltonen tulee autotehtaalta ja ehkäpä hänestä voidaan odottaa valtuustokauden väriläiskää.
Perussuomalaiset menettivät kahden valtuustopaikan myötä hallituspaikkansa, joten puolueen näkyvyys tullee kutistumaan entisestään. Puolueen paikallisosaston keulahahmo Matti Jokinen jäi 12 ääneen, mikä on järjestökihojen alhaisin saavutus. Jokainen voi pistäytyä YLE:n vaalikoneella katsomassa miehen vastauksia ja päätellä niistä, oliko vastailu tapahtunut vakavasti vai huumorimielellä. Oli miten oli, huumori tahikka vakavuus upposi 12 uusikaupunkilaiseen.
Kristillisdemokraatit saavuttivat yhden valtuustopaikan. Tuota paikkaa käyttää Eerik Junnila, joka perinteisesti peesailee PRO:ta joka taas on peesannut demareita. Mikäli nämä lyövät paikanjakokuvioissa hynttyyt yhteen ja saavat persut mukaan nousee koalition valtuustopaikkojen määrä kahdeksaan eli se ottaa kaksi hallituspaikkaa. Kaupassa on ainoastaan voittajia, joten ihmettelen, jos se ei toteudu tai ole jo toteutunut. Kuntapolitiikka on haikailijoille säälimätön laji, jossa nopeat elävät ja nopeasti korttinsa katsovat pärjäävät. Tämän on kuulemma ideoinut demarien taustanainen ja sopimusta rustataan parhaillaan siten, että persut ja vasemmisto saavat jotain mitä eivät osanneet odottaa. Kokenut demari teki heille tarjouksen, josta ei voi kieltäytyä!
TAUSTAA
Menneen valtuustokauden alkuvaiheessa käsiteltiin edellisen kaupunginhallituksen jäljiltä jääneitä epäselvyyksiä. Hallitus ei saanut vastuuvapautta ja eri vaiheiden jälkeen Haverisen kanssa saimme aikaiseksi tilanteen, jonka seurauksena perustettiin valiokunta selvittämään mahdollisia sotkuja. Valiokunta koottiin siten, ettei se vahingossakaan selvittäisi mitään eli siitä tuli hallituksen suojelulautakunta. Suurella uholla liikkeelle pantu lautakunta ei saanut mitään aikaiseksi.
Jos valiokunta olisi koottu, kuten muualla tehdään eli siinä olisi ollut jäsen jokaisesta valtuustoryhmästä, olisi lopputulos ollut totaalisesti toinen. Meillä ei olisi PRO:ta ja ehdokaslistalta olisi puuttunut joitakin entisen hallituksen jäseniä. Ja mikä tärkeintä etanolitehtaan, rättihallin jne. ihmeellisyydet olisivat tulleet julki. Kun ongelmat eivät tulleet julki, satama osti rättihallin ja loput unohdettiin eli jotkut pääsivät kuin veijarikoirat veräjästä ja keikkuvat vaalien jälkeen vallan kahvassa.
Vähintä mitä vastuullinen puolue voi nyt tehdä on se, että pistävät mainitussa valiokunnassa istuneet kokeneet päättäjät vähemmän keskeisille palleille. Saman täytyy koskea myös valiokunnan tutkinnan kohteena olleita hallituksen jäseniä. Kun paikoista ryhdyin rustaamaan niin totean, että parempaa tyyppiä en tiedä tekniseen lautakuntaan kuin Juha Aaltonen. Hän on perfektionistina ja alan ammattilaisena joko piikki valmistelijan lihassa tai korvaamaton tuki valmistelijalle. Kaikki riippuu valmistelun laadusta ja siitä toteutuuko kuntalaisen etu mahdollisimman hyvin. Kun otamme huomioon nykyisen ääniharavan ja taustojen tapahtumat, tarvitaan hallitukseen näiden asioiden tuntijaa eli Rake Tähtistä.
Nuo olivat minun huomioitani ja näkemyksiäni, eivät edes ehdotuksia, sillä niitä ei voi tehdä hävettävän pienellä 31 äänen saaliilla. Muistutan vielä yhdestä asiasta, joka liittyy paikanjakoneuvotteluihin: PAIKAT ON JO JAETTU! Mikäli vanhat merkit pitää kutinsa demarien vahva nainen on muiden juhliessa vaalitulosta, perehtynyt siihen, aprikoinut vaihtoehtoja ja soitellen selvittänyt valtuustoon päässeiden tuntoja. Jos kaikki käy kuten ennen, on vahva nainen tehnyt tarjouksia, joista ei ole voinut kieltäytyä ja siksi keskustan ja kokoomuksen paikat on jo jaettu: Persut ja Vasemmisto sai jotain, mitä eivät osanneet odottaa. Demarien vahva nainen ja eräs toinen nauttivat tilanteesta ja nauravat...
Arvatkaapa vielä se, kuka on Uudenkaupungin ykkösehdokas tulevissa maakuntavaaleissa ja minkä puolueen listoilla hän on?
EPILOGI
Olen itse saanut viettää värikkäitä vaiheita kuntapolitiikan ympyröissä. Nyt saamani äänimäärä mahdollistaa poistumiseni näistä kuvioista. Vaikka takana on julkisen häväistyksen kohteeksi joutumista, jopa poliisin kuulusteluihin olen päässyt useamman kerran, niin silti tähän hommaan jää jotenkin koukkuun. Yritän tosissani vieroittaa itseni näistä ympyröistä. En enää aio kirjoitella blogia paikkakuntamme asioista, poistun paikallispolitiikkaan liittyvistä keskustelukuvioista, enkä aio edes kuppiloissa lukea paikallislehteä. Facebookissa irrottaudun virkahenkilöistä ja muista tyypeistä, jotka liittyvät vahvasti paikalliseen politiikkaan. Yritän aloittaa kaiken uudelleen!
Tarmo ja Harto ovat teräsmiehiä, tieto ja toimintakyky lisääntyvät joiden iän karttuessa. Sensijaan minä olen aivan erilainen, olen läski, kiukkuinen, veemäinen, laiska ja väsynyt vanha ukko. Haluan käyttää aikaani johonkin muuhun. Auttakaa minua irtaantumaan tästä, etten viikon kuluttua palaa tänne takaisin sauhuamaan. Jos ryhdyn kaupungilla höpöttämään politiikasta, niin vetäkää päin taulua: TÄMÄN ON VIIMEINKIN LOPUTTAVA !
Kiitän kaikkia Teitä yhteisistä hetkistä ja toivotan teille kaikille oikein hyvää jatkoa ja vielä kiitokset kymmenistätuhansista kommenteista!
MUKAVAA PÄÄSIÄISTÄ!
lauantai 8. huhtikuuta 2017
UKIN vaali-ihmeellisyyksiä: Demarit yksityistää - Persut hyysää pakolaisia
Äänestäjällä ei ole kuluttajansuojaa ja Uudessakaupungissa tuo suoja on äärimmäisen surkea. Median tulisi nostaa esiin vaalilupaukset ja verrata niitä keskeisiin päätöksiin. Lehti voisi oikaista sen, minkä ehdokas voi katteettomasti vaalikoneessa tai vaalijulisteessa luvata. Otetaanpa esiin viime vaalien median tuolloin valitsemat kolme suosikki/kärkiehdokasta.
Vaalikojuilla lensi hervoton huuli ja sopan voimalla ostivat persut äänestäjien sieluja. Soppa oli vahvasti höystetty pakolaispelottelulla, joiden kaupunkiin tuloa sopanjakajat ilmineerasivat vastustavansa. Kun valtuustossa vaadin kaikille avointa ja käytäntöihin paneutuvaa keskustelua sekä valmistelua pakolaistenvastaanotosta, persut eivät tukeneet tätä ja niinpä mitään ei tehty. Kun meillä ei ollut em. seurauksena minkäänlaisia valmiuksia vastaanottaa turvapaikansaaneita, esitin ettei heitä tänne oteta, käyttivät persut puheenvuoron, jonka sanoma oli: TURVAPAIKAN SAANEET TÄNNE!
Osaltaan kiitos persujen, meillä on yhä valtuuston päätöksellä ovi auki pakolaisille. Tilanne saattaa ryöpsähtää todelliseksi koska tahansa. On vain ajan kysymys koska Turkin ja EU:n välit ajautuvat sille mallille, että turkkilaiset avaavat rajansa. Tuosta alkaa satojen tuhansien pakolaisten vyöry. Muistakaa miten viimeksi kävi! Kymmenet tuhannet pakolaiset matkasivat Ruotsin valtion kyydillä Suomeen. NYT MEIDÄN PARAATIOVET OVAT AUKI!
Demareiden kojulla sanoma keskittyi tuntuvalta osin yksityistämisen vastustamiseen, mutta mitä puolue on todellisuudessa tehnyt. Demari päättäjämme ovat jättäneet määrätyt kaupungin palvelut puitteineen rempalleen ja sen seurauksena tehneet yksityisten palveluntarjoajien kilpailukyvylle mahtavan palveluksen. Sen vielä ymmärtäisi, jos kyseessä olisivat paikalliset yksityiset yritykset, mutta kun kyseessä ovat suuret pörssiyhtiöt, jotka pahimmillaan imuroivat veroeuromme paratiisisaarten kautta ökysijoittajille seilataan päätöksenteossamme käsittämättömillä vesillä.
Demareiden roolin yksityistämisen vastustajan kyseenalaistaa mennyt valtuustokausi. Puolueen suurin yksityisten palveluiden vastustaja pääsi kaupunginhallitukseen. Tämän jälkeen hän siirtyi suuren pörssiyhtiön leipiin. Kyseisen "yksityistämistä vastustaneen" päättäjän toiminta oli muutenkin ihmeellistä: Hän leikkasi nuori- ja raittius- ja liikuntatoimesta, mutta oli valmis sijoittamaan 150 000 veroeuroa alkoholin valmistukseen. Tämä samainen hallituksen jäsen pitää paikallisten kokoomuslaisten isojen yhtiöiden vastustamista hauskana ja suora lainaus hänen Facebook kommentistaan: " Demarina mä tienaan siellä palkkani niin kuin pian kaikki muutkin sote alan ammattilaiset".
PRO-ryhmää en lähde edes arvioimaan. Ensinnäkin siellä on vain muutamalla ehdokkaalla näyttöä valtuustossa tapahtuneista avauksista ja toisaalta, useat sivulliset, jotka eivät tiedä taustoista mitään, kääntävät vailla faktoja keskustelun henkilökemian tasolle. Sen sijaan Kokoomuksesta totean meidän vaalityömme sujuneen mahtavassa yhteistyössä vailla vähäisintäkään säröä. Tässä porukassa hyväksytään ja otetaan huomioon erilaiset näkemykset, joten mielipideohjausyrityksistä tai ryhmäkurista puhumista voi pitää huonona vitsinä.
