maanantai 26. elokuuta 2019

PIENEN PIIRIN "POSITIIVISUUS" TUOTTAA MURHETTA ENEMMISTÖLLE!

Voiko kaupunkilaisten rahojen sijoittaminen lapsiin, ikäihmisiin, sairaisiin, vammaisiin, kunnallistekniikkaan tai kaupunkilaisten viihtymiseen olla negatiivista? Uudessakaupungissa se voi ja on juuri sitä! Meillä kaikki pienen piirin esittämä hyödytön mielletään positiiviseksi: Vaikka kaupungissa vesijohdot paukkuvat, viemärit vuotavat, uimahalli on purkukunnossa, liikuntapaikat viiden kymmen vuoden takaa ja terveyskeskus huutaa remonttia/uusia tiloja, niihin ei kajota; näiden sijaan meillä tukitaan vilkkain katuosuus tekonurmella, ripustellaan riippusänkyjä, rättejä ja tuoleja puihin jne..

Uudessakaupungissa pieni kuppikunta määrää sitä, mikä on positiivista. Otetaanpa esimerkiksi Merefestit, aikoinaan yksi Varsinais-Suomen suurin viikonlopputapahtuma. Se ajettiin alas täysin onnettomilla ideoilla ja toteutuksella. Jos erehdyit ennakolta varoittamaan tulevasta katastrofista tai ehdottamaan vaihtoehtoja, sinut teilattiin somessa: Tee itse parempi - kyllä meidän X osaa - älä aina valita - pitääkö sinun olla aina niin negatiivinen! Sama palaute singotaan, jos joku ihmettelee, miksei mansikkakarnevaaleilla ollut mansikoita tai miksei kaupungissamme näy turisteja.

Yleensä uusien vaihtoehtojen esittäminen herättää rakentavan keskustelun, mutta aivan toisin tapahtuu Uudessakaupungissa. Pieni piiri hyysääjineen ryhtyy vastarintaan ja alentuu jopa henkilökohtaisiin solvauksiin. Tässä esimerkki ns. positiivisen tyypin rakentavasta kirjoituksesta. Hän ei esitä itse yhtään mitään, ei perustele olemassa olevaa, vaan lyttää kaiken tavalla, jossa ylimielisyys, muiden väheksyminen, oma idearikkauden puute ja itsekkyys yhdistyvät mitä luotaan työntävimmällä tavalla:

 "Viiniharrastajien viikonloppukokoontumisen tuloksia taas mukava lueskella.
5/5 avauksia ja mielipiteitä! Ei muutaku tanssi-uimaranta ja motarin varteen isot kyltit ni jo lähtee lentoon tämäkin kylä. Demokraattisen prosessin kautta tietty ei voi tehdä mitää ku aina joku muu on väärää mieltä vaikka ite on tosi viksu ja oikeessa.
Voi jeesus sentään
"

Näin meillä keskustelu nujertuu tiedotuksellisin naziopein ja sillä taataan nykyisen menon jatkuminen: Tapahtumat kuihtuvat, vapaa-ajan puitteet rapistuvat, jopa terveyskeskus jää hypetyksen alle. Kaupunki kulkee kohti neljänmiljoonan euron miinusvuotta, ja mitä konkreettista kaupunkilaiset ovat saaneet tänä vuonna? Miltei viidenmiljoonan euron rantarakennelman, joka ei tyyliltään sovi mitenkään vanhan merellisen puukaupungin rantamaisemaksi ja sitä uusikaupunkilaiset saavat KATSELLA SEURAAVAT VIISIKYMMENTÄ VUOTTA! Kuinka mones kerta, kun tässä kaupungissa pistettiin monitoimitalon hinta kankkulan kaivoon?

