KAIKEN PERUSTA ON TALOU$$$$$!

On raivostuttavaa kuunnella ruikutusta kaupungin työntekijöiden lomautuksista ja sen esittäjien solvaamista. Jos joku lyö talouden rätingit eteesi ja tulojen sekä menojen yhteenlasku päättyy miinukseen, taloudesta vastaavan on pakko tehdä jotain. Suomessa ei edes kunta voi toimia uskon varassa. Laki ja kuntien keskinäinen kilpailu sanelee sen, että talous on kunnan toimintojen perusta ja tämän perustan täytyy olla kunnossa. Jos kunnantalous eli toimintojen perusta ei ole kunnossa, kunta ei pysty kilpailukykyisesti rahoittamaan niitä VÄLINEITÄ, joilla se huolehtii kuntalaisista!

Kunnan rahat tulevat pääosiltaan kansalta joko suoraan tai valtion kautta. Nämä rahat päätyvät yhteen pottiin, josta rahoitetaan kaikki palvelut. Matkalla osa näistä pottiin tulevista rahoista muuttuu korvamerkityiksi, mutta suurin osa on päättäjien vapaasti käytettävissä. Tästä johtuu se, että kunnan talouteen tulleet eurot voidaan käyttää miltei miten tahansa ja jokainen kunnan taloudesta pois otettu euro on pois kaikkialta. Demokratian eli vaalien ja lain kunnan taataan kuntalaisten ns. peruspalvelut.

Yhteen pottiin kannetaan ja yhdestä potista otetaan, niin toimii, pelkistetysti esitettynä, meidänkin kaupunkimme talous. Eilen verokolehtiin kolahtanut euro on tänään ja huomenna käytettävissä; samoin eilen veropotista otettu euro on pois tältä päivästä ja huomisesta ja mikä karmeinta eilen otettu velka on pois tästä päivästä ja huomisesta. Kaupungin taloudessa kaikki vaikuttaa kaikkeen, joten mitään asiaa ei voida käsitellä yhtenä pienenä kokonaisuutena - Kaikkein vähiten taloutta. Taloudellinen tilanne on vuosien linjavalintojen ja tehtyjen päätösten summa!

Kun nyt syytetään lomautusten vaatijoita, on sama kuin syytettäisiin teloitusjoukkoihin komennettuja ampujia eikä heitä, ketkä ovat tehneet päätöksen teloituksesta. Niin teloitusjoukoissa torrakan kanssa tähtäilevä sotilas kuin tämän päivän talousongelmien edessä oleva lomautusten vaatija on pakon edessä toteuttamassa muiden päätöksiä. Kun kaikki muut tiet on käyty läpi, on jäljellä vain se viimeinen ja ikävin tie, olipa kyse kansalaisten petturista sodassa tai kuntapolitiikassa.

Katsokaapa mennyttä lähihistoriaamme: Kun kaupungin rahoja lyötiin oluthalliin 150 000€, on tuo raha pois tältä päivältä ja osa lomautustarvetta, kun Tontonmäki tuotti 1,5 -2 milj.€ tappiota, on tuo raha pois tältä päivältä ja osa lomautustarvetta, kun katulamppujen vaihtoon pistetään 1,5 milj.€, on tuo raha pois tältä päivältä jne, jne. ..... . Lienee sanomattakin selvää, että olemme käyttäneet kaupunkilaisten antamaa mandaattia, heidän varojaan ja omaisuuttaan äärettömän huonosti. Lomauttamispäätöksen tekijät ovat siis aivan toiset kuin sen täytäntöönpanijat.

Tässä tilanteessa jo laki velvoittaa toimiin talouden tasapainottamiseksi, emme kerta kaikkiaan voi jatkaa nykylinjalla eteenpäin loputtomiin ja kuten, 2009 talousseminaarissa, tuli todettua: MITÄ MYÖHEMMIN TAULOUDEN KORJAUS ALOITETAAN, SITÄ KIEPEMMIN SE SATTUU! Lomautusta vaativat ovat pakkotilanteen edessä ja ainoastaan toteuttamassa jo tehtyjen päätösten seurauksia. Luonnollisesti lomautusten esittämistä, mutta ei esittäjiä, sopii arvostella. Arvostelun täytyy olla rakentavaa, ei persoonaan menevää haukkumista vaan vaihtoehtoja sekä keskusteluja tarjoavaa yhteistyötä.

Määrätyt tyypit hokevat ettei menneisyyteen saa palata vaan sen sijaan täytyy katsoa eteenpäin! Totuus on kuitenkin se, että me näemme aina edessäpäin eilispäivän virheistä langenneet laskut, joten pakostakin tulevassa näemme eilispäivän. Sen sijaan, että emme katsoisi eiliseen, meidän täytyy perehtyä menneeseen kahta tarkemmin. Vain syventymällä eilispäivän virheisiin, voimme oppi niistä ja välttää samat mogat tulevaisuudessa. Luonnollisesti päätös menneiden virheiden avoimen tarkastelun aikaan saamiseksi on hankala, jos suurin osa päättäjistä on ollut näitä munauksia siunaamassa. Toivottavasti ihmisistä löytyy sisäistä suuruutta tähän rankkaan ja vaativaan rehellisyyteen. Ei ole todellakaan helppoa riisua omaa, vuosien valheilla kiillotettua kaapua totuuden ja yhteisen edun  edessä.