En missään tapauksessa lähde sanomaan etteikö muita puolueita kuin kokoomusta saisi äänestää. Toivon vilpittömästi, että puolueista nousevat valtuustoon yhteistyöhön kykenevät ja toisia kunnioittavat ehdokkaat. Hyvää yhteistyötä olen menneinä viikkoina muistellut keskustan Veli-Matti Virtasen ja Mauri Konnun, demareiden Esko Tähtisen ja Heli-Päivikki Laurenin kanssa. Vasemmiston Mauri Partasen kanssa suunniteltiin tulevaisuutta etenkin opetuksen kehittämisen suhteen. Siinä muutama esimerkki.
Jotenkin tuntuu helpommalta ja uskottavammalta keskustella tulevaisuudesta ja suunnitella sitä normaalia elämää elävien tavallisten ihmisten kuin muualta tänne tupsahtaneiden työväenpuolueiden teoreetikkojen niissä majailevien yritysjohtajien kanssa - kaikkia heitä eivät edes paikalliset faktat kiinnosta. Kokoomuksesta haluan nostaa esille mahtavan naiskaartimme, jossa piisaa osaamista. OLI MITEN OLI, MUISTAKAA ÄÄNESTÄÄ - ÄÄNESTITTE SITTEN KETÄ TAHANSA!
 | ||
| Jouko Antola johti valtuustoa tyylikkäästi. Merja Koski taisi vaihtaa polkupyörän vaalien jälkeen nelipyöräiseen ekokatastrofiin ja tuli kuuluisaksi Novida sähellyksestä, työpaikkakiukuttelusta ja käytöksestään. Heikki Wala meni kokoomuksesta läpi, mutta äänesti lähes järjestään kokoomusta vastaan, kun ei päässyt hallituksen puheenjohtajaksi. Koomisinta lienee Walan menneiden vaalien slogan, sillä hänen johdollaan vietiin sadoilta lapsilta koulut ja romahdutettiin niin opetuksen taso kuin kaupungintalous. |
Osaltaan kiitos persujen, meillä on yhä valtuuston päätöksellä ovi auki pakolaisille. Tilanne saattaa ryöpsähtää todelliseksi koska tahansa. On vain ajan kysymys koska Turkin ja EU:n välit ajautuvat sille mallille, että turkkilaiset avaavat rajansa. Tuosta alkaa satojen tuhansien pakolaisten vyöry. Muistakaa miten viimeksi kävi! Kymmenet tuhannet pakolaiset matkasivat Ruotsin valtion kyydillä Suomeen. NYT MEIDÄN PARAATIOVET OVAT AUKI!
Demareiden kojulla sanoma keskittyi tuntuvalta osin yksityistämisen vastustamiseen, mutta mitä puolue on todellisuudessa tehnyt. Demari päättäjämme ovat jättäneet määrätyt kaupungin palvelut puitteineen rempalleen ja sen seurauksena tehneet yksityisten palveluntarjoajien kilpailukyvylle mahtavan palveluksen. Sen vielä ymmärtäisi, jos kyseessä olisivat paikalliset yksityiset yritykset, mutta kun kyseessä ovat suuret pörssiyhtiöt, jotka pahimmillaan imuroivat veroeuromme paratiisisaarten kautta ökysijoittajille seilataan päätöksenteossamme käsittämättömillä vesillä.
Demareiden roolin yksityistämisen vastustajan kyseenalaistaa mennyt valtuustokausi. Puolueen suurin yksityisten palveluiden vastustaja pääsi kaupunginhallitukseen. Tämän jälkeen hän siirtyi suuren pörssiyhtiön leipiin. Kyseisen "yksityistämistä vastustaneen" päättäjän toiminta oli muutenkin ihmeellistä: Hän leikkasi nuori- ja raittius- ja liikuntatoimesta, mutta oli valmis sijoittamaan 150 000 veroeuroa alkoholin valmistukseen. Tämä samainen hallituksen jäsen pitää paikallisten kokoomuslaisten isojen yhtiöiden vastustamista hauskana ja suora lainaus hänen Facebook kommentistaan: " Demarina mä tienaan siellä palkkani niin kuin pian kaikki muutkin sote alan ammattilaiset".
PRO-ryhmää en lähde edes arvioimaan. Ensinnäkin siellä on vain muutamalla ehdokkaalla näyttöä valtuustossa tapahtuneista avauksista ja toisaalta, useat sivulliset, jotka eivät tiedä taustoista mitään, kääntävät vailla faktoja keskustelun henkilökemian tasolle. Sen sijaan Kokoomuksesta totean meidän vaalityömme sujuneen mahtavassa yhteistyössä vailla vähäisintäkään säröä. Tässä porukassa hyväksytään ja otetaan huomioon erilaiset näkemykset, joten mielipideohjausyrityksistä tai ryhmäkurista puhumista voi pitää huonona vitsinä.
En missään tapauksessa lähde sanomaan etteikö muita puolueita kuin kokoomusta saisi äänestää. Toivon vilpittömästi, että puolueista nousevat valtuustoon yhteistyöhön kykenevät ja toisia kunnioittavat ehdokkaat. Hyvää yhteistyötä olen menneinä viikkoina muistellut keskustan Veli-Matti Virtasen ja Mauri Konnun, demareiden Esko Tähtisen ja Heli-Päivikki Laurenin kanssa. Vasemmiston Mauri Partasen kanssa suunniteltiin tulevaisuutta etenkin opetuksen kehittämisen suhteen. Siinä muutama esimerkki.
Jotenkin tuntuu helpommalta ja uskottavammalta keskustella tulevaisuudesta ja suunnitella sitä normaalia elämää elävien tavallisten ihmisten kuin muualta tänne tupsahtaneiden työväenpuolueiden teoreetikkojen niissä majailevien yritysjohtajien kanssa - kaikkia heitä eivät edes paikalliset faktat kiinnosta. Kokoomuksesta haluan nostaa esille mahtavan naiskaartimme, jossa piisaa osaamista. OLI MITEN OLI, MUISTAKAA ÄÄNESTÄÄ - ÄÄNESTITTE SITTEN KETÄ TAHANSA!
keskiviikko 5. huhtikuuta 2017
Historia opettaa: MONIKULTTUURISUUSUS ON HYVÄKSIKÄYTTÖÄ JA RASISMIA?
Suomen vanhimmat kulmakunnat ovat monikulttuurisuuden summia. Kun vahvempi kulttuuri on syönyt heikomman, on siitä heikommastakin jäänyt jotain jäljelle. Aikoinaan viikingit antoivat oman leimansa muinaiseen Kalantiin ja vieläkin viikinkien Kalanti väylän vaikutukset näkyvät, omassa pihapiirissäni on muinaishautoja. Viikinkejä seurasi kristinusko, joka hävitti osan suomalaista kansanperimää ja osaltaan vei tuon aikaisia yhteisöjä voimalla taaksepäin: elämisentaso laski ja esim. naisen keskeinen rooli muuttui huonommaksi.
Ruotsin vallan aikana suomalaisia verotettiin rankalla kädellä ja suomalaiset sotivat ympäri Eurooppaa. Ruotsin kuningas muutti jopa suomalaisten uskontoa, päästäkseen käsiksi suomalaisten selkänahasta revittyyn kirkon omaisuuteen. Parisataa vuotta sitten suomalaiset jäivät Venäjän vallan alle. Tsaari pelkäsi hulluja suomalaisia, jotka olivat Ruotsin alaisuudessa kylväneet pelkoa usein Venäjää vastaan suuntautuneilla sotaretkillä. Venäjä halusi taata tämän kolkan rauhallisuuden, joten miehitysjoukkojen lisäksi suomalaiset saivat merkittäviä etuja Ruotsinvallan aikaan nähden.
Suomesta tuli oma autonominen osa Venäjää. Kuten Venäjällä, Suomessa ei ollut varsinaista maaorjuutta. Suomi sai oman rahan, postin ja jopa suomea sai puhua vapaasti. Mutta mikä oli Venäjän aikana tärkeintä? -Suomalaisten ei tarvinnut lähteä sotimaan tsaarin puolesta kuten aiemmin kuninkaan puolesta. Vaikka tsaarin tavoite oli itsekäs, vierastaa sotahullut ja taistelukentillä mainetta niittäneet suomalaiset sotataidoista, tarjosi vapaus väenotosta elintason ja elämän laadun nousun Suomen kansan syvissä riveissä. Tämä riemu päättyi Suomen osalta sortokauteen, tsaarin kukistumiseen, vallankumoukseen ja itsenäisen Suomen syntyyn.
Vaikka Uudessakaupungissakin katukilvet ovat olleet suurimman osan kaupungin olemassaoloajasta vieraskielisiä, elämme tänään suomenkielisessä ja suomalaisia perinteitä kunnioittavassa kaupungissa. Luonnollisesti historia on muuttanut osaa suomalaisuudesta ja antanut sille oman lisänsä. Ehkäpä eniten olemme saaneet tämän päivän suomalaisuutta, sitä aiemmin eniten tuhonneelta kristinuskolta. Kristinusko tuotiin tänne väellä ja voimalla, mutta tähän vieraan kulttuurin sanomaan oli helppo alistua. Kun liityt porukkaan, joka kieltää tappamisen ja varastamisen, käskee pitämään huolta vanhuksista, saa itsekin elää pitkään ja turvallisesti!
Meillä koetaan vieraan kulttuurin vaikutuksiksi yleensä pizzat, hampurilaiset jne., mutta itseasiassa lähes kaikki täällä oleva on tuontia jostain toisesta kulttuurista: Arabit keksivät kompassin, kiinalaiset ruudin ja ruotsalaiset Saabin jne.. Ilman näitä vieraita vaikutteita Uusikaupunki olisi varsin erilainen paikka. Ja kuvitelkaapa Suomea ja sen elintasoa vailla kiinalaista innovaatiota nimeltä paperi. Ilman pitkää sellun jalostamisen ja paperin valmistuksen aikakautta Suomi saattaisi olla tänään totaalisesti toisenlainen ja pahimmillaan rutiköyhä. Nautimme arjessamme monien kulttuurien moninaisista vaikutuksista monin tavoin.
