Viime vuoden puolella alkaneen Uudenkaupungin kaupungin metsätyömaa on edennyt varsin onnahdellen, mutta sitäkin kalliimmin. Metsätyöhän alkoi normaalista ja eteni siten aivan loppumetreille. Kun pieni osa puista oli poisajamatta metsästä, vaihtui metsätraktori kaivinkoneeseen ja kuorma-autoon ja paikalla ryhdyttiin tientekoon.
Hitaus puiden pois ajossa ja kevät motittivat jäljelle jääneet tukit uuden, mutta kalliiksi käyneen, metsätien varteen. Ensin uudella tiellä puita yritettiin noutaa rekalla, vaan eipä onnistunut. Tie oli liian upottava, kuten edellisten alustusten kuvat elävästi todistavat. Eilen paikalle ilmesty pelastajaksi traktori kera jämäkän kärryn. Eilen traktorikin upposi kertaalleen, mutta onneksi se saatiin kiskottua ylös kantamattomasta tiestä. Vaan lopulta kävi niin ikävästi, että traktorin työ tyssäsi ennalta arvaamattomasti.
Tähän asti Uudenkaupungin kaupungin metsätyömaan uhreja ovat olleet aika ja raha, mutta nyt listaan voidaan liittää traktori. Väistämättä kumpuaa mieleen epäilys kirouksesta. Onko kyseisen metsätyömaan ylle langetettu kirous ja onko kyseessä peräti sama kirous, joka vaivaa Uudenkaupungin kaupungin valmistelua? Olisiko kaupungissa onnistumisten aikaansaamiseksi harkittava monikulttuurisia vaihtoehtoja, kun omat perinteiset menetelmät eivät tuo keskuuteemme osaamista, onnea tai tietoa tuottamaan onnistumisia? Pitääkö Uudenkaupungin kaupunkiorganisaatioon palkata voodoopappi? Vai ollaanko täällä liian ennakkoluuloisia tai peräti rasisteja kokeilemaan vieraita menetelmiä?
Ihan sama kuka puut omistaa kun ne on myyty ja rahat saatu vaikka mätänis.
VastaaPoista