Walan edellisellä waltakaudella päättäjät ja valmistelijat waelisivat solkenaan kuntalaisten piikkiin. Tekninen puoli piti kokouksia aina Saksassa asti. Skumppa-Hulda risteili ahkerasti alaisineen. Walan viimeisen waltakauden kalkkiviivoilla päättäjät pistivät töppöset kohti Unkaria. Tuolloin Uudenkaupungin Sanomat valisti kaupunkilaisia semminkin sittemminkin Unkarin matkan olleen tärkeä ja välttämätön reissu Uudenkaupungin matkailun kasvun kannalta.
Nyt, kun vettä on virrannut Sirppujoessa ja kaloja kuollut juomavesialtaassamme eli aikaan on vierinyt Unkarin matkasta, voi jokainen katsella ympärilleen ja todeta Unkarin reissun käytännön vaikutuksia Unkariin ja unkarilaisiin. Eipä ole kaupunkiimme noussut unkarilaiskorttelia eikä unkarilaisten matkailijoiden hillittömästä invaasiosta ole sen enempää havaintoa kuin erään ehdokkaan sairaalan henkiin herätys lupauksista. Uutisvälineen valheellinen härskiys paljastui jälleen kerran.
Nyt muutama päättäjä, jotka edustavat viiden valtuutetun ryhmää, kävivät muutaman valmistelijan kanssa perehtymässä pohjoisen kouluoloihin. Kuinkahan demokraattinen em. poppoon koostunus oli ajatellen koko valtuustoa? Entäpä tiedonjako, joka Walan waltakaudella ei avoimuudella mässäillyt? -Taitaapa koko äventyri ollut manipulointimateriaalin haku reissureissu, jonka voittajia tuskin löytyy koulujen oppilaista. Löytyyköhän koko hankkeen lopullinen voittaja erään päättäjän vaalipäälliköstä, jota kaiken tämän jälkeen odottaa tuhti palkankorotus? Palasimme pikaisesti aikaan entiseen ja sopiikin pelolla odottaa saavatko kaupunkilaiset maksaa jatkossa päättäjien reissuja akselilla IMATRA-SUMATRA-BORNEO!
torstai 31. elokuuta 2017
lauantai 26. elokuuta 2017
NÄIN TERRORISMI LOPPUU POHJOLASSA!?!?
Tuskin kukaan pystyy kieltämään yksittäistapausten ketjun jälkeen, että Suomessa ja koko EU:ssa kärsitään pakolaisten aiheuttamasta terrorismista. Ongelman todellinen syy löytyy syvemmältä kuin pakolaisista itsestään - PERIMMÄINEN SYY ON SIINÄ, MITÄ JA KETÄ HE LÄHTIVÄT PAKOON. Pakoonlähtijöiden joukossa on hädänalaisia ihmisiä, onnen onkijoita ja länttä vihaavia tavallisia ihmisiä. Pohtikaamme viimeinkin sitä, miksi he lähtevät pakoon ja miksi he vihaavat länttä ja sen elämäntyyliä - SIELLÄ PIILEE POHJIMMAINEN SYY PAKOLAISONGELMAAN!
Suomi halusi päättävien pöytään ja liittyi EU:n ja ryhtyi veljeilemään NATO:n kanssa. Kansalaisia varoitettiin itsenäisyyden menetyksestä ja sinkkiarkuissa kotiin palaavista suomalaisista sotilaista. Kuinka on käynyt unioniin liittymisen jälkeen itsenäisyytemme suhteen? -Suomi ajaa EU:n etua, ei inahdakaan, kun suuret jäsenmaat ajavat omaa etuaan. Suomi äänestää nöyrästi omia etuja vastaan vain miellyttääkseen EU:n napamaita. Entäpä sinkkiarkuissa palaavat sotilaat? Ikävä kyllä ei tarvitse mennä sinkkiarkkuihin tai sotilaisiin, sillä lukuisat siviilit on arkutettu tai saaneet katkerasti kärsiä maamme politiikan vuoksi.
Kun EU antoi luvan ryöstökalastella Afrikan rannikoilla, Suomen edustajat eivät tuolloin inahtaneetkaan päättäjien pöydässä. Ensin vietiin paikallisilta kalastajilta elämisen edellytyksen omalla rannikollaan ja heistä tehtiin merirosvoja. Tämän jälkeen lähdettiin jahtaamaan näitä merirosvoja. Jopa Suomi lähetti sota-aluksen kyseisiin karkeloihin. Olisiko päättäjien ollut parempi pistää stoppi ryöstökalastukselle jo päättäjien pöydässä tai edes yrittää estää se? Olisiko sotalaivaretkiin käytettyjen miljardien eurojen sijaan rahoilla kannattanut tehdä jotain muuta esim. auttaa nälkää näkeviä kalastajia ja heidän perheitään?
Tiesitkö, että EU:n hankaloittaessa Itämeren kalastusta, nöyrät suomalaiset kalastajat löivät pitkälti hanskat tiskiin ja lopettivat koko touhun tai myivät aluksensa virolaisille. Kaikki ruotsalaiset eivät antaneet periksi vaan lähtivät omaa merta edemmäs kalaan ja imuroivat tehokkaasti Marokon rannikkoa, sillä seurauksella, että paikallinen väestö näkee nälkää ja on pakotettu lähtemään maailmalle.
Suurvaltojen ja EU-maiden avulla pommitettiin ja pommitetaan maita kivikaudelle. Näillä toimilla on aiheuttaa tuskaa ja kuolemaa kymmenillemiljoonille ihmisille. Onhan suurvaltojen ja EU-maiden toimin syösty diktaattoreita vallasta, mutta onko tästä ollut hyötyä hyötyä paikallisille ihmismassoille - EI TODELLAKAAN OLE, IRAK JA LIBYA ON POMMITETTU KIVIKAUDELLE JA SAMA KOHTALO ODOTTAA SYYRIAA JA JEMENIÄ! Hölmöyttään maamme päättäjät ovat liittäneet Suomen erilaisten operaatioiden avulla EU:n ja NATO:n leiriin. Näin maamme lippu liitetään maailmalla sodalla hävitystä, tuskaa, kauhua ja kuolemaa luoneiden maiden joukkoon ja siten se kutsuu maailmalla länsimaihin kyllästyneitä pakolaisia Suomeen.
Kääntäkäämme katseemme seuraavaan suureen katastrofipesäkkeeseen Venezuelaan. Kaikki muistavanevat Hugo Chavezin, miehen, joka nousi valtaan ja pisti maansa öljyvarat hyödyntämään omaa kansaansa. Chavez lähetti öjyä Kuubaan ja sai vastineeksi parikymmentä tuhatta lääkäriä, jotka taas pistettiin hoitamaan maan köyhiä. Chavez kehitti opetusjärjestelmää, poisti nälkäongelmat maastaan, nosti Venezuelan köyhien elintasoa rajusti. Mutta miksi nyt öljyvaroiltaan maailman rikkain valtio vaeltaa puutteen sekä kurjuuden tilassa ja on valumassa kohti sisällissotaa? -Chavez oli kommunisti eikä keikkunut kansainvälisten öljyjättien pillin mukaan.
Kävipä niin, että Hugo Chavez kuoli 2013 ja hänen seuraajallaan Madurolla ei ollut edeltäjänsä karismaa ja kykyjä taistella Venezuelan kansan puolesta, niinpä boikotit ja kaupparajoitukset ovat pistäneet Venezuela talouden polvilleen. Me katselimme ja kauhistelemme: Taitaa Venezuelassa tulla sisällissota. Miksemme inhimillisyyden nimissä osta öljyä Venezuelasta tai lähetä sinne humanitaarista apua? -MAA ON VÄÄRÄSSÄ LEIRISSÄ JA SE TÄYTYY PALAUTTAA SUURVALTOJEN JA EU:N MÄÄRÄÄMÄÄN RUOTUUN!
Toisaalta onhan Suomi lähettänyt Venezuelaan verovaroilla jotain: toimittaja Antti Kuronen kävi tekemässä, kaikessa huvittavuudessaan, yhden maailman journalismihistorian onnettomimman manipulointijutun. Miehen tehtävänä lienee ollut yksipuolisesti kuvata suomalaisille Maduron hallinnon mädännäisyys, epäonnistuminen, demokratian vastaisuus, maassa rehottava kurjuus ja kaikkialla vaaniva varallisuus. Niinpä hän jutussaan ajaa autossa, jonka edellä miltei sadan metrin päässä etenee skootteri. Tämän skootterin Kuronen sanoo olevan hänen henkivartijansa. Sopii vaan kysyä, mitä tuo moposkootterimies voi tehdä, jos joku hyökkää Kurosen auton kimppuun? - YLE:n toimittajalla pitäisi olla edes hiukan itsekritiikkiä eikä väheksyä armottomasti katsojien älyä ja medialukutaitoa. Minulle uutinen herätti väkisinkin kysymykset: Miksi ja mitä tämä maksoi?
Olemme täällä lännessä luoneet mielikuvan maailmasta joka jakautuu hyvään ja pahaan. Mielestämme hyvät saavat tehdä mitä vaan, pommittaa Jemeniä, tappaa siviilejä Afganistanissa, Libyassa ja IRAK:ssa. Jopa meidän hyväntekeväisyysjärjestömme ovat valinneet puolensa ja jakavat apuaan vain "omille hyville". Vai oletteko nähneet SPR:n keräävän apua Venezuelan miljoonille taloussaarrosta kärsiville köyhille. Onko siis enää ihme, jos nämä joita me pidämme pahoina, alkavat kypsyä länsimaiseen ylemmyyteen, joka jakaa pahalle maailmalle kurjuutta, hätää ja kuolemaa?
Jos läntinen maailma on sadat vuodet käyttänyt hyväkseen muita ja viimein toimillaan luonut tilanteen, joka saa kymmenet miljoonat ihmiset pakenemaan kotiseuduiltaan, onko enää ihme jos näiden kymmenien miljoonien joukosta löytyy muutamia, jotka antavat takaisin sillä mitalla, millä pystyvät? -Käsittääkseni se on ollut todennäköistä ja on sitä jatkossakin. Yleisen turvallisuuden kannalta on turhaa ja läpinäkyvää kerätä poliittisia pisteitä sanahelinällä: Ei ole syytä antaa pelolle valtaa, tämä oli vain yksittäistapaus tai nyt pitää tehdä kotimaan turvakartoitus. Jos todellakin haluamme muuttaa pakolaistilannetta paremmaksi itsellemme, puutumme ongelman lähtökohtaan eli poistamme ne syyt, jotka aiheuttavat pakolaisaallot. Esm. nyt voimme hoitaa Venezuelan tilanteen kaikkia hyödyttävällä sinne suuntautuvalla kaupanteolla ja humanitäärisellä avulla.
