Miksi vienti ei vedä ja Suomi taantuu taantumistaan? -TYÖN KUNNIOITUS ON HÄVINNYT SUOMESTA!

Meillä teollisuuden duunareilta vaaditaan palkanalennuksia ja haukutaan liian raskaita yhteiskunnan organisaatioita sekä niiden tuottamia kalliita palveluita. Kannattaa hiukan katsoa, ketkä moisia huutelevat ja miten yhteiskuntamme on kehittynyt ja miten sen kaavaillaan, päättäjien aivoituksissa, kehittyvän.

On ihmeellistä, jos 1970-luvulla Suomi oli köyhempi valtio kuin nyt, mutta tänään meillä ei ole varaa mihinkään ns. kansaa palvelevaan tai kansaa hyödyttävään. 1970-luvulla köyhä Suomi rakensi uimahalleja, jäähalleja; samoin tuolloin luotiin tasa-arvoiset terveys/opetuspuitteet jokaiselle Suomen kansalaisille. Nyt meillä ei ole varaa mihinkään vaikka maa on selkeästi 1970-lukua vauraampi.

Kaiken takana on valtaan päässyt ääretön itsekkyys ja omaan tai oman ammattikunnan pussiin pelaaminen. Kun nämä ammattikunnat ovat yhteiskunnalle täysin mitään konkreettista lisäarvoa tuottamattomia, voidaan niihin käytettyjen rahojen todeta meneen kuin tuhkan tuuleen. Meillä on noussut valtaan loisammattien luokka. Tämä todellista työtä väheksyvä oman edun tavoittelijoiden joukko on kaapannut vallan Suomessa. Suomen nykyinen tilanne johtuu vain ja ainoastaan em. ryhmän itsekkyydestä ja työn aliarvioinnista.

Muistelkaapa soijatehtaan lakkohässäköitä. Siellä työntekijät vaativat vain kohtuullista palkkaa. Tuolla palkalla työntekijät olisivat kustantaneet ruuan, vaatteet, asumisen, kulkemisen, harrastamisen jne. eli olisivat vaivoin kohtuullisesta palkastaan antaneet panoksensa tämän yhteiskunnan toimimiselle. Mutta kuinkas kävi? Määrätyt tahot syyllistivät työntekijät ahneiksi ja syyttivät heitä koko tehtaan vaikeuksista. Sinäänsä naurettavaa ja tietämättömyyttä sekä ennen kaikkea äärettömän itsekästä syyttelyä - eihän sadanmiljoonan euron tehdas voi kaatua muutamankymmen ihmisen muutaman eron tuntipalalkan korotusvaateeseen. Tämän hoksaa jokainen täyspäinen.

Soijatehtaan työntekijä pyörittää palkallaan yhteiskuntaa paikallistasolla ja hänen valmistamansa, ulkomaille viety, tuote tuo varallisuutta koko maahamme. Näin homman menisi, jos se toimisi. Sopii pohtia, miksi se ei toimi tämän päivä Suomessa. Syy kaikkeen on todellisen työn väheksymisessä. Kaikki haluavat uhota: Meidän lapsi on lääkäri, arkkitehti, juristi, kosmonautti, taikonautti, astronautti jne. On hienoa kun menestytään ja lapset menestyy, mutta pitäisi muistaa se mihin menestyksemme perustuu. SE PERUSTUU KILPAILUKYKYISEEN TYÖHÖN JA SEN TUOTTAMIIN VIENTITULOIHIN!

Kaikkein suurimmat todellisen työn väheksyjät löytyvät juuri niistä ammattikunnista, jotka eivät tuota tälle maalle yhtään mitään, vaan päin vastoin härskisti ja itsekkäästi kuppaavaat väheksymänsä työn ja sen tekijän tuloksia. Jos me otamme sata paperimiestä, sata autontekijää, sata juristia, sata kirjanpitäjää, sata isännöitsijää ja vertailemme heidän työnsä merkitystä kansantaloudelle, ei liene pienintäkään epäilystä keitä ilman maamme kaatuu ja keitä ilman maamme vaurastuu.

Meidän tulisi luoda yhteiskunta, jonka tuotos ei huku byrokratian tuottamien pykälien luojiin ja hyväksikäyttäjiin. Suomen pykälistöä ja säännöstöä olisi kyettävä yksinkertaistamaa, jottei joka käänteessä tarvita jotain pykälänikkaria tai sen kiertäjää vain siksi, että homma ei toimi normaalin järjen mukaisesti.

