Kaupungin työpaikkaomavaraisuuden ollessa 150%, joku saattaa pitää sitä päättäjien hienona saavutuksena. Todellisuudessa tuo luku kertoo kaksi karua asiaa: Ensinnäkin kaupunki ei ole haluttu asuinpaikka ja toiseksi, siellä työskentelevien työntekijöiden veroeurot valuvat muualle. Toisin sanoen kaupungin päättäjät eivät ole satsanneet viihtymiseen, elinpuitteisiin, lapsiin, turvanneet palveluyritysten kehittymistä ja asukkaiden harrastusmahdollisuuksia. Raju työpaikkaomavaraisuus on kaupunkilaisen kannalta seurausta päättäjien totaalisesti epäonnistuneesta toiminnasta niin elinkeinopolitiikan kuin kaupungin hyvinvoinnin saralla.
Talousneroina itseään pitävät toteavat, että nyt säästetään, pistetään talous kuntoon ja vasta tämän jälkeen investoidaan tulevaisuuteen. Tästä toimintavasta aiheutuu se ikävä seuraus, että säästäessä kaupungin puitteet vanhenevat eikä sinne haluta muuttaa. Päin vastoin entisetkin asukkaat lähtevät sinne, missä säästämisen sijaan satsataan tukevasti tulevaisuuteen. Etenkin lapsiperheet muuttavat sinne, missä koulut ja vapaa-ajanpuitteet ovat moderneja ja toimivia. Vai luuletko lapsiperheen muuttavan paikkakunnalle, jossa ensi tingitään palveluista, jotta talous saadaan kuntoon ja reilun kahdenkymmenen vuoden päästä heidän lapsenlapsensa pääsevät uuteen kouluun?
Kun päättäjien avut kuuluvat alhaiselle tasolle eikä heiltä löydy ymmärrystä käytännön asioiden hahmottamiseen, muuttuu säästäminenkin kuluksi. Pahimmillaan säästövimman seurauksena terveyskeskuksessa eivät parane potilaat vaan työntekijät sairastuvat. Tällaisten päättäjien toiminnan seuraukset ovat aina katastrofaalisia kaupunkilaiselle, joka rahoittaa päättäjien toistuvat sukellukset munausten mereen. Ihmiset karttavat muuttamista moiselle töppöpäätäjien paikkakunnalle. Kun luottamushenkilöiden yksinkertaisuus yhdistyy nöyryyteen ja typerien johtajapäättäjien sokeaan seuraamiseen, ajautuu kaupunki väkisinkin vaikeuksiin ja se jättää kaikki mahdollisuutensa eli momenttuminsa käyttämättä.
Tuskin urpoinkaan päättäjä väittää vastaan, vaikka minä puolestani väitän: Mitä suurempi kaupunki, sitä paremmat palvelut sen asukkailla on. Siis, toisin kuin jossain väitetään, uudet asukkaat tuovat uudelle kotipaikkakunnalleen vaurautta. Lapsiperheet eivät ole kulu, vaan tulevaisuuden mahdollisuus, joiden opetus katetaan suurelta osin valtionosuuksilla. Törppöjen päättäjien kaupungissa pelätään velkaa ja kah: SIKSI VELKAANNUTAAN LISÄÄ! Tyylin sietäisi muuttua ja muutaman päättäjän ja muutaman yrittäjän sijaan pitäisi katso kaikkien kaupunkilaisten, myös uusien, hyödyksi tulevaisuuteen!
Löysät kalsareiden lämmikkeenä jotkut pohtivat mistä miljoonia siihen, mistä kymmeniämiljoonia tuohon ja mitenkäs käy? -MENETÄMME JOKA VUOSI KYMMENIÄ MILJOONIA, KUN EMME TEE KAUPUNGISTA HOUKUTTELEVAA! Jos nyt valtionosuutemme ja verotulomme ovat noin 90 miljoonaa euroa vuodessa ja työpaikkaomavaraisuutemme on 150%, menetämme verotuloina ja valtionosuuksina jopa 45 miljoonaa euroa joka vuosi. Meidän pitäisi tillistää tuota lukua, kun suunnittelemme tulevaisuutta ja tehdä kaupungistamme houkutteleva. Päättäjiltämme vaaditaan vain älyä, tulevaisuudenuskoa sekä rohkeutta, mutta niidenkö puutteessa on perusongelmamme ja synkän kohtalomme murheenmusta sinetti?
LINKKI:
Te jotka anoitte kenkää Parviaiselle, klikatkaa tästä. Näette mitkä eväät Parviainen sai ja silti hän piti opetuksentasomme siedettävänä!
Luuletko yhdenään päättäjän pystyvän näkemään muuta kuin itsensä. Ei ne ymmärrä noin vaikeita.
VastaaPoistaAlustus lienee positiivista ajattelua.
VastaaPoistaLuvut eivät valehtele. Kohta velka/asukas on reilusti yli maan keskiarvon. Onhan tässä nyt niin monta asiaa ihanasti rempallaan että mitä onkaan edessä. Hallinnassa kaupungin rahapaletti ei ole.
VastaaPoistaEi kaikkia autotehtaan työntekijöitä saada tänne muuttamaan.
VastaaPoistaEikä kaikkia laitilaissiiiii
VastaaPoistaKovasti oli plarin pääkirjoitus toisen sorttinen kuin täällä oleva kirjoitus tästä omavaraisuudesta. Miettikää kumpi on enemmän oikein.
VastaaPoista