Joku pohtii pienen piirin motiiveja ja luonnollisesti ketjun hänniltä löytyy silkkaa hölmöyttä ja halua olla voittajan puolella, mutta kuvion kärjessä keikkuvia motivoi muutamien tyyppien ja heidän taustojensa selkeät edut. On yrittäjiä, ketkä hyötyvät kaupungin virkahenkilöistä - on virkahenkilöitä plus yrittäjiä, jotka hyötyvät nykytyylisestä julkisuudesta - on yrittäjiä, joille virkahenkilöt tuovat bussilasteittain asiakkaita - on yrittäjiä, jotka hyötyvät toisistaan - on viestintäihmisiä, jotka eivät säilyttäisi asemaansa ilman virkahenkilöiden ja yrittäjien siunausta osaamattomalle mediatoiminnalle - on luottamushenkilöitä, ketkä ovat kaikille edellä mainituille velkaa jo vaalitapahtumista alkaen. Kyseiseen kuvioon ei kuulu kuin parikymmentä ihmistä plus perässähiihtäjät, orjamoraaliset vääryyden siunaajat ja Uudenkaupungin kehityksen todelliset jarrut!

lauantai 24. elokuuta 2019

Vetovoimahankkeet: LOKALAHTI - PYHÄMAA

Nyt katoavat pienet koulut Raumalta. Sama suuntaus jatkuu muuallakin. Lokalahden koulu on vähän isompaa kaliberia, mutta sopisi erilaiseksi vaihtoehdoksi markkinoinnissa Pyhämaan koulun kanssa. Uudenkaupungin pitäisi saada aikaan hanke, jossa Lokalahtea ja Pyhämaata kaupataan uudeksi asuinpaikaksi. Näihin luulisi olevan kiinnostusta niiden lapsiperheiden osalla, keiden lapsilta häviää pieni kotikoulu alta ja he eivät halua lapsiaan pitkän matkan takana olevaan suureen kouluun.

Lokalahdesta ja Pyhämaasta löytyy koulujen lisäksi kaksi lapsille tärkeätä elementtiä: TURVALLISUUS JA MOLEMPIEN TAAJAMIEN YHTEISÖLLISYYS. Muistaakseni kylien elinvoisuuteen on saatavissa jopa EU-rahoitusta. Nyt täytyisi ryhtyä pikaisesti suunnittelemaan, toteuttamaan ja markkinoimaan Pyhämaata sekä Lokalahtea lapsiperheille. Raumalla niin Kodisjoella kuin Vasaraisissa käydään todella kuumana, kun kaupungin talous aiotaan pistää kuntoon koululaisten kustannuksella.

Jos tarjoamme sitä, mitä ihmiset haluavat, emmekä sitä, mitä kaikki muutkin tarjoavat, tulemme saamaan tänne uusia asukkaita. Nyt osa opettajistakin vastustaa uutta opetussuunnitelmaa, joten josko Uusikaupunki ei kuuluisi tähän oppiympäristösysteemiin syöksyvään kuntien ja kaupunkien sopulilaumaan. Tulevaisuudenuskoamme lisää myös ministeri Kulmunin halu kanavoida rahaa seutukuntakaupunkeihin. Rohkeasti kehittämään Uuttakaupunkia rannalla ja maaseudulla, niin tässä käy hyvin!

torstai 22. elokuuta 2019

SIHYSOKEUS RAJOITTAA KOKONAISUUDEN NÄKEMISTÄ

Koko kaupunki tuntuu täyttyvän yhden asian ihmisistä. Joku pitää elämäntehtävänään puuastiapalatsin varustamista kaupunkilaisten varoin, toinen hössöttää demokatuhaihattelun puolesta, kolmannet kehuu kritiikittä ihan kaiken, mitä täällä järjestetään, jopa olemattomiksi kuihtuneet kaupunkijuhlatkin ovat hienot, kun paikalliset sen järjestävät, suurin ja viimeinen liike syntyi SIHYÄ vastaan, kaikki SIHYYN viittaava ja sitä valmistelleet tyypitkin kuuluvat alimpaan tuonelaan.

SIHY synnytettiin silloin, kuin kaikki meni hyvin. Kaupungintalous saatiin käännettyä valoista balanssiin, väkeä vaelsi kaupunkiin ja vuokra-asuntoja piisasi sadoille. Ei virhe ollut SIHY, vaan sen jälkeinen armoton töppäily. Vuokra-asunnot jaettiin perheiden sijasta äijäkööreille, kaupungin kehittäminen muuttui ala-arvoiseksi haahuiluksi ja selkeän yksimielisesti päätetyn SIHYN toteutus elinkaarimalleineen ajautui pohjattomaan riitelyyn, joka jumiutti kaiken muun paitsi jakkaroiden sijoittelun pitkin kaupunkia ja ihmeviritelmien saapumisen puistoon. Jälkimmäiseen on varattu jopa 900 000 euroa varoja, mutta entä SIHY? Sen halua lähes jokainen kuopata ja täytyy todeta, ettei tällä menoilla moista superviritystä tänne tarvita eikä siihen löydy rahaakaan.

