Suomen pelastus: DUUNARIEN RAJUT PALKANKOROTUKSE!

Suomi on ajettu tilaan, jossa hyödyllinen työ ei kannata sen tarjoajalle eikä tekijälle. Sen sijaan hyödyttömät luikurit ja hyödyllisen työn tuloksen riistäjät elävät ruhtinaallisen leveästi. Kun nämä luikurit ja riistäjät, Suomeen investoimisen sijaan, vievät kuppaamansa saaliin ulkomaille, on talouden syöksykierre selviö. Ja mitä hallituksemme tekee: VAATII DUUNAREITA KIRISTIMÄÄN VYÖTÄ JA JAKAA ENTISTÄ ISOMMAN OSAN DUUNAREDEN TYÖN TULOKSESTA SIIPIPORUKOILLE!


Kaikkea tätä hallitus kutsuu kilpailukykyloikaksi. Miksi saksalaiset investoivat Turkuun ja teettävät autoja Uudessakaupungissa, miksi kiinalaiset investoivat satojamiljoonia euroja Kemiin, miksi Äänekoskelle syntyy miljardin euron investointi, kuten Kuopioonkin, jos suomalainen työ ei kannata? Jos suomalainen työ ei kestäisi kilpailua laadun ja tehokkuuden suhteen, ei tänne investoisi vierasmaalaiset ja yksityiset. Suomalainen työ on siis kannattavaa, mutta miksei se kykene kustantamaan palveluitaan alas ajavassa yhteiskuntaamme, joka velkaantuu päivä päivältä enemmän?

Ensinnäkin suomalainen duunari tienaa vähemmän kuin ruotsalainen ja suomalaiselle yrittäjälle jää yrityksestään vähemmän käteen kuin ruotsalaisella yrittäjällä. Ruotsissa on lähdetty siitä, että yritys saa toimia normaaleissa olissa normaalisti ja pärjätä omilla kyvyillään. Jos yritys ei pärjää, se menee kanttuvei. Suomessa puolestaan jaetaan kaikenmaailman yritystukia, jotka vääristävät rajusti kilpailua. Toisin sanoen toimivien yritysten omistajat ja duunarit tukevat yrityksiä, jotka joko eivät tarvitse tukea, eivät ansaitse tukea tai kaatuisivat ilman tukia. Kun nämä tuet vielä keskittyvät työllistämisen ja investointiin motivoimisen sijaan sijoittamisen sekä pikavoittojen takaamiseen, ollaan Suomessa totaalisesti metsässä.

Kaiken huippuna voitaneen pitää sitä, että Suomessa suurimman yritystuen saa yritys, jossa ei ole yhtään työntekijää: Helsinki­läinen Tuuliwatti Oy -niminen tuulivoimayritys sai viime vuonna eniten yritys­tukea Suomessa  eli 57 miljoonaa euroa. Tilinpäätöksen mukaan yrityksen liikevaihto on 70 miljoonan euroa, eikä sillä ole lainkaan henkilöstöä. Tuuliwatti Oy:n osakepääoma on 3 000 euroa eikä yhtiö ei maksanut vuonna 2015 lainkaan veroja. Kuinka monta tuntia duunarit ja yrittäjät ovat painaneet, jotta po. yritystuki on saatu kerättyä ja mitä yrittäjät duunarit olisivat voineet tehdä, jos olisivat saaneet mainitun 57 miljoonaa euroa omaan käyttöönsä? -Kenties rahalla olisi tehty investointeja, jotka synnyttävät uusia työpaikkoja, turvattu yhteiskuntamme yksityisiä ja julkisia palveluja tai ainakin lisätty ostovoimaa ja siten turvattu tai lisätty työpaikkoja. 

Oma omituisuutensa löytyy muutenkin Suomen investoinneista. Kun yksityinen investoi miljardeja euroja tuotantoon, joka syntyy Kemiin, Turkuun, Äänekoskelle, Kuopioon jne., mihin yhteiskuntamme investoi? - Se investoi Pisararataan, Vantaan lentokenttään, pääkaupungin siltoihin ja liikenneväyliin jne. jne.. Mikä härskeintä, kaikki tämä tapahtuu velaksi eli jo nyt ennakolta kupataan muualle Suomeen syntyvien yritysten sekä  niiden työntekijöiden tekemää tulosta. Pääkaupunkiseudun rakentaminen on täysin vastuutonta, koska sieltä ei löydy niin sanottua perustuotantoa, vaan lähes ainoastaan hallintoa ja omistamista ja pikavoittoja kyttääviä sijoittajia. Tästä johtuen koko pääkaupunkiseudun rakentaminen on iso kupla, joka räjähtää varmasti käsiin. Eikä kyse ole pelkästään asuntokuplasta vaan myös valtavasta infrakuplasta. 

Ainoa menetelmä, millä Suomi nostetaan lamasta löytyy yhteiskunnan toimintojen, harjoittaman säätelyn, tukitoimien ja luotujen säännöstön sekä pykälistön purkamisella. Yhteiskuntamme hallintoa on kyettävä yksinkertaistamaan, tuolloin byrokratian syömät yksityiset ja julkiset voimavarat sekä työpanos siirtyvät kuluttamisen sijaan tuottamaan Suomelle lisäarvoa. Meidän on ruokittava todellista kasvua ja taattava kasvu niille seuduille, jotka mahdollistavat Suomen tulevaisuuden.

Sen sijaan, että julkisen sektorin työntekijät, yrittäjät ja yritysten duunarit taistelevat keskenään euroista, heidän täytyisi lyöttäytyä yhteen ja tukemaan perusteollisuuden yrittäjien ja duunarien mahdollisuuksia tienata mahdollisimman paljon. Raaka totuus on se, että mitä enemmän esim. tuottavia yrittäjiä ja paperitehtaan duunareita on ja mitä enemmän he tienaavat, sitä enemmän he maksavat veroa ja sitä paremmin toimivat julkiset palvelut. Pikavoittoja keräävistä sijoittavista kostuvat vain paratiisisaarten pienet piirit rikkaine takapiruineen!

Linkit:

KYMMENIEN MILJOONIEN EUROJEN YRITYSTUKI YRITYKSELLE, JOLLA EI OLE TYÖNTEKIJÖITÄ! 

SUOMALINEN TYÖ ON TUOTTAVAA  - MUTTA KENELLE?

UUSIKAUPUNKI PUOLUE ELÄÄ JA VOI HYVIN!