Tuskinpa kenelläkään on mitään vieraan kulttuurin positiivisia tuulahduksia vastaan. Vierasperäiset ravintolat tuovat oivan lisän perisuomalaiseen ateriointiin. Tuskinpa kukaan katsoo pahalla sitäkään, kun paikkakunnalle muuttaa vierasmaalainen ravintoloitsija, joka monipuolistaa ateria- ja illanviettomahdollisuuksiamme. Vastavuoroiset vierasmaalaiset sopeutuvat mukisematta suomalaiseen yhteiskuntaan vai oletteko kuulleet britistä, kuka haluaa omin perinteisiin vedoten ajaa Suomen liikenteessä vasenta kaistaa.. Kukaan ei vaadi kohtuuttomuuksia toisilta ja kaiken lähtökohta on maassa maantavoin.
Voi pitkälti todeta ettei vapaaehtoisuuteen ja työhön perustuva pienimuotoinen maahantulo aiheuta kulttuurien välisiä ongelmia.Ongelmat ovat kokolailla toiset, kun massat lähtevät pakon edessä liikkeelle. Katsottiinpa minne tahansa, seurauksena on poikkeuksetta vakava kulttuurien välinen törmäys. Tämä törmäys sisältää miljoonien ihmisten kärsimyksiä ja jopa kansakuntien kutistumisia olemattomiin. Jokainen voi tutkia historian käänteitä Amerikassa, Australiassa tai vaikkapa Suomessa, jossa kanta-asukkaat on häädetty pohjoiseen ja kutistettu pieneksi muutaman tuhannen ihmisen syrjityksi väestöryhmäksi. Suomi ei ole vieläkään ratifioinut kansainvälistä sopimusta, joka takaa alkuperäisväestön oikeudet, joten omassa pesässäkin on korjattavaa.
Tätä taustaa vasten maassamme harjoitettu monikulttuurisuuskeskustelu on äärimmäisen pinnallista, trendihakuista ja jopa rasistista. Viimeistään monikulttuurisuutta tavoittelevista tekee rasisteja se, kun huomioidaan nykyisten monikulttuurisuusvaateiden syvimmät lähtökohdat. Suomessa saati muussa EU:ssa ei edes yritetä ymmärtää sitä, että pakolaisvirran takana on aito hätä sekä inhimillinen kärsimys ja niitä pakeneminen. Sadattuhannet ihmiset eivät jätä kotiseutujaan, jos heidän lähtöpaikassaan olot olisivat mainiot. Eivät nämä lähtijät synny ja halua pakolaisiksi tai monikulttuurisen Suomen rakentajiksi vapaaehtoisesti. Eikä kukaan muuta Suomeen vain siksi, että tänne on kiva rakentaa monikulttuurista yhteiskuntaa.
EU ja Suomi yhtenä unionin päättäjänä ovat olleet luomassa syntynyttä miljoonien ihmisten pakolaissoppaa. Otetaanpa esimerkiksi kalastus. Luette parhaillaan uutisista somalialaisista merirosvoista, jotka kaappaavat sivistyneiden maiden hienoja ja tärkeitä laivoja. Uutiset eivät kerro sitä, että EU:n päätöksellä etenkin espanjalaiset ovat ryöstökalastaneet kaloista tyhjiksi Afrikan sarven rantavedet niin, ettei tavallisilla kalastajilla ole enää mahdollisuutta elättää perheitään tai itseään. Nyt ruotsalaiset kalastajat imuroivat Marokon rannikkoa samoin seurauksin. Toinen pakolaisaallon aiheuttaja löytyy länsimaisten/venäläisten ylimielisestä tavasta sorkkia ns. alikehittyneitä yhteiskuntia ja tyrkyttää näille, jopa äärimmäistä väkivaltaa käyttäen, omaa ylevää elämän malliaan. Nämäkin esimerkit ovat monikulttuurisuutta eli sitä kuinka oma kulttuurimme jyrää Somaliassa ja Marokossa.
Meidän "sivistyneiden" eli USA:n, Venäjän, EU:n sekä Kiinan ainoat todelliset tavoitet ovat geopoliittiset edut, luonnonvarat kuten öljy, ravinto jne.. Toisaalta me "sivistyneet" hyväksymme äärimmäiset ihmisoikeusloukkaukset ja luonnonkatastrofit, kun saamme halpaa kalaa, lasten pilkkahinnalla tekemiä hyödykkeitä ja raaka-ainekauppa luistaa, mutta päinvastaisessa tapauksessa vaihdetaan hallitsijoita mieleiseksi tai jos maasta ei ole kaupallisesti hyötyä, vähät välitämme sen kansojen kohtaloista. Sen sijaan, että mainitut "sivistyneet" hyötyjätahot muuttaisivat käytännön asennettaan inhimillisemmäksi, lopettaisivat härskin ja äärimmäiseen väkivaltaan asti menevän etujen ajamisensa, ne antavat pakolaistulvan kasvaa.
Meillä Suomessa yksikään päättäjä ei pyri poistamaan pakolaisongelman syitä, vaikka istumme aina NATO:a myöden ns. päättävissä pöydissä ja jopa Putin kuuntelee Suomea. Ongelmat saavat jatkua ja näin taataan pakolaisaaltojen jatkuminen. Kaiken kukkuraksi EU käy Turkin kanssa jopa selkeää ihmiskauppaa , jotta saisi pidettyä edes osan pakolaisongelmasta unionin rajojen ulkopuolella. Todellisuudessa on vain ajan kysymys, koska Turkki antaa pakolaisvyöryn ryöpsähtää EU:n alueelle. Meidän monikulttuurisuutemme ihannoinnin taustalta löytyy äärimmäinen hyväksikäyttö, itsekkyys ja häikäilemätön rasismi.
Jos todella haluamme auttaa lähimmäisiämme, käännämme katseemme sinne mistä pakolaiset tulevat ja parannamme sikäläisten ihmisten edellytyksiä elää synnyinseuduillaan rauhallista ja turvallista arkea. Nyt emme todellakaan ole pistäneet kortta ristiin inhimillisten kärsimysten alkusyyn poistamiseksi, vaan harrastamme kuvottavan epäinhimillistä hyvän omantunnon ostoa ja säälittävää jeesustelua. Näitä jeesustelujoukkoja johtaa itse arkkipiispa saaden tukea ja julkisuutta valtamedialta.
On vähintäänkin käsittämätöntä, että media tarjoaa pakolaisten Suomeen pääsemisen vaihtoehdoksi ainoastaan hukkumisen tai kammottavat kärsimykset. Jo se, että tuhannet ns. pakolaiset ovat palanneet lähtömaihinsa, osoittaa että eihän siellä ollut edes niin kauheaa kuin Suomessa. Kaiken huippuna voidaan pitää sitä, ettei meillä ole millään tavalla varustauduttu pakolaisten inhimilliseen ja persoonakohtaiseen vastaanottoon saati maaperän muokkaamiseen pakolaismyönteiseksi. Tämänkin suunnan pääpiruna häärii arkkipiispa, joka tarjosi pakolaisille suojaksi kirkkojen kryptoja - EIHÄN KOIRAAKAAN SAA PITÄÄ PIEMÄSSÄ KELLARISSA!
Paikallispolitiikassa pakolaisilla ratsastavat härskeimmin persut. Esim. Uudessakaupungissa, kun esitin ettemme ota tänne turvapaikan saaneita, persuvaltuutettu käytti painokkaan puheenvuoron vastaanoton puolesta. Nyt vaalipuheissaan useat persut vastustavat äänekkäästi pakolaisten vastaanottoa. Jokainen voi pohtia mielessään, miten heidän kantansa palaa entiselleen vaalien jälkeen. Yleensäkin kannattaisi syventyä pakolaiskuvioon vaikka piipahtamalla Laitilan valtuuston Facebook sivuilla ja perehtyä kuinka mainiosti siellä loistavasti toimineeksi mainostettu vastaanotto käytännössä onnistui.
Suomessa he ketkä tekevät poliittisen päätöksen pakolaisten vastaanotosta, pitävä aina huolen siitä etteivät maahanmuuttajat näy tai haittaa heidän elinreviiriään. Näennäisinhimillisyyttä korostaa se, että pakolaiset asutetaan vieläpä juuri sinne, missä heihin suhtaudutaan kaikkein negatiivisimmin. Maahanmuuttajista pyritään hyötymään halpatyövoimana. Kun pakolaistenvastaanotto vieläpä tapahtuu asiaan negatiivisesti suhtautuvien kansalaisten varoilla, voidaan pakolaispolitiikkaamme pitää äärimmäisen härskinä ja niljakkaana näennäisinhimillisenä silmänkääntötemppuna, joka tuhoaa satojen suomalaisten ja myös pakolaisten tulevaisuuden.
Ruotsin vallan aikana suomalaisia verotettiin rankalla kädellä ja suomalaiset sotivat ympäri Eurooppaa. Ruotsin kuningas muutti jopa suomalaisten uskontoa, päästäkseen käsiksi suomalaisten selkänahasta revittyyn kirkon omaisuuteen. Parisataa vuotta sitten suomalaiset jäivät Venäjän vallan alle. Tsaari pelkäsi hulluja suomalaisia, jotka olivat Ruotsin alaisuudessa kylväneet pelkoa usein Venäjää vastaan suuntautuneilla sotaretkillä. Venäjä halusi taata tämän kolkan rauhallisuuden, joten miehitysjoukkojen lisäksi suomalaiset saivat merkittäviä etuja Ruotsinvallan aikaan nähden.
Suomesta tuli oma autonominen osa Venäjää. Kuten Venäjällä, Suomessa ei ollut varsinaista maaorjuutta. Suomi sai oman rahan, postin ja jopa suomea sai puhua vapaasti. Mutta mikä oli Venäjän aikana tärkeintä? -Suomalaisten ei tarvinnut lähteä sotimaan tsaarin puolesta kuten aiemmin kuninkaan puolesta. Vaikka tsaarin tavoite oli itsekäs, vierastaa sotahullut ja taistelukentillä mainetta niittäneet suomalaiset sotataidoista, tarjosi vapaus väenotosta elintason ja elämän laadun nousun Suomen kansan syvissä riveissä. Tämä riemu päättyi Suomen osalta sortokauteen, tsaarin kukistumiseen, vallankumoukseen ja itsenäisen Suomen syntyyn.
Vaikka Uudessakaupungissakin katukilvet ovat olleet suurimman osan kaupungin olemassaoloajasta vieraskielisiä, elämme tänään suomenkielisessä ja suomalaisia perinteitä kunnioittavassa kaupungissa. Luonnollisesti historia on muuttanut osaa suomalaisuudesta ja antanut sille oman lisänsä. Ehkäpä eniten olemme saaneet tämän päivän suomalaisuutta, sitä aiemmin eniten tuhonneelta kristinuskolta. Kristinusko tuotiin tänne väellä ja voimalla, mutta tähän vieraan kulttuurin sanomaan oli helppo alistua. Kun liityt porukkaan, joka kieltää tappamisen ja varastamisen, käskee pitämään huolta vanhuksista, saa itsekin elää pitkään ja turvallisesti!
