400-vuotiaan kaupungin merkkihenkilöitä: SEIKOW, SALATERÄ,WALA.....

Uudenkaupungin historiaan sopii monenlaisia positiivisia käänteitä, jotta ne korostuisivat, poimitaan kärkeen negatiivinen juttu eli liian myöhäinen investointi, jonka vuoksi Rauman kehitys kiihtyi ja osittain Uudenkaupungin kustannuksella. Raumalaiset aloittivat rautatien puuhaamisen kaupunkiinsa jo 1850-luvun puolivälissä. Rata valmistui lopulta kunnallisena hankkeena 1897. Uusikaupunki sai oman ratansa vasta 1924. Kun Rauma rautatie vei sisämaahan, Uudenkaupungin rata liittyi valtakunnan rataverkkoon Turussa. Näin sisämaan teollisuus hyödynsi Rauman satamaa, kun Uusikaupunki jäi ns. yhden sataman taakse. Ratavetkuttelusta ja sen väärästä suunnasta voitaneen syyttää paikallisia politiikkoja.

Ennen rataepisodia tapahtui Uudessakaupungissa merkittävä lahjoitus. 1857 valmistui kauppias/laivanvarustaja Samuel Seikowin varoilla koulu. Seikowin koulu oli tarkoitettu vähävaraisille ja osa lahjoitusvaroista oli tarkoitus suunnata koululaisten maksuttomaan ruokailuun. Kyseessä on historiallisen edistyksellinen toiminta 1850-luvulla eläneeltä porvarilta. Kyseinen kaupungille lahjoitettu koulu on vieläkin pystyssä, mutta ei palvele opetustarkoituksessa.

Uudenkaupungin raju kasvu 1960-luvulla oli maanlaajuisesti merkittävää. Autotehdas rakennettiin Uuteenkaupunkiin. Rikkihappo tehtaan sijoituspaikasta käytiin melkoista vääntöä Turun kanssa. Tuolloinen kaupunginjohtajamme Olavi Salaterä onnistui vakuuttamaan molemmat teolliset toimijat sijoittumaan Uuteenkaupunkiin ja niin pienestä kuihtuva rantakaupunki aloitta kasvun, joka mahdollisti entistä paremmat elämisen puitteet ja palvelut niin uusille kuin entisille uusikaupunkilaisille.

Aikoinaan Uudenkaupungin opetustoimesta vastasi Onni Högmander. Hän kykeni luomaan uniikkeja visioita, joilla hän pyrki viemään kaupunkiamme eteenpäin hyvään tulevaisuuteen. Yksi Högmanderin ideoista piti sisällään korttelikouluverkon. Onni Högmander synnytti Uuteenkaupunkiin toimivan nuorisopajatoiminnan sekä oli mukana luomassa koulunsa päättäneiden nuorten seurantajärjestelmää. Näillä ja muilla ideoillaan Högmander pyrki luomaan Uudestakaupungista hallitusti kasvavan hyvän koulutuksen ja palvelun paikkakunnan.

Uudenkaupungin Urheilijat perustettiin jo 1898. Melkoinen herätys seurassa tapahtui 1974 jolloin, erikoisseuran puutteen vuoksi, siihen liittyi nuoria, koripallosta kiinnostuneita, miehiä. Pian seurassa alkoi laaja juniorityö ja sen edustusjoukkue nousi pääsarjaan 1981. Ensimmäisen koripallon Suomen mestaruuden Uudenkaupungin Urheilijat otti vuonna 1990. Himmeämpiä mitaleja seura on voittanut viidesti ja Suomen cupin kahdesti. Kaikkiaan nykyisellä Korihailla ja sen edeltäjällä UU:lla on takanaan 34 pääsarjakautta. Koripallon tuomisesta kaupunkiin ja sen myötä tulleesta menestyksestä ja julkisuudesta kuuluvat kiitokset Heikki Walalle.