On esim. huvittavaa, että yhteiskunnalla on varaa maksaa tonnitolkulla lakimiehille, jotka käsittelevät vientiellisuudesta pudonneen ja nälkäänsä hernekeittopurkin varastaneen kansalaisen oikeusjuttua; mutta sen sijaan yhteiskunnalla ei ole älyä eli varaa turvata vientiteollisuuden työpaikkoja ja kaikkien mahdollisuutta hernekeittopurkin ostamiseen. On selvää ettei yhteiskunta pyöri, jos kaikki olemme toistemme asioita hoitavia kirjanpitäjiä, juristeja tai isännöitsijöitä. Jostakin täytyy em. toimijoille rahankin tulla ja jos he pröystäilevät tuontituotteilla, me tarvitsemme vientiteollisuutta ja sen kohtuudella toimeentulevaa työntekijää.

Vientiteollisuuden lisäksi kuntien työntekijät ovat jatkuvan aliarvostuksen kohteena. He kuitenkin tekevät pääsääntöisesti sitä työtä, minkä kuntalaiset heiltä edellyttävät. Nyt kun Suomi on rikkaampi kuin koskaan, joudumme rahapulan vuoksi ajamaan kuntia ja niiden palveluja alas. Tämä on suorastaan käsittämätöntä ja yhteiskunnan jäseniä eriarvoistavaa. Meidän pitäisi ottaa ohjeeksi vanhga kibbutsin ohjelause: JOKAINEN ANTAA KYKYJENSÄ MUKAAN JA JOKAINEN SAA TARPEENSA MUKAAN! Voisimme ensiksi pohtia miten Suomi muuttuu, jos meillä on sata siivojaa vähemmän tai sata juristia vähemmän?

KANAKOLHOOSIN ONGELMA: Munintapaikkoja on, mutta munijat lähtivät

Tiksissä on meri ihan rannassa ja ranta miltei meressä sekä hiukan kauempana kananmunakolhoosi. Kolhoosi oli kasvusuuntainen ja velaton, kunnes kehittämisen uudet tuulet alkoivat puhaltaa. Uusien ajatusten mukaan piti satsata munintapaikkoihin, sillä niissähän munat viimekädessä ovat ja niistähän munat myös kerätään.

Niinpä kolhoosissa satsattiin voimakkaasti uusiin munintatiloihin eli munahalleihin. Laajennukset söivät säästöt, niitä varten otettiin velkaa ja viimein puututtiin peruskuluihin. Kanaloiden lämpöä laskettiin ja kanojen ruoka-annoksia piennettiin, sillä uusi teema kuului: SÄÄSTÄKÄÄ KÄYTTÖMENOISSA JA PANOSTAKAA INVESTOINTEIHIN. Kanat eivät tätä sisäistäneet, vaan mitä ilmeisimmin kiusalla, munivat aikaisempaa vähemmän

Investoinnit munahalleihin jatkuivat. Samalla aloitettiin satsaus kanojen geometrian opetukseen. Tavoitteena oli opettaa kanat munimaan säännöllisesti samankokoisia kuution muotoisia munia. Kuutionmuotoiset munat eivät niin herkästi putoisi lattialle, ne olisivat helpompia pakata ja vaatisivat pienemmän kuljetustilan. Niin kanojen opetuksen suunniittelusta kuin sen käytännö toteutuksesta vastasi kolhoosinjohtajan vaimo. Opetuksesta huolimatta, mitä ilmeisemmin kiusalla, kanat eivät ryhtyneet munimaan säännöllisesti samankokoisia kuution mallisia munia.

Kaikki tai oikeammin mikään ei mennyt putkeen ja jopa kalliilla rakennetut seitsemän supermunahallia jäivät tyhjäksi. Sillä kolhoosin johtajan vakuutteluista huolimatta supermunia munimaan luvatut, ulkolaiset munijat, strutsit eivät muuttaneetkaan Arikan lämmöstä ikiroudan kylmiin ja vähäruokaisiin oloihin. Suoraan sanoen koko kolhoosin talous oli ajautunut liipasimelle. Vaikka kolhoosin tiedotussanomat julisti kanojen geometrianopettajan fraasia TALOUS ON VAIN VÄLINE, luvut olivat lukuja, raha rahaa ja sitä täytyi jostain saada. Pelkällä tiedotusvalheella oli vaikea elää. Osa kanoistakin kyllästyi tähä ja niinpä 18 000 kanan kolhoosin oli jättänyt 3 000 parhaassa munitaiässä olevaa kanaa, vain vanhat, harvakseltaan nahkamunia pyöräyttelevät, huonohöyheniset kyyhöttäjät olivat jäljellä