Aikoinaan päätettiin kouluolojen ja huonoon jamaan ajautuneiden liikuntapaikkojen modernisoinnista. Tuon jälkeen putkahti esiin terveyskeskusongelma, vesijohdot paukkuvat ja onpa saatu epäileviä tietoja uuden opetustyylin toimivuudesta. Kun tähän vielä lisätään Suomeakin vaaniva taantuma, joka lisää rakentamisen kilpailua ja laskee sen hintaa, niin eikö ollutkin hyvä, ettei vielä ole ryhdytty rakentamaan mammuttimaista SIHYPALATSIA? Kääntyikö saamattomuus kerrankin todelliseksi taloudelliseksi lottovoitoksi, joka pelastaa Uudenkaupungin hukkumasta velkoihin?

Jospa nyt lähdettäisiin puhtaalta pöydältä ja puhallettaisiin kaikki pelit kerrasta poikki. Kaupunkiimme sopisi perustaa pari poppoota, jotka selvittäisivät muutaman asian. Ensimmäinen panisi virkavastuulla virkahenkilöt selvittämään ja kertomaan koulujemme ja terveyskeskuksen todellisen tilan sekä kunnallistekniikkamme päivittämistarpeen. Näin kerätyt FAKTAT kerrotaan valtuutetuille, jotka tekevät päätöksen tulevista toimenpiteistä saamillaan FAKTOILLA. Seuraavaksi perustetaan poppoo, joka luo Uudenkaupungin kasvuohjelman.

Kaiken edellä mainitun kaupunkilaisille kertoo Uudenkaupungin Sanomat ja myös seuraa aktiivisesti kasvupoppoon ideointia plus toimintaa. Kuvion ei pitäisi olla mitenkään mahdoton, kunhan muutama asia saadaan kuntoon. Ensinnäkin päättäjien keskinäinen yhteistyö täytyy saada siinä määrin kuntoon, että he yhdessä pistävät ruotuun virkahenkilöstön, joka touhuaa, mitä lystää päättäjistä välittämättä. Toiseksi päättäjien on kyettävä katsomaan asioiden vaikutusta toisiinsa ja toimia tältä pohjalta. Nykytyylin jatkuessa me emme tarvitse jättikoulua ja jos sellaisen haluamme, kääntäkää katseet rantapusikoihin ja korvatkaamme ne kaavoituksella joka tuo Uuteenkaupunkiin viihtyvyyttä ja asukkaita, jotka taas tarvitsevat ja maksavat SIHYN!

tiistai 20. elokuuta 2019

HALLITUS VIIMEINKIN VASTUUSEEN!

Kaupunginhallituksen päätehtävä on taloudesta vastaaminen. Siinä sivussa sen pitäisi tarjota valtuustolle tietoja ja vaihtoehtoja, jotka valtuutetut jalostavat kaupunkilaisille edullisesti toimiviksi palveluiksi plus elämänpuitteiksi. Kuinkas loistavasti mainitut asiat toteutuvat? Kansa sai istuvalta hallitukselta riippusängyt, puihin ripustettuja rättejä sekä jakkaroita, puuastioille meinattiin pistää miljoonapalatsi kiiltämään, tulla tupsahti demokatu! Entäpä muuta: MUUTAMIEN MILJOONIEN EUROJEN LASKU!

Sopii kysyä päättäjiltämme: TÄTÄKÖ LUPASITTE VAALIEN ALLA, MENIKÖ HINNAN JA TARJONNAN SUHTEEN KAIKKI KOHDALLEEN? Olisivatko kaupunkilaiset ehkä olleet halukkaampia sijoittamaan rahat Terveyskeskukseen, ns. lakisääteisiin palveluun vapaa-aikaan tms. Hallitus tiesi, vaan ei kertonut ja tässä on tulos: MILJOONIEN VELKAANTUMISELLA EI SAATU MITÄÄN PYSYVÄÄ!