Vuonna 1992 Uusikaupunki koki suurimman taloudellisen notkahduksensa. Tuolloin yhtä äkkiä 18 000 asukkaan kaupungissa oli yllättäen 3 200 työtöntä. Kaupungissa ei ollut montaakaan perhettä, jota massairtisanomiset eivät olisi koskettaneet. Kaupungissa päätettiin luoda turvaverkko ja työllistää irtisanottuja. Parhaillaan kaupunkiorganisaatio, jossa normaalisti oli 900 työntekijää, työllisti lisäksi 500 työllistettyä. Keskeisessä roolissa kaupungin puolelta asioita valmisteli Kari Koski ja päättäjistä aktiivista roolia veti Helena Vartiainen. Autotehtaan puolelta on nostettava esiin Seppo Nikula rooli. Hän teki sen, mitä siltä suunnalta oli tehtävissä. Tässä yhteydessä täytyy ehdottomasti mainita Risto Ahosen työ kaupungin eteen niin paikallispäättäjänä kuin kansanedustajana.

Mauri Konnun perustama Vahterus aloitti toimintansa kolmen miehen yrityksenä 1990. Vuonna 1993 tulipalo tuhosi Vahteruksen kylässä sijanneet toimitilat. Tulipalo sen enempää kuin muutkaan vaikeudet eivät lopettaneet Vahteruksen toimintaa. Ensin lämmönsiirtimiä valmistava tehdas siirtyi Kalannin Meijeriin, josta alkoi yrityksen voimakas kasvu. Mauri Konnun kotiseuturakkautta osoittaa se, että yrityksen tilat on nimetty Kalannin kylien mukaan. Nyt Vahterus työllistää reilut 200 työntekijää, jotka ovat mieluummin kalantilaisia tai ainakin uusikaupunkilaisia.

Viimeisin hatunnosto merkittäville uusikaupunkilaisille täytyy suunnata muutamille päättäjille. Kuten kaikki muistavat Uusikaupunki oli velkaantunut rajusti ja kuten joku tuolloin totesi: kaupunkilaiva pyyhälsi kohti jäävuorta eli sitä hetkeä, jolloin valtionvarainministeriön virkahenkilöt tulevat tunteettomasti kylmällä kädellä pistämään kaupunkimme talouden kuntoon. Kaupunginhallituksen puheenjohtaja Maija Junkola-Lehtonen lopetti pienen piirin valmistelun puheenjohtajiston kautta. Tämä teki päätännästämme avointa. Harto Forss ja Seppo Nikula nousivat merkittävään rooliin silloin, kun muutamat päättäjämme olivat kiihdyttämässä kohti jäävuorta. Kiitos heille, sillä heidän avullaan kaupunkimme talous saatiin balanssiin ja synkät tulevaisuuden näkymät muuttuivat realistisestikin katsottuna positiivisiksi!

Nostin esiin, muistin varaisesti ja räkätaudin vaivaamana, merkittäviä uusikaupunkilaisia, jotka ovat pistäneet itsensä peliin tavallisten kaupunkilaisten ja heidän viihtyvyytensä vuoksi. Haluaisin vielä nostaa esille kaksi pitkänlinjan vaikuttajaa ensinnäkin Pertti Haverisen, joka oli aina heikomman puolella ja jäi niin monesti valtuustossa yksin hän kun sattuu olemaan kommunisti. Lisäksi täytyy mainita Juha Aaltonen, joka toimi aikaa säästämättä vallan vahtikoirana ja oli poikkeuksetta huomioissaan oikeassa. Ja mitäpä Aaltonen sai palkakseen - PASKAT SILMILLE.

Toivokaamme, että ensi vuonna pääsemme nauttimaan onnistuneista päätöksistä. Siihen tarvitaan samaa pyyteettömyyttä ja kristillistä lähimmäisen rakkautta, mitä aikoinaan kumpusi Samuel Seikowin sydämestä. Jotta tämä onnistuisi ja muuttuisi todeksi on valmistelun oltava innovatiivista ja laadukasta - Siksipä menestystä myös Anne Takalalle ja Jari Nikkarille.