YLE:n TOIMITTAJALLA ja HESARILLA DIILI ?

Yöllä ajellessa autoa työn merkeissä alkaa kaivata radiosta muutakin kuin musiikkia. Radiosta kuuluva puhe muokkaa öisestä hetkestä inhimillisemmän ja vähemmän yksinäisen. Määrättyjä tyyppejä, kuten Olli Haapakangasta, Aki Lainetta sekä Pirkkalaista ja Ylöstä alkaa oikein kaivata. He paneutuvat ohjelmiin valmistautumalla sekä onnistuvat eläytymään niin tapahtumiin kuin käsiteltäviin aiheisiin. Kun heistä vertaa joihinkin päivätoimittajiin, alkaa väkisinkin ihmetellä, miksi juuri nämä alansa todelliset osaajat ovat äänessä yöllä kolmen, neljän tai kuuden aikaan, kun kuuntelijamäärät jäävät, ihmisten vuorokausirytmin vuoksi, väkisinkin äärettömän alhaisiksi?

Yöradiosta löytyy heitäkin, ketkä rakastavat kuulijaa ja tuovat sen varsin usein ja näyttävästi julki yhdessä sen kanssa, miten he tulivat töihin, mikä on heidän lempiruokansa, miten rohkeita he ovat asioista, joista on turvallinen olla rohkeita ja kuinka he luottavat Hesariin. Mikä voi vähemmän kiinnostaa kuulijaa kuin se, tulleko joku aamutoimittaja millä töihin tai tykkääkö hän kaurapuurosta tai puolukoista, mutta se siitä, jos YLE:n herrat sen hyväksyvät. Sen sijaan Hesarin hehkutusta YLE:n lähetyksissä en voi mitenkään ymmärtää, senhän pitäisi olla kilpaileva media. Silti yöllä toimittaja kertoi kuinka mahtava pääkirjoitus oli Hesarissa ja kuinka hyvä juttu oli Hesarissa. Kuvitelkaapa, jos Turun Sanomien toimittaja hehkuttaisi työfoorumillaan Satakunnan Kansan päätoimittajan erinomaisuutta tai Länsi Suomen mahtavia juttuja, eiköhän ohjeistus tyylin muutoksen tulisi nopeasti ja mikäli se ei tehoaisi, seuraisi lopputili.

Huulille puskee ajatus siitä, mitä maksaisi koko maan kattava mainoslähetys kaupallisessa radiossa. Summa on melkoinen, mutta siirtyykö varallisuutta YLE:n lähetyksessä tapahtuvan mainostamisen vuoksi jonkun tilille vai tekeekö toimittaja tyhmyyttään tuhansien eurojen hintaisen lähetyksen ilmaiseksi? YLE:n tilille moista summaa ei voida laittaa, koska jotenkin se näkyisi vaikka yleensä ottaen YLE:n rahankäyttö on tarkasti julkisuudelta varjeltua - mikä sopiikaan paremmin julkisista varoista rahoitetulle julkiselle medialle kuin mystinen miljoonien veroeurojen hämärä käyttö. Voisiko olla diili Hesarin ja jonkun YLE:n toimituslonkeron välillä? Sopivaa summaa vastaan herätetään yötyöläisissä kiinnostus Hesarin pääkirjoitusta ja juttuja kohtaan? Hyöty ja mikäli mainoksen joutuisi ostamaan suoraan rahalla summa ovat niin suuret, että ne voivat motivoida kaupantekoon, vaikka diilin tekijät tienaisivat viisikymmentä euroa tunti vai onko kyseessä yksittäisen toimittajan sopimus - pohtikaapa tapauksen vaihtoehtoja tyhmyyden ja hyödyn maksimoinnin välillä!