Meillä koetaan vieraan kulttuurin vaikutuksiksi yleensä pizzat, hampurilaiset jne., mutta itseasiassa lähes kaikki täällä oleva on tuontia jostain toisesta kulttuurista: Arabit keksivät kompassin, kiinalaiset ruudin ja ruotsalaiset Saabin jne.. Ilman näitä vieraita vaikutteita Uusikaupunki olisi varsin erilainen paikka. Ja kuvitelkaapa Suomea ja sen elintasoa vailla kiinalaista innovaatiota nimeltä paperi. Ilman pitkää sellun jalostamisen ja paperin valmistuksen aikakautta Suomi saattaisi olla tänään totaalisesti toisenlainen ja pahimmillaan rutiköyhä. Nautimme arjessamme monien kulttuurien moninaisista vaikutuksista monin tavoin.
Tuskinpa kenelläkään on mitään vieraan kulttuurin positiivisia tuulahduksia vastaan. Vierasperäiset ravintolat tuovat oivan lisän perisuomalaiseen ateriointiin. Tuskinpa kukaan katsoo pahalla sitäkään, kun paikkakunnalle muuttaa vierasmaalainen ravintoloitsija, joka monipuolistaa ateria- ja illanviettomahdollisuuksiamme. Vastavuoroiset vierasmaalaiset sopeutuvat mukisematta suomalaiseen yhteiskuntaan vai oletteko kuulleet britistä, kuka haluaa omin perinteisiin vedoten ajaa Suomen liikenteessä vasenta kaistaa.. Kukaan ei vaadi kohtuuttomuuksia toisilta ja kaiken lähtökohta on maassa maantavoin.
Voi pitkälti todeta ettei vapaaehtoisuuteen ja työhön perustuva pienimuotoinen maahantulo aiheuta kulttuurien välisiä ongelmia.Ongelmat ovat kokolailla toiset, kun massat lähtevät pakon edessä liikkeelle. Katsottiinpa minne tahansa, seurauksena on poikkeuksetta vakava kulttuurien välinen törmäys. Tämä törmäys sisältää miljoonien ihmisten kärsimyksiä ja jopa kansakuntien kutistumisia olemattomiin. Jokainen voi tutkia historian käänteitä Amerikassa, Australiassa tai vaikkapa Suomessa, jossa kanta-asukkaat on häädetty pohjoiseen ja kutistettu pieneksi muutaman tuhannen ihmisen syrjityksi väestöryhmäksi. Suomi ei ole vieläkään ratifioinut kansainvälistä sopimusta, joka takaa alkuperäisväestön oikeudet, joten omassa pesässäkin on korjattavaa.
Tätä taustaa vasten maassamme harjoitettu monikulttuurisuuskeskustelu on äärimmäisen pinnallista, trendihakuista ja jopa rasistista. Viimeistään monikulttuurisuutta tavoittelevista tekee rasisteja se, kun huomioidaan nykyisten monikulttuurisuusvaateiden syvimmät lähtökohdat. Suomessa saati muussa EU:ssa ei edes yritetä ymmärtää sitä, että pakolaisvirran takana on aito hätä sekä inhimillinen kärsimys ja niitä pakeneminen. Sadattuhannet ihmiset eivät jätä kotiseutujaan, jos heidän lähtöpaikassaan olot olisivat mainiot. Eivät nämä lähtijät synny ja halua pakolaisiksi tai monikulttuurisen Suomen rakentajiksi vapaaehtoisesti. Eikä kukaan muuta Suomeen vain siksi, että tänne on kiva rakentaa monikulttuurista yhteiskuntaa.
EU ja Suomi yhtenä unionin päättäjänä ovat olleet luomassa syntynyttä miljoonien ihmisten pakolaissoppaa. Otetaanpa esimerkiksi kalastus. Luette parhaillaan uutisista somalialaisista merirosvoista, jotka kaappaavat sivistyneiden maiden hienoja ja tärkeitä laivoja. Uutiset eivät kerro sitä, että EU:n päätöksellä etenkin espanjalaiset ovat ryöstökalastaneet kaloista tyhjiksi Afrikan sarven rantavedet niin, ettei tavallisilla kalastajilla ole enää mahdollisuutta elättää perheitään tai itseään. Nyt ruotsalaiset kalastajat imuroivat Marokon rannikkoa samoin seurauksin. Toinen pakolaisaallon aiheuttaja löytyy länsimaisten/venäläisten ylimielisestä tavasta sorkkia ns. alikehittyneitä yhteiskuntia ja tyrkyttää näille, jopa äärimmäistä väkivaltaa käyttäen, omaa ylevää elämän malliaan. Nämäkin esimerkit ovat monikulttuurisuutta eli sitä kuinka oma kulttuurimme jyrää Somaliassa ja Marokossa.
Meidän "sivistyneiden" eli USA:n, Venäjän, EU:n sekä Kiinan ainoat todelliset tavoitet ovat geopoliittiset edut, luonnonvarat kuten öljy, ravinto jne.. Toisaalta me "sivistyneet" hyväksymme äärimmäiset ihmisoikeusloukkaukset ja luonnonkatastrofit, kun saamme halpaa kalaa, lasten pilkkahinnalla tekemiä hyödykkeitä ja raaka-ainekauppa luistaa, mutta päinvastaisessa tapauksessa vaihdetaan hallitsijoita mieleiseksi tai jos maasta ei ole kaupallisesti hyötyä, vähät välitämme sen kansojen kohtaloista. Sen sijaan, että mainitut "sivistyneet" hyötyjätahot muuttaisivat käytännön asennettaan inhimillisemmäksi, lopettaisivat härskin ja äärimmäiseen väkivaltaan asti menevän etujen ajamisensa, ne antavat pakolaistulvan kasvaa.
Meillä Suomessa yksikään päättäjä ei pyri poistamaan pakolaisongelman syitä, vaikka istumme aina NATO:a myöden ns. päättävissä pöydissä ja jopa Putin kuuntelee Suomea. Ongelmat saavat jatkua ja näin taataan pakolaisaaltojen jatkuminen. Kaiken kukkuraksi EU käy Turkin kanssa jopa selkeää ihmiskauppaa , jotta saisi pidettyä edes osan pakolaisongelmasta unionin rajojen ulkopuolella. Todellisuudessa on vain ajan kysymys, koska Turkki antaa pakolaisvyöryn ryöpsähtää EU:n alueelle. Meidän monikulttuurisuutemme ihannoinnin taustalta löytyy äärimmäinen hyväksikäyttö, itsekkyys ja häikäilemätön rasismi.
Jos todella haluamme auttaa lähimmäisiämme, käännämme katseemme sinne mistä pakolaiset tulevat ja parannamme sikäläisten ihmisten edellytyksiä elää synnyinseuduillaan rauhallista ja turvallista arkea. Nyt emme todellakaan ole pistäneet kortta ristiin inhimillisten kärsimysten alkusyyn poistamiseksi, vaan harrastamme kuvottavan epäinhimillistä hyvän omantunnon ostoa ja säälittävää jeesustelua. Näitä jeesustelujoukkoja johtaa itse arkkipiispa saaden tukea ja julkisuutta valtamedialta.
On vähintäänkin käsittämätöntä, että media tarjoaa pakolaisten Suomeen pääsemisen vaihtoehdoksi ainoastaan hukkumisen tai kammottavat kärsimykset. Jo se, että tuhannet ns. pakolaiset ovat palanneet lähtömaihinsa, osoittaa että eihän siellä ollut edes niin kauheaa kuin Suomessa. Kaiken huippuna voidaan pitää sitä, ettei meillä ole millään tavalla varustauduttu pakolaisten inhimilliseen ja persoonakohtaiseen vastaanottoon saati maaperän muokkaamiseen pakolaismyönteiseksi. Tämänkin suunnan pääpiruna häärii arkkipiispa, joka tarjosi pakolaisille suojaksi kirkkojen kryptoja - EIHÄN KOIRAAKAAN SAA PITÄÄ PIEMÄSSÄ KELLARISSA!
Paikallispolitiikassa pakolaisilla ratsastavat härskeimmin persut. Esim. Uudessakaupungissa, kun esitin ettemme ota tänne turvapaikan saaneita, persuvaltuutettu käytti painokkaan puheenvuoron vastaanoton puolesta. Nyt vaalipuheissaan useat persut vastustavat äänekkäästi pakolaisten vastaanottoa. Jokainen voi pohtia mielessään, miten heidän kantansa palaa entiselleen vaalien jälkeen. Yleensäkin kannattaisi syventyä pakolaiskuvioon vaikka piipahtamalla Laitilan valtuuston Facebook sivuilla ja perehtyä kuinka mainiosti siellä loistavasti toimineeksi mainostettu vastaanotto käytännössä onnistui.
Suomessa he ketkä tekevät poliittisen päätöksen pakolaisten vastaanotosta, pitävä aina huolen siitä etteivät maahanmuuttajat näy tai haittaa heidän elinreviiriään. Näennäisinhimillisyyttä korostaa se, että pakolaiset asutetaan vieläpä juuri sinne, missä heihin suhtaudutaan kaikkein negatiivisimmin. Maahanmuuttajista pyritään hyötymään halpatyövoimana. Kun pakolaistenvastaanotto vieläpä tapahtuu asiaan negatiivisesti suhtautuvien kansalaisten varoilla, voidaan pakolaispolitiikkaamme pitää äärimmäisen härskinä ja niljakkaana näennäisinhimillisenä silmänkääntötemppuna, joka tuhoaa satojen suomalaisten ja myös pakolaisten tulevaisuuden.
torstai 30. maaliskuuta 2017
KAUPUNGIN TYÖNTEKIJÄ PÄÄTTÄJÄNÄ
Kaupunkiorganisaatiossa työskentelevillä on erikoisosaamista, josta harva "siviili"luottamushenkilö voi edes haaveilla. Osaavan kaupungin työntekijän tietämys mahdollistaa veronmaksajille laadukkaat ja taloudellisesti tehokkaat päätökset. Menestyvä kunta satsaa aina työntekijöidensä osaamiseen kouluttamalla heitä. Lisäksi kunta motivoi työntekijöitään selkeillä rahallisilla kannustinlisillä, tuntuvilla palkkioilla ja jopa palkankorotuksilla. Osaavat ja motivoituneet työntekijät ovat menestyvän kunnan selkäranka, siksi heille on annettava sitä suurempi työrauha ja keskeisempi asema mitä suuremmista asioista ollaan päättämässä.
