KADOTUKSEN KOSKESTA VALHEIDEN VAINIOILLE!

Rannat kauniiksi, siihen riittää rahaa, jos golfin tukea ei tarvitse lopettaa. Kaikki muu joutaa uhrata, kunhan kukat kasvaa ja viheriö on kaunis!

Aika on armoton mittari totuuden suhteen. Nimensä mukaisesti aika antaa aikaa ja jopa jatkoaikaa. Kaikki tulevaan lupaava puhe on aluksi totta vaikkei se kovin todennäköistä olisikaan. Aluksi aika on armollinen ja mahdollistaa puheiden toteuttamisen ja totuudeksi osoittamisen. Mutta mikäli mitään ei tapahdu ja puhe jäi puheeksi, ryhtyy ajan hammas nakertamaan tulevaisuuteen tähtäävän puheen totuutta.

Kun vuosien ja jopa juhlinnan jälkeen puheissa luvatut työpaikat eivät synny, tontonmäkien menestys muuttuu miljoona tappioksi, talous huononee huononemistaa, luvatut televisioinnit puuttuvat, luvattu interaktiivisuus ei toteudu ja muutos parmpaan osoittautuu askeleeksi pahempaan, voi todeta ajan hampaan syöneen, puheissa olleen, totuuden olemattomiin. Näin totuudesta tuli mojova valhe ja huomasimme puheiden siementen sekä valmistelun oraiden valuneen puppua vaahtoavaan koskeen tai kasvaneen viheliäisiä rikkaruohoja tuottaneella valheiden vainiolla.

Harvoin käy niin, että demokraattisesti valittu organisaatio toimii, julkisuuskuvaan nähden aivan päinvastaisesti, eli mitä loistavammaksi jotain väitetään, sitä onnettomampaa se todellisuudessa on. Hitlerin yhteiskuntamalli ja sitä sokeasti tukenut lehdistö pystyi tähän. Suomessa SVL yritti samaa, mutta onneksi meillä järki voitti ennen kuin karhu pisti kaiken sileäksi. Oikeaan, joskin raskaaseen, ratkaisuun vaadittiin rehellisyyttä ja henkilövaihdoksia. Jos näin ei olisi tehty, olisi historiamme kokolailla toinen.

Onnettommuutta ja tuhoa sylkevä oma organisaatiomme vaatii niin ikään uusia oppeja ja uusia tekijöitä. Olemme jo nähneet, että tunaroinnin kiimassa miljoonanamunauksia siementävät valmistelijat ja heitä kritiikittä nuolevat päättäjät eivät saa asioita paremmiksi. Meiltä realismi ja suhteellisuus ovat kadonneet ajat sitten, eikä sitä kukaan edes enää vaadi muutosta! Meillä tontonmäen munaukset kasvavat kerrostaloiksi, laitakaupungin munaukset siityvät keskustaan eli pieninkin realismi ja suhteellisuudentaju puuttuu kaupungistamme.

Aikoinaan edes muutama valtuutettu ja tarkastuslautakunta esitti, sittemmin selkeästi paremmiksi osoittautuneita, vaihtoehtoja. Nyt pieni kööri on ominut vallan ja tyrehdyttänyt kaiken keskustelun ja mahdollisuuden vaihtoehtojen esittämiseen. Luonnehtisin meidän päättäjiä Hannah Arendtin tyylillä eichmanneiksi. Nöyriksi mutta veltoiksi ja mielikuviteksettomiksi rivitumpeloiksi, jotka ovat alistuneet toteuttamaan virkamiesdiktatuurin typerimmänkin valmistelun. Jos tämä olisi lännen elokuva, olisi viimeinen toivomme pelastukseen hevosilla apuun karauttavassa ratsuväessä, mutta ehkäpä Uudenkaupungin tapauksessa pelastajiksi odotetaan tultasyöksevilla ja savuavilla tiikereillä saapuvia vapahtajia, ketä kantavat aivan jotain muuta kuin sinitakkien uniformua!

Olemme luoneet Uuteenkaupunkiin oman, laajan tuen saaneen linjan: RANNAT KAUNIIKSI, KÖYHÄT KYYKKYYN JA LAPSET - NO MITÄ NIISTÄ, EI NE ÄÄNESTÄ!

JOTKUT SAAVAT AVUSTUKSIA, TOISET EIVÄT VOI EDES HAKEA!