PAX EUROOPA TAI POISTUMINEN - SUOMEN VAIHTOEHDOT EU:ssa

Suomessa on eletty monikulttuurisesti enemmistön säännöillä. Osa vähemmistöistä on sopetunut monikulttuurisuuteemme hyvin, osa vähemmistöistä kiertelee vielä satojen vuosien kotoutusyritysten jälkeen ongelmiensa kanssa maata. Nykyään Suomi on sen verran pimennossa tai huonossa huudossa, ettei mistään muuttobuumista maahamme voi puhua. Jos joku ulkomaalainen tulee tänne, tulee hän yleensä pakon edessä ja pakolaisena. Meidän tämän päivän monikultuurisuutta käsittelevä keskustelu on siis keskustelua globaalin pakolaisuuden kasvusta ja sen seurauksista.

Pakolaiset pakenevat pakon edessä pahaa oloa. Pahimmillaan he pakenevat henkensä kaupalla säästääkseen henkensä. Jos näin ei olisi tapahtunut eikä tapahtuisi, ei meillä kukaan puhuisi monikultuurisesta Suomesta vaan tyytyisimme kauhistelemaan kiertelevää vähemmistöämme, EU:sta lähtöisin olevia kerjäläisiä ja perinteitä noudattaen vaikenisimme edelleen saamelaisten ongelmista.

Jos hyväksyisimme moninaiset kultuurit siellä, missä ne ovat syntyneet ja antaisimme ihmisten elää siellä rauhassa tyrkyttämättä omaa länsimaista malliamme heille, ei koko pakolaisongelmaa olisi. Ogelmien tyylikkään hoidon sijaan me viemme ja kasvatamme ongelmia maailmalle ja ruokimme niitä. Nostamme diktaattoreita valtaan hyväksyen hirmuteot, jos niistä on meille hyötyä ja syrjäyttämme diktaattorit, jos he ovat taloudellinenuhka meille.

Huvittavamman/murheellisimman EU-humanismin löytää muutamien vuosien takaa, jolloin suomalaiset sotalaivat seilasivat Afrikan rannikolla jahtaamassa merirosvoja. Tähän ihmisjahtiin meiltä löytyi pätäkkää kymmeniä miljoonia euroja. Koomisinta lienee se, että toisaalla EU:n päättävissä pöydissä olemme olleet rahoittamassa ja antamassa lupaa maanosamme harjoittamalle afrikkaan kohdistuvalle ryöstökalastukselle, joka edelleen pakottaa sikäläisen väestön valitsemaan joko nälkäkuoleman tai merirosvouksen välillä. Jos ja kun merirosvous loppetetaan väkivalloin on edessä ja käsissämme entisestään kasvava pakolaisongelma.

Samanlaista toimintaa harjoitamme parhaillaan Libyassa, Irakissa jne.. Kukaan ei pohdi ongelmien syitä eikä esitä niille minkäänlaista ratkaisua. Kun vertaamme EU:ta pakolaistenvastaanottajina, paljon parjatut USA ja Venäjäkin ovat suuria inhimillisiä hyväntekijöitä uniomme rinnalla. Päinvastoin, että Suomi esittäisi jotain rakentavaa, se liittyy vaieten joukkoon synkkään ja ylläpitää yleistä hätää ja antaa pakolaisongelman räjähtää käsiin.

Onhan käsittämätöntä, että USA vie Turkille sekä kurdeille rahaa ja aseita, joilla nämä tappavat toisiaan. Suomi ei ainoastaan hiljaisesti myötäynisten, päättäjien pöydässä, hyväksy tätä vaan inahtamatta siunaa typeryyden lähettäen sotilaita kouluttamaan kurditappajia. Kun koulutus tapahtuu kolmannessa valtiossa Irakissa, voi Suomen toimintaa pitää varsin kansainvälisenä operointina ja kaikkena muuna kuin rauhanomaisena pakolaisongelman ratkaisuyrityksenä.

Sanotaan, että Suomi on päässyt päättäjien pöytään, mutta miten Suomi on vaikuttanut päätöksiin? -Pakolaisongelmassa ei mitenkään, Suomi ei ole kertaakaan tuonut EU:ssa ensimmäistäkään inhimillistä ratkaisuesitystä estradille. Olemme kuin kahvipöydän hiljainen kaveri, joka mielistellen nauraa isojen miesten jutuille. Jos Suomi jotenkin ja kerrankin erottuu päättäjien pöydissä, on se yleisen kansainvälisen röhönaurun kohde, kuten Urpilaisen järkestämien takuiden yhteydessä.

Suomi on EU:ssa vain isojen maiden nöyrä takuumies ja velkaantuneiden maiden sylkykuppi, joka hiljaa nöyristellen vaikenee omista eduista sekä tavoitteista ja siinä sivussa siunaa Kreikan kautta lähetettävillä rahoilla Saksan pankkien pelastamisen. Tätä taustaa vasten Tuomiojan lausahdus, että hän ei halua Suomen eristävän itsensä maailmasta tuntuu kummalliselta. Nyt päättäjien pöydässä Suomi on mitätöity päätösvaltaisena valtiona.  Olisiko Suomen parempi olla erillään EU:sta kuten esim. Norja eikä maksaa suhteessa eniten ja saada suhteessa vähiten? Pitäisikö meidän lyöttäytyä brittien kylkeen, neuvotella parempia etuja ja järjestää kansanäänestys unioniin kuulumisesta?

Koko kotoutuskeskustelun syyt ovat seurausta onnettomista valinnoista esim. EU ja euro tai niihin valitut onnettomat päättäjät, ketkä eivät ole osanneet vähääkään puolustaa Suomen etua. Nykyisessä hallituksessa näitä kansainvälisyyden kaipaajia ja suomalaisten eduista vähät välittäviä tyyppejä istuu kaksi: Olli Rehn, talouskomisaari aikana, jolloin EU:n talous romahti ja mm. Kreikan ongelmat räjähtivät käsiin ja lopulta karkasivat käsistä. Toinen suomalaisuuden alasajaja on Alexsader Stubb, joka joka ikisessä käänteessä korostaa kansainvälisyyttä vähät välittäen suomalaista.

Kun edelliseen kaksikkoon lisätään pääministerin kokemattomuus ja totaalinen vieraantuminen tavallisen suomalaisen sekä etenkin suomalaisen pienyrittäjän arjesta, voi perustellusti kysyä: VOIKO PERUSSUOMALAISET OLLA TÄLLAISESSA HALLITUKSESSA ANTAMIENSA VAALILUPAUSTEN MUKAINEN PUOLUE?