Viime valtuustokautta edelsi näkyvä vaalikampanja, jota paikallislehti paisutteli numerosta toiseen. Kaupunkiin teki paluun rauhanmies ja rauhanmies täytyi saada päättäjäksi. Lehden mukaan mies oli selvitellyt menestyksellä suureen maailman verisiä vaikeuksia ja parkkiintunut kansainvälisissä kahakoissa siinä määrin, että Uudenkaupungin ongelmat hän ratkaisisi pikkusormea heilauttamalla. Kansa uskoi median toistotoitotusta ja niinpä rauhanmies keräsi mojovan äänisaaliin.

Katsoessani viime viikolla ilmestyneen Vakka-Suomen Sanomien soijatehdasjuttua tuli menneet ajat ja soijatehtaan valmistelun ja saapumisen uutisointi mieleeni. Aikoinaan, legendaarinen toimittaja, Olli Haapala nosti ensimmäisenä esiin soijatehtaan kaikki puolet . Koska Haapalan uutisointi oli objektiivista, analysoivaa ja myös tehtaan tulevaisuuden vaikutuksia pohtivaa, sai hän pian virkakunnan huipulta nenilleen. Virkakunnan ärsyyntyneen huipputyypin yhteydenotto Haapalalle poiki varsin erikoisen jymyuutisen: Jos et ota pois noita soijatehdasjuttuja, sinut hakataan, julkaisi Haapala julkaisussaan.

Soijatehtaan synnytyksen ihmeellisiä käänteitä ja ilmeisiä uhkauksia katseli luottamuseliitin huipulle noussut rauhanmies ja teki sen eväänsä räväyttämättä. Vielä ihmeellisempänä voidaan rauhanmiehen toimintaa pitää tapauksessa, jossa lautakunnan aktiivijäsenen päätä yritettiin kääntää uhkaamalla hänen henkeään. Rauhanmies ei reagoinut tähänkään väkivaltaiseen ihmeellisyyteen vähimmässä määrin ellei hän jossain tykönään ujuttanut luotia peacemakerinsa rullaan.

Ensitöikseen, valtuustokauden alussa, tämä rauhanmies julisti Naantalissa, että täytyy synnyttää Uusikaupunki puolue. Tämä Uusikaupunki puolue -idea tms. ei pitänyt sisällään minkäänlaista suunnitelmallisuutta saati tavoitteellisuutta lainmukaiseen toimintaan kaupungin ja sen asukkaiden parhaaksi. Päin vastoin po. idea sisälsi kaupungin ja sen asukkaiden elämisen olojen kurjistamista sekä verojen ja taksojen nostamista tappiin - kaikki valta kikkailtiin virkakunnan huipulle. Jos joku luottamushenkilö ei tähän suostunut mukisematta sai hän valmistelijakerman, päättäjäeliitin ja median kimppuunsa. Karmeimmillaan rauhanmies levitti valheitaan STT:n välityksellä aina Hangosta Utsjoelle.

Rauhanmiehen siunauksella vaihtoehtoja tarjoavat ja jopa kysymyksiä esittäneet luottamushenkilöt häpäistiin julkisesti. Heistä tehtiin useita tutkintapyyntöjä, joita uutisointiin siten, että luottamushenkilöiden enemmistö käännettiin Uusikaupunki puolueen linjoille. Median markkinoima rauhanmies oli rauhanmiehenä täysi kupla. Todellisuudessa hän oli oikea erimielisyyden, itsekkyyden, yhteistyökyvyttömyyden ja epärehellisyyden äiti. Kun nyt todetaan Uusikaupunki puolueen kutistuneen pieneksi, vieläkään mitään visiota esittävästä, pienen yrittäjäjoukon edusryhmäksi, voi todeta: SE MASOI MALTAITA, MUTTA HYVÄ, ETTÄ KAIKKI ALKAA VIIMEINKIN OLLA OHI!

Viime valtuustokauden virkakunnan ruikutuksesta ja tutkintapyyntötehtailusta on päästy miltei kokonaan eroon. Enää yksi ruikuttajien perheen ruikuttaja jatkaa ruikutustaan. Maakuntalehti kertoi menneellä viikolla ruikuttajaperheen jäsenen valittaneen(taas kerran) saamastaan kohtelusta. Nyt hän ei hyväksy lopputiliään. Kannattaisikohan ruikuttajan katsella työhistoriaansa ja asettua itse työnantajan asemaan sekä pohtia: Näinkö minäkään tuollaista alaista katsoisin. Luonnollisesti on hyvä, että maastamme löytyy oikaisupolkuja väärille päätöksille, mutta eipä tuo polku liene yhtä ruokakuntaa varten?

Vilkaisu kolmanteen lehteen osoittaa ettei Uusikaupunki puolue hävinnyt, se vain siirtyi naapurikaupunkiin. Nyt siellä talouspursi ui syvällä karilta kohti koskea eli vauras kaupunki on syönyt kymmenienmiljoonien eurojen varantonsa ja siirtynyt tukevasti lomautusten ja velanoton karilta koskeen vievälle tuhon väylälle.

Yksi lautakunta olisi tuonut 20 milj.€ säästön kaupungille!

Uusikaupunki harjoitti menneellä valtuustokaudella ja ennen sitäkin vahvaa elinkeinopolitiikka - SIIS VAHVASTI ALAVIREISTÄ. Viime valtuustokauden alussa Persujen valtuustoryhmä perehtyi kaupungin elinkeinopolitiikan lähihistorian tuloksiin. Katastrofaaliset elinkeinofaktat osoittivat, että niin kaupunkimme valtuutettujen enemmistöltä kuin toimialasta vastaavilta virkahenkilöiltä puuttui alkeellisinkin tieto vastuullisesta elinkeinopolitiikasta. Tästä johtuen Persujen ryhmä puuttui useasti valtuustossa elinkeino-osaamattomuuteen. Yksi näistä elinkeinopolitiikan oikaisu yrityksistä sisältyi aloitteeseen, jossa esitettiin perustettavaksi elinkeinolautakuntaa.

Elinkeinolautakunnan tavoitteena oli täyttää valtuuston ja virkahenkilöstön suunnattoman armoton elinkeinopolitiikkaan kohdistuva tietovaje. Persujen ryhmä kaavaili lautakunnan jäseniksi eri toimintasektoreilla onnistuneita uusikaupunkilaisia yrittäjiä ja heidän tietojensa kanavoimista kaupunkimme päättäjille sekä virkahenkilöstölle ja siten auttamaan niin uusia ja kuin Uuteenkaupunkiin muuttavia yrittäjiä. Aloitteen tekijöitä pilkattiin säälimättömästi ja itse aloite upotettiin hekotuksen säestyksellä mappi ööhön. Jos tuolloin olisi tartuttu aloitteen esittämään lautakuntavaihtoehtoon ja kautta kuplineeseen tietoon, olisi tähän valtuustokauteen lähdetty noin 20 milj. euroa paremmasta taloustilanteesta ja kaiken kukkuraksi uusikaupunkilaiset maksaisivat tänään vähemmän veroja, taksat olisivat nykyistä alhaisemmat ja vieläpä kaupungin palvelutkin toimisivat nykyistä laadukkaammin.

