KUKA SUOJELEE TOIMITTAJIEN MIELIVALLALTA?

Tämän päivän trendi on se, että hyvin menestyneet ihmiset ovat huolissaan oikeuksistaan ja turvallisuudestaan. Ensin meetoo nosti esiin menestyneiden näyttelijöiden ikäviä kokemuksia ja nyt toimittajat ruikuttavat vapisevasti värisevin äänin uhatun turvallisuutensa puolesta. Nämä mediaveijarit saavat melkoiset puitteet ruikutukselleen, kun he yhdistävät me vaatimme julistukseksi, johon he kirjoittavat nimensä. Koko valtamedia hehkuttaa päätoimittajien nimilistan seurauksena toimittajien turvavaateita. Mutta miksi ja missä on ensimmäinen suomalainen, po. ruikutuksen allekirjoittanut päätoimittaja, jonka turvallisuutta on vakavasti uhattu?

Jos YLE:n tai Turun Sanomien toimittaja tuntee oman tai jopa lähimmäistensä olon uhatuksi, hänen ei tarvitse muuta kuin soittaa poliisille ja turvallisuusvaje poistuu. Tämä johtuu median pelotteesta ja voimasta. Median virkavallalta saaman suojan piiriin kuuluvat myös toimittajien kaverit. Sen sijaan, jos tavallinen pulliainen jää median hampaisiin, häntä ei puolusta kukaan. Poliisi, syyttäjä ja oikeuslaitos eivät pistä kortta ristiin keskiverto ihmisen puolesta. Suomessa media, virkavalta ja poliittinen eliitti kuuluvat samalle puolelle, jota vastaan tavallinen pulliainen ei voi menestyksekkäästi esittää vaateita.

Otetaanpa käytännön esimerkki. Aikoinaan kanssani samalla linjalla toimineesta valtuutetusta ja minusta levitettiin täysin perätöntä tietoa. Sitä toistettiin sadat kerrat paikallisesti ja pääsimmepä STT:n välityksellä valtakunnallisiksi mulkkujulkkiksiksi akselilla Ivalo-Hanko. Kymmenet maakuntalehdet julkaisivat jutun meistä, kysymättä meiltä mitään. Kun soitin jutun kirjoittaneelle STT:n toimittajalle tasapuolisuuteen vedoten ja tietoa tarjoten, hän totesi asian olevan niin mitätön ettei sitä kannata jatkaa. Kun puhuin tasapuolisuudesta, toimittaja totesi olevansa yksin työvuorossa ja valitti aikavajetta. Turun Sanomissa kohtelu oli vielä tylympää, vaikka siellä päätoimittajana hääri entinen työkaveri.

Meidän jeesustelevat päätoimittajamme ovat herkkähipiäisiä ja mielikuvituksettomia laumasieluja. He puhuvat uljaasti lehdistön vapaudesta ja sanan vapaudesta, aivan kuin se kuuluisi kaikille. Todellisuudessa nuo vapaudet tarkoittavat heidän lehtiensä ja heidän sanomisensa vapautta. Omien mieltymystensä mukaan päätoimittajat pyrkivät hyysäämään kavereita, pitämään pystyssä heille ja heidän työnantajilleen suosiollisia talous- ja poliittisia rakenteita.  Jos joku onvaltamedian ja sen kavereiden kanssa eri mieltä, kysyy perusteita tai esittää kysymyksiä, on hän median silmissä arvoton hylkiö tai trendikkäästi todettuna trolli. Katsokaa vaikkapa viime viikkojen uutisaiheita ja uutisointia.

Meidän mediamme, poliisi ja oikeuslaitos ovat kaikessa sieluttomuudessaan epäinhimillisiä ja pahoja tavallista suomalaista kohtaan. Voin kokemuksesta todistaa, että mainitut tahot vähät välittävät, jos jollekin lehdistön ja sanan vapautta vaativalle tavalliselle kulkevaiselle aiheutuu kymmenientuhansien eurojen ongelmat tai heidän lähimpänsä joutuvat koulukiusatuiksi. Valtaeliitti pitää aina omaa ja omiensa puolia. Pidän kerrassaan käsittämättömänä päätoimittajien vetoomisruikutusta toimittajien oikeudesta turvalliseen työhön. Valtamediamme toimittajat ovat yhtä turvassa kuin nazitoimittajat Hitlerin valta-aikana ja Pravdan toimittajat Neuvostoliitossa!