Suosittelen lukemaan Nurmen ja Vuorikosken kirjat Marinista sekä keskittymään kuvaukseen sivuhenkilöistä, heidän käytöksestä ja tunnepurkauksista. Tuolloin saa realistisemman kuvan po. puolueen käytännöistä, sisäisestä hierarkiasta ynnä toimintakulttuurista kuin uskoa sokeasti kahden vaiettuihin tapahtumiin jäävien johtajien kiillottamaa julkikuvaa paratiisipuolueen leppoisesta yhteistyöstä, jossa ääntä ei koroteta, saati toveria sätitä! Ei ole olemassa aatetta, uskontoa tai ajatussuuntaa, jota ihminen ei kykene pilaamaan ahneudella ja itsekkäällä vallanhimolla. Muistelkaapa Hannah Arendtin toteamus Adolf Eichmannista ja myöntäkää, että ehkäpä yllättävän usean meistä sisällä asuu, pieni Eichmann eli systeemiin alistuva, sen käytäntöjä hyväksikäyttävä ja siinä itsekkäästi pitkälle pyrkivä ihminen.
Kuten joskus on todettu, liike on tärkeintä ja etenkin se, että liike palvelee sekä vie oikeaan suuntaan häntä kuka noin sanoo. Kun kaikki toverit alapuolellani tukevat toisiaan ja etenkin minua, niin minä pääsen vallan huipulle, jossa aion myös pysyä hyväksi käyttäen minua tukevien tovereiden vallanhimoa ja itsekkäitä pyrkimyksiä. Kun minä tuen heitä, he puolestaan pitävät huolen siitä, että minua pätevämmät toverit pistetään syrjään estämästä minun henkilökohtaisten tavoitteiden toteutumisen. Tämä on poliittista valtapeliä, joka antaa ulospäin kuvan auvoisasta yhteistoiminnasta plus muiden eteen uhrautuvista päättäjistä, mutta ketkä todellisuudesta pelkäävät takaa tulevia älykkäämpiä, inhimillisempiä ja itseäni uhkaavia puoluetovereita. Sääntöjä sopivasti tulkitsemalla ja omaa asemaa käyttäen saadaan aikaan puolueen sisäiset puhdistukset ja valtataistelu, jonka tiimellyksessä tavallinen kansalainen ja hänen etunsa unohtuvat.
LINKKI:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tuhraappa tähän aikasi kuluksi jotain! Kiitos!