Oikeita jäseniä sisältävä asiantuntijalautakunta tuo lisää tärkeää ja välttämätöntä tietoa valtuutetuille. 43 valtuutettua ja vielä vähemmän 37 tai 27 valtuutettua eivät voi mitenkään tuntea sitä laajaa asiaskaalaa, jonka tiimoilta valtuustokauden kokouksissa tehdään päätöksiä. Selkeä fakta piilee siinä, että mitä enemmän miettiviä päitä sitä enemmän tietoa ja aivokapasiteettia. Muutamalla valiokunnalla, joissa istuvat valtuutetut varamiehineen ei koskaan saavuteta sitä asiantuntemustasoa, jonka oikein koottu asiantuntijalautakunta pitää sisällään. Karmein esimerkki tästä löytyy nuoriso- liikunta- ja kulttuurilautakunnasta, josta on tullut härski demariteatterilautakunta.

EILINEN OLI MINULLE MANNAA!!!

Välivuoden jälkeen saamme Rake Tähtiseltä uuden kirjan. Tutut poliisit selvittävät Uusikaupungissa henkirikoksia. Sisällöltään Raken kirjat ovat persoonallisia yhteiskuntakuvauksia. Saas nähdä mitä saamme uudessa kirjassa jännittää. Eräässä aikaisemmassa murhamysteerissä saimme jännittää enemmän synnytystä kuin murhaa...

Eilinen oli kautta linjan hauska päivä, ensin sain Rakelta hänen uuden kirjansa ja vieläpä omistuskirjoituksella, ennen puoltapäivää seurasin Korihait-junnujen murskavoittoa Loimaasta, seuraavana oli vuorossa kauppareissu, enkä unohtanut kuin jugurtin, joten sekin oli minulta melkoisen onnistunut ostosrupeama. Iltapäivän kruunasi auton tankkaus Laihon Nesteellä, jossa Mikko Siivonen varasi huoltoa Fordilleen ja istuskeli juomassa kahvia.

Aikoinaan istuimme Mikon kanssa samassa lautakunnassa vuosia. Tuolloin häntä ärsytti lautakunnan "kumileimamaisuus" ja hän jätti politiikan perustellen: Minulla on parempaakin tekemistä kuin katsoa kaupunkilaisten rahojen katoamista kaupungin loputtaman syvään kaivoon. Nyt Mikon mieli oli muuttunut, jonka hän puki selkeiksi sanoiksi: Java myös sinä lähdet ehdolle vaaleihin, minäkin lähden. Mennään samaan lautakuntaan ja kiroillaan taas kunnolla!

Mikko Siivonen tuo Kokoomuksen ehdokkaisiin äijämäisen, selvää Suomea sopivasti tehostetusti puhuvan, vaihtoehdon. Mies ei kumartele puoluetta, muita päättäjiä saati virkahenkilöitä, vaan ajaa taatusti ja avoimesti kaupunkilaisten etua omalla tyylillään, joka ei jätä ketään kylmäksi. Lienee paikallaan todeta, etten ollut lautakunta-aikana kovinkaan monessa asiassa, jos ensimmäisessäkään, Siivosen kanssa samaa mieltä. Päinvastoin kävimme päätettävistä asioista usein sarvipäillä höystettyä kovaäänistä keskustelua. Huvittavaa lienee se, että mitä enemmän otimme lautakunnassa yhteen sitä parempia kavereita meistä tuli.

Yhdessä Mikon kanssa saimme olla synnyttämässä pisteytysjärjestelmää, jonka perusteella määriteltiin seuroille jaettavat kaupungin perusavustukset. Löysimme tässä asiassa yhteisen sävelen ja niinpä syntyi muutamien menestyjien palkitsemisen sijaan järjestelmä, joka painottui seurojen tarjoaman toiminnan laatuun ja määrään painopisteinä lapset ja toiminnan jatkuvuus. Lautakuntatyö Mikon kanssa osoitti mainiosti sen, ettei erilaisten mielipiteiden summaksi täydy automaattisesti tulla laiha kompromissi, vaan molemmat ääripäät voivat antaa ja vastaanottaa näkemyksiä saaden aikaan loistavan lopputuloksen.

Mikon mukaan lähtö kertoo politiikkaamme raikkastavista uusista tuulista. Enää kenenkään ei tarvitse, kuten aikoinaan, joutua mielipiteidensä tai esitystensä vuoksi natsityylisen vainon tai mediajahdin kohteeksi. Politiikkamme tervehtyy, siitä tulee avointa ja keskustelevaa eikä enää itse tarkoitus ole henkilökohtaisen vallan rohmuaminen, vaan poliittisen vallankäytön motiivit löytyvät avoimesta yhteistyöhakuisesta päätöksenteosta, joka tähtää vain ja ainoastaan kaupungin ja sen asukkaiden edun löytymiseen sekä toteutumiseen.

Mikko Siivonen ei ole ainoa tulokas vaalilistoille. Hyvää esimakua tästä saimme Uudenkaupungin syysmarkkinoilla, jossa Vasemmistoliiton Lauri Aronen teki tuloaan paikallispolitiikkaan. Aronen onnistui teltalla niin hyvin, että se herätti närää poliittisissa vastustajissa, jotka blogissani arvostelivat Arosta. Mikään ei todista politiikassa onnistumista paremmin kuin blogissa tapahtuva anonyymeilta saatu perusteeton negatiivinen palaute. Arosen ja Siivosen listoille ilmestyminen kertoo senkin, että Kokoomus ja Vasemmistoliitto haluavat riveihinsä uusia näkemyksiä ja turvaavat jatkuvuutensa. Lisäksi uusien nimien esiin nostolla puolueiden nykyiset napahenkilöt osoittavat, etteivät he ensisijaisesti itsekkäästi roiku itse vallankahvassa.

Toivottavasti mainittu suunta on kiihtyvä kaupungissamme. Lukuisten välivuosien jälkeen meillä on edessä ensimmäiset avoimet ja vapaat kuntavaalit. Nyt silmät auki ja tiedätte, kuka todella ajaa etuanne. Kannatta myös katsoa myös asioiden taustoja tai vaikka torin kulmalle. Muistelkaa kuka rohmusi yllättäen itselleen syysmarkkinoiden parhaan politiikkapaikan ja ketä hääri sisäänheittäjinä tuon parhaan paikan teltalle....