Jokainen meistä voi pohtia oman ostokäyttäytymisen vaikutuksia: Tuliko halvoista kalasäilykkeistä kova jälkilasku ja maksammeko sitä juuri nyt - mitä tehdään niillä rahoilla, jotka kanavoituvat esim. hedelmiä ostaessamme maailmalle jne.? Meidän täytyy vaatia, jotta päättäjämme, jotka istuvat EU- ja NATO-pöydissä kiinnostuvat pakolaisongelmista syvemmin ja tuovat julki esityksiä, joilla pystymme torjumaan kansainväliset päätökset, jotka aiheuttavat pakolaisaallot. Onneksi sentään yksilötasolla voimme harkituilla kauppaostoksilla tehdä jotain pakolaisten aseman parantamiseksi ja oman turvallisuutemme lisäämiseksi.
Terrorismin tyyli saattaa muuttua tulevaisuudessa melkoisesti, kun terroria kylvävät saavat kättä pidempää tuhojensa aiheuttamiseen. Länsi on pistänyt Pohjois-Korean samaan nippuun niin sanottujen pahismaiden kanssa. Uskon vakaasti, että on vain ajan kysymys, koska Pohjois-Korea ja muu pahaksi tuomitsemamme maailma löytää toisensa terrorin saralla. Tuolloin puukot, kiväärit ja pikkupommit vaihtuvat huomattavasti tuhovoimaisempaan terrorivälineistöön: kemiallisiin aseisiin ja jopa ydinaseisiin. Tuon tason tuhovälineistö on terroristeille siinä määrin arvokasta, ettei niitä käytetä pohjolassa vaan kohteet ovat tasoa New York, Moskova ja Pariisi. Samalla pienemmät terroriteot kärsivät inflaation muuttuen mitättömiksi. Tämä rauhoittaa pohjolaa, mutta onko sekään kovin humaani lopputulos ja kovinkaan pitkäaikainen?
Suomi halusi päättävien pöytään ja liittyi EU:n ja ryhtyi veljeilemään NATO:n kanssa. Kansalaisia varoitettiin itsenäisyyden menetyksestä ja sinkkiarkuissa kotiin palaavista suomalaisista sotilaista. Kuinka on käynyt unioniin liittymisen jälkeen itsenäisyytemme suhteen? -Suomi ajaa EU:n etua, ei inahdakaan, kun suuret jäsenmaat ajavat omaa etuaan. Suomi äänestää nöyrästi omia etuja vastaan vain miellyttääkseen EU:n napamaita. Entäpä sinkkiarkuissa palaavat sotilaat? Ikävä kyllä ei tarvitse mennä sinkkiarkkuihin tai sotilaisiin, sillä lukuisat siviilit on arkutettu tai saaneet katkerasti kärsiä maamme politiikan vuoksi.
Kun EU antoi luvan ryöstökalastella Afrikan rannikoilla, Suomen edustajat eivät tuolloin inahtaneetkaan päättäjien pöydässä. Ensin vietiin paikallisilta kalastajilta elämisen edellytyksen omalla rannikollaan ja heistä tehtiin merirosvoja. Tämän jälkeen lähdettiin jahtaamaan näitä merirosvoja. Jopa Suomi lähetti sota-aluksen kyseisiin karkeloihin. Olisiko päättäjien ollut parempi pistää stoppi ryöstökalastukselle jo päättäjien pöydässä tai edes yrittää estää se? Olisiko sotalaivaretkiin käytettyjen miljardien eurojen sijaan rahoilla kannattanut tehdä jotain muuta esim. auttaa nälkää näkeviä kalastajia ja heidän perheitään?
Tiesitkö, että EU:n hankaloittaessa Itämeren kalastusta, nöyrät suomalaiset kalastajat löivät pitkälti hanskat tiskiin ja lopettivat koko touhun tai myivät aluksensa virolaisille. Kaikki ruotsalaiset eivät antaneet periksi vaan lähtivät omaa merta edemmäs kalaan ja imuroivat tehokkaasti Marokon rannikkoa, sillä seurauksella, että paikallinen väestö näkee nälkää ja on pakotettu lähtemään maailmalle.
Suurvaltojen ja EU-maiden avulla pommitettiin ja pommitetaan maita kivikaudelle. Näillä toimilla on aiheuttaa tuskaa ja kuolemaa kymmenillemiljoonille ihmisille. Onhan suurvaltojen ja EU-maiden toimin syösty diktaattoreita vallasta, mutta onko tästä ollut hyötyä hyötyä paikallisille ihmismassoille - EI TODELLAKAAN OLE, IRAK JA LIBYA ON POMMITETTU KIVIKAUDELLE JA SAMA KOHTALO ODOTTAA SYYRIAA JA JEMENIÄ! Hölmöyttään maamme päättäjät ovat liittäneet Suomen erilaisten operaatioiden avulla EU:n ja NATO:n leiriin. Näin maamme lippu liitetään maailmalla sodalla hävitystä, tuskaa, kauhua ja kuolemaa luoneiden maiden joukkoon ja siten se kutsuu maailmalla länsimaihin kyllästyneitä pakolaisia Suomeen.
Kääntäkäämme katseemme seuraavaan suureen katastrofipesäkkeeseen Venezuelaan. Kaikki muistavanevat Hugo Chavezin, miehen, joka nousi valtaan ja pisti maansa öljyvarat hyödyntämään omaa kansaansa. Chavez lähetti öjyä Kuubaan ja sai vastineeksi parikymmentä tuhatta lääkäriä, jotka taas pistettiin hoitamaan maan köyhiä. Chavez kehitti opetusjärjestelmää, poisti nälkäongelmat maastaan, nosti Venezuelan köyhien elintasoa rajusti. Mutta miksi nyt öljyvaroiltaan maailman rikkain valtio vaeltaa puutteen sekä kurjuuden tilassa ja on valumassa kohti sisällissotaa? -Chavez oli kommunisti eikä keikkunut kansainvälisten öljyjättien pillin mukaan.
Kävipä niin, että Hugo Chavez kuoli 2013 ja hänen seuraajallaan Madurolla ei ollut edeltäjänsä karismaa ja kykyjä taistella Venezuelan kansan puolesta, niinpä boikotit ja kaupparajoitukset ovat pistäneet Venezuela talouden polvilleen. Me katselimme ja kauhistelemme: Taitaa Venezuelassa tulla sisällissota. Miksemme inhimillisyyden nimissä osta öljyä Venezuelasta tai lähetä sinne humanitaarista apua? -MAA ON VÄÄRÄSSÄ LEIRISSÄ JA SE TÄYTYY PALAUTTAA SUURVALTOJEN JA EU:N MÄÄRÄÄMÄÄN RUOTUUN!
Toisaalta onhan Suomi lähettänyt Venezuelaan verovaroilla jotain: toimittaja Antti Kuronen kävi tekemässä, kaikessa huvittavuudessaan, yhden maailman journalismihistorian onnettomimman manipulointijutun. Miehen tehtävänä lienee ollut yksipuolisesti kuvata suomalaisille Maduron hallinnon mädännäisyys, epäonnistuminen, demokratian vastaisuus, maassa rehottava kurjuus ja kaikkialla vaaniva varallisuus. Niinpä hän jutussaan ajaa autossa, jonka edellä miltei sadan metrin päässä etenee skootteri. Tämän skootterin Kuronen sanoo olevan hänen henkivartijansa. Sopii vaan kysyä, mitä tuo moposkootterimies voi tehdä, jos joku hyökkää Kurosen auton kimppuun? - YLE:n toimittajalla pitäisi olla edes hiukan itsekritiikkiä eikä väheksyä armottomasti katsojien älyä ja medialukutaitoa. Minulle uutinen herätti väkisinkin kysymykset: Miksi ja mitä tämä maksoi?
Olemme täällä lännessä luoneet mielikuvan maailmasta joka jakautuu hyvään ja pahaan. Mielestämme hyvät saavat tehdä mitä vaan, pommittaa Jemeniä, tappaa siviilejä Afganistanissa, Libyassa ja IRAK:ssa. Jopa meidän hyväntekeväisyysjärjestömme ovat valinneet puolensa ja jakavat apuaan vain "omille hyville". Vai oletteko nähneet SPR:n keräävän apua Venezuelan miljoonille taloussaarrosta kärsiville köyhille. Onko siis enää ihme, jos nämä joita me pidämme pahoina, alkavat kypsyä länsimaiseen ylemmyyteen, joka jakaa pahalle maailmalle kurjuutta, hätää ja kuolemaa?
Jos läntinen maailma on sadat vuodet käyttänyt hyväkseen muita ja viimein toimillaan luonut tilanteen, joka saa kymmenet miljoonat ihmiset pakenemaan kotiseuduiltaan, onko enää ihme jos näiden kymmenien miljoonien joukosta löytyy muutamia, jotka antavat takaisin sillä mitalla, millä pystyvät? -Käsittääkseni se on ollut todennäköistä ja on sitä jatkossakin. Yleisen turvallisuuden kannalta on turhaa ja läpinäkyvää kerätä poliittisia pisteitä sanahelinällä: Ei ole syytä antaa pelolle valtaa, tämä oli vain yksittäistapaus tai nyt pitää tehdä kotimaan turvakartoitus. Jos todellakin haluamme muuttaa pakolaistilannetta paremmaksi itsellemme, puutumme ongelman lähtökohtaan eli poistamme ne syyt, jotka aiheuttavat pakolaisaallot. Esm. nyt voimme hoitaa Venezuelan tilanteen kaikkia hyödyttävällä sinne suuntautuvalla kaupanteolla ja humanitäärisellä avulla.
