VIHA, VAINO POIS - NIIN PAREMPI OIS!

Filosofi Hannah Arendt pitää politiikkaa eräänä ihmisen suurimpana mahdollisuutena hyvän tekemiseen, jossa hän pistää likoon koulutuksen, ammattitaidon, mielikuvituksen, älyn ja elämänkokemuksen. Kyse on vilpittömästä ja pyyteettömästä työstä lähimmäisen parhaaksi. Kuitenkin politiikassa sen korkein päämäärä yhteisten asioiden hoito muuttuu kovin helposti ja varsin usein itsekkääksi henkilökohtaiseksi vallantavoitteluksi tai pienen kuppikunnan pyrkyryydeksi. Poliittinen järjestelmämme ajaa puolueet, niiden ehdokkaat kilpasille ja joskus puolueen sisällä käyty vaalitaistelu muuttuu raa´aksi ja oman puolueen ehdokas näyttäytyy pahimpana kilpailijana eli omien valtapyrkimysten esteenä.

Lähes verisissä vaalikampanjoissa syntyy menestykseen perustuvaa iloa, riemua ja yhteistyöedellytyksiä tai menestymättömyyteen perustuvaa pettymystä, kateutta ja katkeruutta. Vaalitouhujen tempaukset jäävät taka-alalle muhimaan niin hyvässä kuin pahassa. Tämän vuoksi, joku yhteisön ja puolueen etua ajava saattaa kasvattaa kyytä povellaan eli ajaa asemia sellaiselle tyypille, joka iskee välittömästi pahasti takaisin, kun saa siihen sopivan tilaisuuden. En väitä kenenkään olevan paha vaan uskon poliittisten käänteiden synnyttävän vastakkainasettelua ja kasvattamaan tilanteet niin vinoiksi, jotta ulkopuolinen tarkkailija ei löydä enää määrättyjen tyyppien manööveristä vähäisintäkään yhteisten asioiden parhaaksi pyrkimistä.

Tunteiden mukaan pullahtaminen tekee jopa sata vuotta yhteistä hyvää rakentaneesta poliittisesta yhteisöstä riidanpesän, jossa määrättyjen naamojen saaminen samaan pöytään neuvottelemaan ja sopimaan erimielisyydet kasvaa mahdottomaksi. Tuntuukin lähinnä mystiseltä: Kuinka sellainen tapaus, joka ei voi keskustella edes oman puolueen jäsenten kanssa voi keskustella muidenkaan kanssa ja rakentaa yhteistä hyvää äänestäjien parhaaksi: politiikkahan on yhtä keskustelua ja neuvottelemista - ilman keskustelua asiat eivät voi edes teoriassa edetä!

Pahimmillaan yhteisten asioiden hoito kariutuu sättimiseen, joka etenee henkilökohtaiselle tasolle. Syntyy pohjaton väittely, jossa mututuntumalla käydään säälittä toisen persoonan kimppuun. Ulkopuolisesta moinen henkilökohtaisuuksiin menevä sättiminen näyttää lähinnä säälittävältä oman oksan alta sahaamiselta. Tällaisen vuosia jatkuneen omien mollaamisen ainoa seuraus lienee se, että seuraavissa vaaleissa ei riitelijöiden kannata odottaa äänestäjiltä mandaattia - tämä varsinkin silloin, jos sättijöiden päämäärä ei noudata mitenkään jo käytyjen vaalien tulosta!

Puolueiden keskinäisten ja sisäisten ratkaisut ja niitä seuraava mahdollinen vaalimenestys perustuu kahteen, äänestäjien arvostamaan, seikkaan: AVOIMUUTEEN ja INHIMILLISYYTEEN! Äänestäjät vihaavat kähmimistä ja kunnioittavat inhimillisyyttä. Yksikään meistä ei pidä siitä, että hänen varojaan tai antamaansa valtaa, käytetään salaa pienen piirin suhmurointiin tahikka tavoitteisiin. Olipa sitten kyse mistä tahansa yhteisten asioiden käänteistä, sen täytyy tapahtua avoimesti ja inhimillisesti. Muistakaa Vehmaalla lepäävän Hiski Salomaan sanat ja ratkaiskaa ongelmat/riidat siltä pohjalta: VIHA, VAINO POIS - NIIN PAREMPI OIS!