Vedotaan SIHYn elinkaarimalliin, kun kaupungissa ei osata pitää kiinteistöjä kunnossa. Mutta kun katsoo Mältinkallliolle nousevaa tai nousevaksi sovittua luomusta, sopii sen kokemuksen pohjalta udella: Kuinka kaupunkimme osaa tehdä kymmenien miljoonien eurojen sopimuksen, joka vaikuttaa kymmenien vuosien päähän, jos se ei osaa tehdä toimivaa ja pitävää sopimusta muutaman talon rakentamisesta? Tämä töppölauma eli hallituksemme täytyy pistää välittömästi ruotuun!

Rakentamisen kanssa vastuullisesti toimineen ammattilaiset J. Aaltonen, T. Varpe ja viimeksi S. Sjöblom ovat jo vuosia esittäneet kysymyksiä SIHYn valmistelijoille, mutta vastauksia ei ole kuulunut, ei rakennustarpeesta, ei rakennuspaikasta eikä ole edes kerrottu minne ja miten koko hoito syntyy. Jossain valmistellaan ja homma elää ja hinta kasvaa, mutta kukaan ei kerro mitään konkreettista. Konkreettista tietoa aikataulusta tai edes valmistelukustannuksista ei vaan tule!

Nyt tämä homma on ajautunut sille mallille, kun vielä huomioidaan Mältinkallion tämän päivän uutiset, että hallituksemme kautta tuleva tieto ei enää kiinnosta. Nyt tuli tämän kaupunkilaisen kuppi täyteen ja haluan ulkopuolisen selvittäjän hallituksemme toimille. Lisäksi huomautan, että hallituksen perustehtävä todellakin on kaupungin taloudesta vastaaminen ja lain mukaan viime kädessä: HALLITUKSEN JÄSENET OVAT KORVAUSVELVOLLISIA! Nyt on valtuuston ja tarkastuslautakunnan ryhdistäydyttävä ja pistettävä haihattelu ja haahuilu viimeinkin jäihin. Jos mainitut tahot eivät saa mitään aikaiseksi, kaipa meikäläisten täytyy jälleen ryhtyä toimiin ja heittää hallituksemme päälle conture, jotta tämä loputon miljoonia maksava munausten loputon siittäminen ehkäistään!

lauantai 17. elokuuta 2019

VIHREIDEN MINISTERIAUDIT POLKUPYÖRÄRIKSOIHIN

VAG-konserni ei satsannut, muiden autotehtaiden tavoin, tuotekehitykseen, vaan maailman laajuiseen huijaukseen. Konsernin tulos taipuu väkisinkin tappiolle jo pelkästään niiden korvausten vuoksi, mitä yhtiö joutuu pulittamaan USA:ssa huijatuille autonostajille. Summa nousee yli kymmeneen miljardiin dollariin, joita yhtiö joutuu maksamaan 475 000 VAG-konsernin dieselauton ostajalle. Tsekinmaalla myös Skodan omistajat on määrätty saamaan muhkeat korvaukset. Sikäläinen oikeusistuin määräsi maksettavaksi lähes 21 miljoonaa euroa 2455 henkilölle.

Suomessa kunnioitetaan saksalaista autoteollisuutta ja hyväksytään niiden huijaus. Näin teki edellinen hallitus ja niin tekee uusi hallitus. Vihervasemmiston uho dieselpäästöistä tai peräti niillä tapahtuneesta törkeästä huijauksesta sivuutetaan vähin äänin, kun vihreä ministeri tällää perseensä mustan Audin muhkean nahkaiseen takapenkkiin. Sen sijaan tavallisen kansan autoilua verotetaan viimeisen päälle. Nyt nostetaan polttoaineiden veroja ja tämähän vaikuttaa aivan kaikkien tuotteiden hintaan ruuasta, kodinkoneisiin ja palveluihin.

Mikäli me todella haluaisimme olla torjumassa ilmastopäästöjä ja se todellakin olisi hallituksemme ykköstavoite eikö silloin ensimmäisenä pistettäisi mustalle listalle ja boikottiin ilmastohuijarit. Näistä näkyvin eniten hyötyä tavoitellut lienee VAG-konserni. Loogisesti ajateltuna ministerit sulkisivat po. konsernin tuotteet Suomen markkinoilta ja ryhtyisivät matkaamaan polkupyöräriksoilla. Luonnollisesti ilmastonmuutoksen torjumisen nimissä kivihiilienergia pistettäisiin boikottiin ja pääkaupunkimme toimintoja ryhdyttäisiin sijoittamaan puhtaanenergian paikkakunnilta löytyviin tyhjiin tiloihin!