HAVERISEN KANSSA JÄTTÄMÄNI VALTUUSTOALOITE HÄMÄRYYKSIEN SELVITTÄMISESTÄ

Valtuusto hyväksyi tulevan valtuuston jäsenmääräksi 43 luottamushenkilöä. Tämä tapahtui Kokoomuksen ja Keskustan äänin -Seppo Nikula ja +Veijo Nummi.  Timo A. Järvinen halusi, hyvin perustellen, siirtää valtuutettujen määrästä päättämistä tuonnemmaksi samalla päätettävän  muun hallintomallin yhteyteen. Hän jäi esityksensä kera hopealle.  Kammottavaa SOTE:n etenemistä esitteli Sari Rantanen ja Anne Takala  avasi sen talousvaikutuksia etenkin kiinteistöjen osalta.

VALTUUSTOALOITE 10.10.2016:

Selvitysvaliokunnan perustaminen

Viime ajat on kaupungissamme käyty vilkasta keskustelua virkahenkilön mahdollisesta taloudellisen edun tavoittelusta sekä päättäjien halusta salailla tapahtunutta. Kuppiloissa käydyt keskustelut perustuvat , tiedon puutteen vuoksi huhuihin sekä luuloihin. Huhujen ja luulojen kasvaessa valtaviin mittoihin, niiden seurauksista kärsivät yleensä eniten syntipukiksi ajautuneet viattomat lähimmäisemme.

Kaupunkilaisten laaja paisunut kiinnostus ja spekuloinnin halu Uudenkaupungin kaupungin valmistelua ja päätöksentekoa kohtaan on täysin ymmärrettävää: Huomattavasta omaisuuden myynnistä huolimatta viime valtuustokausi päättyi lähes kymmenenmiljoonan euron miinustulokseen. Kun kaiken mainitun lisäksi kaupunkilaistemme veroja ja taksoja korotettiin, palveluita alas ajettiin sekä kaupunkimme kehittämistä laiminlyötiin, ovat kaupunkilaiset ansainneet selkeitä vastauksia oudosta valmistelustamme ja päätöksenteostamme ja niiden seurauksena tapahtuneesta verovarojen käytöstä.

Haluan muistuttaa, että Uudenkaupungin kotisivuilla lukijaa tervehtii teksti: ”Kaupungin hallinto toimii avoimmuuden hengessä.” Jos todella haluamme olla kaupunkilaisten luottamuksen arvoisia luottamushenkilöitä, tarjoamme kaupunkilaisille salailun ja selitysten sijaan huhuja selventävää faktatietoa esim. elinkeinopuolen mahdollisista hämäryyksistä, ulkomailla pidetyistä virkahenkilöiden kokouksista ja virkahenkilöiden kaupungin piikkiin tekemistä risteilystä, luottamushenkilöiden ulkomaanmatkoista jne. jne.

Esitänkin, tapahtuneisiin ihmeellisyyksiin viitaten, jäävin valionkunnan perustamista niin, että tämä valiokunta kootaan kaikista valtuustoryhmistä siten, että valiokunta aktiivisesti pyrkii selvittämään mihin kaupunkilaisten rahaa on käytetty ja minne rahat lopulta menivät.

J. Valkonen - Pertti Haverinen

Uudessakaupungissa A.D 10.10.2016

$itä tikulla silmään, joka wäärin muistaa?

Uudessakaupungissa vaaleihin valmistautumisessa on lähdetty järki kädessä liikkeelle: esiin nostetaan teot eikä niiden sijaan äänestäjille ainoastaan  tyrkytetä katteettomia tai jopa utopistisia lupauksia. Toistuvasti ovat esille nousseet menneen valtuustokauden tapahtumat. Kun minäkin olin siellä, jokaisessa valtuuston istunnossa ja jokaisessa kahden lautakunnan kokouksessa, siksi, jottei muisteluista tule silkkaa walahtelemista, minäkin rustaan muutaman rivin menneestä valtuustokaudesta.

Uusikaupunki satsasi menneellä valtuustokaudella enemmän voimakkaasti ja vähemmän avoimesti elinkeinopolitiikkaan. Kaikkiaan kaupungissamme sijoitettiin miljoonia vero/velkaeuroja yritysten peruspääomiin, takauksiin, konsultointiin ja oheisrakentamiseen, mutta mistä löytyvät luvatut sadat työpaikat ja rahaa imeneet valtavat teräspalvelukeskukset, etanolitehtaat jne.? -Ei mistään, veronmaksajien miljoonat eurot katosivat kuin syntinen sielu  manalaan. Jos etsii mainitun ajan päättäjien konkreettista elinkeino-onnistumista, löytyy sellainen hallituksen pöydän ääressä istuneen Mauri Kontun yksityisistä toimista ja hänen yrityksensä Vahteruksen suunnalta - yritys kasvoi ja työllisti uusia uusikaupunkilaisia.

Ilman, mainittuna valtuustokautta tapahtunutta, kaupunkilaisten omaisuuden myyntiä(Novida, saaret, satama kikkailu jne). kuluvaan valtuustokauteen olisi lähdetty lähes 20 milj. euron miinustilanteesta. Jos samanlaista meininkiä olisi jatkettu tällä vaaltuustokaudelle, olisi kaupunkimme ajautunut selvitystilaan, jossa juuri nyt valtionvarainministeriön virkamiehet pistäisivät rajulla kädellä kaupunkimme taloutta kuntoon. Mikäli taas olisimme käyttäneet menneellä valtuustokaudella mainitut lähes parikymmentä miljoonaa euroa toisin eli satsanneet miljoonat eurot kaupunkilaisten hyvinvointiin sekä elämisenlaatuun, olisi meillä kaupungin juhlavuotena hulppeat puitteet: toimiva moderni monitoimitalo, remontoitu uimahalli, hiekkatekonurmi, kattava kouluverkko ja sairaalamme tulevaisuus olisi turvattu. Tästä huolimatta tai pikemminkin tämän vuoksi, muuttovoiton ansiosta, nykyiset veromme ja taksamme olisivat nykyistä alhaisemmat.

Menneen valtuustokauden murheellisimmat sekä ihmeellisimmät elinkeinopolitiikkamme päätökset tehtiin vähemmän julkisesti. Esim. nuoriso- ja liikuntalautakunnan yksimielisesti päättäessä tekonurmen rakentamisesta sen torppasi korkeampi päätöstaso. Kuitenkin, samoihin aikoihin, kaupunginhallitus hyväksyi ja antoi yksityiselle yrittäjälle lähes satatuhatta euroa, joilla elinkeinoavustuksen saaja rakensi naapurikaupunkiin, sittemmin konkurssiin ajautuneen, kuntoiluyrityksen. Kyseisestä kuviosta ei löydy vähäisintäkään hyötyä uusikaupunkilaiselle - Toiminta on kuin 10 000€ elinkeinotuen antaminen pellelle, joka muuttaa pois kaupungistamme.