Kunnan päätöksenteossa työntekijän rooli korostuu lautakunnissa esittelijän ominaisuudessa. Hyvällä valmistelulla kunnan työntekijä auttaa luottamushenkilöitä toimimaan lain velvoittamalla tavalla kunnan ja sen asukkaiden parhaaksi. Viime aikoina meillä ollaan saatu nauttia onnistumisista eli Uusikaupunki on kasvanut positiivisuudessa koko Suomen näkökenttään lapset, nuoret ja vapaa-ajan huomioivana modernina, tulevaisuuden kasvukeskuksena. Kymmenet rakennukset ovat suunnitteilla, joukosta löytyy toistakymmentä kerrostaloa, muutama rivitalo ja omakotitalokin.
Vaikka valmistelijana ja esittäjänä toimiva kaupungin työntekijä jakaa kiitosta kanssaan puurtaville työkavereilleen, ei homma etene ilman säröjä. Valtuustossa positiivista kehitystä vastaan nousevat juuri he keiltä sitä vähiten odottaa. Vastarintamassa seisoo tietenkin kirjaston tätiä ja sairaanhoitajaa jne.. Sarvipääkään ei aavista heidän motiiviaan jarruttaa kaupungin kehittämistä ja parantaa niin kirjaston kuin sairaalan tulevaisuuden näkymiä. Jos tukijoiden motiivia on vaikea hahmottaa, sen sijaan tuetun esityksen tekijän motiivin ounastelee helpommin: Näinköhän pyritään kuristamaan viimeisetkin eurot lapsilta, nuorilta ja opetukselta, jotta esittäjän, palveluita kaupungille myyvä työnantaja, iso pörssiyhtiö saisi enemmän kupattua kaupungilta työläisten pienistä palkoista kertyneitä veroeuroja?
Jos osaavan kaupungin työntekijän rooli on positiivisesti merkittävä valmistelijana, sopii pohtia onko se sitä myös luottamustehtävässä. Epäilemättä kaupungin työntekijöillä on osaamista ja tietoa, mutta kanavoituuko se luottamustehtävien päätöksiin? Jos luottamushenkilön esimies tekee onnettoman esityksen, miten käy hänen alaisensa, jos tämä ryhtyy luottamustehtävissä vastustamaan esitystä lautakunnassa tai valtuustossa. Pahimmillaan onnetonta esitystä vastustaneella työntekijällä saattaa seuraavana aamuna alkaa ankea työpäivä, kun esittelijä ryhtyy käyttämään esimiesasemaansa kostonkeihäänä. Katsokaapa lähihistoriasta, ketkä ovat olleet päätöksillään viemässä lapsilta koulut, ajaneet alas opetuksentasomme, jättäneet kaupunkimme kiinteistöjen kunnossapidon rempalleen ja syytäneet näin säästyneet rahat alkoholin valmistukseen, älyttömiin halleihin ja jopa etanolitehtaaseen, josta ei ole näkynyt vilaustakaan jne..
Kaupungissamme lienee, ihan käytännössä ja monen henkilön voimin, todistettu, ettei kaupungin työntekijän paikka ole luottamustehtävissä. Hän, kokouksia lukuun ottamatta, on esittelijän alainen ja mitä onnettomampi esimies on valmistelijan/esittelijän/toteuttajan roolissaan, sitä hankalampi on alaisen hänen toimiaan kritisoida. Myös kaupungin taloudesta päätettäessä kaupungin työntekijän on hankala puuttua oman alansa tehottomuuteen. Kuten historiamme osoittaa ei luottamustoimissa istuneet kaupungin työntekijät ole kyenneet muuta kuin aiheuttamaan vahinkoa työkavereilleen - Taksojen ja verojen korotus linjansa on ajanut tuhannet kaupunkilaiset muualle asumaan ja siten aiheuttaneet lomautus- ja irtisanomistarpeita.
Kunnan päätöksenteossa työntekijän rooli korostuu lautakunnissa esittelijän ominaisuudessa. Hyvällä valmistelulla kunnan työntekijä auttaa luottamushenkilöitä toimimaan lain velvoittamalla tavalla kunnan ja sen asukkaiden parhaaksi. Viime aikoina meillä ollaan saatu nauttia onnistumisista eli Uusikaupunki on kasvanut positiivisuudessa koko Suomen näkökenttään lapset, nuoret ja vapaa-ajan huomioivana modernina, tulevaisuuden kasvukeskuksena. Kymmenet rakennukset ovat suunnitteilla, joukosta löytyy toistakymmentä kerrostaloa, muutama rivitalo ja omakotitalokin.
Vaikka valmistelijana ja esittäjänä toimiva kaupungin työntekijä jakaa kiitosta kanssaan puurtaville työkavereilleen, ei homma etene ilman säröjä. Valtuustossa positiivista kehitystä vastaan nousevat juuri he keiltä sitä vähiten odottaa. Vastarintamassa seisoo tietenkin kirjaston tätiä ja sairaanhoitajaa jne.. Sarvipääkään ei aavista heidän motiiviaan jarruttaa kaupungin kehittämistä ja parantaa niin kirjaston kuin sairaalan tulevaisuuden näkymiä. Jos tukijoiden motiivia on vaikea hahmottaa, sen sijaan tuetun esityksen tekijän motiivin ounastelee helpommin: Näinköhän pyritään kuristamaan viimeisetkin eurot lapsilta, nuorilta ja opetukselta, jotta esittäjän, palveluita kaupungille myyvä työnantaja, iso pörssiyhtiö saisi enemmän kupattua kaupungilta työläisten pienistä palkoista kertyneitä veroeuroja?
Jos osaavan kaupungin työntekijän rooli on positiivisesti merkittävä valmistelijana, sopii pohtia onko se sitä myös luottamustehtävässä. Epäilemättä kaupungin työntekijöillä on osaamista ja tietoa, mutta kanavoituuko se luottamustehtävien päätöksiin? Jos luottamushenkilön esimies tekee onnettoman esityksen, miten käy hänen alaisensa, jos tämä ryhtyy luottamustehtävissä vastustamaan esitystä lautakunnassa tai valtuustossa. Pahimmillaan onnetonta esitystä vastustaneella työntekijällä saattaa seuraavana aamuna alkaa ankea työpäivä, kun esittelijä ryhtyy käyttämään esimiesasemaansa kostonkeihäänä. Katsokaapa lähihistoriasta, ketkä ovat olleet päätöksillään viemässä lapsilta koulut, ajaneet alas opetuksentasomme, jättäneet kaupunkimme kiinteistöjen kunnossapidon rempalleen ja syytäneet näin säästyneet rahat alkoholin valmistukseen, älyttömiin halleihin ja jopa etanolitehtaaseen, josta ei ole näkynyt vilaustakaan jne..
Kaupungissamme lienee, ihan käytännössä ja monen henkilön voimin, todistettu, ettei kaupungin työntekijän paikka ole luottamustehtävissä. Hän, kokouksia lukuun ottamatta, on esittelijän alainen ja mitä onnettomampi esimies on valmistelijan/esittelijän/toteuttajan roolissaan, sitä hankalampi on alaisen hänen toimiaan kritisoida. Myös kaupungin taloudesta päätettäessä kaupungin työntekijän on hankala puuttua oman alansa tehottomuuteen. Kuten historiamme osoittaa ei luottamustoimissa istuneet kaupungin työntekijät ole kyenneet muuta kuin aiheuttamaan vahinkoa työkavereilleen - Taksojen ja verojen korotus linjansa on ajanut tuhannet kaupunkilaiset muualle asumaan ja siten aiheuttaneet lomautus- ja irtisanomistarpeita.
sunnuntai 26. maaliskuuta 2017
? JULKINEN - YKSITYINEN - KANSAINVÄLINEN ?
Kunnan ei ole pakko järjestää palveluita itse tuottaen, mutta varsin usein se on ollut turvallisinta, toimivinta ja kohtuullisen edullista. Pitkälti näistä seikoista johtuen Uudenkaupungin valtuusto teki menneen valtuustokauden lopulla päätöksen siitä,että kaupunki hoitaa ikäihmiset itse tuottamana palveluna apuna käyttäen paikallisia toimijoita. Erityisen voimakkaasti, päätöstä edeltävässä keskustelussa, valtuusto sulki toimijoista ulos suuret kansainväliset yritykset.
Tuntuu, valtuuston yksimielisen päätökseen yhä voimassa ollessa, perin oudolta ja miltei mahdottomalta, että kaupunkiimme nousi ja nousee yhä kansainvälisten toimijoiden po. sektorin kaupungille myyviä laitoksia. Mikä selittää sen, ettei Uudenkaupungin valtuusto noudata tekemäänsä yksimielistä päätöstä? -Syy on yksinkertainen, valtuusto teki mainitun päätöksen juuri sopivasti ennen viime vaaleja ja päättäjät halusivat julkisesti miellyttää äänestäjiä. Osittain samat tyypit miellyttävät nyt lähes samoilla puheilla tai vaikenemalla omasta työpaikasta ja työstään.
KAUPUNGIN TUOTTAMA PALVELU
Kaupungille on selkeintä, että että se itse tuottaa palvelunsa silloin, kun kysymys on jatkuvasta toiminnasta esim. ikäihmisistä tai lapsista huolehtiminen. Kaupungin omiin toimiin päättäjien on helppo reagoida kaupunkilaisilta saadun palautteen perusteella. Ongelmia syntyy siitä, jos esim. lautakunnat ovat niin laajoja toimialoiltaan, ettei niitä voi enää kutsua asiantuntijaelimiksi. vaan ne ovat vain kakkospalkintoja vaalituloksesta. Jos näin ei ole ja luottamushenkilöt pistävät kaupunkilaisten edun oman ja puolueen edun edelle, toimii lautakunta jouhevasti ja tehokkaasti taaten hyvien palvelujen tuottamisen.
Ongelmia syntyy myös siitä, jos kaupungin työntekijät istuvat lautakunnissa tai valtuustossa. Työntekijät nousevat kokouksissa valmistelijoina toimivien esimiestensä yläpuolelle, mutta seuraavana arkena he ovat jälleen valmistelijoiden alaisia. Tästä johtuen työntekijät eivät juurikaan voi tuoda julki työpaikkojen ongelmia tai käyttää erityisosaamistaan kaupungin ja sen asukkaiden eduksi. Luonnollisesti vielä suurempi ongelma syntyy silloin, jos päättäjänä istuu kaupungille palveluita myyvän yrityksen johtaja tms.. Mitä korkeammassa asemassa tällainen johtaja on, sitä suurempia verovaravirtoja hän voi kanavoida itselleen ja tästä kärsivät niin kaupunkilaiset kuin heille palveluja tuottavat kaupungin työntekijät.