LINKIT:

Volkswagen maksaa 10 miljardin korvaukset dieselskandaalista


Tšekkiläiset Škodan ja VW:n omistajat saamassa isot korvaukset Volkswagenin päästöhuijauksesta

Al-TAEE HAAVISTON AVUSTAJAKSI

Lienee selvää, että mitä heikoimmilla eväillä ministeri pestiään hoitaa, sitä enemmän hän tarvitsee tukea. Tältä pohjalta arvioituna nyt valittujen ministerien eväät kuuluvat historiallisen surkeaan kastiin. Sitä en ymmärrä, miksi Li Andersson tarvitsee laajan liudan avustajia, sillä hilluihan hän Åbo Akdemiissa. Mutta ehkä opiskeli väärää alaa siihen nähden, että istuu nyt opetusministerin vastuullisessa nahkasohvassa.

Ulkoministerimme sen sijaan ei opintotuloksillaan voi isommin itseään ylistää, sillä hän on vain ylioppilaspoika vai pitäisikö mieluummin todeta hänet ylioppilashenkilöksi. Tämä ministeri kävi jo Sudanissa rauhaa sähläämässä, mutta eipä siitä mitään tullut. Ehkäpä al Taee sopisi hänen avustajakseen rauhan kysymyksissä. Al Taee esittää lopullista ratkaisua puolille muslimeista, juutalaisille ja jopa homoille. Lienee selvää, että näiden väestön osien poistuessa rauhaa löytyy, jos ei muuten niin Herran rauhan muodossa!

perjantai 16. elokuuta 2019

KARI KOSKI JÄTTÄÄ RAUMAN JA TULEE UKIIN?

Kari Koski on jättänyt eroanomuksen Rauman kaupunginjohtajan tehtävästä. Viimeisen työpäivänsä hän tekee raumalaisten palveluksessa 30.4.2020. Uudestakaupungista kotoisin oleva Koski aloitti Raumalla ja jätti kaupunginjohtajan tehtävät täällä 2012. Kosken pois lähdön teki ikimuistoiseksi hänen kunniakseen torilla vietetty kiitosjuhla, johon saapui tuhansia kaupunkilaisia kahvittelemaan ja syömään makkaraa Kosken kanssa.

Entisillä kaupunginjohtajilla on eläkepäivinään kiusaus tai hinku ryhtyä paikallispoliitikoksi. Näin teki meidän entinen kaupunginjohtajamme Erkki Lahikainen. Hän asettui ehdolle, meni heittämällä vaaleista valtuustoon ja antoi osaamisensa sekä tietämyksensä kaupunkilaisten käyttöön. Tekeekö Kari Koski samoin, sen aika näyttää. Kosken suosio Uudessakaupungissa oli/on niin valtavan vankkaa, että tuskinpa hän välttyy useiden eri puolueiden kosiskelulta.

Kun huomioidaan Kosken hyvät suhteet Pron Heikki Walaan, kokoomuksen Jyrki Santalaan ja hänen demaritaustansa, miehellä lienee vaalilistoille kyselijöitä ja etenkin vaihtoehtoja, mistä valita. Kari Kosken lukuisat vaihtoehdot kertovat yhteistyökyvystä ja siitä, että hänen suhteensa eri ryhmien nokkahenkilöihin ovat hallinnassa. Ehkäpä Kari Koskesta löytyy kaupungistamme kadonnutta johtajuutta, jolla nykyinen päättäjien saamaton torailu muuttuu koko kaupunkia hyödyttäväksi yhteistyöksi. Joka tapauksessa: HYVIÄ ELÄKEPÄIVIÄ JA TERVETULOA KARI KOSKI!

Linkki:

Kari Koski jätti eroanomuksen

torstai 15. elokuuta 2019

SAKSAN TEOLLISUUS VIHREÄSSÄ VASTATUULESSA!