Virkahenkilön tehtävä on valmistella esityksiä ja toteuttaa luottamushenkilöiden tekemiä päätöksiä. Luottamushenkilön tehtävä on vaatia virkahenkilöiltä laadukasta valmistelua eli olla hyväksymättä esim. sellainen valmistelu, jota kolmivuotiaskin pitää täysin älyttömänä. Huono valmistelu ei voi koskaan tuottaa hyviä päätöksiä ja vastuu päätöksistä on aina luottamushenkilöillä.

Menneisyyteen tulee perehtyä oppimismielellä eikä syyllisiä hakemalla, näin selviämme "Lahtisten" ja konekiväärien jatkuvilta menetyksiltä. Tällä valtuustokaudella taloutemme on viimeinkin saatu balanssiin, joten nyt on realistista tähdätä Uudenkaupungin asukasluvun hallittuun kasvuun. Sen saavuttaminen on maailman yksinkertaisin asia. Parantamalla uusikaupunkilaisten asumis- ja elinpuitteita, teemme kaupungistamme paremman myös heille, joiden omat kotikunnat leikkaavat säästökiihkossa palveluita ja antavat puitteidensa rapistua.

Tuleva juhlavuosi nostaa Uudenkaupungin valtakunnan julkisuuteen, jota onnistuneesti käyttämällä ja markkinoimalla tulevan valtuustokauden positiivisia päätöksiä, saamme uudet ihmiset muuttamaan tänne. Onnistuaksemme kaupunkimme ja koko Vakka-Suomen kehittämisessä tarvitsemme tulevaisuudenuskoa, rohkeutta ja yhteistyötä naapurikuntien kanssa. Pallo on taas meillä, mutta ei potkaista sitä enää ojaan vaan tehdään maali, joka hyödyttää kaikkia.

Todella puolueeton
Java Valkonen

SYNTIPUKKIJAHDIN SIJAAN KESKITYTTÄVÄ HÄMÄRYYKSIEN SELVITTÄMISEEN!

Uudessakaupungissa ökydemareiden käytös heittää ikävästi maksoittuneen verenpunaisen varjon kaupunkimme luottamushenkilöiden päälle. Ensinnäkin tuo maksoittunut veri on saatu iskemällä tavallisen uusikaupunkilaisen suonta ja vuodattamalla hänen elinvoimaansa eli veroeuroja. Toiseksi kaikki demarit eivät siunaa tapahtunutta, joukosta löytyy heitä ketkä pyrkivät tuomaan ongelmat avoimesti esiin ja siten toimimaan lain opastamalla tavalla: KAUPUNGIN JA SEN ASUKKAIDEN PARHAAKSI. Ei siis pidä tuomita koko SDP:tä muutaman valtaan päässeen ökyn vuoksi.

Toivottavasti demarit siivoavat salailua suosivat kuvottavan itsekkäät, kavereita suojelevat, mutta tovereista vähät välittävät, ökyt joukostaan - eihän tähän tarvita kuin puolet autotehtaan demareista. Tällä hetkellä demarien esiintyminen työväenpuolueena muistuttaa valheelliselta vallan anastukselta ja yököttävältä itsekkyydeltä. On häikäilemättömyyden ja omahyväisyyden huippu, kun kansainvälisen pörssiyhtiön paikallisrenki ja ökypalkkainen tyyppi häärivät itsekkäästi duunareiden äänillä kalastetulla mandaatilla vähät välittäen äänestäjiensä eli duunarien eduista.

Jotta syntynyt keitos lemahtaisi mahdollisimman luontaantyöntävältä, on siihen sekoittunut sopimattomana mausteena johtava virkahenkilö. Jos demareissa ei tapahdu pikaisia puhdistuksia sisältäpäin, vaan puolue lähtee näillä eväillä muutaman kuukauden päässä odottaviin vaaleihin, kokee se kylmät ja saa äänestäjiltään pahasti nenilleen. Mutta mitä tilaa sitä myös saa. Ja tilaamaansa on saamassa myös johtava virkamies, jonka lienee parasta valmistautua viimeiseen, nykyisessä virassa,  viettämäänsä jouluunsa.

Mitä taas tulee arkkitehdin potkuihin tai hänen virasta pidättämiseensä, tuntuu vähintään mystiseltä, että luottamushenkilöt ketkä antoivat vain muutama vuosi sitten arkkitehdille kannustinlisiä ja palkankorotuksia, ovat nyt potkimassa virkahenkilöä pihalle. Ensin virkahenkilö kannustetaan työskentelemään määrätyllä tavalla ja tämän työskenneltyä määrätyllä tavalla hänelle annetaan kenkää, koska hän työskenteli määrätyllä tavalla. Mielestäni arkkitehdin palkitsijat syyllistyvät pahimmillaan selkeään rikokseen yllyttämiseen ja salaamiseen, sillä eihän luottamusmiehiä aikoinaan kiinnostanut pätkääkään valmisteluun perehtyminen, vaikka se välillä näytti kaupungin talouden kannalta täysin älyttömältä ja tappiolliselta.

Itse en luota vähääkään tutkintoihin, syyttäjään tai oikeuteen. Tuomioita tulee, mutta jaetaanko oikeutta - ehkä tuurilla? Tämän vuoksi haluaisin menneen vaalikauden hämäryyksien selvittämistä ja avointa käsittelyä sen sijaan, että tehdään yhden ihmisen elämästä täyttä helvettiä. Arkkitehdin täytyy saada inhimillinen kohtelu kotikaupungissaan eikä mikään mikään lynkkausporukka tahikka itseään salailulla suojeleva joukkio voi hänen kohtaloaan ratkaista. Ihminen ansaitsee aina ihmisarvoisen kohtelun, eikä kenenkään tarvitse odotella kuukausia tai vuosia, koska giljotiinin terä putoaa vai putoaako se ollenkaan. Jo nyt arkkitehdin ylle on heitetty sellainen varjo, että näinköhän hän on jo nyt, oikeuden päätöksestä riippumatta, on määrätyissä piireissä tuomittu ikuisesti syylliseksi - YRITÄ SIINÄ SIVUSSA ELÄÄ NORMAALIA ELÄMÄÄ KOTIKAUPUNGISSA.