Jokainen meistä voi pohtia oman ostokäyttäytymisen vaikutuksia: Tuliko halvoista kalasäilykkeistä kova jälkilasku ja maksammeko sitä juuri nyt - mitä tehdään niillä rahoilla, jotka kanavoituvat esim. hedelmiä ostaessamme maailmalle jne.? Meidän täytyy vaatia, jotta päättäjämme, jotka istuvat EU- ja NATO-pöydissä kiinnostuvat pakolaisongelmista syvemmin ja tuovat julki esityksiä, joilla pystymme torjumaan kansainväliset päätökset, jotka aiheuttavat pakolaisaallot. Onneksi sentään yksilötasolla voimme harkituilla kauppaostoksilla tehdä jotain pakolaisten aseman parantamiseksi ja oman turvallisuutemme lisäämiseksi.
Terrorismin tyyli saattaa muuttua tulevaisuudessa melkoisesti, kun terroria kylvävät saavat kättä pidempää tuhojensa aiheuttamiseen. Länsi on pistänyt Pohjois-Korean samaan nippuun niin sanottujen pahismaiden kanssa. Uskon vakaasti, että on vain ajan kysymys, koska Pohjois-Korea ja muu pahaksi tuomitsemamme maailma löytää toisensa terrorin saralla. Tuolloin puukot, kiväärit ja pikkupommit vaihtuvat huomattavasti tuhovoimaisempaan terrorivälineistöön: kemiallisiin aseisiin ja jopa ydinaseisiin. Tuon tason tuhovälineistö on terroristeille siinä määrin arvokasta, ettei niitä käytetä pohjolassa vaan kohteet ovat tasoa New York, Moskova ja Pariisi. Samalla pienemmät terroriteot kärsivät inflaation muuttuen mitättömiksi. Tämä rauhoittaa pohjolaa, mutta onko sekään kovin humaani lopputulos ja kovinkaan pitkäaikainen?
keskiviikko 23. elokuuta 2017
Rasistinen toimintani huippu kaupunginvaltuustossa?
Jos joku löytää, kuten joku toinen väittää löytäneensä, tekemästäni aloitteesta jotain rasistista, lukee hän sitä uusikaupunkilaispoliittisesti värittyneillä wannaslaseilla. Halusin aloitteellani avointa valmistelua ja päätöksentekoa, mutta mitään ei tehty saati valmisteltu. Valtuuston enemmistön ainoa motiivi pakolaisten vastaanotolle oli: SAAHAN NIISTÄ RAHAA! Tästä johtuen vastustin pakolaisten vastaanottamista Uuteenkaupunkiin - meillä ei yksinkertaisesti ollut eikä ole halua eikä kykyä vastaanoton menestyksekkääseen toteuttamiseen.
Veikkaanpa, että mikäli koko maassa olisi näennäisinhimillisyyden sijaan suhtauduttu ja varauduttu pakolaisten tuloon aloitteeni mukaisesti, ei ongelmia olisi syntynyt toteutuneessa mittakaavassa. Mutta lukekaapa aloitteeni ja etsikää siitä rasismia!
Valtuustoaloite 8.12.2015: Uudessakaupungissa vastaanottokeskuksesta on keskusteltava ja päätettävä avoimesti
Globaalin pakolaistulvan kosketettua Suomea on maamme ajautunut ajoittaiseen ja ennen näkemättömään anarkiaan. Taloja poltetaan, ihmisiä uhkaillaan ja väkivallasta on tullut suomalaista arkea. Vielä vuosi sitten kukaan ei olisi voinut kuvitella Suomessa tapahtuvan mitään vastaavaa. Joku saattaa väittää, että olemme syyttömiä pakolaisongelmaan ja sen hoitaminen kuuluu muille, mutta totuus on kokolailla toinen. Ensinnäkin suomalaisten on myönnettävä se, että maamme on halunnut kansainvälisiin päättäjien pöytiin ja myös päässyt niihin.
Maamme edustajat ovat olleet EU:ssa katselemassa esim. Afrikan rannikolla tapahtuvaan ryöstökalastuksen hyväksymistä ja tällä hetkelläkin suomalaisia on kouluttamassa esim. irakilaista virkavaltaa pitämään sikäläistä oppositiota kurissa. Suomi on siis ollut aiheuttamassa maanosaamme nyt koskettavaa pakolaistulvaa, siksi myös suomalaisten on tunnettava vastuunsa pakolaisongelman hoitamisessa. Ensinnäkin suomalaiset voisivat viimeinkin esittää ratkaisuja, joilla pakolaistulvan syyt saataisiin poistettua.
Tämä ei kuulu tälle foorumille, mutta sen sijaan se, että maahamme on, lähes ilman minkäänlaista kontrollia, päästetty noin 30 000 ihmistä, kuulu suomalaisille ja siten myös uusikaupunkilaisille. Meidän on yhteisesti löydettävä pikainen ratkaisu, joka sopii parhaiten niin pakolaisille kuin kantaväestölle. Kuten kaikki ovat viime aikoina huomanneet, pakolaisia ei voi teljetä kuukausiksi ja vuosiksi vanhoihin kouluihin tms. odottamaan kotoutusta. Jokainen on havainnut, että moisesta asuttamisesta seuraa suuria ongelmia.
Vaikka lähes kaikki pakolaiset eivät saisikaan turvapaikkaa Suomessa, täytyy kaikkia heitä kohdella alusta alkaen inhimillisesti ihmisinä. Jos toimimme jatkossakin nykytyylillä ja luulemme olevamme hyväntekijöitä, elämme harhakuvitelmissa. Näiden harhakuvitelmien seuraukset ovat karmeita etenkin pakolaisille. Osa heistä saapuu tänne järkyttävistä oloista suurin odotuksin he haaveilevat turvallisesta tulevaisuudesta Suomessa, mutta päätyvät, saamansa kohtelun uhreina tekemään rikoksia ja ajautumaan vankilaan.
Kun tämä toistuu ja toistuu päivittäin, pitää meidän rehellisesti pohtia auttamisemme todellisia tavoitteita ja motiiveja: Olemmeko päätöksillämme vain ostamassa itsellemme hyvää omaatuntoa päästämällä mahdollisimman monta pakolaista maahan vai olemmeko todellakin vilpittömästi auttamassa pakolaisia yksilöinä ja ihmisinä? Tästä kierteestä kumpuaa perusteltu pelko, joka saa osan suomalaista nousemaan pakolaisten vastaanottoa vastaan.
Kuvitelkaa niitä paikkakuntia, joissa pakolaisia on tulitettu, heidän kimppuunsa on hyökätty, heidän asuttamiaan tai niiksi tarkoitettuja rakennuksia on sytytetty tuleen tai heidän asuttamiensa rakennusten ikkunoita on kivitetty. Vaikka näillä paikkakunnilla 95% ihmisistä ottaisi pakolaiset lämmöllä vastaan, tekee jäljelle jäävä pieni vähemmistö tulijoiden saapumisesta ikävän kokemuksen ja onnistuneesta kotoutuksesta utopistisen mahdottomuuden. Vaikka itse kuuluisimme kuinka humaaniin enemmistöön, enää demokratian säännöt eivät pelaa. Jos asiaa ajatellaan pakolaisen asemasta - hän on aina kärsijä, olipa suomalaisten äänestystulos pakolaisen kannalta kuinka ystävällinen tahansa.
Ensinnäkin pakolaisten menestyksekkäälle vastaanotolle pitäisi olla myönteinen maaperä, toiseksi pitäisi olla selkeä vastaanotto- ja kotoutussuunnitelma eikä vaan vastaanottaa pakolaisia asuttamalla heitä johonkin loukkoihin ja kolmanneksi pakolaisilla pitäisi olla Suomessa turvallinen tulevaisuus eli esim. opetusta ja työtä. Jos mikään näistä kolmesta ei toteudu, sopii perustellusti kysyä: Onko kovinkaan inhimillistä ja humaania edes suunnitella pakolaiskeskusta tänne tai muualle Suomeen varsinkin,jos niiden tiimoilta epäonnistumiset seuraavat toisiaan?
Eikä asiaa helpota se, että pakolaisiin skeptisesti tai pelokkaasti suhtautuvat leimataan tylysti rasisteiksi tai heitä kartetaan kuin ruttoa. Sosiaalisuuden ja demokratian sääntöjen sekä periaatteiden mukaan heidänkin kanssa tulee keskustella ja heidän mielipiteensä tulee noteerata. On suorastaan pöyristyttävää, ettei tätä ryhmää kuulla, sillä hehän ovat vastaanoton onnistumisen suhteen ratkaisevassa asemassa. Nykyinen tapa hoitaa po. asiaa on jakanut kansan ja avannut ovet anarkialle.
Mikäli rehellisesti faktoihin nojaten pohditaan pakolaisten lähtökohtia, muita vastaanottovaihtoehtoja ja pakolaisia täällä odottavaa kohtelua, on käsittämätöntä kuinka joku kehtaavat kutsua heitä, jotka vastustavat pakolaisten tänne ottamista, rasisteiksi. Todellisuudessahan juuri nämä henkilöt tarjoavat pakolaisille Suomea parempia vaihtoehtoja, joita löytyy runsaasti mm. Itävallassa, Sveitsissä tai Saksassa.
Esimerkiksi kukaan Uudessakaupungissa ei tiedä miten menestyksekkäästi tänne kaavailtu vastaanottokeskus tulisi toimimaan . Kukaan ei tiedä mikä olisi pakolaisen asema kuukauden kuluttua saati puolen vuoden kuluttua eikä kukaan tiedä sitä mitä vastaanottokeskuksen seurauksena paikkakunnallamme tulee tapahtumaan?
Kun otetaan rehellisesti esiin tänne kaavaillun pakolaiskeskuksen toimijan vastaavien laitoksien ongelmat muualla Suomessa, lienee suurta inhimillisyyttä vastustaa tänne kaavailtua vastaanottokeskusta ja sen myötä eskaloituvia vaikeuksia niin pakolaisille kuin kantaväestölle. Jos joku maaseudulla kohtelisi karjaansa kuten Suomessa nyt kohdellaan pakolaisia, pistettäisiin tämä karjankasvattaja välittömästi eläintenpitokieltoon. Onko siis rasismia vaatia pakolaisille parempaa kohtelua kuin eläimille?
