Miksi vienti ei vedä ja Suomi taantuu taantumistaan? -TYÖN KUNNIOITUS ON HÄVINNYT SUOMESTA!

Meillä teollisuuden duunareilta vaaditaan palkanalennuksia ja haukutaan liian raskaita yhteiskunnan organisaatioita sekä niiden tuottamia kalliita palveluita. Kannattaa hiukan katsoa, ketkä moisia huutelevat ja miten yhteiskuntamme on kehittynyt ja miten sen kaavaillaan, päättäjien aivoituksissa, kehittyvän.

On ihmeellistä, jos 1970-luvulla Suomi oli köyhempi valtio kuin nyt, mutta tänään meillä ei ole varaa mihinkään ns. kansaa palvelevaan tai kansaa hyödyttävään. 1970-luvulla köyhä Suomi rakensi uimahalleja, jäähalleja; samoin tuolloin luotiin tasa-arvoiset terveys/opetuspuitteet jokaiselle Suomen kansalaisille. Nyt meillä ei ole varaa mihinkään vaikka maa on selkeästi 1970-lukua vauraampi.

Kaiken takana on valtaan päässyt ääretön itsekkyys ja omaan tai oman ammattikunnan pussiin pelaaminen. Kun nämä ammattikunnat ovat yhteiskunnalle täysin mitään konkreettista lisäarvoa tuottamattomia, voidaan niihin käytettyjen rahojen todeta meneen kuin tuhkan tuuleen. Meillä on noussut valtaan loisammattien luokka. Tämä todellista työtä väheksyvä oman edun tavoittelijoiden joukko on kaapannut vallan Suomessa. Suomen nykyinen tilanne johtuu vain ja ainoastaan em. ryhmän itsekkyydestä ja työn aliarvioinnista.

Muistelkaapa soijatehtaan lakkohässäköitä. Siellä työntekijät vaativat vain kohtuullista palkkaa. Tuolla palkalla työntekijät olisivat kustantaneet ruuan, vaatteet, asumisen, kulkemisen, harrastamisen jne. eli olisivat vaivoin kohtuullisesta palkastaan antaneet panoksensa tämän yhteiskunnan toimimiselle. Mutta kuinkas kävi? Määrätyt tahot syyllistivät työntekijät ahneiksi ja syyttivät heitä koko tehtaan vaikeuksista. Sinäänsä naurettavaa ja tietämättömyyttä sekä ennen kaikkea äärettömän itsekästä syyttelyä - eihän sadanmiljoonan euron tehdas voi kaatua muutamankymmen ihmisen muutaman eron tuntipalalkan korotusvaateeseen. Tämän hoksaa jokainen täyspäinen.

Soijatehtaan työntekijä pyörittää palkallaan yhteiskuntaa paikallistasolla ja hänen valmistamansa, ulkomaille viety, tuote tuo varallisuutta koko maahamme. Näin homman menisi, jos se toimisi. Sopii pohtia, miksi se ei toimi tämän päivä Suomessa. Syy kaikkeen on todellisen työn väheksymisessä. Kaikki haluavat uhota: Meidän lapsi on lääkäri, arkkitehti, juristi, kosmonautti, taikonautti, astronautti jne. On hienoa kun menestytään ja lapset menestyy, mutta pitäisi muistaa se mihin menestyksemme perustuu. SE PERUSTUU KILPAILUKYKYISEEN TYÖHÖN JA SEN TUOTTAMIIN VIENTITULOIHIN!

Kaikkein suurimmat todellisen työn väheksyjät löytyvät juuri niistä ammattikunnista, jotka eivät tuota tälle maalle yhtään mitään, vaan päin vastoin härskisti ja itsekkäästi kuppaavaat väheksymänsä työn ja sen tekijän tuloksia. Jos me otamme sata paperimiestä, sata autontekijää, sata juristia, sata kirjanpitäjää, sata isännöitsijää ja vertailemme heidän työnsä merkitystä kansantaloudelle, ei liene pienintäkään epäilystä keitä ilman maamme kaatuu ja keitä ilman maamme vaurastuu.

Meidän tulisi luoda yhteiskunta, jonka tuotos ei huku byrokratian tuottamien pykälien luojiin ja hyväksikäyttäjiin. Suomen pykälistöä ja säännöstöä olisi kyettävä yksinkertaistamaa, jottei joka käänteessä tarvita jotain pykälänikkaria tai sen kiertäjää vain siksi, että homma ei toimi normaalin järjen mukaisesti.

On esim. huvittavaa, että yhteiskunnalla on varaa maksaa tonnitolkulla lakimiehille, jotka käsittelevät vientiellisuudesta pudonneen ja nälkäänsä hernekeittopurkin varastaneen kansalaisen oikeusjuttua; mutta sen sijaan yhteiskunnalla ei ole älyä eli varaa turvata vientiteollisuuden työpaikkoja ja kaikkien mahdollisuutta hernekeittopurkin ostamiseen. On selvää ettei yhteiskunta pyöri, jos kaikki olemme toistemme asioita hoitavia kirjanpitäjiä, juristeja tai isännöitsijöitä. Jostakin täytyy em. toimijoille rahankin tulla ja jos he pröystäilevät tuontituotteilla, me tarvitsemme vientiteollisuutta ja sen kohtuudella toimeentulevaa työntekijää.

Vientiteollisuuden lisäksi kuntien työntekijät ovat jatkuvan aliarvostuksen kohteena. He kuitenkin tekevät pääsääntöisesti sitä työtä, minkä kuntalaiset heiltä edellyttävät. Nyt kun Suomi on rikkaampi kuin koskaan, joudumme rahapulan vuoksi ajamaan kuntia ja niiden palveluja alas. Tämä on suorastaan käsittämätöntä ja yhteiskunnan jäseniä eriarvoistavaa. Meidän pitäisi ottaa ohjeeksi vanhga kibbutsin ohjelause: JOKAINEN ANTAA KYKYJENSÄ MUKAAN JA JOKAINEN SAA TARPEENSA MUKAAN! Voisimme ensiksi pohtia miten Suomi muuttuu, jos meillä on sata siivojaa vähemmän tai sata juristia vähemmän?