Arkkipiispa menköön Mekkaan mustallekivelle saarnaamaan monikulttuurisuutta

Suomi on monikulttuurinen maa. Täältä löytyy saamelaisia, juutalaisia, ruotsinkielisiä, venäläisiä, romaaneja, ortodokseja, absolutisteja, tataareja jne.. Jopa vuosisadat olemme eläneet positiivisessa synergiassa ja harmoniassa vieraiden kulttuurien, oppien ja ajatusmallien kanssa. Suuressa ennakkoluulottomassa, suomalaisessa suvaitsuvaisuudessa olemme intomiellä pyrkineet ennakkoluuloitta sekä estoitta ammentamaan vieraita näkemyksiä ja olemmepa lähteneet jopa levittämään niitä maailmalle - näinhän kävi 1930- ja 1940-luvuilla. Me emme ole pelkästään sopeutuneet vaan myös pyrkineet edistämään vieraiden kulttuurien ja aatteiden leviämistä maailmalle vaikka vastus olisi suuri ja mahtava.

Jos huomiomme maassamme valitsevan valtakirkon perustajan teesien avoimen rasismin, voi suomalaisten todeta tehneen valtavan työn ja muokanneen jopa kirkomme monikulttuurimyönteiseksi. Aikoinaan monikultuurisuus koski kaikkia ja kaikki elivät sen kanssa enemmän tai vähemmän aktiivisesti. Nyt tilanne on hiukkasen muuttunut. Ne suomalaiset, jotka haluavat tänne lisää monikulttuurisuutta. haluavat asuttaa sitä tuovat vierasmaalaiset sinne, missä monikulttuurisuutta ei kaivata lisää ja haluavatpa monikulttuurisuuden ystävät toteuttaa haaveensa vieläpä niiden köyhien rahoilla, ketkä vähemmän kaipaavat monikulttuurisuutta asuinseuduilleen.

Otetaanpa esimerkiksi Luterilaisen kirkon pääjehu, joka lähes 150 000€ vuosituloilla saarnaa ymmärtämystä ja lähimmäisenrakkautta sekä suvaitsevaisuutta tarjoten samalla kirkkojen kellareita monikulttuurisuden lähitteliäiden tyyssijaksi. Näistä tyyssijoista monikultturisuuden uudet lähettiläät voivat siirtyä tutuin konstein ja tunnetuin seurauksin antamaan panoksensa yhteiskunnallemme. Mutta miksei kirkomme pääjehu markkinoi monikulttuurisuuden ihanuutta muualle, jos se kerran on ihanuutta? Eikö ison kirjan mukaan ihanuutta tulee jakaa eikä itsekkäästi omia?

Mehän olemme monikulttuurisuuden suurvalta siinä missä rauhanturvaamisenkin, joten miksemme tee suomalaisesta monikulttuurisuudesta vientituotetta? Onhan kirkas tosiasia, että monikulttuurisuutta on maailman tietyillä kulmakunnilla varsin vähän ja siksi sen autuudesta pääsevät nauttimaan varsin harvat. Eikö siis olisi käännettävä katseet ulkomaille ja levitettävä monikulttuurisuuden maagista sanomaa ja sen muillekin yhteiskunnille tuottamaa rikkautta kaikkialle maailmalle. Jos näin ei toimita, maamme monikulttuurisuuden ystävät ovat itsekkäitä, kun haluavat omia kaiken hyvän tänne pieneen Suomeen.

Kirkkomme pääjehu voisi suunnata vaikkapa Mekkaan, jonne on pesiytynyt härkäpäisesti yhden kulttuurin varassa elävä ihmismassa. Kirkkomme pääjehu voisi nousta Mekassa mustankiven päälle ja aloittaa ohivirtaavien, yksikulttuurisuuden ikeen alla elävien, lajitovereiden valistamisen. Mekassa kaunopuheisella puhujalla olisi monikulttuuristen ajatusten kylvämiselle neitseellinen maaperä. Mikä pr-teko tämä olisi koko Suomea ajatellen, kun kirkkomme pääjehu alkaisi mustan kiven päältä papin paaroksella julistamaan sanomaansa sadoilletuhansille kuulijoille. Turha näitä teesejä on jatkuvasti vuodesta toiseen Suomessa hokea, sillä kukkahattutädit ja snobit ovat omaksuneet monikulttuurisuuden teesit jo aikaa sitten. Vai pelkääkö kirkkomme päjehu itsensä peliin laittamista ja sitä, että hän kesken monikulttuurisuussaarnansa putoaa mustankiven päältä kuin koppelo oksalta?

Muutenkin tuntuu vähintään ihmeelliseltä miksi monikulttuurisuutta levitetään sinne, missä sitä jo on. Kun monikulttuurisuuden levittäminen on vielä sitä, että tänne asutetaan monikulttuurisuudesta nauttimaan heitä, ketkä eivät kotioloissakaan hyväksy kuin yhden kulttuurin tai uskonnon, tunuttuu koko homma hädänalaisten ihmisten rasistiselta pakottamiselta johonkin, mitä he eivät halua. Mutta meillähän onkin tärkeintä, että he ketkä jeesustelevat monikulttuurisuudella saavat tahtonsa läpi. Sillä ei ole mitään väliä kuinka tänne tulevat pakolaiset kotoutuvat tai joutuuko joku paikallinen kärsimään epäonnistuneesta kotoutuksesta.

Olisiko kaikkein parasta, että he ketkä haluavat elää monikulttuurisessa maassa, menevät tekemään yksikulttuurisista ja uskontoisista maista monikulttuurisia. Ensimmäiseksi voisi ottaa yhteyttä vaikkapa Saudi Arabiaan ja kertoa ideasta jollekin siellä elelevästä paristatuhannesta prinssistä. Siellä olisi rahaa uusien ajayusten toteuttamiseen ja yhteinen kieli heille, keillä nyt yritetään rikastaa Suomen kulttuurikirjoa. Rikastaa Suomen kulttuurikirjoa, jonka heikoin lenkki sattuu muuten olemaan saamelaiset - maamme alkuperäiset asukkaat!