Tämän johdosta esitän:
Uudessakaupungissa järjestetään kaikille kaupunkilaisille avoimia keskustelu/informaatiotilaisuuksia, joissa esitellään vastaanottokeskuksen toimijaa sitovat pakolaisten vastaanotto-olot, vastaanotto- ja kotoutusohjelma sekä niiden vaikutukset kaupunkiin ja sen asukkaille. Lisäksi mahdollinen vastaanottokeskus on tämän kokoisella paikkakunnalla niin iso asia, että se on tuotava kattavin tiedoin ja sitovin suunnitelmin esitettynä Uudenkaupungin kaupunginvaltuuston päätettäväksi.
Kyseessä on Uudenkaupungin ja sen asukkaiden tulevaisuuden kannalta erittäin merkittävä periaatteellinen linjaus, joka kertoo selkeästi paikallisten asukkaiden valitsemien valtuutettujen faktoihin nojaavan kannan po. asiassa. Kun vastaavia päätöksiä on tehty Suomen kunnissa, niitä on myös noudatettu eli valtuusto on ratkaissut ja siis ratkaisee pakolaisten vastaanoton.
Kalannissa 8.12.2015 J. Valkonen
Veikkaanpa, että mikäli koko maassa olisi näennäisinhimillisyyden sijaan suhtauduttu ja varauduttu pakolaisten tuloon aloitteeni mukaisesti, ei ongelmia olisi syntynyt toteutuneessa mittakaavassa. Mutta lukekaapa aloitteeni ja etsikää siitä rasismia!
Valtuustoaloite 8.12.2015: Uudessakaupungissa vastaanottokeskuksesta on keskusteltava ja päätettävä avoimesti
Globaalin pakolaistulvan kosketettua Suomea on maamme ajautunut ajoittaiseen ja ennen näkemättömään anarkiaan. Taloja poltetaan, ihmisiä uhkaillaan ja väkivallasta on tullut suomalaista arkea. Vielä vuosi sitten kukaan ei olisi voinut kuvitella Suomessa tapahtuvan mitään vastaavaa. Joku saattaa väittää, että olemme syyttömiä pakolaisongelmaan ja sen hoitaminen kuuluu muille, mutta totuus on kokolailla toinen. Ensinnäkin suomalaisten on myönnettävä se, että maamme on halunnut kansainvälisiin päättäjien pöytiin ja myös päässyt niihin.
Maamme edustajat ovat olleet EU:ssa katselemassa esim. Afrikan rannikolla tapahtuvaan ryöstökalastuksen hyväksymistä ja tällä hetkelläkin suomalaisia on kouluttamassa esim. irakilaista virkavaltaa pitämään sikäläistä oppositiota kurissa. Suomi on siis ollut aiheuttamassa maanosaamme nyt koskettavaa pakolaistulvaa, siksi myös suomalaisten on tunnettava vastuunsa pakolaisongelman hoitamisessa. Ensinnäkin suomalaiset voisivat viimeinkin esittää ratkaisuja, joilla pakolaistulvan syyt saataisiin poistettua.
Tämä ei kuulu tälle foorumille, mutta sen sijaan se, että maahamme on, lähes ilman minkäänlaista kontrollia, päästetty noin 30 000 ihmistä, kuulu suomalaisille ja siten myös uusikaupunkilaisille. Meidän on yhteisesti löydettävä pikainen ratkaisu, joka sopii parhaiten niin pakolaisille kuin kantaväestölle. Kuten kaikki ovat viime aikoina huomanneet, pakolaisia ei voi teljetä kuukausiksi ja vuosiksi vanhoihin kouluihin tms. odottamaan kotoutusta. Jokainen on havainnut, että moisesta asuttamisesta seuraa suuria ongelmia.
Vaikka lähes kaikki pakolaiset eivät saisikaan turvapaikkaa Suomessa, täytyy kaikkia heitä kohdella alusta alkaen inhimillisesti ihmisinä. Jos toimimme jatkossakin nykytyylillä ja luulemme olevamme hyväntekijöitä, elämme harhakuvitelmissa. Näiden harhakuvitelmien seuraukset ovat karmeita etenkin pakolaisille. Osa heistä saapuu tänne järkyttävistä oloista suurin odotuksin he haaveilevat turvallisesta tulevaisuudesta Suomessa, mutta päätyvät, saamansa kohtelun uhreina tekemään rikoksia ja ajautumaan vankilaan.
Kun tämä toistuu ja toistuu päivittäin, pitää meidän rehellisesti pohtia auttamisemme todellisia tavoitteita ja motiiveja: Olemmeko päätöksillämme vain ostamassa itsellemme hyvää omaatuntoa päästämällä mahdollisimman monta pakolaista maahan vai olemmeko todellakin vilpittömästi auttamassa pakolaisia yksilöinä ja ihmisinä? Tästä kierteestä kumpuaa perusteltu pelko, joka saa osan suomalaista nousemaan pakolaisten vastaanottoa vastaan.
Kuvitelkaa niitä paikkakuntia, joissa pakolaisia on tulitettu, heidän kimppuunsa on hyökätty, heidän asuttamiaan tai niiksi tarkoitettuja rakennuksia on sytytetty tuleen tai heidän asuttamiensa rakennusten ikkunoita on kivitetty. Vaikka näillä paikkakunnilla 95% ihmisistä ottaisi pakolaiset lämmöllä vastaan, tekee jäljelle jäävä pieni vähemmistö tulijoiden saapumisesta ikävän kokemuksen ja onnistuneesta kotoutuksesta utopistisen mahdottomuuden. Vaikka itse kuuluisimme kuinka humaaniin enemmistöön, enää demokratian säännöt eivät pelaa. Jos asiaa ajatellaan pakolaisen asemasta - hän on aina kärsijä, olipa suomalaisten äänestystulos pakolaisen kannalta kuinka ystävällinen tahansa.
Ensinnäkin pakolaisten menestyksekkäälle vastaanotolle pitäisi olla myönteinen maaperä, toiseksi pitäisi olla selkeä vastaanotto- ja kotoutussuunnitelma eikä vaan vastaanottaa pakolaisia asuttamalla heitä johonkin loukkoihin ja kolmanneksi pakolaisilla pitäisi olla Suomessa turvallinen tulevaisuus eli esim. opetusta ja työtä. Jos mikään näistä kolmesta ei toteudu, sopii perustellusti kysyä: Onko kovinkaan inhimillistä ja humaania edes suunnitella pakolaiskeskusta tänne tai muualle Suomeen varsinkin,jos niiden tiimoilta epäonnistumiset seuraavat toisiaan?
Eikä asiaa helpota se, että pakolaisiin skeptisesti tai pelokkaasti suhtautuvat leimataan tylysti rasisteiksi tai heitä kartetaan kuin ruttoa. Sosiaalisuuden ja demokratian sääntöjen sekä periaatteiden mukaan heidänkin kanssa tulee keskustella ja heidän mielipiteensä tulee noteerata. On suorastaan pöyristyttävää, ettei tätä ryhmää kuulla, sillä hehän ovat vastaanoton onnistumisen suhteen ratkaisevassa asemassa. Nykyinen tapa hoitaa po. asiaa on jakanut kansan ja avannut ovet anarkialle.
Mikäli rehellisesti faktoihin nojaten pohditaan pakolaisten lähtökohtia, muita vastaanottovaihtoehtoja ja pakolaisia täällä odottavaa kohtelua, on käsittämätöntä kuinka joku kehtaavat kutsua heitä, jotka vastustavat pakolaisten tänne ottamista, rasisteiksi. Todellisuudessahan juuri nämä henkilöt tarjoavat pakolaisille Suomea parempia vaihtoehtoja, joita löytyy runsaasti mm. Itävallassa, Sveitsissä tai Saksassa.
Esimerkiksi kukaan Uudessakaupungissa ei tiedä miten menestyksekkäästi tänne kaavailtu vastaanottokeskus tulisi toimimaan . Kukaan ei tiedä mikä olisi pakolaisen asema kuukauden kuluttua saati puolen vuoden kuluttua eikä kukaan tiedä sitä mitä vastaanottokeskuksen seurauksena paikkakunnallamme tulee tapahtumaan?
Kun otetaan rehellisesti esiin tänne kaavaillun pakolaiskeskuksen toimijan vastaavien laitoksien ongelmat muualla Suomessa, lienee suurta inhimillisyyttä vastustaa tänne kaavailtua vastaanottokeskusta ja sen myötä eskaloituvia vaikeuksia niin pakolaisille kuin kantaväestölle. Jos joku maaseudulla kohtelisi karjaansa kuten Suomessa nyt kohdellaan pakolaisia, pistettäisiin tämä karjankasvattaja välittömästi eläintenpitokieltoon. Onko siis rasismia vaatia pakolaisille parempaa kohtelua kuin eläimille?
Tämän johdosta esitän:
Uudessakaupungissa järjestetään kaikille kaupunkilaisille avoimia keskustelu/informaatiotilaisuuksia, joissa esitellään vastaanottokeskuksen toimijaa sitovat pakolaisten vastaanotto-olot, vastaanotto- ja kotoutusohjelma sekä niiden vaikutukset kaupunkiin ja sen asukkaille. Lisäksi mahdollinen vastaanottokeskus on tämän kokoisella paikkakunnalla niin iso asia, että se on tuotava kattavin tiedoin ja sitovin suunnitelmin esitettynä Uudenkaupungin kaupunginvaltuuston päätettäväksi.
Kyseessä on Uudenkaupungin ja sen asukkaiden tulevaisuuden kannalta erittäin merkittävä periaatteellinen linjaus, joka kertoo selkeästi paikallisten asukkaiden valitsemien valtuutettujen faktoihin nojaavan kannan po. asiassa. Kun vastaavia päätöksiä on tehty Suomen kunnissa, niitä on myös noudatettu eli valtuusto on ratkaissut ja siis ratkaisee pakolaisten vastaanoton.
Kalannissa 8.12.2015 J. Valkonen
lauantai 19. elokuuta 2017
Nyt Nikulaa ja Hartoa tarvittaisiin hallituksessa!
Yleensä esimies päättää, mitä alaiset puuhastelevat työajallaan ja jos näin ei tapahdu, puuttuu korkein palkallinen esimies käskytysketjun toimintaan. Mikäli vieläkin käskytys hiertää, puuttuu asioihin kulkuun yrityksen hallitus, joka vastaa niin kaikesta yrityksen toiminnasta kuin viime kädessä myös tuloksesta. Jokainen voi kuvitella ettei siitäkään tule mitään, jos autotehtaalla työnantaja maksaa Mersujen teosta, mutta jotkut vääntävät siellä Ladoja ja toiset Popeda autoja, vain siksi, että he tykkäävät väsätä jotain muuta, mistä heille maksetaan.