Edellä mainituista seikoista johtuu, että määrätyiltä osin kaupungin itse tuottamia palveluja tuetaan yksityisellä tarjonnalla. Yksityisten palveluiden käyttö ei saa olla kaupungissa tempoilevaa vaan pitkäjänteistä, sillä silloin yrityksillä on mahdollista hioa tarjontansa tehokkaaksi ja parhaiten kaupunkilaisia palveleviksi. Myös kaupungin työtekijät ovat kaupunkilaisia ja siksi heitä ei saa lomauttamalla tai osa-aikaistamalla käyttää päättäjien joustovarana tai pelinnappuloina. Yksityisten palveluiden käytöllä ei pidä myöskään ajaa alas kaupungin työntekijöiden tulevaisuuden uskoa ja työmotivaatiota, sillä siitä ei hyödy kukaan ja suurin kärsijä on palvelua tarvitseva ja niistä maksava kaupunkilainen.
YKSITYINEN PALVELU
Käytännön työn suorittaa aina yksityinen ihminen olipa hän minkä työnantajan palvelussa tahansa, joten asiallisesti hoidettujen tuottajien työn laaduista ei löydy kuin tekijöiden henkilökohtaisista piirteistä johtuvia eroja: Ensimmäinen on mukava, toinen seurallinen, kolmas ahkera jne.. On vain ja ainoastaan työnjohdosta ja työtä tarjoavan yhteisön toimintatavoista kiinni, kuinka hyväksi tai huonoksi työn tulos voi muodostua. Pinnallisen keskustelun yksityisen ja julkisen palvelun käytöstä tulisi kääntyä keskusteluksi palvelun laatuun ja hintaan.
Julkista palvelua ei pidä koskaan ulkoistaa, jos toimialalla ei ole riittävää kilpailua. Jos näin tehdään, kaupunki ajaa lopullisesti alas oman palvelunsa ja jää monopolin tai kartellin ryöstettäväksi, näkyy se niin ostopalvelun laadussa kuin hinnassa. Pahimmillaan kunta voi ajaa itsensä häikäilemättömän rahastusautomaatin asemaan. Tällöin kunta joutuu maksamaan mahdollisimman kovan hinnan mahdollisimman huonosta palvelusta eikä sillä, mitä todennäköisemmin, ole enää sote-uudistuksen jälkeen edes valvojan tai valitsijan roolia palvelujen toteuttajan tai laadun suhteen.
KANSAIVÄLISET JA SUURET TOIMIJAT
Yksityisen tuottamaa palvelua on monenlaista. Pienet paikalliset yritykset eivät voi polkea palvelujen laatua ja harrastaa ryöstöhinnoittelua. Pieninä toimijoina ne eivät voi päästä monopoliasemaan ja lisäksi kaupungin valvonnan ohella niihin kohdistuu yhteisön paine. Yrittäjä, joka kovilla hinnoilla tarjoaa huonoa palvelua, ei voi kulkea kaduilla ja elää normaalia arkea kotikaupungissaan. Käytännössä on mahdotonta, että pienyritys kohtelisi työllistettyjä hyväksikäyttäen, onnetonta ruokaa tarjoten vanhuksia huonosti. Eräs merkittävä kontrolliväline pienellä paikkakunnalla on peri suomalainen kateus, joka ei hyväksy naapurin rikastumista yhteisiä rahoilla.
Pienen paikallisen yrityksen pienet voitot jäävät pyörittämään sen paikkakunnan toimintoja, jonne yrittäjä maksaa omat veronsa. Suuret toimijat, joiden kasvottomia omistajia eivät paikalliset veronmaksat tunne eivätkä näe, jättävät paikkakunnalle mahdollisimman vähän rahaa. Palvelut toteutetaan mahdollisimman pienellä henkilökunnalla ja mahdollisimman pienillä palkoilla ja muilla kuluilla. Pahimmillaan suuryritysten voitot kanavoidaan veroparatiisien kautta sellaisille ökyille, jotka eivät käytä senttiäkään Suomen pienillä paikkakunnilla, joilta suuren osan rahoistaan tempovat.
Aivan oma lukunsa on suurien yritysten häikäilemättömyys omien etujensa valvonnassa ja jopa sotkeutumisessa paikkakuntien politiikkaan. Yritys saattaa tarjota jopa työpaikkaa ja muhkeaa palkkaa paikkakunnan politiikan näkyvälle vaikuttajalle, jonka politiikan perustan kulmakivi on ollut yksityistämisen vastustaminen. Kun heikkoselkärankainen ja ahne päättäjä tarttuu suuryrityksen täkyyn, saa yritys kaksi kärpästä tai pikemminkin verta imevää lepakkoa samalla iskulla: Suurin kritisoija hiljenee rahan voimalla ja rahan voimalla se saa oivan ja härskin sarvipään ei ainoastaan puhumaan etujensa puolesta vaan suuntaamaan yhteisiä verovaroja veroparatiisien kautta mammonan haalijoille.
Häikäilemättömimmillään sielunsa, veroparatiisien takana lymyävälle suurpääomalle, myynyt päättäjä kanavoi kaikin mahdollisin konstein paikkakuntansa verovaroja työnantajalleen. Hän vastustaa suuria uudistuksia mitä mystisimmin perustein ja hänestä tulee kaiken kehityksen jarru sekä lasten, nuorten ja kaupungin työntekijöiden verta imevä vampyyri. Hän on sielunsa myynyt ja sarvensa kasvattanut eli lähtenyt marssimaan joukkoihin, joissa viimeinenkin inhimillisyyden pisara on uhrattu pääomapiirien tavoitteiden toteuttamiselle.
Vaalimainoksissa voidaan luvata ja väittää mitä tahansa, mutta teot puhuvat puolestaan. Samoin jotain voi päätellä myös siitä, mistä ehdokas vaikenee. Jos kansainvälistä veisaava ehdokas ylistää itseään ja julistaa jotain muuta, mutta unohtaa kertoa työnantajansa, kannattaa äänestäjän pohtia syitä unohdukseen. Onko asiat ja elämäntilanteet muuttuneen niin, ettei kansainvälistä enää lauleta työväelle ja heidän taistelulleen, vaan nyt laulua veisataan kansainvälisten veroparatiisiyritysten sekä suurpääoman saavutusten maksimoimiseksi. Demokratia perustuu tietoon ja tiedottomuus saa jonkun äänestämään, kauniin punaisen kuoren vuoksi, vanhaa, onttoa ja puista retiisiä.
Linkkejä:
Attendo laskee hoitajien palkkoja
Hoitopaikassa vähemmän mainio vire?
Järkyttäviä kuvia vanhusten hoidosta
Mainio Vire Uusikaupunki
Tuntuu, valtuuston yksimielisen päätökseen yhä voimassa ollessa, perin oudolta ja miltei mahdottomalta, että kaupunkiimme nousi ja nousee yhä kansainvälisten toimijoiden po. sektorin kaupungille myyviä laitoksia. Mikä selittää sen, ettei Uudenkaupungin valtuusto noudata tekemäänsä yksimielistä päätöstä? -Syy on yksinkertainen, valtuusto teki mainitun päätöksen juuri sopivasti ennen viime vaaleja ja päättäjät halusivat julkisesti miellyttää äänestäjiä. Osittain samat tyypit miellyttävät nyt lähes samoilla puheilla tai vaikenemalla omasta työpaikasta ja työstään.
KAUPUNGIN TUOTTAMA PALVELU
Kaupungille on selkeintä, että että se itse tuottaa palvelunsa silloin, kun kysymys on jatkuvasta toiminnasta esim. ikäihmisistä tai lapsista huolehtiminen. Kaupungin omiin toimiin päättäjien on helppo reagoida kaupunkilaisilta saadun palautteen perusteella. Ongelmia syntyy siitä, jos esim. lautakunnat ovat niin laajoja toimialoiltaan, ettei niitä voi enää kutsua asiantuntijaelimiksi. vaan ne ovat vain kakkospalkintoja vaalituloksesta. Jos näin ei ole ja luottamushenkilöt pistävät kaupunkilaisten edun oman ja puolueen edun edelle, toimii lautakunta jouhevasti ja tehokkaasti taaten hyvien palvelujen tuottamisen.
Ongelmia syntyy myös siitä, jos kaupungin työntekijät istuvat lautakunnissa tai valtuustossa. Työntekijät nousevat kokouksissa valmistelijoina toimivien esimiestensä yläpuolelle, mutta seuraavana arkena he ovat jälleen valmistelijoiden alaisia. Tästä johtuen työntekijät eivät juurikaan voi tuoda julki työpaikkojen ongelmia tai käyttää erityisosaamistaan kaupungin ja sen asukkaiden eduksi. Luonnollisesti vielä suurempi ongelma syntyy silloin, jos päättäjänä istuu kaupungille palveluita myyvän yrityksen johtaja tms.. Mitä korkeammassa asemassa tällainen johtaja on, sitä suurempia verovaravirtoja hän voi kanavoida itselleen ja tästä kärsivät niin kaupunkilaiset kuin heille palveluja tuottavat kaupungin työntekijät.
Edellä mainituista seikoista johtuu, että määrätyiltä osin kaupungin itse tuottamia palveluja tuetaan yksityisellä tarjonnalla. Yksityisten palveluiden käyttö ei saa olla kaupungissa tempoilevaa vaan pitkäjänteistä, sillä silloin yrityksillä on mahdollista hioa tarjontansa tehokkaaksi ja parhaiten kaupunkilaisia palveleviksi. Myös kaupungin työtekijät ovat kaupunkilaisia ja siksi heitä ei saa lomauttamalla tai osa-aikaistamalla käyttää päättäjien joustovarana tai pelinnappuloina. Yksityisten palveluiden käytöllä ei pidä myöskään ajaa alas kaupungin työntekijöiden tulevaisuuden uskoa ja työmotivaatiota, sillä siitä ei hyödy kukaan ja suurin kärsijä on palvelua tarvitseva ja niistä maksava kaupunkilainen.