Kolhoosin johtaja sai kanoista sekä kritiikistä tarpeekseen ja päätti, melkoisen venkoilun jälkeen, nostaa kytkintä ja lähti isompaan ja velattomaan kalastuskolhoosiin. Nyt siellä on aloitettu raju satsaaminen turskien kutuhalliprojektiin. Poislähteneen johtajan vaimo jäi entiseen kolhoosiin ja alkoi ajamaan pieneksi kuihtuneen munakolhoosinsa ja matemaattisesti lahjattomien kanojen  fuusiointia miehensä johtamaan kalastuskombinaattiin.

Niin edettiin ja valittiin uusi kolhoosinjohtaja. Pääsyvaatimuksena oli se, että hän tietäisi ja osaisi kolhoosien asioista vielä vähemmän kuin kolhoosin luottamuspäättäjät. Nämä pelkäsivät, että tarjokkaaksi tulisi vain osaajia, jotka paljastaisi tehdyt munaukset, luottamusjohdon onnettomat päätökset ja näin valittu johtaja löytäisi todelliset osaajat luottamustoimiin. Mutta pelko oli turha, sillä hiukan jäistä jäyhästi puhuttuaan uusi johtaja näytti ettei hän todellakaan tiedä tai osaa munakolhooseista tuon taivaalista. Hänen lääkkeensä kolhoosin ongelmaan eli siihen, että 18 000 kanasta oli 3 000 lähtenyt muualle oli: LAAJENNETAAN KOLHOOSIA, TEHDÄÄN POISLÄHTENEILLE KANOILLE LISÄÄ UUSIA TILOJA!

VALMISTELUN LAADUTTOMUUS JA VAIHTOEHDOTTOMUUS HÄTKÄHDYTTÄVÄÄ

Tutkailemme siiten historiaa tai tulevaa valmistelua, saa onnistumista etsiä ja odottaa. Olemme tehneet kaupunkilaisten kannalta kalliita, onnttemia investointointeja ja jopa ääliömäisiltä näyttäviä surkuhupaisia päätöksiä. Valmistelumme on kuin negatiivinen Midas, jonka kosketuksesta kaikki muuttuu aivan joksikin muuksi kuin kullaksi.

Tehtiinpä tai suunniteltiin meillä ihan mitä tahansa, kaikkea yhdistää vaihtoehdottomuus ja jääräpäinen läpijunttaus. Valmistelun kritisoiminen ja jopa asioiden kysyminen ovat kiusaamista, häiriköintiä ja henkilökohtaista kaunaa. Tämän saivat viime valtuustokaudella todeta muutamat valtuutetut ja tarkastuslautakunnan puheenjohta. Jos näitä tahoja olisi kuunneltu ja noudatettu järjen ääntä, olisi taloutemme balanssissa, veroäyri ja taksamme alhaisempia, elinkeinoelämääme kehittyvä ja kaupunkimme kasvava.

Toimimme demokratian vastaisesti hiljentämällä päätöksentekoa edeltävän keskustelun ja teimme "tontonmäkiä", ihme risteyksiä, outoja rakennelmia eli teimme kaupungista järjenvastaisesti muuttotappioisen, huonosti palvelevan ja asukkaille kalliin. Niinpä viimevaltuustokauden lopulla sadat ihmiset muuttivat kaupungistamme toisaalle. Jos olisimme kuulleet ja noudattaneet pienen vähemmistön ja järjen ääntä, olisi tilanteemme, kaupunkilaisen kannalta aivan toinen.

Huvittavimmin harrastettu junttaus paistaa läpi Novidan osalta. Aikoinaan Loimaa oli Novidalle ainoa mahdollinen toimiva vaihtoehto. Kaikelle muulle viitattiin kintaalla. Nyt samat ihmiset, ketkä pitivät Loimaata ainoana toimivana vaihtoehtona Novidan fuusiokumppaniksi ovat muuttaneet mielensä. Nyt loimaalaisten kanssa tehtävä yhteistyö on mahdotonta ja ainoaksi, aikaisemmin täysin tuomittu fuusiosuunta, pohjoinen on ainoa oikea vaihtoehto. Kaikki tämä poukkoilu tapahtuu saman porukan toimesta ja se maksaa kaupungille asukkaille.