Uudessakaupungissa käskytysketju ei toimi. Teknisen johtajan alainen heittelee omia visioitaan ja saa tukea teknisen johtajan esimieheltä. Aiemmin hallitus puuttui jämäkästi asioiden kulkuun. Tuolla jämäkkyydellä kaupungin talous petraantui ja Uudenkaupungin tulevaisuus näytti, aina valmistelua myöden, hyvältä. Kaupunkilaisten eteen puuhaavat puhalsivat yhteen hiileen, vaikka tuota hiiltä yritettiin lorauttaa sammuksiin aina pohjoisen naapurikaupungin virkajohtovoimin.
Suoraan sanoen on melkoinen ikävä niin Harto Forssia kuin Seppo Nikulaa, jotka pistivät itsensä peliin tämän kaupungin ja sen asukkaiden parhaan vuoksi. Heidät syrjäyttivät valheellisissa vaaleissa menestyneet ja sen jälkimeiningeissä vallan itselleen kieroillen rohmunneet nynnyt eivät ainakaan ulospäin näytä järin aktiivisilta kaupunkilaisten edun puolustajilta - kunhan tumput suorina ja silmät pyöreinä ihmettelevät vallitsevaa tilannetta ja nautivat vallasta. Kaikkein eniten ihmettelen ja äimistelen isosti, teknisen johtajan alaisen, lintallaan olevaan rantavarastoon kohdistuvaa suojeluintoa. Kas kun tönön tulevaisuuden turvaksi ei esitetä samanlaista betonivaippaa kuin ydinvoimaloiden katteeksi rakennetaan.
Hallituksen puheenjohtajan osalta ei ihmeempiä kannata odotella, hän pakoillee sairaalalupauksiaan. Ja kun hänen aikanaan viimeksi kaupunkiin puuhattiin jotain liikunnan ja koulujen osalle, päätyi kaikki varsin negatiiviseen lopputulokseen. Hajotettiin kouluverkko, ajettiin opetuksen laatua alas, nostettiin veroja, myytiin kaupunkilaisten omaisuutta ja jäätiin silti miljoonia euroja velkaa - NO JÄIHÄN MEILLE HALLI, JOS TOINENKIN. Niin ja satsasihan kaupunki tuolloin liikuntarakentamiseenkin, joskin kaupunki oli Laitila: Muistaakseni sinne eräälle yritykselle annettiin 160 000€ peruspääomaa.
Toivottavasti walangistien yritys taantumuksen marssin ja kaupungin puitteiden sekä talouden rappeuttamisen jatkumiseksi ei onnistu. Koska kaupunginhallituksesta ei löydy voimaa komentoketjun rattaille nostamiseen, täytyy ristiä kädet ja kääntää anovat katseet tarkastuslautakunnan suuntaan. Ehkäpä Veera Kaitanen ja Tarmo Kangas kykenevät lautakunnan kautta selkeyttämään kaupunkimme vinksahtanutta valmistelukoneistoa, jotta se ryhtyy raksuttamaan ja toimimaan kaupungin ja sen asukkaiden parhaaksi!
Uudessakaupungissa käskytysketju ei toimi. Teknisen johtajan alainen heittelee omia visioitaan ja saa tukea teknisen johtajan esimieheltä. Aiemmin hallitus puuttui jämäkästi asioiden kulkuun. Tuolla jämäkkyydellä kaupungin talous petraantui ja Uudenkaupungin tulevaisuus näytti, aina valmistelua myöden, hyvältä. Kaupunkilaisten eteen puuhaavat puhalsivat yhteen hiileen, vaikka tuota hiiltä yritettiin lorauttaa sammuksiin aina pohjoisen naapurikaupungin virkajohtovoimin.
Suoraan sanoen on melkoinen ikävä niin Harto Forssia kuin Seppo Nikulaa, jotka pistivät itsensä peliin tämän kaupungin ja sen asukkaiden parhaan vuoksi. Heidät syrjäyttivät valheellisissa vaaleissa menestyneet ja sen jälkimeiningeissä vallan itselleen kieroillen rohmunneet nynnyt eivät ainakaan ulospäin näytä järin aktiivisilta kaupunkilaisten edun puolustajilta - kunhan tumput suorina ja silmät pyöreinä ihmettelevät vallitsevaa tilannetta ja nautivat vallasta. Kaikkein eniten ihmettelen ja äimistelen isosti, teknisen johtajan alaisen, lintallaan olevaan rantavarastoon kohdistuvaa suojeluintoa. Kas kun tönön tulevaisuuden turvaksi ei esitetä samanlaista betonivaippaa kuin ydinvoimaloiden katteeksi rakennetaan.
Hallituksen puheenjohtajan osalta ei ihmeempiä kannata odotella, hän pakoillee sairaalalupauksiaan. Ja kun hänen aikanaan viimeksi kaupunkiin puuhattiin jotain liikunnan ja koulujen osalle, päätyi kaikki varsin negatiiviseen lopputulokseen. Hajotettiin kouluverkko, ajettiin opetuksen laatua alas, nostettiin veroja, myytiin kaupunkilaisten omaisuutta ja jäätiin silti miljoonia euroja velkaa - NO JÄIHÄN MEILLE HALLI, JOS TOINENKIN. Niin ja satsasihan kaupunki tuolloin liikuntarakentamiseenkin, joskin kaupunki oli Laitila: Muistaakseni sinne eräälle yritykselle annettiin 160 000€ peruspääomaa.
Toivottavasti walangistien yritys taantumuksen marssin ja kaupungin puitteiden sekä talouden rappeuttamisen jatkumiseksi ei onnistu. Koska kaupunginhallituksesta ei löydy voimaa komentoketjun rattaille nostamiseen, täytyy ristiä kädet ja kääntää anovat katseet tarkastuslautakunnan suuntaan. Ehkäpä Veera Kaitanen ja Tarmo Kangas kykenevät lautakunnan kautta selkeyttämään kaupunkimme vinksahtanutta valmistelukoneistoa, jotta se ryhtyy raksuttamaan ja toimimaan kaupungin ja sen asukkaiden parhaaksi!
keskiviikko 16. elokuuta 2017
UUSI JULKAISU STARTTAA VAKKA-SUOMESSA!
Maakuntalehdet markkinoivat rajusti Uudessakaupungissa ja kenties koko Vakka-Suomessa. Turun Sanomat saa nykyisellään kotiin kannettuna viikonloppuna ilmaiseksi, jos vaivautuu ilmoittamaan lehdelle haluavansa niin. Itse tartuin Länsi-Suomen tarjoukseen lähinnä urheilun vuoksi. Kyllästyin totaalisesti paikallisjulkaisumme sisäpiirivetoiseen amatöörimäisyyteen. Ammattitoimittajien työ on aina ammattitoimittajien työtä, enkä ole pettynyt Länsi-Suomeen. Löytyykö maakuntalehtien markkinatoimien syyt uusista haastajista Seutusanomista ja UKINYT.fi:stä?
UKINYT.fi syntyi, kehittyi ja muuttui osaksi usean tiedonhaluisen arkea. Nopea ja luotettava julkaisu toi toivotun lisän uusikaupunkilaiseen mediakenttään. UKINYT.fi:n vetäjänä kirjoittaa henkilö joka ruokkii uutisillaan myös Uudenkaupungin Sanomia. Sopiikin pohtia, kuinka merkittäväksi mainosmediaksi UKINYT.fi saa kasvaa ennen kuin TS:n paikallissatelliitti hoksaa kasvattavansa kyytä povellansa. Toistaiseksi UKINYT.fi:n lukija ei huku kaupallisiin viesteihin.
Ensi kuun alkupuolella starttaava ja kahdesti kuukaudessa ilmestyvä Vakka-Suomen Seutusanomat satsaa voimakkaasti mainosmyyntiin. Tämän alan osaamista sekä suhteita yrityksiin on ammennettu Uudenkaupungin Sanomien myyntipuolelta. Seutusanomien taustalla on raisiolainen ML-Mediat Oy, jonka liikevaihto oli 2016 671 000 euroa ja se työllisti 8 henkilöä. Liikevaihto nousi edellisvuodesta 12 prosenttia. Tilikauden tulos oli 6000 euroa.
Joensuussa painettavat Vakka-Suomen Seutusanomat kattavat peitoltaan aina Mynämäen, Taivassalon ja Kustavin, joten laajennettuna muihin Seutusanomiin: itä, itäkulma ja länsi, se tekee, joka kotiin jaettavasta julkaisusta, merkittävän maakunnallisen viestimen aina asunto- ja huonekalukauppaa myöden. Seutusanomien taustalta löytyy printtiosaamisen lisäksi nettiuutisoinnin taitamista. Ainakin Turun Sanomat on saanut merkittävästi vakavasti otettavan kilpailijan niin printtimielessä kuin maakunta- sekä paikallisuutisoinnissa.
Toimituksellisesti Seutusanomat ovat jo tuoneet uuden lisätuulahduksen TS-kenttään. Tulokkaan myötä, maakuntalehden suojattien lisäksi, uudet kasvot esim. Wilhelm Junnila ja myös asiat ovat saaneet julkisuutta ja arvostusta. Ehkäpä Uudessakaupungissa tuulet tulevat varmaankin pauhaamaan myrskyisesti ja avaamaan viimeinkin kaupunkilaisten silmät vuosikymmeniä jatkuneen tiedotusmonopolia hallinneen pienen piirin valikoivalta totuuden pimitykseltä. Paikallisena toimittaja ryhtyy häärimään Rake Tähtinen. Häneltä löytyy aitiopaikalla hankittua käytännön kokemusta kaupunkimme päätöksenteosta eli armottomasta sulle mulle -politiikan vastustamisesta sekä vainojen kohteeksi joutumisesta. Menestystä ja suopeaa vastaanottoa uusilla tulokkaille sekä positiivista kehitystä vanhoille julkaisuille!