YKSITYINEN PALVELU
Käytännön työn suorittaa aina yksityinen ihminen olipa hän minkä työnantajan palvelussa tahansa, joten asiallisesti hoidettujen tuottajien työn laaduista ei löydy kuin tekijöiden henkilökohtaisista piirteistä johtuvia eroja: Ensimmäinen on mukava, toinen seurallinen, kolmas ahkera jne.. On vain ja ainoastaan työnjohdosta ja työtä tarjoavan yhteisön toimintatavoista kiinni, kuinka hyväksi tai huonoksi työn tulos voi muodostua. Pinnallisen keskustelun yksityisen ja julkisen palvelun käytöstä tulisi kääntyä keskusteluksi palvelun laatuun ja hintaan.
Julkista palvelua ei pidä koskaan ulkoistaa, jos toimialalla ei ole riittävää kilpailua. Jos näin tehdään, kaupunki ajaa lopullisesti alas oman palvelunsa ja jää monopolin tai kartellin ryöstettäväksi, näkyy se niin ostopalvelun laadussa kuin hinnassa. Pahimmillaan kunta voi ajaa itsensä häikäilemättömän rahastusautomaatin asemaan. Tällöin kunta joutuu maksamaan mahdollisimman kovan hinnan mahdollisimman huonosta palvelusta eikä sillä, mitä todennäköisemmin, ole enää sote-uudistuksen jälkeen edes valvojan tai valitsijan roolia palvelujen toteuttajan tai laadun suhteen.
KANSAIVÄLISET JA SUURET TOIMIJAT
Yksityisen tuottamaa palvelua on monenlaista. Pienet paikalliset yritykset eivät voi polkea palvelujen laatua ja harrastaa ryöstöhinnoittelua. Pieninä toimijoina ne eivät voi päästä monopoliasemaan ja lisäksi kaupungin valvonnan ohella niihin kohdistuu yhteisön paine. Yrittäjä, joka kovilla hinnoilla tarjoaa huonoa palvelua, ei voi kulkea kaduilla ja elää normaalia arkea kotikaupungissaan. Käytännössä on mahdotonta, että pienyritys kohtelisi työllistettyjä hyväksikäyttäen, onnetonta ruokaa tarjoten vanhuksia huonosti. Eräs merkittävä kontrolliväline pienellä paikkakunnalla on peri suomalainen kateus, joka ei hyväksy naapurin rikastumista yhteisiä rahoilla.
Pienen paikallisen yrityksen pienet voitot jäävät pyörittämään sen paikkakunnan toimintoja, jonne yrittäjä maksaa omat veronsa. Suuret toimijat, joiden kasvottomia omistajia eivät paikalliset veronmaksat tunne eivätkä näe, jättävät paikkakunnalle mahdollisimman vähän rahaa. Palvelut toteutetaan mahdollisimman pienellä henkilökunnalla ja mahdollisimman pienillä palkoilla ja muilla kuluilla. Pahimmillaan suuryritysten voitot kanavoidaan veroparatiisien kautta sellaisille ökyille, jotka eivät käytä senttiäkään Suomen pienillä paikkakunnilla, joilta suuren osan rahoistaan tempovat.
Aivan oma lukunsa on suurien yritysten häikäilemättömyys omien etujensa valvonnassa ja jopa sotkeutumisessa paikkakuntien politiikkaan. Yritys saattaa tarjota jopa työpaikkaa ja muhkeaa palkkaa paikkakunnan politiikan näkyvälle vaikuttajalle, jonka politiikan perustan kulmakivi on ollut yksityistämisen vastustaminen. Kun heikkoselkärankainen ja ahne päättäjä tarttuu suuryrityksen täkyyn, saa yritys kaksi kärpästä tai pikemminkin verta imevää lepakkoa samalla iskulla: Suurin kritisoija hiljenee rahan voimalla ja rahan voimalla se saa oivan ja härskin sarvipään ei ainoastaan puhumaan etujensa puolesta vaan suuntaamaan yhteisiä verovaroja veroparatiisien kautta mammonan haalijoille.
Häikäilemättömimmillään sielunsa, veroparatiisien takana lymyävälle suurpääomalle, myynyt päättäjä kanavoi kaikin mahdollisin konstein paikkakuntansa verovaroja työnantajalleen. Hän vastustaa suuria uudistuksia mitä mystisimmin perustein ja hänestä tulee kaiken kehityksen jarru sekä lasten, nuorten ja kaupungin työntekijöiden verta imevä vampyyri. Hän on sielunsa myynyt ja sarvensa kasvattanut eli lähtenyt marssimaan joukkoihin, joissa viimeinenkin inhimillisyyden pisara on uhrattu pääomapiirien tavoitteiden toteuttamiselle.
Vaalimainoksissa voidaan luvata ja väittää mitä tahansa, mutta teot puhuvat puolestaan. Samoin jotain voi päätellä myös siitä, mistä ehdokas vaikenee. Jos kansainvälistä veisaava ehdokas ylistää itseään ja julistaa jotain muuta, mutta unohtaa kertoa työnantajansa, kannattaa äänestäjän pohtia syitä unohdukseen. Onko asiat ja elämäntilanteet muuttuneen niin, ettei kansainvälistä enää lauleta työväelle ja heidän taistelulleen, vaan nyt laulua veisataan kansainvälisten veroparatiisiyritysten sekä suurpääoman saavutusten maksimoimiseksi. Demokratia perustuu tietoon ja tiedottomuus saa jonkun äänestämään, kauniin punaisen kuoren vuoksi, vanhaa, onttoa ja puista retiisiä.
Linkkejä:
Attendo laskee hoitajien palkkoja
Hoitopaikassa vähemmän mainio vire?
Järkyttäviä kuvia vanhusten hoidosta
Mainio Vire Uusikaupunki
torstai 23. maaliskuuta 2017
Kampanja heti käyntiin: UUSI KOTI UUDESTAKAUPUNGISTA!
Sairaalan perään ruikuttaminen ei auta ja vielä typerämpää on uhoaminen sekä siltojen polttaminen sinne missä sairaalan osalta ynnä jatkosta tehdään tulevaisuudessakin päätöksiä. Uusikaupunki on tällä hetkellä menestyksen keskiössä - OLEMME POSITIIVISUUDESSA MAAMME KIINNOSTAVIN PAIKKA! Kaiken ruikuttamisen tulisi loppua heti eikä levittää turhaa apatiaa maailmalle. Meidän pitäisi tehdä kaikkemme, jotta nykyinen noste kääntyy kaupunkimme kasvuksi, paremmiksi palveluiksi, hienommiksi puitteiksi sekä alhaisemmiksi veroiksi plus taksoiksi.
On käsittämätöntä lukea kuinka joku ruikuttaa ettei tänne ole muuttanut väkeä ja näinköhän muuttaakaan. Miksei maailmalle hehkuteta, että maanantaina valtuustomme päättää kymmenien miljoonien eurojen investoinneista, joilla parannetaan kaupunkilaisten elämää - TEEMME UUDESTAKAUPUNGISTA SUOMEN PARHAAN JA MODERNEIIMMAN KAUPUNGIN, TULE SINÄKIN TÄNNE!
Kaupungissamme on kymmeniä tyhjiä omakotitalotontteja, joilla voimme hetkessä kääntää muuttoliikkeen positiiviseksi. Tontteja löytyy keskustasta, Lokalahdelta, Pyhämaasta jne.. Janhuanniemen älyttömän kaavan rakennustapamuutoksella saamme lisää kaupaksi käyviä tontteja. Hopeapajuhössöttyksen sijaan oloisi keskityttävä olennaiseen ja hoksata, että mittavat rantamme on hyödynnettävä niin kaupunkilaisten viihtymiseen kuin asumiseen. Voimme viimeinkin aloittaa uusvanhan omakotikaupunginosan suunnittelun. kuten palvelupuutteiden kartoittamisen ja korjaamisen. Mitä enemmän asumisvaihtoehtoja, modernia palvelua ja puitteita meillä on tarjota, sitä todennäköisemmin saamme tänne rutkasti lisää asukkaita.
Ruikuttamalla, nynnyilemällä ja manaamalla epäonnistumista emme saa tänne yhtään uutta asukasta. Viestintäämme ja ulostuloihin on viimeinkin saatava edes alkeellista ammattitaitoa. Voimme munia kaupunkimme merkkipäivän, mutta nyt autotehtaan meillä ojentamaa loton voittokupunkia ei saa antaa töppöjen revittäväksi tai kaupunkimme häviää kuin neandertalin ihminen maapallolta. Jotta saisimme kaupungin kasvun käyntiin, ehkäpä meidän kannattaisi lähettää muutama virkahenkilö vuodeksi vaikkapa laskemaan lokkeja Puerto Williamsiin ja jos kaupunkiin alkaa muuttaa liikaa väkeä, kutsutaa heidät takaisin kasvun jarruksi.
Tänne on tällä tietämillä tullut ja tulossa jopa reilut 3 000 perustyöpaikkaa. Eikä mitään vippaskonsteilla luotuja työttömyystöitä tai pykäläviilareiden saati hallintotyyppien hommia vaan tuhansia vientiteollisuuden työpaikkoja. Tuo luku kertaantuu niistä sikiävien palvelutyöpaikkojen ja työntekijöiden perheenjäsenten töiden muodossa. Jatkossa meille on tilaus niistä ns. naistyöpaikoijsta, joista jotkut ovat huutaneet olevan pula.
Eräät väheksyvät autotehtaan työntekijöitä ja heidän kaupungille antamaa panosta, mutta todellisuudessa juuri he ovat tämän kaupungin elättäneet. Jos joku on mennyt kaupungissa vikaan siitä ei voi autotehtaan väkeä syyttää, nytkin suurimman työväenpuolueen listalla taitaa olla vain yksi autotehtaan työntekijä. Nyt autotehtaan rooli vientiteollisuudessamme on niin suuri, että on valtiovallan asia turvata alan kaiken tasoinen koulutus. Tätä oma opetustoimemme voisi positiivisesti korostaa pesäpuhaastelunsa sijaan, mutta mitä ilmeisimmin eväät uupuvat.
Mainitaan autotehtaan lisäksi toinenkin merkittävä asia. Hyvä esimerkki positiivisesta puurtamisesta uutisoitiin eilen. Esko Tähtinen ja kumppanit eivät uhonneet, eivät mananneet, eivät polttaneet siltoja, vaan aivoja käyttäen ja asiallisesti toimien pelastivat sen, mitä sairaalamme suhteen oli tällä hetkellä pelastettavissa. Todella hienoa tietyötä, joka jättää varjoonsa paikkakunnallamme niin tutun poliittisten härskien irtopirteiden keruun.