Muutaman demarin sitkeä salailuhalu ja vastaan paneminen antavat viitteitä pelosta, epätoivosta ja hädästä. Onko kaiken takana vuosisadan kupru vai kuprujen ketju, jonka paljastumista määrätyt tahot yrittävät epätoivoisesti kaikin keinoin salata ja välttää? Vai onko kaikki valmistelu ja päätöksenteko edennyt kuten pitikin pykälien mukaan, joskin auttamatta perseelleen? Asioiden avoin selvittäminen puhdistaa syyttömät ja takaa kaiken jatkumisen puhtaalta pöydältä. Luulemisen ja uskon aikojen täytyy viimeinkin olla kaupungissamme ohi - AVOIMUUS ON KAIKKIEN UUSIKAUPUNKILAISTEN ETU!

Viimeinkin Uudessakaupungissa tarvitaan avoimesti toimiva, kaikista valtuustoryhmistä koostuva valiokunta, joka selvittää menneen valtuustokauden hämäryydet avoimesti ja kuulee arkkitehtia sekä muita hämäryyksien valmistelijoita ja keskeisiä salailijoita/siunaajia. Luonnollisesti valiokunnasta ei saa tulla mitään päättäjien pelastus- ja virkahenkilöiden lynkkausporukkaa, vaan valiokunnan jäsenten valinnassa täytyy jääviys ottaa huomioon.

Pahimmat rasistit: $PR ja ARKKIPII$PA?

Jokainen meistä on kertonut, nauranut tai ainakin hymähtänyt juutalais- tai ruotsalaisvitseille, joita on kertoiltu vuosisadat. Vitsit, jotka perustuivat selkeisiin ennakkoluuloihin, eivät turmelleet vuosisatojen saatossa suomalaisten inhimillisyyttä saati aiheuttaneet maassamme ruotsalais- tai juutalaisvainoja. Eivätkä Pekka ja Pätkä elokuvatkaan turmelleet viisi-, kuusi-, seitsemän- ja kahdeksankymmenluvuilla  lapsista nuoriksi varttuneita suomalaisia. Päin vastoin juuri tuolloin köyhä Suomi ja sen köyhät kansalaiset auttoivat vapaaehtoisesti vielä huonommassa jamassa eleleviä lajitovereitaan.

Suomalainen on aina auttanut heikompaa. Koko yhteiskuntamme perustuu siihen, että heikoimmista pidetään huolta. Kiitos geenien, kirkon ja yhteiskunnan, suomalaiseen luonteeseen on iskostettu inhimillisyys ja auttaminen. Toinen voimakas suomalaisesta perimmästä löytyvä piirre on oikeudenmukaisuuden toteutumisesta huolehtiminen. Oikeudenmukaisuuden takaamiseksi ja sitä kautta vääryyden poistamiseksi suomalainen on ollut valmis uhraamaan jopa oman henkensä. Olemme inhimillistä auttajakansaa, joten mikä muuttui ja teki meistä rasisteja?

Muistan itse kuinka koululuokan edessä jököttävän opettajapöydän päällä seisoi pieni keltainen, koulua muistuttava, säästölipas. Sinne me pienet räkänokat pistimme 20 penniä markan suuruisesta viikkorahasta. Me autoimme kolikoillamme ambomaalaisia saamaan koulun. Jokainen päätti itse ostiko kolikoilla karkkia, säästikö rahat vai pistikö rahat ambomaalaisille. Ambomaalle sijoittaminen sai aikaan hyvän mielen, joka kesti paljon kauemmin kuin karamellin maku suussa. Auttaminen oli vilpitöntä ja pyyteetöntä. Lähes jokainen auttoi ja teki sen oman harkintansa jälkeen omana päätöksenään.

Kuinka olemme voineet päätyä Suomessa tämän päivän tilanteeseen, jossa muualta tulleet ihmiset ryöstävät, raiskaavat ja tappavat suomalaiset? Samalla nämä muualta tulleet ihmiset voivat itse pahoin, tekevät itsemurhia ja saavat sakinhivutusta kantaväestöltä. Sopii kysyä: ONKO TÄMÄ TODELLAKIN AUTTAMISTA? -Kyse ei ole auttamisesta, vaan valheellisesta auttamisen mielikuvasta. Määrätyt tyypit haluavat näyttää auttajilta maksoi mitä maksoi ja tästä saavat kovimman hinnan maksaa niin maahanmuuttajat kuin tavallinen kantaväestö. Mitä heikompi olet sitä kovemman hinnan maksat auttamismielikuvan toteutumisesta - EIKÖ TÄMÄ OLE TÄYSIN PÄIVASTAISTA KUIN SUOMALAISTEN SATOJA VUOSIA JATKUNUT INHIMILLINEN AUTTAMISEN PERINNE?

Vuosi sitten SPR alkoi kiireellä kyhätä maahamme pakolaiskeskuksia ja arkkipiispa sanoi kirkon luovuttavan kryptansa pakolaisten majapaikaksi. SPR tai arkkipiispa eivät välittäneet vähääkään pakolaisista, molemmat vain halusivat näyttää isoissa otsikoissa auttajilta. Jos joku vaati pakolaistenvastaanottoon suunnitelmallisuutta ja inhimillisyyttä tms.  hänet tuomittiin välittömästi sydämettömäksi ja epäinhimilliseksi rasistiksi. Eikö jo tuolloin ollut täysin selvää, ettei ihmisiä voi asuttaa vuosiksi vanhoihin kellareihin, kasarmeihin ja konkurssiin menneisiin hotelleihin, eihän rotukoiraakaan olisi myyty oloihin, joihin pakolaisia sijoitettiin. Oliko siis ihme, että tuhannet köyhät, kuolemaa pakoon lähteneet pakolaiset saivat Suomesta tarpeekseen ja palasivat takaisin parempiin oloihin vaanivan kuoleman luokse.

Ikävä totuus on,  ettei toteutunut näennäisauttaminen ollut lähelläkään todellista auttamista. Päin vastoin auttamisen seurauksena syntyi satojen, kenties tuhansien rikosten aalto, ihmisiä kuoli ja pahoinpideltiin sekä satojen ihmisten loppuelämä meni pilalle. Ilman toteutettua pakolaistenvastaanottoa tätä ei olisi tapahtunut. Vähintä mitä voisimme nyt tehdä on ongelman aiheuttajien vastuuseen laittaminen. He lupasivat hoitaa tehtävän, jota eivät pystyneet hoitamaan. He kylvivät lupaamansa auttamisen sijaan kuolemaa ja kärsimystä! Pistetäänhän ojaan ajanut autoilijakin vastuuseen seurauksista, vaikka yritti pysyä tiellä, miksei myös isommilta tahoja vaadita vastuunkantoa - VAI EIKÖ SUOMESSA LAKI OLE KAIKILLE SAMA?