Viimeinkin olisi aloitettava avoin valmistelu, jossa perehdytään Novidan nykytilaan ja tulevaisuuteen faktojen eikä mielikuvien, valheiden tai jonkun puolueen puoluekihon etuja ajaen. Kaupunkilaisella on oikeus odottaa asiallista ja normaalia, muuaalla toimivan kaltaista, päätöksen tekoa.
Nyt olisi hauska nähdä, oppimielessä, ne faktat, jotka saivat uusikaupunkilaiset päättäjät valitsemaan Novidan yhteistyösuunaksi Loimaan. Siitä tätä kerää täytyisi lähteä purkamaan, jottei kirvestä suorastaan hakata kiveen.

Entä onko Porin suunta parempi? Kannattaako meidän liittyä minimaaliseksi osaksi kuviota, jossa yksi sadan kilometrin pääsä oleva kaupunki käyttää yli 50% yhtymämän päätösvallasta? Olisiko toimivin eli uusikaupunkilaisen veronmaksajan kannalta paras suunta sittenkin Raisio. Kenen etua ajatellen meillä tehdään päätöksiä, siinä on peruskysymyksemme!

JOKA PÄIVÄÄ KOHDEN RASEKO MAKSAISI 3 000€ VUOKRAA. KATSO TÄÄLTÄ!

MIKSI DEMARIPUOLUE KUIHTUU JA KUIHTUU JA KATOA?

Katua eteenpäin lipuu iso, sen ruskea, auto. Auto on todellinen ekokatstrofi, jota kuvaa parhaiten sen mauttomaa keulaa koristavat neljä nollaa. Viides nolla löytyy auton ratissa. Hänet tietää itsekkääksi nollaksi autosta, joka kertoo ajajansa vähät välittävän maailmasta, muista ja tulevasta.

Kadun kulmassa seisovat paikallispäättäjät näkevät nolla-auton ja sen kuskin, josta helposti havaitsee ainoastaan sen, että hänen naamallaan ei voi hymyillä ilman kipua.

Vihreä toteaa: Kuinka joku kehtaa ajaa tuollaisella saatuttajalla?

Vasemmistoliittolainen jatkaa: Tuohan maksaa enemmän kuin rehellisen duunarin kolmen vuoden palkka!

Kokoomuslainen vastaa: Tuon auton hinnalla olisi työllistetty monta suomalaista ja tehty paljon  businesta!

Keskustalainen pohtii: Jo on leuhkalla kaupunkilaisella iso neliveto kärry, ja sillä hän ajelee yksin kaupungissa.

Kun auto saapuu aivan kohdalle ja kaikki näkevät paremmin, he tuntevat ökyauton yrmeän kuskin. Silloin Persu kääntyy lomautettujen Demarien puoleen kysyen: Eikö tuo ole teikäläisiä ja oikein Demarien päälliköitä?

Kysymykseen tulee napakka ja vihainen vastaus: EI ME OLLA ENÄÄ DEMAREITA!

KAUPUNGIN JA SEN ASUKKAIDEN PARHAAKSI VAI -$hhh -$hhh -$hhh

On tämä niin ruma ja vaarallinen, että sen kunnostamiseksi pitää kuristaa sairaita vanhuksia, nuoria ja lapsia. Se on meidän arvovalinta - muuten jäävuori uhkaa!

Uudessakaupungissa eletään varsin vaiherikkaita aikoja: Välillä rahaa on ja välillä sitä ei ole. On jokseenkin mielenkiintoista havannoida johtavan virkamiehen luottamushenkilöiden käskystä ryhtyneen etsimään säästöjä ja kuulemma siksi lopulta esittäneen kengän tarjoamista  osalle virkakoneistoaan.  Samalla, kun tämä johtava virkahenkilö on käskystä etsinyt välttämättömiä säästöjä ja käynyt yt-neuvotteluita, on hän ollut salaa suunnittelemassa kaupunkilaisten varojen sitomista kaupunkikuvan ehostamiseen. Tästä herää mielleyhtymä äitiin, joka säästää lastensa ruuassa, koulukäynnissä, vapaa-ajassa ja pistää saadut säästöt  meikkeihin sekä muuhun ehostukseen, jotta loistaisi illan pippaloissa.

