ERILAISUUS YHDISTÄÄ - ITSEKKYYS HAJOTTAA!

Vuonna 2015 alkoi Uudenkaupungin nousu uutisoinnissa Suomen positiivisimmaksi paikkakunnaksi - tästä suurin kiitos lankeaa autotehtaalle. Samaan aikaan kaupunginhallituksessa löytyi rintama, joka ohi taantumuksellisten voimien loi päätökset ja askelmerkit Uudenkaupungin tulevaisuudelle. Tällä kehitystyölle pohjusti puitteet viime valtuustokauden ensimmäinen hallituksen puheenjohtaja Maija Junkola-Lehtonen. Kuten kyllästymiseen asti olen hokenut, ennakkoluulottoman yhteistyön, yli perinteisten ja periaatteellisten poliittisten juopien, priimusmoottoreina häärivät Harto Forss ja Seppo Nikula. Kaupunki, joka valtuustokauden alussa oli valumassa selvitystilaan, nousi taloudellisesti kuiville ja rakensi realistiset tulevaisuuden kuviot.

Kaupunginhallituksessa tehdyt taloustoimenpiteet ja selkeät päätökset antoivat kaupungistamme positiivisen kuvan ja Uuttakaupunkia pidettiin tulevaisuuden kannalta varmana asuinpaikkana. Kiinnostus kaupunkiamme kohden kasvoi, olihan täällä tehty päätökset uusista kaupunkilaisia palvelevista puitteista ja hankkeista: Opetuspuitteiden, uimahallin ja monitoimihallin rakentamisesta oli tehty periaatepäätökset. Lukuisat ihmiset kaavailivat Uuttakaupunkia tulevaisuuden asuinpaikkana. Ehkä autotehtaan palkka ei suuruudellaan houkutellut, mutta tarjolla oli vakituinen työ. Tämä ja moderniksi palveluita ja puitteita uudistava kaupunki alkoi yhä voimakkaammin kiinnostamaan maanlaajuisesti. Rakennusliikkeet varasivat kilvan tontteja kaupungista ja siinä sivussa jopa kansiväliset tahot luottivat väestömme nuorentuvan. Ne ryhtyivät valmistelemaan yksityisten lapsipalveluiden aloittamista Uudessakaupungissa.

Tuli vuosi 2017 - juhlavuosi ja vaalivuosi. Kaupungin lippulaiva koripallo sukelsi, juhla koristelut ja tilaisuudet eivät häikäisseet, kaupungin katujen varrella tyhjät liikehuoneistot loivat ankeutta. Mutta mikä karmeinta, sen sijaan, että kaupungissamme olisi ryhdytty suunnittelemaan tulevaisuutta katsoen vuoteen 2030 tai 2050, alkoi järjetön riitely elinkaarimallista, siirretäänkö kirjasto pois keskustasta, rakennetaanko mammuttirakennelma, jossa päiväkotilapset, lukiolaiset, kirjastonkäyttäjät, uimahallissa asioijat, liikuntaihmiset, musiikin harrastajat jne. kohtaavat. Kaupunki, jossa tulevaisuus näytti valoisalta, vakaalta ja turvalliselta, muuttui riidanpesäksi. Kaiken huippuna voidaan pitää sitä, että jos riitaa ei saatu muusta aikaiseksi, palatiin sata vuotta sitten käytyyn sisällissotaan. Pian vaaleista on kulunut vuosi ja mitään ei ole saatu aikaiseksi ellei muhevia riitoja ja tulevaisuuden peittävää sekamelskaa lasketa aikaansaannoksiksi! Haluaisitko sinä muuttaa lapsinesi kaupunkiin, jossa riidellään ja tunaroidaan vuosisadan mahdollisuus - haluaisitko investoida kaupunkiin, johon ei haluta muuttaa?


Kaupunginjohtaja pohtii, pitäisikö kaupungin kompensoida vuokria, jotta saamme ihmisiä muuttamaan tänne. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että nykyisten veronmaksajien täytyisi osallistua uusien uusikaupunkilaisten asumiskustannuksiin. Joku voisi laskea summan, minkä verran neliöä kohden kaupunki joutuu maksamaan, jotta ihminen suostuu muuttamaan tänne. Haluatko sinä maksaa veroja siksi, että naapurin vuokra laskee? -Tuskinpa! Eiköhän jokainen meistä maksa veroja siksi, että saa niille vastinetta puitteina tai palveluina.

Jos kunta käyttää verorahasi onnistuneesti, sinä olet kuntaasi tyytyväinen ja joku ulkokuntalainen huomaa saman ja muuttaa tänne. On kuntia, joihin muutetaan ja kuntia, joista muutetaan - näitä meidän tulisi tutkia. Enkä missään tapauksessa tarkoita, että hallitus ja muutamat kellokkaat ryhtyvät ajelemaan bussilla pitkin Suomea tutkien hylättyjä kyliä ja kasvuseutuja - kaikki epäonnistumiset ja onnistumiset löytyy tilastoista - niitä täytyy vain osata tulkita.

Me tarvitsemme selkeät tulevaisuuden visiot muutamine vaihtoehtoineen. Kyse on rehellisestä faktojen lukutaidosta, luovuudesta ja ennen kaikkea yhteistyökyvystä sekä epäitsekkäästä tekemisestä Uudenkaupungin eteen. Tulevaisuusvisioinnin luomiseen tarvitaan erilaisia ihmisiä ja heidän erilaisia näkemyksiään: persuja, vihreitä, kommunisteja, porvareita, urheilijoita, kulttuurintekijöitä, yrittäjiä, työläisiä, herroja, rouvia, henkilöitä, narreja jne. Mitä enemmän meillä on näkemyksiä eri asioista, sitä vahvemmilla me olemme ja meillä tässä kaupungissa yli 15 000 näkemystä. Näistä näkemyksistä löytyvät eväät kaupunkimme realististen suunnitelmien toteuttamiseksi. Kaikkia meitä tarvitaan, lukuun ottamatta heitä, ketkä eivät kuuntele toisia ja korostavat omaa erinomaisuuttaan joka käänteissä. Kyse on tulevaisuudenkuvista ja niiden yhteensovittamisesta yhteiseksi päämääräksemme!

Meillä on armoton korjausvelka, kiinteistömassa rasittaa talouttamme, meidän tulee päivittää repsottava kunnallistekniikkaamme, palvelujamme ja puitteemme tulee kehittää kilpailukykyisiksi, jotta emme menetä asukkaita vaan saamme lisää uusia asukkaita. Tältä pohjalta erilaiset ihmiset ja erilaiset kuppikunnat voisivat luoda suunnitelman kuinka etenemme realistisesti johonkin yhteisesti asetettuun tavoitteeseen. Kyse on politiikasta eli yhteisten asioiden hoidosta ja se onnistuu varmasti, jos yhteisiä asioita hoitavat he, ketkä näkevät maailmassa muutakin kuin oman tittelin tai oman erinomaisuutensa. Gallialainen kyvä selvisi Tullius Détrituksesta - vaikka meillä lienee viisi heikäläistä, selviämme voittajina, jos aloitamme omien pesien puhdistukseen yleisen yhteistyön takaamiseksi!