Kallista ongelmion ratkaisemattomuutta

 Viimeisessä valtuustossa todettiin kaupungin talouden olevan 3,2 miljoonaa euroa pakkasella. Tämän perään isot ryhmät hehkuttivat virkamiesten saavutuksia ja jaksamista. Nyt kamreeri toteaa taloutemme rupsahtaneen, kesän aikana, 4 miljoonan euron miinukseen. Ensimmäinen juttu, mikä säästöjen osalta voitaisin tehdä, on säästötyöryhmän lopettaminen. Poppoo istuu istumisen riemusta eikä se edistä mitään.

  Juha Aaltonen ehdotti talouteen perehtymistä ylimääräisin seminaarein. Kerrankin valtuutetut käyttäsivät aikaansa ja perehtyisivät kunnolla tämän kaupungin todellisiin ongelmin. Mutta eipä kelvannut, vain kymmenen valtuutettua oli valmiita tähän. Siispä nyt mennään vanhalla tyylillä eteenpäin: Virkamiesten selitykset ja kaupungin talous ontuvat yhä enemmän. Ainoa, mikä on varmaa: NÄIN EI TALOUS OIKENE!

  Hän, kuka on ongelman luonut, ei pysty sitä koskaan korjaamaan. Yksi järkevämpi heppu on sanonut tällaisen faktan, jonka oma organisaatiommekin pystyy toiminnallaan todistamaan! Nyt ongelmallisen hallinnon johtaja on palkannut konsultin etsimään ratkaisua sosiaali/terveyssektorin kalleutee. Konsultti tekee aina työn, mikä sopii tilaajalle.Katsokaapa vaan nytkin tulee joku, ottakaa parisataatuuthatta täältä ja toiset tuolta, yleisratkaisu ja lisäksi jo perinteisesti syytetään erikoissairaanhoitoa.

  Käytännössä mitään ei tapahdu, edelleen ongelmasektorimme jatkaa miinuksen tekoa 40 000€ päivässä vauhdilla! Tuon summanhan joku toi esille viime keväänä. Sama meno jatkuu ja vain siksi, että haluamme uskoa, mutta emme tietää. Kun suurin osa uskojista tietää uskovansa paikkansapitämättömään malliin, kaupungin taloudellinen tilanne syvenee ja jatkaa loputonta syöksyään.

  Eräs vieraan, menestyvän paikkakunnan, virkamies totesi Uudenkaupungin olevan niin iso paikka, että terveyssektorin kulut ovat tilastollisesti ennakoitavissa. Jonkun pikku kunnanan talouden sotkee jo yksi kallis lääketiteteellinen operaatio, mutta meillä ei voi olla näin. Jotta kaupunkimme terveysmenot nousisivat yllättäen nykyisen kaltaisiksi, se tarvitsisi jonninmoisen paikallisen epidemian, katastrofin tms. joka havaittaisiin muutenkin. Hänen mielestään ylimalkainen selitys: erikoissairaanoito maksaa meillä muita enemmän, ei kelpaa selitykseksi vuosi vuoden jälkeen.

  Minusta ongelmallinen hallinnon ala täytyisi läpi käydä henkilö henkilöltä. Katsoisimme ajan kanssa, mitä kukin tekee ja mitä hän tuottaa. Vertaisimme toimintojamme vastaavaan verrokkikuntaan, vain näin näkisimme missä mennään ja mitä voidaan tehdä. Mikäli kävisi toteen, että tuotamme sosiaali/terveyspalvelumme laadukkaasti ja edullisesti, silloin kaupungin muun talouden täytyy sopeutua poikkeukselliseen tilanteeseemme.

  Asioihin täytyy paneutua kiihkottomasti. Ei tule mitään, jos ensinmäiseksi talouden tarkkaa seurantaa vaativat valtuutetut haukutaan säälimättömiksi julmureiksi ja ihmisiksi, ketkä ovat valmita jättämään lähimmäisensä vailla sosiaali/terveyspalveluita. Tästä ei ole kyse säälimättömyydestä, köyhän kyykyttämisestä vaan tiedosta. Tieto on demokratian perusta. Ehkä yksinkertaisin tapa asian selvittämiseksi, olisi tarjouspyyntö yksityiselle sektorille. Silloin ainakin tietäisimme, millä hinnalla joku muu tekisi sen, mistä nyt maksamme tosi rutkasti!

:Näin pohdittiin toukokuussa 2010!