Äärimmäisen härskiksi näennäisauttamisen tekee se, että SPR toimii rahan kiilto silmissä, arkkipiispa elää omaa ökyelämäänsä ja päättäjät pitävät arkielämässään selvää hajurakoa maahanmuuttajiin eli käytännössä nämä mamut pistettiin sinne, missä heihin suhtauduttiin alun alkaen varauksellisimmin   ja lopulta jopa mamujen ongelmat ja kulut lankeavat tavallisilla kansalaisilla. Kaiken tämän mahdollisti auttamishaluisten järjen sokeuttanut auttamiskiima ja heitä sokeasti tukenut valtamedia.

Murheellisesti kaikki tämä konkretisoitui Uudenkaupungin valtuustossa, jossa vaadittiin avoimesti valmisteltua niin paikallisten kuin maahanmuuttajien kannalta toimivaa sekä valtuuston hyväksymää kotoutusohjelmaa - tämä esitys hylättiin äänin 42-1. Uudessakaupungissa ei edes yritetty suunnitella vastaanotto-ohjelmaa, joka olisi sopinut kantaväestölle maahanmuuttajille, silti muutaman kuukauden kuluttua valtuustoon tuotiin esitys pakolaistenvastaanotosta. Vaikka kaupungilla ei ole edes minkäänlaista halua valmistautua pakolaisten vastaanottoon, vastaanotto siunattiin äänin 38-5.  Päättäjien inhimillisyyttä kuvannee parhaiten paikallisen demarin perustelu pakolaisten vastaanotolle: NIISTÄ SAADAAN RAHAA!!!

Suomi on istunut EU:n ja NATO:n pöydissä jo jonkin aikaa ja siellä edustajamme olisivat voineet esittää jotain sellaista, jolla olisi estetty koko pakolaisaallon syntyminen. Olisimme voineet vaatia EU:n harjoittaman ryöstökalastuksen lopettamista Afrikan rannikolla tai esittää vaihtoehtoja Afganistanin, Irakin, Libyan ja Syyrian kivikauteen moukaroimisille. Edes arkkipiispa olisi voinut ottaa mainitut asiat esiin eikä se vieläkään olisi myöhäistä!

WALALLE TÄYTYY ANTAA TÄYDET PISTEET YRITYKSESTÄ!

Hege Ween touhu näytti epätoivoiselta ja epäuskottavalta. Ainakin minä pidin miehen touhua säälittävänä räpellyksenä, mutta syysmarkkinat saivat mieleni muuttumaan. Miehellä oli oma koju, josta hän jakoi kansalle ilosanomaa ja makkaraa, kuten Mooses jakoi aikoinaan mannaa juutalaisille. Hege keräsi supliikkimiehenä mukavasti kansaa ympärilleen ja väistämättä mieleeni kumpusi neljän vuoden takaiset makkarajuhlat, jolla pitkälti ratkaistiin silloiset kuntavaalit.

Osittain jopa aktiivien naamat olivat samat Hegen vaaliteltalla kuin neljä vuotta sitten makkarajuhlissa. Hegen tukijoita tukemalla sinäkin voit kartuttaa miehen vaalikassaa. Tankaa Lukoilin bensaa ja tuet Hegeä - niin yksinkertaista se on ja päin vastoin tankaa muualla, jos et halua tukea Hegeä. Hege Wee saa selkeän sponsorointinsa määrätyiltä yrityksiltä ja osittain nämä yritykset näyttävät olevan kaupungin hovihankkijoita. Tältä se näyttää, mutta onko näin, missä esim. kaupungin autot tankataan?

Poliittinen sponsorointi on aina tuloshakuista ja selkeää oman edun tavoittelua vai luuleeko joku tosissaan jonkun tukevan rahallisesti tai edes äänestävän sellaista henkilöä, josta hän ei kuvittele olevan itselleen mitään hyötyä. Puolueiden takaa löytyy ismejä, periaatteita, idealismia tai elämänkatsomuksia, mutta mitä löytyy tukiryhmän ajaman ryhmän takaa? -Tukiryhmä ja tukiryhmän edut sieltä löytyvät. Kannattaa tutkailla tarkasti tukiryhmää, jotta kykenee löytämään sen ja itsensä väliset yhteiset edut. Siten voi hyvillä mielin jo arkiostoksia tehdessä kartuttaa tukiryhmän ehdokkaiden vaalikassaa.

Hege Wee rynni makkarajuhlien höyryillä, nykyisen tukiryhmän, median ja Kokoomuksen saattelemana valtuustoon. Hegen äänisaalis ei ollut vähäinen, kiitos em. taustatoimien. Hege jäi kuitenkin yksin, kun muut eivät tehneet kuten hän halusi eikä hän saanut sitä, mitä hän halusi. Hege nosti kytkintä ja jätti muuten yksimielisen ryhmän. Herää väkisinkin kysymys: Miksi Hege Wee edes meni Kokoomuksen listoilla ehdokkaaksi, jos hän oli eri linjoilla muuten yksimielisen Kokoomuksen kanssa? Miksei Hege Wee ollut jo neljä vuotta sitten pelkästään tukiryhmänsä ehdokas?

Nykyisessä valtuustossa Hege Wee on ilmeisesti jokaisessa äänestyksessä ollut yhteisessä rintamassa demarien kanssa ja jokaisessa merkittävässä äänestyksessä hän on ollut Kokoomusta vastaan. Tästä huolimatta Hege Wee julistaa olevansa kova kokoomuslainen ja halunneensa Kokoomuksen listoille. Jos olemme aivan rehellisiä tutkailtuamme ensin valtuuston äänestämisiä, niin eikö kommunistien Pertti Haverinenkin sovi Hegeä paremmin Kokoomukseen? Mitkä ovat Hege Ween todelliset tavoitteet tulevassa valtuustossa, sitä ei vielä tiedä kukaan, mutta se lienee tullut osoitettua vahvasti selväksi etteivät paikalliset kokoomuslaiset yksinkertaisesti voineet ottaa Hege Weetä listoilleen. Joka tapauksessa menetystä krasnaja PROspekt -ryhmälle!!

Joko viime valleissa Hege Ween vallimainosten sijoittelu kertoi, mitä tulevan pitää, hänen kuuluvan enemmän kuin vähemmän demareihin.

ÄÄNESTÄJÄ VARO: Nukkuvien puolueessa on kallis isäntä!