Linkki Seutusanomiin
Linkki UKINYT.fi:n sivuille
UKINYT.fi syntyi, kehittyi ja muuttui osaksi usean tiedonhaluisen arkea. Nopea ja luotettava julkaisu toi toivotun lisän uusikaupunkilaiseen mediakenttään. UKINYT.fi:n vetäjänä kirjoittaa henkilö joka ruokkii uutisillaan myös Uudenkaupungin Sanomia. Sopiikin pohtia, kuinka merkittäväksi mainosmediaksi UKINYT.fi saa kasvaa ennen kuin TS:n paikallissatelliitti hoksaa kasvattavansa kyytä povellansa. Toistaiseksi UKINYT.fi:n lukija ei huku kaupallisiin viesteihin.
Ensi kuun alkupuolella starttaava ja kahdesti kuukaudessa ilmestyvä Vakka-Suomen Seutusanomat satsaa voimakkaasti mainosmyyntiin. Tämän alan osaamista sekä suhteita yrityksiin on ammennettu Uudenkaupungin Sanomien myyntipuolelta. Seutusanomien taustalla on raisiolainen ML-Mediat Oy, jonka liikevaihto oli 2016 671 000 euroa ja se työllisti 8 henkilöä. Liikevaihto nousi edellisvuodesta 12 prosenttia. Tilikauden tulos oli 6000 euroa.
Joensuussa painettavat Vakka-Suomen Seutusanomat kattavat peitoltaan aina Mynämäen, Taivassalon ja Kustavin, joten laajennettuna muihin Seutusanomiin: itä, itäkulma ja länsi, se tekee, joka kotiin jaettavasta julkaisusta, merkittävän maakunnallisen viestimen aina asunto- ja huonekalukauppaa myöden. Seutusanomien taustalta löytyy printtiosaamisen lisäksi nettiuutisoinnin taitamista. Ainakin Turun Sanomat on saanut merkittävästi vakavasti otettavan kilpailijan niin printtimielessä kuin maakunta- sekä paikallisuutisoinnissa.
Toimituksellisesti Seutusanomat ovat jo tuoneet uuden lisätuulahduksen TS-kenttään. Tulokkaan myötä, maakuntalehden suojattien lisäksi, uudet kasvot esim. Wilhelm Junnila ja myös asiat ovat saaneet julkisuutta ja arvostusta. Ehkäpä Uudessakaupungissa tuulet tulevat varmaankin pauhaamaan myrskyisesti ja avaamaan viimeinkin kaupunkilaisten silmät vuosikymmeniä jatkuneen tiedotusmonopolia hallinneen pienen piirin valikoivalta totuuden pimitykseltä. Paikallisena toimittaja ryhtyy häärimään Rake Tähtinen. Häneltä löytyy aitiopaikalla hankittua käytännön kokemusta kaupunkimme päätöksenteosta eli armottomasta sulle mulle -politiikan vastustamisesta sekä vainojen kohteeksi joutumisesta. Menestystä ja suopeaa vastaanottoa uusilla tulokkaille sekä positiivista kehitystä vanhoille julkaisuille!
Linkki Seutusanomiin
Linkki UKINYT.fi:n sivuille
maanantai 7. elokuuta 2017
41-2 ajoi valtuusto Walan waltaan!
Kun totuutta ei kunnioiteta ja sitä vaativille käännetään selkä, hukkuvat veronmaksajien miljoonat eurot pysyvästi tavoittamattomiin. Kun totuus tyrmätään lopullisesti lausahduksella SITÄ TIKULLA SILMÄÄN, JOKA VANHOJA MUISTAA, saattavat kaupunkilaiset äänestää juuri heitä, keitä he eivät totuuteen perehtyessään olisi ikinä äänestäneet. Tämän toteutuessa voitaneen puhua irvokkaasta demokratian raiskaamisesta ja MINULLE VALTA KAUPUNKILAISTEN PARHAASTA VIIS -tyylistä.
Tartuimme Pertti Haverisen kanssa jo menneen valtuustokauden alussa edeltäneen valtuustokauden ihmeellisyyksiin ja miljoonien eurojen katoamisiin. Mutta niinhän siinä kävi, ettei asioiden selvittäminen kiinnostanut kuin meitä kahta. Muut media mukaan lukien hyväksyivät menneet miljoonien menetykset ja piilottivat teot ja totuuden kaupunkilaisilta.
Toisin sanoen äänin 41-2 edellinen valtuusto pohjusti ja petasi 2017 kuntavaalien järkyttävän tuloksen. Luonnollisesti valtuutettujen enemmistön lisäksi, melkoista asioihin puuttumattomuuden roolia näytteli, vuosisadan nynnyin, tarkastuslautakunta ja veltto media. Heikki Walan sopiikin kiittää sitä valtaisaa tukea, jota hän on saanut istuneelta valtuustolta ja etenkin kokoomukselta.
Haverisen ja minun jättämä valtuustoaloite:
Tartuimme Pertti Haverisen kanssa jo menneen valtuustokauden alussa edeltäneen valtuustokauden ihmeellisyyksiin ja miljoonien eurojen katoamisiin. Mutta niinhän siinä kävi, ettei asioiden selvittäminen kiinnostanut kuin meitä kahta. Muut media mukaan lukien hyväksyivät menneet miljoonien menetykset ja piilottivat teot ja totuuden kaupunkilaisilta.
Toisin sanoen äänin 41-2 edellinen valtuusto pohjusti ja petasi 2017 kuntavaalien järkyttävän tuloksen. Luonnollisesti valtuutettujen enemmistön lisäksi, melkoista asioihin puuttumattomuuden roolia näytteli, vuosisadan nynnyin, tarkastuslautakunta ja veltto media. Heikki Walan sopiikin kiittää sitä valtaisaa tukea, jota hän on saanut istuneelta valtuustolta ja etenkin kokoomukselta.
Haverisen ja minun jättämä valtuustoaloite:
"Viime ajat on
kaupungissamme käyty vilkasta keskustelua virkahenkilön
mahdollisesta taloudellisen edun tavoittelusta sekä päättäjien
halusta salailla tapahtunutta. Kuppiloissa käydyt keskustelut
perustuvat , tiedon puutteen vuoksi huhuihin sekä luuloihin.
Huhujen ja luulojen kasvaessa valtaviin mittoihin, niiden
seurauksista kärsivät yleensä eniten syntipukiksi ajautuneet
viattomat lähimmäisemme.
Kaupunkilaisten laaja
paisunut kiinnostus ja spekuloinnin halu Uudenkaupungin kaupungin
valmistelua ja päätöksentekoa kohtaan on täysin ymmärrettävää:
Huomattavasta omaisuuden myynnistä huolimatta viime valtuustokausi
päättyi lähes kymmenenmiljoonan euron miinustulokseen. Kun kaiken
mainitun lisäksi kaupunkilaistemme veroja ja taksoja korotettiin,
palveluita alas ajettiin sekä kaupunkimme kehittämistä
laiminlyötiin, ovat kaupunkilaiset ansainneet selkeitä vastauksia
oudosta valmistelustamme ja päätöksenteostamme ja niiden
seurauksena tapahtuneesta verovarojen käytöstä.
Haluan muistuttaa, että
Uudenkaupungin kotisivuilla lukijaa tervehtii teksti: ”Kaupungin
hallinto toimii avoimmuuden hengessä.” Jos
todella haluamme olla kaupunkilaisten luottamuksen arvoisia
luottamushenkilöitä, tarjoamme kaupunkilaisille salailun ja
selitysten sijaan huhuja selventävää faktatietoa esim.
elinkeinopuolen mahdollisista hämäryyksistä, ulkomailla pidetyistä
virkahenkilöiden kokouksista ja virkahenkilöiden kaupungin piikkiin
tekemistä risteilystä, luottamushenkilöiden ulkomaanmatkoista jne.
jne.
Esitänkin, tapahtuneisiin
ihmeellisyyksiin viitaten, jäävin valionkunnan perustamista niin,
että tämä valiokunta kootaan kaikista valtuustoryhmistä siten,
että valiokunta aktiivisesti pyrkii selvittämään mihin
kaupunkilaisten rahaa on käytetty ja minne rahat lopulta menivät.
J. Valkonen - Pertti Haverinen
Uudessakaupungissa A.D
10.10.2016"
lauantai 5. elokuuta 2017
VOI TÄTÄ JUHLAVUODEN URHEILUHÄPEÄÄ!
Niin se maailma muuttuu ja takana ovat Virenin ja Wasalan ajat. Enää ei suomalainen voi odottaa menestystä edes, herrojen suojelemilta, Tiisanojan ja Tompurin kaltaisilta tyypeiltä. Tuntuu jotenkin ikävältä ja äärettömän murheelliselta ajatella: ONKO SUOMALAISEN YLEISURHEILUN MENESTYKSEN AJAT JÄÄNEET LOPULLISESTI HISTORIAAN? Kun toteamme kisoista toiseen realististen mitalitoiveiden makaavan kahden, kohta neljäkymppisen keihäänheittäjän harteilla, pitäisi viimeinkin kyetä toteamaan: Jokin on mennyt pahasti pieleen.
Surkealta tuntuu sekin, kun nuorempina useat suomalaiset, kuten Minna Nikkanen, ovat tuloksiltaan ikäkautensa maailmaneliittiä. Väkisin mieleen kimmahtaa kysymys: Miten suomalainen urheilujärjestelmä kykenee tuhoamaan ikäluokka toisensa jälkeen tukuttain lupaavia nuoria urheilijoita? 2012 SUL palkkasi uuden valmennuspäällikön Jorma Kemppaisen ja tuolloin mies totesi: Alemmas ei voida mennä! Kemppainen jatkoi urheilupomona Jarmo Mäkelää ja tuolloin puhuttiin vanhan jatkumosta ja jopa yleisurheilun hyvä veli -järjestelmästä!
Linkki Jorma Kemppainen vuonna 2012: Alemmas ei voida enää mennä!
Valmennuspäälliköksi ryhtyessään Kemppainen puhui priorisoinnista, yleisurheilun keskittämiseksi suurille paikkakunnille ja suoritustason noususta, vaan kuinkas kävi: Mentiin yhä alemmas! Kemppainen antoi homman vastaanottaessaan myös toisenkin lupauksen: Sillä tavalla olen tähän asennoitunut, että jos muutoksia ei aidosti tapahdu, niin ei meikäläisen naamaa kauaa tarvitse katsella. Neuvostoliitossakin asioita tarkasteltiin viiden vuoden välein, joten eikö meilläkin olisi korkea aika pohtia yleisurheilumme valmennusvaihtoehtoja vai jäämmekö tyylissä ja nopeudessa neuvostopäättäjille valuen aina SPL:n tasolle?
