Venäläiset kestävät ja sietävät paljon johtajiltaan, mutta jossain menee sietokyvyn raja ja silloin alkaa tapahtua, kuten viimeisen tsaariperheen kohtalo muistuttaa. Tuo raja ylitetään siinä vaiheessa, kun tavallisessa arjessa venäläinen käy väkivaltaisesti venäläistä vastaan. Näin on käynyt useilla venäläisillä huoltoasemilla. Venäläinen on perinteisesti tottunut jonottamaan kaikkea muuta paitsi viinaa, mutta jonossa etuilemista hän ei hyväksy ja siitä sikiävät käsirysyt!
Poliittiset kilpailijat ja haastajat voi Putin pitää lähellä itseään tai ikkunaa ja siten hallita heitä tai poistaa heidät kuvioista, mutta millä hallitset ja hillitset miljoonia tyytymättömiä, ketkä elävät ympäri laajaa Venäjän maata. Jos heidät yrittää saada lähelle tulee helposti itse tallatuksi moisen massan jalkoihin eikä tuollainen porukka suostu massana vapaaehtoisesti ikkunasta hyppäämään. Niin vain on Ukraina onnistunut ajamaan Putinin nurkkaan, jossa ikkuna tarjoaa ainoan vaihtoehdon kansan käsiin joutumiselle. Viimeistään nyt viimeinenkin venäläinen alkaa hoksata, että jos maassa, joka lukeutuu maailman johtaviin öljyntuottajiin, ajautuu bensiini/dieselpulan ahdinkoon, on asiat hoidettu päin ahteria ja nyt on oikea aika vaatia päitä vadille.
Muutoksen tuulet saattavat puhaltaa itänaapurissa vahvasti valtarakenteita perusteellisesti sekoittaen. Miten me olemme varautuneet tuohon sekamelskaan muuten kuin pitämällä rajat kiinni ja entäpä, kun on aika avata rajata? Olemmeko pelanneet korttimme oikein ja saamme idänkaupan tyrehtymisen myötä menetetyt kymmenet tuhannet työpaikat ja raaka-ainevirrat takaisin vai onko luotu tilanne, jossa Venäjä suhtautuu Suomeen kuin kissa pölyimuriin?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tuhraappa tähän aikasi kuluksi jotain! Kiitos!