Saksan teollisuus yskii ja tämän väitetään ennakoivan koko EU:n taloudellista alamäkeä eli taantuman kautta lamaan läsähtämistä. Mielikuvituksettomat taloussopulimme julistavat jälleen kerran kurkku suorana: Lama on ovella tai ainakin taantuma. Jos nämä talousneromme tietäisivät jotain taloudesta tahikka sen hallinnasta, he eivät ennustaisi laman tulemista vaan tiedoillaan ja taidoillaan ehkäisisivät taloudellisen depression laskeutumisen kansakuntamme päälle!

Itse asiassa Saksan taantuma sinetöitiin jo 2011. Tuolloin tapahtui Japanissa maaliskuussa maanjäristys, josta aiheutui Fukushiman ydinvoimalaonnettomuus. Ensimmäisenä teollisuusmaana onnettomuuteen reagoi Saksa, joka päätti luopua ydinvoimasta viimeistään vuonna 2022. Kun aina ei tuule eikä aurinko paista, niin saksalainen teollisuus joutui turvautumaan entistä enemmän kivihiileen. Nyt kivihiili on mustaakin mustemmalla listalla ja siksipä saksalainen teollisuus ei näe toiminnalleen kotimaassa tulevaisuutta vaan pakenee maasta kuin rotat palavasta ladosta.

Saksan vuonna 2011 tekemä päätös luopua ydinvoimasta sai jo aiemmin sikäläisen, runsaasti energiaa tarvitsevan, teollisuuden reagoimaan tuolloiseen "vihreään energialinjaukseen". Sen seurauksena Suomen Turku sai telakalleen saksalaisen omistajan ja Uudenkaupungin autotehdas ryhtyi valmistamaan Mercedes-Benz autoja. Nyt pelkästään Uudessakaupungissa autotehdas työllistää lähes viisituhatta työntekijää. Toisin sanoen Saksan ongelmat johtuvat ydinvoima kielteisestä päätöksestä. Sikäläisellä teollisuudella on kolme vuotta aikaa sopeutua tai poistua maasta. EU:n kivihiililinjaukset saanevat saksalaisen teollisuuden hajaantumaan pois emämaasta.

LINKIT:

Saksa sulkee kaikki ydinvoimalansa vuoteen 2022 mennessä

Fukushiman ydinvoimalaitoksen onnettomuus

VIIMEINEN KLAPI SIHYN RATTAISIIN!

Sihy päätös antoi aikoinaan kaupungistamme positiivisen kuvan ja sai hetkeksi asukaslukumme nousuun. Ikävä vaan, että käytännössä mitään järkevää ei saatu mainitun päätöksen jälkeen aikaiseksi. Harva haluaa muuttaa kaupunkiin, jossa ensimmäisenä kuultavat jutut ovat enemmänkin surkeuden kuin vetovoimaisuuden ylistystä: Meillä on koulut homeessa - terveyskeskuksessa ei potilaat parane vaan henkilökunta sairastuu - uimahalli on päästetty purkukuntoon - katujen pinta on montuilla - vesijohdot paukkuvat - kaupungin vilkkain osuus suljetaan liikenteeltä - järjestetään maailman aneemisimmat 400-vuotisjuhlat jne.. Kun tuohon negatiivisuuden ketjuun ladataan onnistumiset riippusänkyjä ja rättejä puiston puihin - vanha kunnantalo puuastioille ja Suomen viimeinen hevoistenjuottokaivo, lienee aivan selvä, ettei tänne ihan heti kukaan täyspäinen muuta!

Pitäisi viimeinkin hoksata ettei kaupunkiorganisaatiomme mielikuvituksella, luovuudella ja markkinointiosaamisella saada Uuttakaupunkia muuttovoittoiseksi. Meillä on kaikki eväät kasvuun, kunhan ryhdytään järkitoimiin ja hallitaan viestintä tai markkinointi. Jos keskitytään vuokra-asuntoihin, pirujen maalaamiseen seinille, ikuiseen riitelyyn ja toistemme sättimiseen, mistään ei tule mitään MOT!

