SUOMESSA EI VOI OLLA PAPERITTOMIA

Eduskuntamme vilisee juristeja. Tähän koulutuskastiin voitaneen lukea työväenpuolueiden puheenjohtajat Li Andersson ja Antti Rinne. Ensimmäinen luki kansainvälistä oikeutta ja jälkimmäinen valmistui oikeustieteiden kandinaatiksi. Työväenpuolueiden periaatteisiin kuuluu huolenpito tovereista ja totisesti: työväenpuolueiden puheenjohtajat pitävät huolta juristitovereistaan takaamalla heille töitä ja muhkean palkkatason. Jos Suomessa 2 000 asianajajaa tienaa reilut 300 euroa tunnissa tienavat he lähes saman verran kuin vientiteollisuudessamme 70 000 duunaria.

Eduskunta syytää jatkuvasti lakeja ja pykäliä jotka takaavat juristikunnallemme työtä ja muhkeat ansiot. Yhteiskunnan toimintojen kannalta juristimme ovat kuin taivaan linnut, jotka eivät kynnä eivätkä kylvä, mutta kansa pitää heistä huolen. Juristit kuppaavat härskisti rahaa jopa pakolaispolitiikkamme avulla. Voitaneen todeta juristien olevan kiinteistöjä vuokraavien tahojen lisäksi yksi merkittävistä ökypoppoista, jotka pistävät rahoiksi pakolaisilla. Traagisinta tässä kuviossa lienee se, että siitä kärsivät eniten koko touhun rahoittajat eli tavalliset kansalaiset ja pakolaiset, joita luotujen päätösten oli tarkoitus auttaa.

Kaiken huippuna voimme pitää ilman papereita maassa oleskelevia eli heitä, ketkä ovat saaneet kielteisen turvapaikkapäätöksen ja jääneet maahan, joko byrokratian ansiosta tai muuten vaan. Koko kuvio on käsittämätön: kuinka uuden käsittelyn myötä joku maailman kolkka voi muuttua turvattomaksi tai turvalliseksi? Suomalaisia häärii, kansalaisten kustantamina, esim. IRAK:ssa ja Afganistanissa luomassa turvallista yhteiskuntaa. Luulisi heidän jo vuosien saatossa onnistuneen turvallisuuden synnyttämisessä vai onko siellä norkoiltu, kansan kustannuksella, turhaan? Pakolaisten vastaanottopäätös tulisi tehdä asioihin kunnolla perehtyen kerralla ilman turhia valituskierroksia, joita oman yhteiskuntamme loiset hyödyntävät.

Jospa toimisimme vaikka näin: Ruotsista tulijoille, joille myönnetään turvapaikka, annetaan sata kruunua ja käsketään ottaa yhteyttä Ruotsin viranomaisiin - samoin voidaan toimia myös Norjan ja Venäjän kanssa. Toisaalta voisimme ottaa mallia, niin monien ihannoimasta, Virosta, jossa vastaanotettuja pakolaisia lienee vain kymmeniä eli torjua pakolaiset.  

Vakavasti ottaen koko paperittomien kastin luominen on politiikkojen, kirkon ja näennäisinhimillisten tahojen luoma kuvio, jonka rattaat murskaavat monen todellisessa avun tarpeessa olevan pakolaisen uskon maahamme. Todellinen ratkaisu ongelmaan on  yksi käsittely, jossa perehdytään asioihin kunnolla ilman, byrokratiaa ruokkivia sekä kalliita, valituksia, tätä puolestaan seuraa tarpeen mukaan pikainen palautus. Mikäli asia hoitetaan järjellä ja perusteellisesti SUOMESSA EI VOI OLLA PAPERITTOMIA MAASSA OLESKELIJOITA!