On käsittämätöntä lukea kuinka joku ruikuttaa ettei tänne ole muuttanut väkeä ja näinköhän muuttaakaan. Miksei maailmalle hehkuteta, että maanantaina valtuustomme päättää kymmenien miljoonien eurojen investoinneista, joilla parannetaan kaupunkilaisten elämää - TEEMME UUDESTAKAUPUNGISTA SUOMEN PARHAAN JA MODERNEIIMMAN KAUPUNGIN, TULE SINÄKIN TÄNNE!
Kaupungissamme on kymmeniä tyhjiä omakotitalotontteja, joilla voimme hetkessä kääntää muuttoliikkeen positiiviseksi. Tontteja löytyy keskustasta, Lokalahdelta, Pyhämaasta jne.. Janhuanniemen älyttömän kaavan rakennustapamuutoksella saamme lisää kaupaksi käyviä tontteja. Hopeapajuhössöttyksen sijaan oloisi keskityttävä olennaiseen ja hoksata, että mittavat rantamme on hyödynnettävä niin kaupunkilaisten viihtymiseen kuin asumiseen. Voimme viimeinkin aloittaa uusvanhan omakotikaupunginosan suunnittelun. kuten palvelupuutteiden kartoittamisen ja korjaamisen. Mitä enemmän asumisvaihtoehtoja, modernia palvelua ja puitteita meillä on tarjota, sitä todennäköisemmin saamme tänne rutkasti lisää asukkaita.
Ruikuttamalla, nynnyilemällä ja manaamalla epäonnistumista emme saa tänne yhtään uutta asukasta. Viestintäämme ja ulostuloihin on viimeinkin saatava edes alkeellista ammattitaitoa. Voimme munia kaupunkimme merkkipäivän, mutta nyt autotehtaan meillä ojentamaa loton voittokupunkia ei saa antaa töppöjen revittäväksi tai kaupunkimme häviää kuin neandertalin ihminen maapallolta. Jotta saisimme kaupungin kasvun käyntiin, ehkäpä meidän kannattaisi lähettää muutama virkahenkilö vuodeksi vaikkapa laskemaan lokkeja Puerto Williamsiin ja jos kaupunkiin alkaa muuttaa liikaa väkeä, kutsutaa heidät takaisin kasvun jarruksi.
Tänne on tällä tietämillä tullut ja tulossa jopa reilut 3 000 perustyöpaikkaa. Eikä mitään vippaskonsteilla luotuja työttömyystöitä tai pykäläviilareiden saati hallintotyyppien hommia vaan tuhansia vientiteollisuuden työpaikkoja. Tuo luku kertaantuu niistä sikiävien palvelutyöpaikkojen ja työntekijöiden perheenjäsenten töiden muodossa. Jatkossa meille on tilaus niistä ns. naistyöpaikoijsta, joista jotkut ovat huutaneet olevan pula.
Eräät väheksyvät autotehtaan työntekijöitä ja heidän kaupungille antamaa panosta, mutta todellisuudessa juuri he ovat tämän kaupungin elättäneet. Jos joku on mennyt kaupungissa vikaan siitä ei voi autotehtaan väkeä syyttää, nytkin suurimman työväenpuolueen listalla taitaa olla vain yksi autotehtaan työntekijä. Nyt autotehtaan rooli vientiteollisuudessamme on niin suuri, että on valtiovallan asia turvata alan kaiken tasoinen koulutus. Tätä oma opetustoimemme voisi positiivisesti korostaa pesäpuhaastelunsa sijaan, mutta mitä ilmeisimmin eväät uupuvat.
Mainitaan autotehtaan lisäksi toinenkin merkittävä asia. Hyvä esimerkki positiivisesta puurtamisesta uutisoitiin eilen. Esko Tähtinen ja kumppanit eivät uhonneet, eivät mananneet, eivät polttaneet siltoja, vaan aivoja käyttäen ja asiallisesti toimien pelastivat sen, mitä sairaalamme suhteen oli tällä hetkellä pelastettavissa. Todella hienoa tietyötä, joka jättää varjoonsa paikkakunnallamme niin tutun poliittisten härskien irtopirteiden keruun.
maanantai 20. maaliskuuta 2017
MILLÄ KUNNALLISTEKNIIKAN JA RAKENNUSTEN LAIMINLYÖNTI KUSTANNETAAN?
Uudessakaupungissa kunnallistekniikan kunnossapito sekä uudistaminen ja kiinteistöjen kunnostaminen plus niiden hallinta on jäänyt totaalisesti unholaan. Kun tekninen puoli liitettiin osaksi hallinto- ja kehittämiskeskusta, rahat virtasivat hallihaihatteluun ja kaupunkilaisen kannalta täysin järjenvastaisiin ynnä hyödyttömiin kohteisiin. Miljoonat veroeurot, joilla normaali kaupunki olisi remontoinut viemäreitä, teitä, rakennuksia ja parantanut asukkaiden arkea ja juhlaa ovat palaneet auttamattomasti olemattomiin vai löydätkö kaupungistamme satoja uusikaupunkilaisia työllistävän maanosan suurimman teräsjalostus/palvelukeskuksen, etanolitehdasta jne.?
Tapahtunut haihattelupolitiikka jätti kaupunkimme miljoonia miinukselle ja nykyinen valtuusto lähti korjaamaan, kaupunkilaivamme karille tai koskeen vienyttä, kurssia. Nykyinen valtuusto on kääntänyt miinusmiljoonat tuntuvaksi plussaksi. Lisäksi autotehdas, on ratsuväen tavoin, saapunut pelastamaan kaupunkiamme ahdingosta. Taloutemme on kunnossa, tulevaisuutemme on taattu, mutta ikävä kyllä myös kaupungin puitteiden laiminlyönnistä aiheutuneet miljoonien eurojen korjausvajeet ovat olemassa. Ensinnäkin nämä laiminlyönnit kasvavat päivä korjauskoron muodossa suuremmiksi ja toiseksi ne raksuttavat kuin aikapommi ennen laukeamista.
Ongelmamme lopputuloksena voidaan kirjata, että kaupungissamme riittää runsaasti tekemistä eli työllisyys on turvattu, mutta toisaalta meillä ei ole riittävästi rahaa entrata kymmenien vuosien plus kymmenien miljoonien eurojen laiminlyöntejä kerralla kuntoon. Suomalaisessa yhteiskunnassa jopa kunnille talous on realiteetti, jonka puitteessa kaikki toimii. Ongelmamme on rahoitus eli se, millä saamme kaupunkimme laiminlyödyn infran tulevaisuuden palvelujen sekä vaatimusten edellyttämään kuntoon.
Siinä vaiheessa, kun yritys, epäonnisuineen suunnittelun ja toteutuksen seurauksena, tekee konkurssin kunta voi nostaa veroja ja taksoja. Kunta voi myös tehdä sisäisiä siirtoja esim. kuten meillä eli käyttää opetukseen verrokkikuntia vähemmän rahaa. Kunta voi myös ajaa alas palveluitaan tai myydä omaisuuttaan. Näiden toimien seurauksena kunta yleensä alkaa menettämään asukkaita ja tämän seurauksena tulevaisuudessa talousongelmat kasvavat entisestään. Lopulta syvälle rojahtaneen kunnan talouden pistävät kuntoon tunteettomat valtionvarainministeriön virkahenkilöt.
Kunnan kunnallistekniikan muuttuessa tikittäväksi aikapommiksi, tarvitsee sen pikkupaukahteluihin varautua sopivalla suojapuskurilla. Lisäksi kunnallistekniikan isompaan remonttiin on syytä varautua veropohjaa kasvattamalla. Kun kukaan ei muuta lapsineen nykyistä asuinkuntaansa huonompaan paikkaan asumaan, on muuttajakandinaatille kyettävää tarjoamaan loistavat elämisen ja asumisen puitteet. Satsaaminen lapsiin, nuoriin ja vapaa-aikaan on sijoitus kaikkien kuntalaisten tulevaisuuteen!
Tapahtunut haihattelupolitiikka jätti kaupunkimme miljoonia miinukselle ja nykyinen valtuusto lähti korjaamaan, kaupunkilaivamme karille tai koskeen vienyttä, kurssia. Nykyinen valtuusto on kääntänyt miinusmiljoonat tuntuvaksi plussaksi. Lisäksi autotehdas, on ratsuväen tavoin, saapunut pelastamaan kaupunkiamme ahdingosta. Taloutemme on kunnossa, tulevaisuutemme on taattu, mutta ikävä kyllä myös kaupungin puitteiden laiminlyönnistä aiheutuneet miljoonien eurojen korjausvajeet ovat olemassa. Ensinnäkin nämä laiminlyönnit kasvavat päivä korjauskoron muodossa suuremmiksi ja toiseksi ne raksuttavat kuin aikapommi ennen laukeamista.
Ongelmamme lopputuloksena voidaan kirjata, että kaupungissamme riittää runsaasti tekemistä eli työllisyys on turvattu, mutta toisaalta meillä ei ole riittävästi rahaa entrata kymmenien vuosien plus kymmenien miljoonien eurojen laiminlyöntejä kerralla kuntoon. Suomalaisessa yhteiskunnassa jopa kunnille talous on realiteetti, jonka puitteessa kaikki toimii. Ongelmamme on rahoitus eli se, millä saamme kaupunkimme laiminlyödyn infran tulevaisuuden palvelujen sekä vaatimusten edellyttämään kuntoon.
Siinä vaiheessa, kun yritys, epäonnisuineen suunnittelun ja toteutuksen seurauksena, tekee konkurssin kunta voi nostaa veroja ja taksoja. Kunta voi myös tehdä sisäisiä siirtoja esim. kuten meillä eli käyttää opetukseen verrokkikuntia vähemmän rahaa. Kunta voi myös ajaa alas palveluitaan tai myydä omaisuuttaan. Näiden toimien seurauksena kunta yleensä alkaa menettämään asukkaita ja tämän seurauksena tulevaisuudessa talousongelmat kasvavat entisestään. Lopulta syvälle rojahtaneen kunnan talouden pistävät kuntoon tunteettomat valtionvarainministeriön virkahenkilöt.
Kunnan kunnallistekniikan muuttuessa tikittäväksi aikapommiksi, tarvitsee sen pikkupaukahteluihin varautua sopivalla suojapuskurilla. Lisäksi kunnallistekniikan isompaan remonttiin on syytä varautua veropohjaa kasvattamalla. Kun kukaan ei muuta lapsineen nykyistä asuinkuntaansa huonompaan paikkaan asumaan, on muuttajakandinaatille kyettävää tarjoamaan loistavat elämisen ja asumisen puitteet. Satsaaminen lapsiin, nuoriin ja vapaa-aikaan on sijoitus kaikkien kuntalaisten tulevaisuuteen!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)