Jo jonkin aikaa lienee ollut selvää ettei tänne tarvita mitään mammuttikoulua - ei ainakaan sellaista modernia, jossa oppilaat viihtyvät riippusängyissä plus säkkituoleissa lekotellen. Tämä uusi koulusysteemi on varmaankin lysti, mutta siinä piilee yksi probleema: KOULUSSA EI OPI! Jos nyt toteutamme tämän saatanan sihyn, se imaisee koululaisemme yhteen valtavaan rakennuksen. Katsokaa ikäluokkiemme pienenemistä, pian meillä ei piisaa lapsia nykyisiinkään kouluihin. Mikäli kaiken kukkuraksi siirrymme maailman parhaasta koulusysteemistä uuteen säkkituoliopiskeluun, jossa ei opi, se ei ole vetovoimatekijä vaan saa lapsiperheet karkaamaan kirkuen paikkakunnille, joiden kouluissa oppi. Vilkaiskaa oheista linkkiä, joka taustoittaa karulla tavalla uutta koulukuviota, josta vanhemmat haluavat lapsensa pois!

Linkki: 

Koulu alkoi noudattaa uusien suositusten mukaisia opetusmenetelmiä – jo useampi lapsi vaihtamassa koulua: "En oppinut mitään"

maanantai 12. elokuuta 2019

UUDENKAUPUNGIN RANTARAKENTAMINEN ON ....

Pistäydyin perehtymässä muutamaan kaupunkimme rantakaistaleeseen ja niissä suoritettuun ihmisen luonnolliseen ympäristöön kohdistuneeseen luonnonmuokkaukseen. Äkkipäätä saa sen käsityksen, että Uusikaupunki pyrkii suojelemaan luontoa ja pitämään sen miltei luomistyön jälkeisessä tilassa. Tämäpä ei pidä paikkaansa, sillä viime vuosina rannoillemme nousi muutamia rakennuksia ilman vastustusta. Osa näistä jopa vain kymmenien metrien päähän merestä, joka meillä on ihan rannassa.

Päiväkoti rakennettiin rannalle. Luulisi meren läheisyyden olevan enemmänkin riski kuin positiivinen vetotekijä lapsipalveluille. Jos paikalle olisi rakennettu asuntoja, niin tuskinpa läheinen, tyhjän parkkipaikan takana sijaitseva, K-kauppakaan odottelisi asiakkaita joita ei nyt ole.



Meillä vastustetaan vain ja ainoastaan sellaista rantarakentamista, joka hyödyttäisi tavallista kaupunkilaista viihtyvyyden tai asumisen saroilla. Muistelkaapa Tyrjyn talojen kaavailuaikoja, tuolloin ryteiköt, jotka pitivät sisällään koiran ulosteita ja ryyppyryhmien jätöksiä tai hyljätyn kesäteatterin muuttuivat kaupunkilaisille arvokkaiksi nautintakohteiksi joita ei saanut riistää muutaman harvan asumiseen. Samat tahot, jotka vastustavat uusien asukkaiden tuloa kaupunkiin huutavat viinikojuja janoonsa. Ehkäpä uudet asukkaat toisivat ostovoimaa, jonka myötä viinibaarikin saataisiin kaupunkiimme.

Kuten totesin, rannoillemme saa rakentaa ja menneinä vuosia rakennuksia nousikin miltei rantaviivan liki. Kyseiset luomukset herättävät huomiota koollaan, sillä niiden toteutus hipoo kivitalokaliberia. Herääkin kysymys: Miksei kukaan vedonnut luontoarvoihin tms., kun nämä rakennelmat nousivat rannallemme? Löytyykö selitys siitä, ettei kyseisiä rakennuksia asuta tai niistä nauti ihmiset vaan veneet? Onko todellakin niin, että Uudessakaupungissa materia ajaa ohi luontoarvojen ja ihmisten viihtyvyyden?

Luontoarvoilla ja kaupunkilaisten nautintaoikeudella vastustetaan välittömästi, jos joku haluaa muuttaa rantoja asumiseen tai uimarannaksi sopivaksi. Kukaan ei lotkauta korvaansa tai örähdä, jos rannoillemme tehdään varastoja. Olisiko kaupunkimme kasvanut ja kuinka ruhtinaallisesti, jos tälläkin tontilla olisi muualle veronsa maksavien veneen omistajien varaston sijasta uusien uusikaupunkilaisten asuntoja?
 Jos ihmiset omistavat kymmenientuhansien eurojen hintaisia veneitä, luulisi heiltä löytyvän siinä määrin valuuttaa, että veneet soisi siirtää hieman etäämmäs merestä kuin kymmenien metrien päähän. Voiko asian tilan ilmaista peräti niin, että ulkopaikkakuntalaisten veneet miehittävät juuri niitä rantoja, joille uudet, vauraat ja hyvin vero maksavat uusikaupunkilaiset olisivat ryhmittyneet jo vuosia sitten? Tuntuu lievästi sanottuna käsittämättömältä, jos toisaalta kaupunkiorganisaatiomme valmistelee kymmenien miljoonien eurojen koulua ja toisaalla sama organisaatio tekee kaikkensa, jottei kaupunkiin muuta uusia asukkeja.