Säätiöiden tehtävät rajataan tarkkaan niiden "perustamismääräyksessä", jonka mukaan säätiön on toimittava eli, jos säätiön tehtävä on lahjoittaa varoja kaupungin kaunistamiseen, se säätiön on myös tehtävä. Jos näin ei tapahdu tai säätiö asettaa esim. ehtoja, toimii se säätiölain vastaisesti. Laissa säätiön toiminta on tarkaan rajattua eikä esim. sen hallituksen jäsenet voi käyttää tai suunnata säätiön varoja omien mielihalujensa, mieltymystensä tms. mukaan, jos ne ovat ristiriidassa säätiön perustamismääräyksen kanssa: Näin toteaa, tutkintapyyntöä eräästä säätiöstä valmisteleva, juristi.

Pieni ote säätiölaista:

"5 LUKU

Erinäisiä säännöksiä

21 §

Valtion viranomainen älköön olko säätiön hallituksena tai sen jäsenenä asianomaisen ministeriön luvatta, älköönkä myöskään kunnan tai kirkon viranomainen, ellei kunnanvaltuusto taikka tuomiokapituli tai kirkollishallitus ole antanut siihen suostumustaan."

Täältä löytyy koko Säätiölaki, jos intoa perehtymiseen piisaa! 

Säätiöt ovat lain ja muun toiminnan osalta oma taiteen lajinsa, toteaa eräs säätiöstä tutkintapyyntöä valmisteleva juristi. Samainen juristi ihmettelee säätiön esittämiä ehtoja, jotka eivät mitenkään palvele lahjoituksen saajan etua tai paranna sen taloudellista asemaan. Otetaan oiva esimerkki käytännön elämästä: On hienoa saa jouluaattona Joululahjaksi X.O -konjakkia ja näyttää sitä vaimolle ja jouluvieraille. Tilanne muuttuu aivan toiseksi, jos konjakkilahjaan liittyy ehto - se on juotava vartissa! Ehdon myötä hienosta lahjasta tuli kiusallinen, tilanteen särkevä ja jopa vastenmielinen painostusvälinen.

Meillä erään säätiön yhteydessä nousee taustalla esiin vaiettu salaisuus, tabu,  josta ei saa puhua eli kolmannen valtakunnan ja sen hengen heimolaisten mahdolliset kytkennät säätiön taustoihin. Jo ennakkoon kielletään tabusta keskustelu paheksumalla mahdollisia natsikorttien esiin nostoa. Kun muualla maailmassa yritetään vieläkin oikaista historiallisia vääryyksiä sekä palauttaa vääryydellä satu etu tai omaisuus vääryyttä kärsineiden perillisille, meillä asiasta ei saa puhua ei pukahtaa - ASIASTA SELVITYSTÄ HALUAVA LEIMATAAN KELVOTTOMAKSI LUOTTAMUSHENKILÖKSI. Me olemme kaksinaismoralisteja vailla vertaa, itsekäs etumme saa enemmistön kieltämään historiasta puhumisen, sen selvittämisen, tarkentamisen  ja mahdollisen huhujen oikaisun.

Meille esim. sätiön omaisuuden alkuperäsi riittää ikiaikainen selitys osakkeista. Jos joku tavallinen keskivertotuloilla elävä pulliainen ostaisi yhtä äkkiä kymmenenmiljoonan euron talon, se herättäisi hämmenystä ja kysymyksen: Millä tavallinen reppana osti kymmenenmiljoonan euron talon? Riittäisikö tuolloin vastaukseksi: RAHALLA, KYMMENELLÄMILJOONALLA EUROLLA? Eikä säätiöiden omaisuuden taustojen selvittäminen ole, ainakaan tässä tapauksessa, mitään mystiikka. Tämän meidänkin säätiömme eräs alkulähde aukesi minulle muutamassa tunnissa, joten kyse on ajankäytöstä, viitsimisestä totuuden selvittämisessä.

Päätöksentekoa koirien hautausmaalla!

Meillä onneton valmistelu suoltaa jatkuvia yllättäviä yllätyksiä. Ikävintä valmistelussa on se, että valmistelun tarjomat yllätykset ovat joko yllätyksellisen kalliita tai ikäviä ja pahimmillaan ikäviä plus kalliita. Tontonmäen tunaroinnit toistuvat ja toistuvat eli suolletaan valmistelua, johon joko ei ole varaa tai joka enemmänkin haittaa kuin palvelee kaupungin asukkaita.