Edellisissä vaaleissa koettiin melkoinen yllätys, saihan niissä nukkuvien puolue mittavan luottamuspaikan. Tämä paikka mahdollisti sen, että yksi luottamushenkilö kiersi lautakunnasta toiseen, kuittaamassa kokouspalkkioita. Normaalisti moinen vierailu kertoo aktiivisuudesta sekä asioihin perehtymisestä, Nyt tilanne kääntyi kokolailla toiseksi, sillä kyseinen lautakuntien ahkera kiertäjä ei häikäissyt aktiivisuudella, vaan herätti lautakuntalaisissa massiivista hilpeyttä unenlahjoillaan.

Luonnollisesti kyseinen weijari kielsi nukkuneensa, van kertoi lepuuttavan silmiään. Hyvän tilin tyyppi teki silmienlepuutuskierroksillaan. Sinänsä lienee ihan sama oliko kyse nukkumisesta, silmien lepuuttamisesta tai peräti  ruumiista irtaantumisesta, sillä niin antaumuksella henkilö paneutui lautakunnassa istuessaan mainittuihin oheistoimiin, että kovin usein kokouksen asiat hämärtyivät ja jopa katosivat po. persoonan mielestä. Pääsipä tällainen tapaus jopa nolosti julkisuuteen ja tietenkin myös minut haukuttiin lautakuntaa korkeamman elimen pakeilla.

Kävi näet niin, että lautakunnan valmistelija kartoitti eräässä asiassa, kuten hän itse asian ilmaisi, lautakuntalaisten mielipiteitä pöytäkirjan ulkopuolella. Ensin jokainen sai nostaa juu -mielipiteen ilmaistakseen kättä. Tämän jälkeen käytiin asiasta keskustelua. Yhtä äkkiä kuului maiskutusta, rykimistä ja yhden pöydän äärellä istujan silmät lensivät ammoisen auki kuin säikähdyksestä - Paikalla nuk... istuskellut korkea-arvoinen luottamushenkilö, sattui piipahtamaan astraalimatkaltaan lautakunnan ajassa ja paikassa juuri silloin, kun lautakuntalaiset nostelivat käsiään ylös ja perustelivat kantojaan. Tämän jälkeen henkilö jätti jälleen meidän aikamme ja paikkamme joko väsähtäen plus nukahtaen silmien rajun taukoamattoman lepuutuksen johdosta tai paluusta astraalirientoihin.

Kyseisen korkean päättäjän käytöspiirre tiedettiin yleisesti ja salaa sille hegotettiin piireissä jos toisissa. Mutta em. kokouksen jälkeen tapahtui kerrassaan outo episodi, jonka seurauksena minut leimattiin huolimattomaksi ja surkeaksi pöytäkirjantarkastajaksi. Tämän nosti esiin lautakunnassa vieraillut tärkeä päättäjä omassa tärkeämmässä päätöksentekoelimessä. Siellä tämä silmien lepuuttaja julisti: Näin itse kuinka lautakunnassa äänestettiin ja kädet nousivat, mutta siitä ei mainita mitään pöytäkirjassa - pöytäkirjantarkastajat eivät ole ajan tasalla. Kohun noustessa ihmettelimme toisen pöytäkirjantarkastajan kanssa tapahtunutta, sillä mielestämme väitettyä äänestystä ei tapahtunut. Kun kaikki paikalla olleet olivat samaa mieltä pöytäkirjantarkastajien kanssa, joutui totuuden tunnustamaan myös lautakunnassa vieraillut astraalimatkaaja.

Jos joku epäilee kertoni walheeksi, hän voi tarkistaa asian todenperäisyyden toiselta pöytäkirjantarkastajalta, teiltä tutulta, M Shadowlta tai hänen puoluetoveriltaan, joka otti kantaa po. sähläykseen. Itse jätin tuolloin aloitteen, jossa luottamustoimessa kiellettäisiin luottamushenkilöiltä nukkuminen ja ns. siviilitöiden tekeminen, jos näin tapahtuisi, menettäisi luottamushenkilö kokouspalkkion ja kulukorvaukset. Lisäksi esitin em. tekoihin syyllistyneiltä palkkioiden ja korvausten takaisin perintää. Eipä mennyt tuokaan aloitteeni läpi, joten kaipa samalla virallisesti vahvistettiin luottamushenkilöiden oikeus nukkua ja tehdä omia töitä kokouksissa.

Taas räpsähti tuomio: IHMEELLISEN ISÄINNÖINNIN UUSIKAUPUNKI

Uusikaupunki putkahti aikoinaan julkisuuteen kyseenalaisella isännöinnillä, jossa asiakkaiden varoja oli lurahtanut mittavat määrät po. palveluntarjoajan käytön. Tempauksesta räpsähtänyt tuomio ja oikeudenkäynnin kohteena olleet summat olivat mitaltaan sitä tasoa, että uusikaupunkilaisesta isännöinnistä huhuiltiin ja puhuttiin kauan ja laajalti. Keskustelu ja huhuilu laantui päättyen yhteen lauseeseen kuin pakolaiskeskustelu konsanaan: YKSITTÄISTAPAUS!

Kuitenkin taas tänään istui uusikaupunkilainen isännöitsijä oikeudessa, jonne hän pitkän väännön ja epäonnistuneiden sovitteluyritysten jälkeen päätyi, joidenkin mielestä omaa hölmöyttään. Tämä isännöinnin harjoittaja ei päässyt rangaistuksessa samalle tasolle kuin, valtakunnan julkisuuteen noussut tuomittu edeltäjänsä. Nyt isännöintiä harjoittanut selvisi sakoilla. Korvauspuolen osalta asian käsittely jatkuu tuonnempana.

Kolmas ihmeellinen isännöintitapaus ajoittuu em. juttuja kauemmas. Tuolloin Uuteenkaupunkiin täytyi väkisin saada vuokrakerrostalo, joten se otettiin esille valtuustosalissa. Ensin valtuustolle asuntopulaa todisteli arkkitehti ja perusteli em. väittämällä vuokrakerrostalohankkeen välttämättömyyttä. Jatkossa arkkitehti marssitti estradille isännöitsijän, joka niin ikään esitti väittämiä vuokrakerrostalon rakentamisen välttämättömyydestä. Kuulemma po. isännöitsijä isännöi lukuisia kaupungin asuntoja ja olisi kasvattanut busineksiaan uuden vuokrakerrostalon myötä. Jos muistan väärin, niin oikaiskaa. Tapaukset herättävät esiin pari kysymystä: Koska Uudenkaupungin kaupunki on kilpailuttanut käyttämänsä isännöintipalvelut ja olisikohan Uudessakaupungissa muutenkin syytä tarkkailla isännöintitoiminnan laatua?