Tänään otettu valokuva todistaa, että Janhualla rakennetaan jälleen. Yli kymmen vuotta käyttöä odottanutta kunnallistekniikkaa siunataan viimeinkin rakennuksella. Sen verran lähellä rantaa tämä työmaa sijaitsee, että toivokaamme, ettei siihen lopulta putkahda valtavaa venevajaa. Onhan aina olemassa sekin riski, että tontille syntyy sepelitehdas.
Kaupunkilaiset vaativat tietoa ja perusteita valmistelumme eri sektoreille ja mitä he saavat: RIIPPUSÄNKYJÄ ja PUIHIN HIRTETTYJÄ TUOLEJA. Valtuutetut katsovat kyseistä touhua kidat ympyriäisinä ja hyväksyvät kaiken 43-0. Nyt päättäjien täytyy viimeinkin ryhdistäytyä ja ryhtyä itsenäisesti und päättäväisesti päättämään. Viimeinkin teidän täytyy itsenäistyä, kuunnella sielunne sisältä kumpuavaa aitoa ääntä ja toimia päättäväisesti, ottaa mallia päättäväisyydessä rapajuoposta, joka ei alistu ympäristön paineeseen vaan ryhtyy siihen minkä parhaiten osaa eli sisäistä minäänsä kuunnellen ja sitä noudattaen kaivaa puukolla antabustabletin ihon alta ja ryhtyy juomaan. Siis päättäjät ottakaa mallia juopon päättäväisyydestä, älkää juomisesta - kepittäkää kerrankin päättäväisinä päättäjinä rapajuopon päättäväisyys tai nouskaa sikses samalle tasolle!

torstai 8. elokuuta 2019

UIMARANTA-ASUNTOJA-RIIPPUSÄNKYJÄ?

Sopisiko tähän asuntoja tahikka kenties sittenkin semminkin kuitenkin uiskentelijoiden ranta, jossa lapset voisivat kahlata ja aikuisemmat ihmiset kävellä uimaan hiekkapohjaiselta rannalta?

Löytyisiköhän tälle maakaistaleelle premmin uusikaupunkilaisia miellyttävää käyttöä. Nyt rannassa lojuu kymmeniä, ryteikön kasvun peittämiä, venetrailereita?
Pieni käyskentely merentietämissä, miltei kaupunkimme keskustassa osoittaa, että kaupungin omistamaa rantaa piisaa runsaasti. Niin halutessaan rannoillemme voisi kaavoittaa kymmeniä omakotitaloja tai lukuisia kerrostaloja. Onko parasta, jotta alue jätetään luonnon tilaan ja kenties kanadanhanhien ja merimetsojen temmellyskentäksi vai palvelevatko alueet parhaiten venetrailereiden varastona?

Pitääkö kaupungissamme käydä arvokeskustelu rantojemme tulevaisuudesta eli jätetäänkö ne luonnontilaan, käytettään nykytyylillä vai pyrimmekö suunnitelmallisesti hyödyntämään rantojamme uusikaupunkilaisten asumiseen ja viihtymiseen. Esimerkiksi leirintäalueemme on tyyliltään ja kunnoltaan kuin tuulahdus DDR:stä. Sen onneton olemus korostuu, jos sitä verrataan useasti maan parhaaksi palkittuun Rairannan leirintäalueeseen?

Uudenkaupungin keskustaa pyritään elävöittämään 900 000 eurolla. Jos tuo raha suunnattaisiin ryteikköisten rantojemme suunnitteluun, saattaisiko se tuoda kaupunkiimme juuri sen verran lisää väkeä, että keskustamme saisi uusista uusikaupunkilaisista piristystä, joka saisi keskustamme uudelleen elämään. Totuushan on se ettei ilman ihmisiä tarvita palveluita tahikka keskustaa, josta palveluita ammennetaan.