Hyvinvointiyhteiskuntamme syöksykierre johtuu työstä ja rakentamisesta. Kaikki työ on arvokasta, joskin yksi tuottaa työllään lisäarvoa, toinen pitää sitä työllään yllä ja kolmas syö työllään edellisten aikaansaaman arvon. Jokainen ymmärtää, ettei Suomi pyöri sillä, että kaikki hyysäämme toisiamme tai suunnittelemme toistemme hyysäystä - tämä pätee niin julkiseen kuin yksityiseen sektoriin. Sama totetuu rakentamisessa, jotkut kiinteistöt tuottavat varallisuutta, toiset taas pitävät sitä yllä ja kolmannet estävät kasvun, syövät varallisuutta ja sen ylläpitoedellytyksiä. Kun puhumme työstä, sopii pohtia tarkemmin sen teon ja tuotosten vaikutuksia syvällisemmin - sama ajattelua suuntaisin rakentamiseen.
Maakunnan tehtaissa työt loppuvat, ja väki joutuu lähtemään etäämmäs työnhakuun, töitä löytyy pääkaupunkiseudulta, samoin asuntoja. Yksi muuttaja pääsee myymään lippuja museoon, toinen teatteriin, kolmas työllistyy kaupan kassalla, neljäs siivoa, viides kuskaa ruokapaketteja jne. Kaikki tienaavat kovin vähän taatakseen itselleen edes kelvollisen elämän. Heidän onneksi on luotu tukijärjestelmä, joka mahdollistaa esim. pienipalkkaisen asumisen kalliissa kiinteistössä. Vuosittain pelkästään pääkaupunkiseudun vuokra-asuntotukiin upotetaan satojamiljoonia euroja. Ilman noita satojamiljoonia tukieuroja ei pienipalkkalaisilla olisi varaa asua koko kulmakunnalla.
Väkimäärän kasvaessa työpaikkojen ja asuntojen välinen etäisyys kasvaa väkisin, joten tarvitaan julkista liikennettä ja satsausta teihin, siltoihin ja tunneleihin. Koska ihmiset eivät viihdy pelkissä asunnoissa, heille täytyy rakentaa uusia vapaa-ajan mahdollisuuksia ja parantaa jo rakennettuja ajankulutuspaikkoja. Näin mitään lisäarvoa yhteiskunnalle tuottamaton hallintokeskus kasvaa uusi Moskova, vaatien uusia asuntoja, uusia liikenneinvestointeja ja uusia joukkoliikenneratkaisuja. Kaikki tämä menee päätäntäelimissä heittämällä läpi, koska kaiken takana on vaihtoehdoton valmistelu, jonka, pääkaupunkiseudulla suurimman osan ajastaan viettävät, päättäjät mukisematta siunaavat.
Näin meillä on eletty menneet 18 tappion vuotta ja sama, maan talouden tuhoava, joutoväestön tukipolitiikka on voimassa edelleen. Elämme maassa, jossa, kiitos ministeriöiden valmistelevien virkahenkilöiden, meillä on miljardeja euroja rahaa tuottamattoman väestön vuokra-asuntotukiin, siltoihin, museoihin ja julkisen liikenteen investointeihin, mutta meillä ei ole esim. 500 miljoonaa euroa tuottoisaan kultakaivokseen tai yritystenn kautta tapahtuvaan koko yhteiskunan kehittämiseen esim. korkean tason koulutuksen avulla. Kaiken kukkuraksi mainittu vinoutuma on ajautunut Suomessa niin syvälle, että sitä rahoitetaan kuppaamalla vientiteollisuuden ja maatalouden kannattavuutta niin voimakkaasti, että mainitut toimialat on ajettu kannattavuuden rajoille ja sen alle. Kuvittele Suomen tilannetta, jossa maanviljelijä tienaa reilun vitosen tunti ja YLE:n toimitusjohtaja yli satasen tunti - kumpi heitä on yhteiskunnan kannalta välttämätön?
Käsittämättömäksi kehityssuuntamme tekee se, että sen sijaan, että seitsemänkymmentä prosenttia suomalaisista ei halua, asua turvattomassa, sosiaalisia ongelmia pursuvassa kaupunkimiljöössä, he haluavat asua maalla. Sen sijaan, että, kuten nyt, yhteiskunnan tuella rahoitetaan sadoillamiljoonilla euroilla pääkaupunkiseudun vuokra-asuntorakentamista ja asumista, meidän tuli satsata väestön paluumuuttoon, sinne, missä on valmiit asunnot ja luonnon mukainen terve asuinympäristö kehityksen myötä syntyvine tuottavine työpaikkoineen odottaa heitä. Näin verottaisimme vähemmän vientiteollisuutta ja sen duunareita, tarjoten yrityksille kasvuedellytykset ja mahdollisuuden työllistää, oikealla työllä, lisää väkeä. Samalla duunarien määrä lisääntyisi ja oikein toimien maatalouden kannattavuus paranisi ja esim. sairaanhoitajat voisivat päästä tulevaisuudessa tienestissään lähemmäs Ruotsin palkkatasoa! Myös valtion talouden täytyy pyöriä plussalla ja sitä Suomi nykyhallitus tunninjuna- ja Helsinkiin halli-koohotuksineen tee eikä sitä taatusti tee mahdollinen tuleva vihervasemmistohallitus, joka ei edes tunnusta talouden tunnuslukuja ja yhteiskunnan toimivuuden realiteetteja tai ihmisten asumistoiveita!
LINKIT:
Kela maksaa asumistukea suoraan vuokranantajille satoja miljoonia euroja vuodessa – Sato ja Kojamo suurimpien saajien joukossa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tuhraappa tähän aikasi kuluksi jotain! Kiitos!