Kaupunginhallituksen tehtävänä on toimia kaupunkiorganisaation esimiehenä eli heidän on luottamushenkilöinä valvottava kaupunkilaisen edun toteutumista. Viime valtuustokauden miinus saldo oli kahdeksanmiljoonaan euroa ja ilman miljoonilla euroilla tapahtunutta kaupunkilaisten omaisuuden myyntiä miinus olisi kasvanut reilusti yli kymmeneenmiljoonan euron. Mitä teki kaupunginhallituksemme? - Entisen tarkastuslautakunnan ja muutaman valtuutetun esiinnostamista selkeistä faktoista huolimatta hallitus ei puuttunut millään tavoin valmistelun laatuun - PÄINVASTOIN MILJOONIEN MOKAT VALMISTELLEILLE VIRKAHENKILÖILLE JAETTIIN RUHTANAALLISIA PALKANKOROTUKSIA JA KANNUSTINLISIÄ!

Mikä ikävintä, nykyisellä valtuustokaudella ei ole tapahtunut muutosta parempaan suuntaan. Tarkastuslautakunta on muuttunut hiljaiseksi myötäilijäksi ja kriittiset, avointa keskustelua vaativat luottamushenkilöt on pelattu demokratian vastaisesti pois päättävistäelimistä. Olemme ajautuneet, viime valtuustokauteen verrattuna, ojasta allikkoon.

Nyt ollaan  käsittämättömällä valmistelujunttaamisella vaarantamassa kaupunkilaiste terveyttä ja muuttamassa kaupunkikuvaamme totaalisesti. PAHIMMILLAAN UUSIKAUPUNKI EI ENÄÄ OLE IDYLLINEN MERENRANTA KAUPUNKI, VAAN SE KUIHTUVA JA RÄNSISTYY KUIN VIENANMEREN RANNALLA OLEVA KALASTAJAKYLÄ. Vaikka kansa on äänekkäästi osoittanut näkemyksensä, kansan palvelijaksi palkattu virkakoneisto valmistelee mitä ihmeellisimmin suhmuroinnein kansan selkeästi ilmaiseman tahdon vastaista päätöstä. Jos nykyisen valmistelun seurauksena rakennetaan po. tuulimyllyt, sopii muistaa: NE HAITTAAVAT, UUSIKAUPUNKILAISTEN TERVEYTTÄ, ASUMISTA JA HALLITSEVAT KAUPUNKIKUVAAMME KYMMENET TULEVAT VUODET ELI JÄÄVÄT PERINNÖKSI TULEVILLE POLVILLE!

On perusteltua pyytää jonkin sorttista uudelleen harkintaa po. hankkeen suhteen ja pitää huoli siitä, että tämä oli viimeinen valmistelu, johon oli koiralauma ellei kaksi haudattuna. Kaupunkilaisella ja luottamusmiehellä on oltava Uudessakaupungissakin oikeus saada tarvittava tieto, jotta syntyvät päätökset ovat kaupunkilaisten edun mukaisia.  Päätöksen tekomme tulee olla avointa, keskusteluun perustuvaa eikä muistuttaa korien hautausmaalla toimimista!

UUTEENKAUPUNKIIN ON SAATAVA MAUNO VANNAS MUSEUM!

TÄMÄ EI YKSINKERTAISESTI RIITÄ!

Valtuustoaloite:

Mauno Vannas Museum Uuteenkaupunkiin

Mauno Vannas on vielä kuolemansa jälkeen merkittävä Uudenkaupungin ystävä ja kaupungin suurin yksityinen hyväntekijä. Hänen nimeään kantava säätiö on, jo kymmenien vuosien ajan, mahdollistanut kaupunkimme kaunistamisen ja julkisuuskuvan entraamisen. Vannaksen säätiöltä saadut summat eivät ole olleet pikkurahoja vaan tulevaisuus huomioiden puhtaan miljoonista!

Vanha sanonta, kukaan ei ole messias omassa kylässään, pitää paikkansa myös Uudenkaupungin ja Vannaksen suhteen. Miehen nimeä kantavan säätiön rahat kyllä kelpaavat kaupungille, mutta pientä reliefiä lukuuottamatta kaupunkimme ei ole mitenkään huomioinut suurta hyväntekijäänsä. Vähemmän kaupunkiin vaikuttaneet entiset uusikaupunkilaiset sen sijaan huomioidaan jopa heidän nimeään kantavalla tapahtumaviikolla.

Uudenkaupungin suhtautumisen Mauno Vannakseen tekee vähintäänkin kyseealaiseksi se tieto, mitä kaupunkimme suuresta ystävästä ja hyväntekijästä levitetään Uudenkaupungin ulkopuoluella. Siksi esitänkin Mauno Vannas Museumin perustamista Uuteenkaupunkiin. Museumin tulee kertoa rehellisesti Mauno Vannaksen elämästä ja saavutuksista sekä korostaa hänen sisällään kantamaa lähimmäisen rakkautta ja kotikaupungin kunnioitusta, joista me ja tulevat uusikaupunkilaisukupolvet saamme nauttia!