Surkealta tuntuu sekin, kun nuorempina useat suomalaiset, kuten Minna Nikkanen, ovat tuloksiltaan ikäkautensa maailmaneliittiä. Väkisin mieleen kimmahtaa kysymys: Miten suomalainen urheilujärjestelmä kykenee tuhoamaan ikäluokka toisensa jälkeen tukuttain lupaavia nuoria urheilijoita? 2012 SUL palkkasi uuden valmennuspäällikön Jorma Kemppaisen ja tuolloin mies totesi: Alemmas ei voida mennä! Kemppainen jatkoi urheilupomona Jarmo Mäkelää ja tuolloin puhuttiin vanhan jatkumosta ja jopa yleisurheilun hyvä veli -järjestelmästä!
Linkki Jorma Kemppainen vuonna 2012: Alemmas ei voida enää mennä!
Valmennuspäälliköksi ryhtyessään Kemppainen puhui priorisoinnista, yleisurheilun keskittämiseksi suurille paikkakunnille ja suoritustason noususta, vaan kuinkas kävi: Mentiin yhä alemmas! Kemppainen antoi homman vastaanottaessaan myös toisenkin lupauksen: Sillä tavalla olen tähän asennoitunut, että jos muutoksia ei aidosti tapahdu, niin ei meikäläisen naamaa kauaa tarvitse katsella. Neuvostoliitossakin asioita tarkasteltiin viiden vuoden välein, joten eikö meilläkin olisi korkea aika pohtia yleisurheilumme valmennusvaihtoehtoja vai jäämmekö tyylissä ja nopeudessa neuvostopäättäjille valuen aina SPL:n tasolle?
sunnuntai 30. heinäkuuta 2017
KUNTALIITOSKOHELLUS PÄÄSI JÄLLEEN VAUHTIIN!
Keskustelu yhtenäisestä Vakka-Suomen kunnasta putkahti jälleen valloilleen. Tämän synnyttäjä lienee autotehtaan moninkertaistunut työntekijä määrä ja siitä mahdollisesti seuraava Uudenkaupungin voimakas vasemmistolaistuminen. Kuntaliitosta puuhaavat tahot masinoivat paikalle cityhenkisiä konsultteja manipuloimaan ihmisiä yhteisen vakkasuomalaisen kunnan masinoimisen aloittamiseksi. Totuushan on se, ettei kaavailun kaltaisella pelkällä hallinnon entraamisella lisätä muuta kuin epädemokratiaa. Palkkojen suhteuttamisen jälkeen kuntaliitos muodostuu vieläpä varsin kalliiksi.
Uuden kunnan keskushallinto tulisi tietenkin Uuteenkaupunkiin. Itse asun Uudessakaupungissa ja sen laitamilla. Voin todeta ettei Uudestakaupungista juurikaan ole hyötyä tämän kulmakunnan kehittämisessä. Kolkkamme on puhdas säästökohde ja metsätalousreservi, josta lopetettiin koulu ja myytiin puuta. Ainoat asiat mitä kaupunkimme keskushallinto tyrkytti tänne innolla ja lähes väkisin olivat jättimäiset tuulimyllyt. Kiitos Li Grönlundin esimerkin, tänne syntyi voimakas henki vastustaa tuulimyllyjä eikä niitä lopulta tänne tehtykään.
Kulmakuntani liitettiin aikoinaan Uuteenkaupunkiin ja siitä alkoi taantuminen. Tämä käy muiden vastaavanlaisten paikkojen kanssa hyvin esimerkiksi siitä, mitä kauempana päättäjien enemmistö, sitä surkeammin demokratia toimii. Käytännössä suurta Vakka-Suomea hallittaisiin teollistuneen Uudenkaupungin ehdoilla, mutta mikä mielenkiintoisinta valta keikahtaisi tukevasti oikeistolle. Näissä yhtälöissä piilevät melkoiset katastrofin ainekset niin Uudellekaupungille kuin muullekin Vakka-Suomelle. Kaavaillun kuntaliitoksen myötä kunnallinen demokratia häviäisi laajoilta alueilta ikuisiksi ajoiksi, joten jospa asioita vielä hiukan harkittaisiin.
Kuvitelkaapa, jos kuntaliitos olisi tehty jo kaksikymmentä vuotta sitten ja kuvitelkaa mitä olisi käytännössä tapahtunut. Kaikki tuona aikana korjatut ja rakennetut koulut, liikuntahallit, liikuntapaikat jne. olisivat jääneet tekemättä. Kaikki varat olisi pistetty uusikaupunkilaisten päättäjien päätöksellä Uudessakaupungissa vallinneeseen elinkeinokohellukseen ja sen suurimpaan ilmentymään hallihysteriaan. Mikäli kuntaliitos olisi tehty aiemmin, niin tuskinpa koko Vakka-Suomesta löytyisi yhtään kyläkoulua. Puitteiltaan koko Vakka-Suomi olisi berzneviläisen päätännän seurauksena kuin Uusikaupunki eli 1980-luvun ränsistynyt ahdistuksen Kolkka.
Kuntien välistä yhteistyötä tulee suosia, jos se saadaan toimimaan järkivetoisesti kaikkia kuntia kuullen plus palvelevasti, mutta kuntaliitoksessa valta pakenee jokaisen päätettävän asian osalta lopullisesti kauas pois. On pelkästään rikkautta, kun Vakka-Suomesta löytyy erilaisia kuntia ja niiden päättäjiä, jotka eivät hyvine ideoineen jää, osana kaavailtua isompaa kuntaa, pienen klikin ruhjomaksi. Kuntien välinen kilpailu kirittää päättäjiä toinen toistaan parempiin päätöksiin ja taas hyötyvät kaikki Vakka-Suomen asukkaat.
Uuden kunnan keskushallinto tulisi tietenkin Uuteenkaupunkiin. Itse asun Uudessakaupungissa ja sen laitamilla. Voin todeta ettei Uudestakaupungista juurikaan ole hyötyä tämän kulmakunnan kehittämisessä. Kolkkamme on puhdas säästökohde ja metsätalousreservi, josta lopetettiin koulu ja myytiin puuta. Ainoat asiat mitä kaupunkimme keskushallinto tyrkytti tänne innolla ja lähes väkisin olivat jättimäiset tuulimyllyt. Kiitos Li Grönlundin esimerkin, tänne syntyi voimakas henki vastustaa tuulimyllyjä eikä niitä lopulta tänne tehtykään.
Kulmakuntani liitettiin aikoinaan Uuteenkaupunkiin ja siitä alkoi taantuminen. Tämä käy muiden vastaavanlaisten paikkojen kanssa hyvin esimerkiksi siitä, mitä kauempana päättäjien enemmistö, sitä surkeammin demokratia toimii. Käytännössä suurta Vakka-Suomea hallittaisiin teollistuneen Uudenkaupungin ehdoilla, mutta mikä mielenkiintoisinta valta keikahtaisi tukevasti oikeistolle. Näissä yhtälöissä piilevät melkoiset katastrofin ainekset niin Uudellekaupungille kuin muullekin Vakka-Suomelle. Kaavaillun kuntaliitoksen myötä kunnallinen demokratia häviäisi laajoilta alueilta ikuisiksi ajoiksi, joten jospa asioita vielä hiukan harkittaisiin.
Kuvitelkaapa, jos kuntaliitos olisi tehty jo kaksikymmentä vuotta sitten ja kuvitelkaa mitä olisi käytännössä tapahtunut. Kaikki tuona aikana korjatut ja rakennetut koulut, liikuntahallit, liikuntapaikat jne. olisivat jääneet tekemättä. Kaikki varat olisi pistetty uusikaupunkilaisten päättäjien päätöksellä Uudessakaupungissa vallinneeseen elinkeinokohellukseen ja sen suurimpaan ilmentymään hallihysteriaan. Mikäli kuntaliitos olisi tehty aiemmin, niin tuskinpa koko Vakka-Suomesta löytyisi yhtään kyläkoulua. Puitteiltaan koko Vakka-Suomi olisi berzneviläisen päätännän seurauksena kuin Uusikaupunki eli 1980-luvun ränsistynyt ahdistuksen Kolkka.
Kuntien välistä yhteistyötä tulee suosia, jos se saadaan toimimaan järkivetoisesti kaikkia kuntia kuullen plus palvelevasti, mutta kuntaliitoksessa valta pakenee jokaisen päätettävän asian osalta lopullisesti kauas pois. On pelkästään rikkautta, kun Vakka-Suomesta löytyy erilaisia kuntia ja niiden päättäjiä, jotka eivät hyvine ideoineen jää, osana kaavailtua isompaa kuntaa, pienen klikin ruhjomaksi. Kuntien välinen kilpailu kirittää päättäjiä toinen toistaan parempiin päätöksiin ja taas hyötyvät kaikki Vakka-Suomen asukkaat.
lauantai 29. heinäkuuta 2017
EI OLE HUONOJA PÄÄTTÄJIÄ - PÄÄTTÄJIÄ ON VÄÄRISSÄ PAIKOISSA
Poliittista toiminta voidaan pitää yhtenä ihmisen jaloimmista toiminnoista, mitä hän elämänsä aikana voi tehdä. Toimintaan mukaan lähtenyt luovuttaa yhteisen hyvän käyttöön, koulutuksensa, elämän kokemuksensa, järkensä ja luovuutensa. Politiikassa ihminen uhraa pyhimpänsä eli aikaansa lähimmäistensä hyväksi. Näin, vapaasti siteeraten Hannah Arendtia, voimme luokitella poliittisten toimintamme varsin uljaaksi puuhaksi ellei peräti kaikkein suurimmaksi työksi lähimmäisen ja yhteisön hyväksi.
