Venäläisen sanaan voi aina luottaa. Sekin on yhden sortin luottamusta, jos voit varmuudella luottaa siihen, että toiseen ei voi luottaa missään asioissa. Kun toisen luottamus on täysi nolla ja luotat siiten sata prosenttisesti, vältyt pettymyksiltä, kun et tee sopimuksia, joita toinen osapuoli ei edes yritä pitää. Suomessa ymmärrettiin karttaa sellaisia sopimuksia, joissa venäläinen sotilas olisi tullut Suomen maaperällä. On käsittääkseni niin, että Pohjois-Norjaa lukuun ottamatta, jossa puna-armeija auttoi norjalaisia kukistamaan saksalaiset, puna-armeijan sotilaat eivät juurikaan poistuneet sieltä missä olivat maata vallanneet.
Kauppasopimuksissa venäläinen piti sen, mitä lupasi. Suomi sai laajasta runsaiden raaka-aineiden maasta lähes kaiken, mitä saatoimme tarvita aseista arbuuseihin, joskin appelsiineja sieltä ei tänne saatu eikä ihan kaikkea muutakaan. Mutta se mikä naapurista luvattiin, se myös saatiin ja vieläpä sovittuun hintaan. Kaikki perustui siihen, että Suomesta oli hyötyä itänaapurille, jonka oma tuotanto määrätyillä aloilla ei häikäissyt laadulla tahikka tuotannon tehokkuudella. Suomi tuotti ja myi itään tavaroita ja sulki siinä sivussa silmänsä ja suunsa naapurin oloista, ongelmista sekä tavoitteista ja vastaavasti naapuri ei isommin ja väkivaltaisesti puuttunut meidän sisäisiin asioihin ja päättäjien valintaan. Eihän Suomen toiminta kovin uljasta ollut, mutta tuon kaupan tuella ja sen ohella rakennettiin hyvinvointivaltio Suomi eli idsän kaupan voittaja oli tavallinen suomalainen.
Pienen maan on syytä pitää muistissa menneet ja nokkia historiasta menestyksen avaimet ja kokeilla niitä tämän päivän ongelmalukkoihin. Luottamuksen lisäksi nostan esiin diplomatian. Voimmeko luottaa siihen, että saamme aseisiimme huoltoa ja varaosia ilman, että meille ei esitetä lisävaatimuksia ja vedetäänkö puolestamme nimiä papereihin, joiden artikloihin kukaan ei todellisuudessa luota - luotammeko oikeasti edes itse siihen mihin uskomme luottavamme? Mitä riemua pienen maan on olla uljas ja oikeassa, jos mailmassa vääryys kuitenkin voittaa ja omat kansalaiset vieläpä kärsivät mainitusta oikeassa olemisesta?
Jos johonkin voimme luottaa, löytyy se siitä, että suurvaltoihin ei voi luottaa; ne syövät heti sopimukset, kun niiden etu sitä vaatii. Muistakaapa tapahtumia ennen 1939, jolloin media uhosi USA:n auttavan Suomea. Kun viimein taivaallamme näkyi runsaasti amerikkalaisvalmisteisia sotakoneita, loisti niiden siivissä punainen tähti. Sama pätee naapurin saamaan kuorma-autokalustoon ja jopa elintarvikeapuun runsaasta aseavusta puhumattakaan.USA:n apu Neuvostoliitolle Toisessa maailmansodassa: 14 795 lentokonetta, 7 053 panssarivaunua, 375 833 kuorma-autoa, 51 503 Jeepiä ja 8 075 traktoria. Olisiko siis paikallaan valmistella paluuta rauhan tekemisen ja rauhan turvaamisen suurvallaksi eli luottaisimmeko diplomatiaan ja pohtisimme onko huonokin rauha parempi kuin pitkä sekä julma sota?
Ukrainan sodan ratkaisevat USA ja Venäjä. Ei ole mitään uskottavaa eurooppalaista NATO:a ilman USA:ta. EU on teollisesti jälkeenjäänyt, taloudellisesti velkainen ja tuonti energiasta ja raaka-aineista riippuvainen näivettyvä kauppaliitto. Kun vielä Venäjä pelastaa USA:n presidentin kasvot dieselillään, niin eikö olisi aika avata silmät ja hoksata, ketkä ovat ystäviä vai haluammeko, periaatteisiin vedoten, pitkittää sotaa ja lopulta tuhansien kuolleiden kanssa vajota samaan kalman monttuun Ukrainan kanssa. Eikö olisi parasta pelastaa oma kansa sekä yrittää vaikuttaa siihen, että tuo USA:n ja Venäjän Ukrainalle kaivama monttu ei enää syvene eli jospa ponnistelisimme diplomatian avuin kohti pikaista rauhaa, jotta sota, jossa kuolee viikoittain tuhansia ihmisiä, loppuisi mahdollisimman nopeasti!
LINKIT:
Puhumattakaan ruoka-avusta: likimain 4,48 milijoonaa tonnia ruokatarvikkeita. Siitä huolimatta, puna-armeija oli kuolemassa nälkään.
VastaaPoista