MAUNO VANNAS MUSEUM ON VÄHINTÄ MITÄ VOIMME TEHDÄ, OLEMME SEN HÄNELLE VELKAA!

Taas kerran vannas säätiö lahjoittaa ja kaunistaa Uuttakaupunkia!

KADOTUKSEN KOSKESTA VALHEIDEN VAINIOILLE!

Rannat kauniiksi, siihen riittää rahaa, jos golfin tukea ei tarvitse lopettaa. Kaikki muu joutaa uhrata, kunhan kukat kasvaa ja viheriö on kaunis!

Aika on armoton mittari totuuden suhteen. Nimensä mukaisesti aika antaa aikaa ja jopa jatkoaikaa. Kaikki tulevaan lupaava puhe on aluksi totta vaikkei se kovin todennäköistä olisikaan. Aluksi aika on armollinen ja mahdollistaa puheiden toteuttamisen ja totuudeksi osoittamisen. Mutta mikäli mitään ei tapahdu ja puhe jäi puheeksi, ryhtyy ajan hammas nakertamaan tulevaisuuteen tähtäävän puheen totuutta.

Kun vuosien ja jopa juhlinnan jälkeen puheissa luvatut työpaikat eivät synny, tontonmäkien menestys muuttuu miljoona tappioksi, talous huononee huononemistaa, luvatut televisioinnit puuttuvat, luvattu interaktiivisuus ei toteudu ja muutos parmpaan osoittautuu askeleeksi pahempaan, voi todeta ajan hampaan syöneen, puheissa olleen, totuuden olemattomiin. Näin totuudesta tuli mojova valhe ja huomasimme puheiden siementen sekä valmistelun oraiden valuneen puppua vaahtoavaan koskeen tai kasvaneen viheliäisiä rikkaruohoja tuottaneella valheiden vainiolla.

Harvoin käy niin, että demokraattisesti valittu organisaatio toimii, julkisuuskuvaan nähden aivan päinvastaisesti, eli mitä loistavammaksi jotain väitetään, sitä onnettomampaa se todellisuudessa on. Hitlerin yhteiskuntamalli ja sitä sokeasti tukenut lehdistö pystyi tähän. Suomessa SVL yritti samaa, mutta onneksi meillä järki voitti ennen kuin karhu pisti kaiken sileäksi. Oikeaan, joskin raskaaseen, ratkaisuun vaadittiin rehellisyyttä ja henkilövaihdoksia. Jos näin ei olisi tehty, olisi historiamme kokolailla toinen.

Onnettommuutta ja tuhoa sylkevä oma organisaatiomme vaatii niin ikään uusia oppeja ja uusia tekijöitä. Olemme jo nähneet, että tunaroinnin kiimassa miljoonanamunauksia siementävät valmistelijat ja heitä kritiikittä nuolevat päättäjät eivät saa asioita paremmiksi. Meiltä realismi ja suhteellisuus ovat kadonneet ajat sitten, eikä sitä kukaan edes enää vaadi muutosta! Meillä tontonmäen munaukset kasvavat kerrostaloiksi, laitakaupungin munaukset siityvät keskustaan eli pieninkin realismi ja suhteellisuudentaju puuttuu kaupungistamme.

Aikoinaan edes muutama valtuutettu ja tarkastuslautakunta esitti, sittemmin selkeästi paremmiksi osoittautuneita, vaihtoehtoja. Nyt pieni kööri on ominut vallan ja tyrehdyttänyt kaiken keskustelun ja mahdollisuuden vaihtoehtojen esittämiseen. Luonnehtisin meidän päättäjiä Hannah Arendtin tyylillä eichmanneiksi. Nöyriksi mutta veltoiksi ja mielikuviteksettomiksi rivitumpeloiksi, jotka ovat alistuneet toteuttamaan virkamiesdiktatuurin typerimmänkin valmistelun. Jos tämä olisi lännen elokuva, olisi viimeinen toivomme pelastukseen hevosilla apuun karauttavassa ratsuväessä, mutta ehkäpä Uudenkaupungin tapauksessa pelastajiksi odotetaan tultasyöksevilla ja savuavilla tiikereillä saapuvia vapahtajia, ketä kantavat aivan jotain muuta kuin sinitakkien uniformua!

