Nikula teki miehen työn: OTTAKAA MALLIA HÄNESTÄ!

Länsi-Suomi uutisoi tyylikkäästi Jarno Nikulan lähdön Korihaiden valmentajan tehtävistä.

Tämän päivän Länsi-Suomi informoi Jarno Nikulan lähdöstä: Mies jätti itse Korihaiden valmentajan pestin. Harva meistä pystyy myöntämään, että nyt eväät on syöty, minä en pysty jatkamaan tästä! Useimmiten oma kunnianhimo ja kyvyttömyys nähdä omat virheet, saa suomalaisen jatkamaan niin pitkälle, että koko paletti tuhoutuu. Jarno Nikulan ero sytyttää usean satakuntalaisesta saatanallisuudesta ja varsinaissuomalaisesta vahingonilosta koostuvan vakkasuomalaisen luonteen liekkeihin ja toteamaan: MITÄ MÄÄÄ SANOIN, EI SIITÄ MITTÄÄN TUU!

Mitä valmentaja Nikulan eväisiin tulee, ne eivät olleet kovinkaan häävit eli olivat peräti sarjan surkeimmat. Ratkaisiko menestyksen rahanhankinnassa epäonnistuneet puuhamiehet, joiden tarjoamilla onnettomilla eväillä valmentaja joutui lähtemään tähän kauteen?: Siinä pohtimisen paikka arvostelijoille. Se että Nikula lähti noilla eväillä vetämään Korihaita, osoittaa, että hänelle uusikaupunkilainen urheilu on asia, jonka eteen uhrataan kaikki aika ja osaaminen. Te jotka nyt tikahdutte vahingoniloon ja ilkutte sielunne pohjasta, katsokaa Nikulan perhettä ja sen osallistumista talkoohengellä uusikaupunkilaiseen urheilutoimintaan - Tämä ei koske ainoastaan koripalloa vaan myös yleisurheilua.

Jos kaupungissa olisi useampi samanlainen, pyyteetöntä työtä tekevä, perhe kuin Nikulat, olisi kaupunkimme nuorille taatusti tarjolla yltäkylläisesti laadukkaita liikuntavaihtoehtoehtoja. Muistakaapa sekin, että ilman Jarno Nikulaa olisi Sorvakon kenttä ollut yhden kesän vailla yleisurheilukoulun vetäjää ja siten tyhjänpanttina. Itse olen saanut istua liikuntalautakunnassa Jarno Nikulan kanssa ja muistan suurella mielihyvällä hänen jämäkkiä pyrkimyksiään edistää kaupunkimme nuorten harrastustoimintaa. Jarnoa ja hänen perhettänsä saavat sadat uusikaupunkilaisnuoret kiittää harrastuksestaan.

Kun mies hoksaa, etteivät hänen eväät kanna pidemmälle, on se hyvä esimerkki liian vaativassa tehtävässä roikkuvalle kelvottomalle ketkulle. Jos määrätyt tyypit hoksaisivat oman rajallisuutensa, ehkä kaupunkimme infra ei olisi jäänyt niin pahasti jälkeen ja ehkä meillä olisi kattava ynnä kasvava kouluverkko. Määrätyillä tahoilla sopisi ottaa esimerkkiä Nikulasta ja herätellä seuraa nimeltä UUSIKAUPUNKI! Pääsarjatason valmentamisessa on kyse vain joukkueesta ja sen kannattajista, joten luulisi isommissa kuvioissa toimivien, kuten esim. lasten tulevaisuudesta tai terveyspalveluista vastaavien henkilöiden harkitsevan valmentajia herkemmin kykyjensä rajoja ja niiden mahdollisen riittämättömyyden seurauksia.

Kunnallisessa organisaatiossa lautakunnat ja hallitus ehkäisevät viranhaltijoiden huippumunaukset. Muistakaapa eräskin paikkakunta, jossa johtaja näki jäävuoren, mutta puuskutti sitä kohden täyttä höyryä kuin Titanicin kapteeni. Onneksi paikkakunnalla yksi Forss ja toinen Nikula estivät miljoonien upotuksen älyttömään oppilaitoksen ostoon. Niin kaupunki vältti Titanicin kohtalon ja puuskuttaa menestyksessä omillaan eikä valtionvarainministeriön holhouksessa. Tulipahan vaan mieleen oliko tai onko Titanicin kapteeni 150 000 euron vuosipalkan arvoinen vai voisiko hän tehdä kuten Nikula joko itse tai ohjatusti?