Amatöörit valitsevat ammattilaista: TEKNINEN JOHTAJA - PARAS VAI SOPIVA!

Kahdessa asiassa voin todeta elämäni aikana onnistuneeni edes jotenkin. Ensimmäinen on matkailun kehittäminen ja toinen henkilökunnan rekrytointi ja motivointi. Olen ollut henkilökohtaisesti mukana haastattelemassa ja palkkaamassa kymmeniä ihmisiä erilaisiin tehtäviin. Kun katson em. palkattujen tyyppien urakehitystä ja merkitystä palkanmaksajilleen, voin todeta valintojen menneen kohtuullisesti putkeen. Oliko kohdallani kyse säkästä tai sattumasta, sitä en lähde arvioimaan.

Ihmistä palkattaessa ykstyisellä sektorilla, on itsestään selvää, että tehtävään valitaan, perinpohjaisen valmistelun ja pohdinnan jälkeen, paras vaihtoehto. Vain yrityksen saama hyöty ja raharaamit ratkaisevat yksityisen sektorin onnistuneessa henkilökunnan rekrytoinnissa. Asian luulisi olevan samoin kunnan hakiessa väkeä työtehtäviin - katsotaan kenestä hakijasta on eniten hyötyä kuntalaiselle ja valitaan hänet. Näin yksinkertaista luusi henkilökunnan palkkauksen olevan. - Vaan eipä ole, meillä ongelma ei ole hakijoissa vaan valitsijoissa.

Jo mielenkiinnosta, olen ollut mukana muutamassa kaupunkimme järjestämässä työhaastattelutilaisuudessa. Näitä kaupunkimme hakuprosesseja voitanee pitää pitkälti amatöörimäisinä ja lähinnä naurettavina. On käynyt jopa niin, että jo työpaikkailmoitus on laadittu niin poskelleen, että hakuprosessi jouduttiin käymään toistamiseen. Olen haastatteluissa havainnut kuinka pärstäkerroin ja sopivuus saattaa ajaa räikeästi pätevyyden ohi. Joskus tuntui, että haastattelussa haettiin enemmänkin sopivaa seuraa kuin ammatitaitoista työntekijää kaupunkilaisten palvelijaksi.

Parhaimmillaan jutut haastattelujen välillä pyörivät aivan uskomattomissa ja pöyristyttävissä uomissa - liikutaan keltaisen lehdistön etusivutasolla. Mutta otetaanpa eräs esimerkki haastattelujen onnettomasta tasosta: Ensinnäkään haastattelijat eivät olleet valmistautuneet tilaisuuteen ottamalla selville vähääkään haastateltavan taustoista. Itse ryhdyin jututtamaan häntä menneisyyden vähemmän mairittelevista käänteistä ja sain kandinaatin punottamaan ja hiiltymään. Tässä vaiheessa minulle todettiin, että haastateltavaa ei saa ahdistaa ja paineistaa noin törkeästi.

Tämän jälkeen minua ahdistamisesta ja painostamisesta syyttänyt tapaus alkoi jututtaa haastateltavaa: Tuletko aikaisin töihin? Oletko sitoutunut työhösi? Oletko valmis joustamaan työajoissa? Tunnetko elinkeinoelää? Kestätkö paineita? :Näitä kysymyksiä lakoonisesti ja teennäisrennosti pudotellessaan kysyjä haukkui mm. hakijan aikaisemman kolleegan maan  rakoon. Haastattelu oli totaalinen shokki haasteltavalle ja minulle.

Ajatelkaapa nyt itsekse, vastaako kukaan työpaikkan hakija em. kysymyksiin: -En tule ajoissa töihin, en ole sitoutunut työhöni, en jousta yhtään töiden vuoksi, elinkeinoelämästä en tiedä tuon taivaallista ja mitä paineisiin tulee, lasken alleni välittömästi, jos joku menee vähänkin vastoin suunnitelmia. Haastattelussa täytyy haastateltava panna koville ja vieläpä sitä kovemmalle, mitä kovempaan virkaan häntä haetaan.  -Mutta jos ei ole osaamista tai muitakaan eväitä, niin milläs pistät?

Ensinnäkin meidän pitäisi sopia selkeät pelisäännöt pätevyysvaatimuksista, haun pääpainotteista, määräaikaisuudesta, testauksista, hakuajoista, mahdollisesta jatkohausta ja asettaa selkeät palkkaraamit. Toiseksi pitää valita pätevät esihaastattelijat, jotka ajavat selkeästi kaupunkilaisten parasta eikä sitä, että valittava on ensisijaisesti omaa puoluetta eikä missään tapauksessa ole kilpailevan puolueen ehdokas.

Jos kaupunkilaisen etu on ainoa motiivi valinnalle ja valintaa ei tee onneton hallituksemme, vältämme valintamokan. Viime valinta meni jo hyvin, joten toivotaan parasta tämänkin suhteen. Emmehän elä missään Baikonurissa, jonne tarvitaan lisää kosmonautteja!