Olemme luoneet Uuteenkaupunkiin oman, laajan tuen saaneen linjan: RANNAT KAUNIIKSI, KÖYHÄT KYYKKYYN JA LAPSET - NO MITÄ NIISTÄ, EI NE ÄÄNESTÄ!

JOTKUT SAAVAT AVUSTUKSIA, TOISET EIVÄT VOI EDES HAKEA!

KAUPUNKI ON SAATAVA VETOVOIMAISEKSI, TURVALLISEKSI JA KAUNIIKSI!

Tuskinpa kenelläkään on mitään sitä vastaan, että mitä tahansa kaupungin kolkkaa kaunistetaan. Varmaankin kaikki suovat kaikille hyvin mielellään kauniin elinympäristön! Jos käytössä on rahaa ja päivän valon sekä tarkastelun kestävällä tavalla hankittua rahaa, niin mitään ongelmia paikkojen ja puitteiden kaunistukselle ei voi löytyä!

Tilanne muuttuu kokonaan toiseksi, jos rahaa ei ole - ei edes harmaata tai mustaa! Tuolloin joko karsitaan jostain olevasta tai otetaan lisää velkaa. Minä en kovalla pohtimisellakaan löydä muuta ratkaisua em. ongelmaan. Jos joku löytää ratkaisun niin kertokoon sen, pistetään tuolla ratkaisulla niin kaupungin kuin sen asukkaiden puitteet kukoistamaan ja taloudet kuntoon.

Meillä esitettiin säästöiksi virkahenkilöiden irtisanomisia, jotta kaupungin palvelut pystyttäisiin säilyttämään edes jonkinmoisella tasolla. Nyt on ilmennyt, että samalla ja jopa aikaisemmin, kun johtavat virkahenkilöt kävivät irtisanomisneuvotteluja, he kaavailivat noin irtisanomisten suuruista rahan upottamista kaupungin ehostamiseen. Sopii kysyä, millä valtuuksilla ja kenen tietäen näitä kaavailuja, neuvotteluja ja rahan upotuksia valmisteltiin?

Jos samat ihmiset, samaan aikaan valmistelivat säästoimet, irtisanomiset ja kaupungin kaunistamisen, ne olivat näille ihmisille vaihtoehtoja. Miksei kyseisiä asioita, kun ne kerran tiedossa oli, tuotu vaihtoehtoina myös valtuutetuille? Olisi reilua. jos valtuusto olisi voinut samassa kokouksessa tehdä oman valinnan. Se ei olisi ollut pelkkää arvokeskustelua vaan selkeä arvopäätös. Tämän päätöksen olisi jokainen kaupunkilainen voinut lukea lehdestä, siis Vakka-Suomen Sanomista, ja nähdä oman valtuutettunsa tai varavaltuutettujen kauko-ohjatun arvomaailman.

Nyt ollaan tässä ja vitkastellut valmistelija vaatii nopealla aikataululla, nopeita päätöksiä. Tämä saa hyväntekijän näyttävän enemmän kiristäjältä. Ja ne rahat....

Mutta lukekaapa täältä:http://ukis.fi/2014/06/05/ugin-kaupunginlahden-reunusten-miljoonien-korjaustyo-liikkeelle-jo-syyskuussa-ilman-maararahoja/

UUDESTAKAUPUNGISTA LÖYTYY RAHAA: PASKLAHDEN ENTRAUKSEEN 1,5 MILJOONAA!

Uusikaupunki on kummallinen päätöksenteon ja arvomaailman kehto. Viimeviikolla meillä ei ollut rahaa kouluavustajaan ja opettaja jää yksin opettamaan neljää ikäluokkaa. Reilu kuukaisi sitten tukku virkahenkilöitä sai kenkää. Nyt kaupungista löytyy rajusti rahaa eli 1,5 miljoonaa pasklahden rantojen ehostukseen:

KLIKKAA TÄSTÄ

Tarkastuslautakunnan arviointikertomus!

Tarkastuslautakunnan arviointikertomusta odotettiin kun kuuta nousevaa, joka ei meinannut nousta millään. Eikä se noussutkaan, tämän voi todeta perehtymällä arviointikertomukseen.

Onko kyseessä vuosisadan takinkääntö, ruskeakielisyyden syvin ilmentymä vai pienen piirin ja toisiaan halailevan joukkion mielistelyn menestysilmentymä. Käyppä vilkuilemassa, mutta muista: OLLAAN IHIMISIKSI!

TARKASTUSLAUTAKUNNAN ARVIOINTIKERTOMUS!