Käytännön monikulttuurisuutta: AFRIKASTA SINPANSSI, ARABIASTA KONPANSSI

Suomessa eletään harvinaisen(vai pitäisikö nykyään kirjoittaa harvihenkilön) monikulttuurisessa maassa. Olemme saaneet muista kulttuureista hyötyä ja helpotusta arjentoimintoihin ja riemua sekä hupia juhlaan. Perustuupa Suomen sodanjälkeinen vaurastuminenkin pitkälti vieraan kulttuurin, kiinalaisten keksimään paperiin. Löytäisimmekö perille ilman arabien keksimiä kompasseja ja niiden ohessa kehitettyjä karttoja. Entä mitäpä olisi eläintarhan apinatalo ilman Afrikan lahjaa simpanssia?

Toimiva monikulttuurisuus on hyödyllisen tiedon ja taidon vaihtoa. Näitä tietoja ja taitoja vastaanottamalla yhteisön kaikki jäsenet hyötyvät vieraankulttuurin tuomasta lisästä. Luonnollisesti saattaa käydä toisinkinpäin eli se mikä luo meillä tasa-arvoa ja turvallisuutta, saa toisaalla aikaan tuskaa, kärsimystä ja kuolemaa. Ottakaamme esimerkiksi Afrikkaan annettu ruoka-apu, jolla oli tarkoitus auttaa. Väliaikaisesti se auttoikin, mutta lopulta kävi niin, että tuhansien nälkäisten määrä kasvoi miljooniin nälkäisiin ja kymmeniintuhansiin nälkään kuoleviin. Auttamiseen täytyisi aina käyttää järkeä ja muistaa kiinalainen ajatelma: Jos annat miehelle kalan, joudut ruokkimaan hänet myös huomenna - mutta jos annat miehelle ongen ja opetat hänet kalastamaan, tulee hän jatkossa toimeen omillaan!

 Miksi kiinalaisessa sanonnassa ei puhuta aseista tai metsästyksestä? -Syy on yksinkertainen: Aseella ja metsästystaidolla voit tappaa lajitoverin, haalia valtaa ja jopa kääntyä aseen antajaa vastaan. Kuka antoi aseet ja koulutti Saddam Husseinin ja Muhamed Gaddafin, kuka koulutti ja aseisti talibanit? -Ensin ruoka-avulla ja lääketieteen viennillä länsimaat aiheuttivat räjähdysmäisen väestönkasvun, jota seuraisi maatalouteen nähden valtava nälänhätä, lopulta opetimme nämä nälkäiset sotimaan ja annoimme heille aseet. Kuten olette huomanneet nälkä pistää sotimaan - ensin tapetaan omia ja sen jälkeen käydään läntisten herrakansojen kimppuun. Kaiken kukkuraksi EU-alukset ryöstökalastavat Marokon rannikolla ja Afrikan sarvessa kasvattaakseen nälänhätää joka taas lisää vihaa, muuttoliikettä ja väkivaltaa.

Meidän täytyy tunnustaa se tosiasia, että jos jossain eletään lähempänä kivikautta kuin keskiaikaa ja vaikka siellä elettäisiin edes keskiaikaa, ei niillä nurkilla sovi aiheuttaa räjähdysmäistä väestönkasvua ruoka-avulla tai lääketieteen viennillä ja kaikkein vähiten niille kulmille kannatta viedä nykyaikaisia aseita. Alkukantaiset yhteisöt eivät sulata meidän ajatusmallia demokratiasta tai lähimmäisenrakkaudesta. Niin kauan kuin ihminen uskoo myrskyjä ja tauteja korkeimpien voimien rangaistuksi, joille ei voi mitään, hän elää pimeyden, pelon ja uskomusten varassa. Kuvitelkaa, jos ristiretkeläisille olisi annettu konetuliaseita tai jotain vielä järeämpää - veri olisi lentänyt tuolloin entistä rankemmin ja olisiko koko palloamme enää olemassa? Ihminen kehittyy yhteisönsä kanssa ja se vie aikansa. Mikään yhteisö ei voi tehdä satojen vuosien hyppäystä ellei se ensin karista oman kulttuurinsa takapajuisia piirteitä.

Aikoinaan länsimaissakin katkottiin käsiä, leikeltiin neniä ja tuomittiin tuskaiseen kuolemaan. Me olemme kehittyneet noista ajoista eikä kukaan enää usko, että joku ihminen on saanut asemansa ja valtansa Jumalalta. Me olemme kulkeneet pitkän matkan tähän turvallisuuden pisteeseen. Tuntuukin käsittämättömältä, jos monikulttuurisuuden nimissä altistumme itse ja altistamme läheisemme pimeän keskiajan vaaroille. Jos joku todella haluaa monikulttuurisuutta, joka sisältää eläinrääkkäystä, lasten sukuelinten viiltelyä, käsien katkomisia, teloituksia jne., hän voi mennä sinne, mistä näitä jo löytyy eikä vaatia yhteiskuntamme turvallisuuden valumista pimeään keskiaikaan. Kuten tuli mainittua, meillä on toimiva monikulttuurinen yhteiskunta papereineen, kompasseineen, sähköineen jne.. Ja mitä muiden kulttuurien sorkkimiseen eli auttamiseen tulee, niin vielä muistutus: JOS SAAMME RUUALLA JA LÄÄKKEILLÄ AIKAAN NÄLKÄÄ JA SAIRAUKSIA, KANNATTAA KAHDESTI POHTIA MITEN AUTTAA!