Paikallispolitiikassa toimitaan yhteisen hyvän maksimoimiseksi ilman ismejä ja härkäpäisiä käytäntöön sopimattomia periaatteita. Kaiken lähtökohtana ovat avoimet vaalit, joista sikiää avoin demokratia, jota pyörittävät mahdollisimman monenlaisen taustan omaavat yhteisön jäsenet. Luottamusvalintoja tehtäessä politiikassa tulee mukana olijoiden kunnioittaa läheistensä osaamista ja omaa rajallisuuttaan. Näin syntyvät avoimesti toimivat lautakunnat ja muut luottamuselimet, joiden ainoa päämäärä on yhteisön yksilöiden parhaaksi toimiminen.
Ikävä tosiasia piilee siinä, että harvemmin ihmiset korostavat lähimmäistensä kyvykkyyttä hänet itsensä edelle asettaen . Tämä pätee etenkin politiikassa, jossa ei useinkaan ole paikkajaon tavoitteena maksimoida äänestäjien etua vaan oma etu. Pahimmillaan, median vaikutuksesta, ajaudutaan tilanteeseen, jossa avoimuuden ja faktatiedon puutteen vuoksi kansa saa juuri sitä, mitä se ei halua. Uudessakaupungissa kävi juuri näin. Viime valtuustokauden merkittävimmät hallituksen jäsenet jäivät pois hallituksesta.
Maija Junkola-Lehtonen palautti demokratian Uuteenkaupunkiin lopettamalla kuppikunnan nimeltä puheenjohtajisto. Harto Forss ja Seppo Nikula loivat yhteistyöakselin vapaan vasemmiston ja kokoomuksen välille. Tämän yhteistyön seurauksena kaupunkimme taloutta ei pistetty ainoastaan kuntoon vaan Uusikaupunki nousi kehityksen tielle. Viime valtuustokauden lopuksi tehtiin jopa päätöksiä kaupunkimme kehittämisestä ja sen asukkaiden palvelutason kohentamisesta. Pidän vähintäänkin käsittämättömänä, että mainitut kolme henkilöä eivät enää istu kaupunginhallituksessa. Se ei ole kenenkään etujen mukaista, paitsi tietenkin niiden ketkä heidät korvaavat.
Nimeltä mainitut henkilöt saattoivat Uudenkaupungin keltaiselle polulle, jolla kulkemisesta kaupunkilaiset saavat nauttia tulevat kymmenet ja silti heitä ei valittu hallitukseen jatkamaan aloittamaansa työtä - PAIKANJAOSSA EI TOIMITTU KAUPUNKILAISTEN PARHAASEN PYRKIEN! Jos äänestäjät äänestävät talouden tuhoajia talouden korjaajien ja kehittäjien sijaan, voidaan se pistää median piikkiin. Mutta lopullisessa paikanjaossa näin ei ole, sillä jakajat tuntevat faktat. Jos he eivät tee valintoja valittavien kykyjen ja tekojen mukaan, vaan rohmuavat itselleen kärkipaikkoja, ajavat he vain omaa etuaan kaupunkilaisten kustannuksella.
Otetaan esimerkiksi Sami Laaksonen. Meidän pahiten rempallaan oleva ja kaupunkimme kehitystä, hyvinvointia ja kasvua rajoittava osa, opetustoimi on suurien ratkaisujen edessä. Jotta ratkaisut olisivat, toisin kuin aiemmin, oikeita, olisi meidän ollut syytä käyttää tohtorin tietämystä ja elämän kokemusta. Nyt hänen koulutuksensa, kansainvälinen kokemuksensa ja omakotainen nurja kohtelu kouluissamme jäävät hyödyntymättä Uudenkaupungin opetuksen tulevaisuutta linjattaessa.
Pahimmillaan saamme Wannaksen kaupunkiin julmetun opetuskeskitysleirin, jossa pärjäävät vain äänekkäät ölisijät nuolijoineen ja luovuus sekä herkkyys hukutetaan. Tässä yhteydessä en voi olla korostamatta Tarja Suveksen, eräässä kokoomustilaisuudessa pitämää puhetta, joka osoitti hänen perehtyneisyyttään asioihin. Samaan hengenvetoon voin kysyä: Miten noteerattiin Mikko Siivosen tai Juha Aaltosen tiedot ja osaamiset? - EI MITENTKÄÄN, TYHJÄT TNNYRIT TEKIVÄT IHEEMEEN JA AJOIVAT KOLISTEN HEIDÄN OHI HUIPULLE!
Luonnollisesti päätännässä tarvitaan jo taantumuksen välttämiseksi uutta verta, mutta sen täytyy tapahtua harkiten. Mielestäni pidän kaupungin kannalta armottomana munauksena sitä, etteivät esim. Seppo Nikula ja Tomi Salo istu hallituksessa. Keneltä Johanna Kutila saa nyt kokemukseen ja näkemykseen perustuvaa ja yhteistyötä ruokkivaa tukea? -Toivottavasti Reijonsaarelta, keskustalta, persulta ja Laaksoselta tai tarklan Kaitaselta ja Kankaalta. Vain heidän tuellaan voidaan täällä päästä siihen, että päätäntämme huippu tähtää kaupungin ja sen asukkaiden parhaaseen. Päättäjien ideoiden ja ominaisuuksien tulee palvella kaupunkilaisia. Sen sijaan sitä ei palvele koskaan, itsekkyyttä pursuavien kellokaspäättäjien häikäilemätön vallanhimo ja linssiluteuilutarve.
Minulta on lukuisat kerrat tivattu kommentteja kokoomuksesta, mutta ensin haluan korostaa, että paikallispolitiikassa puolueella ei ole väliä. En voi kuvitella noudattavani jonkun Orpon, Vapaavuoren, Kataisen tai Stubbin ohjeita sokeasti vain siksi, että olen heidän puolueensa listoilla. Sama pätisi, jos olisin Sipilän, Soinin, Anderssonin, Rinteen tms. puolueen listoilla. Puolue on vain vaalijärjestelmän asettama väline, jota tarvitaan päättäjäksi pääsemiseen. Koska vaalit menivät kuten menivät ja paikanjako sujui surkeasti, minä näkisin paikallisen kokoomuksen tarvitsevan uusia voimia kärkeen eli esim. Pilvi Marselaa, Merja Mäntyä tai Tomi Saloa. Olen kyseisten ihmisten kanssa keskustellut, heitä kuunnellut ja luotan heidän pitävän kaupungin etua omaa tai puolueen etua tärkeämpänä.
Kaiken täytyy politiikassa perustua omahyväisyyden ja puolueenedun pikaisen tavoittelun sijaan, pitkäjänteiseen työhön kaupungin ja sen asukkaiden parhaan maksimoiseksi. Se puolue joka tämän oivaltaa, rakentaa hyvää tulevaisuutta kaupunkilaisten lisäksi myös itselleen. Kun huomioidaan paikanjaossa oma rajallisuus ja puoluetoverin osaaminen, ollaan oikealla tiellä kehittämässä niin kaupunkia kuin puoluetta. Mainitulla tarkastelulla kaikille mukaan lähteneille löytyy sopiva, kykyjä vastaava ja kaikkia hyödyttävä paikka. Joskus tosin tarvitaan tarvitaan hieman koulutusta. Mutta kukapa olisi päättäjien helteisessä kesäkarkelossa piristävämpi tapaus kuin tyyppi, joka oppi hatun sijaan laittamaan jäitä grogilasiin!
Paikallispolitiikassa toimitaan yhteisen hyvän maksimoimiseksi ilman ismejä ja härkäpäisiä käytäntöön sopimattomia periaatteita. Kaiken lähtökohtana ovat avoimet vaalit, joista sikiää avoin demokratia, jota pyörittävät mahdollisimman monenlaisen taustan omaavat yhteisön jäsenet. Luottamusvalintoja tehtäessä politiikassa tulee mukana olijoiden kunnioittaa läheistensä osaamista ja omaa rajallisuuttaan. Näin syntyvät avoimesti toimivat lautakunnat ja muut luottamuselimet, joiden ainoa päämäärä on yhteisön yksilöiden parhaaksi toimiminen.
Ikävä tosiasia piilee siinä, että harvemmin ihmiset korostavat lähimmäistensä kyvykkyyttä hänet itsensä edelle asettaen . Tämä pätee etenkin politiikassa, jossa ei useinkaan ole paikkajaon tavoitteena maksimoida äänestäjien etua vaan oma etu. Pahimmillaan, median vaikutuksesta, ajaudutaan tilanteeseen, jossa avoimuuden ja faktatiedon puutteen vuoksi kansa saa juuri sitä, mitä se ei halua. Uudessakaupungissa kävi juuri näin. Viime valtuustokauden merkittävimmät hallituksen jäsenet jäivät pois hallituksesta.
Maija Junkola-Lehtonen palautti demokratian Uuteenkaupunkiin lopettamalla kuppikunnan nimeltä puheenjohtajisto. Harto Forss ja Seppo Nikula loivat yhteistyöakselin vapaan vasemmiston ja kokoomuksen välille. Tämän yhteistyön seurauksena kaupunkimme taloutta ei pistetty ainoastaan kuntoon vaan Uusikaupunki nousi kehityksen tielle. Viime valtuustokauden lopuksi tehtiin jopa päätöksiä kaupunkimme kehittämisestä ja sen asukkaiden palvelutason kohentamisesta. Pidän vähintäänkin käsittämättömänä, että mainitut kolme henkilöä eivät enää istu kaupunginhallituksessa. Se ei ole kenenkään etujen mukaista, paitsi tietenkin niiden ketkä heidät korvaavat.
Nimeltä mainitut henkilöt saattoivat Uudenkaupungin keltaiselle polulle, jolla kulkemisesta kaupunkilaiset saavat nauttia tulevat kymmenet ja silti heitä ei valittu hallitukseen jatkamaan aloittamaansa työtä - PAIKANJAOSSA EI TOIMITTU KAUPUNKILAISTEN PARHAASEN PYRKIEN! Jos äänestäjät äänestävät talouden tuhoajia talouden korjaajien ja kehittäjien sijaan, voidaan se pistää median piikkiin. Mutta lopullisessa paikanjaossa näin ei ole, sillä jakajat tuntevat faktat. Jos he eivät tee valintoja valittavien kykyjen ja tekojen mukaan, vaan rohmuavat itselleen kärkipaikkoja, ajavat he vain omaa etuaan kaupunkilaisten kustannuksella.
Otetaan esimerkiksi Sami Laaksonen. Meidän pahiten rempallaan oleva ja kaupunkimme kehitystä, hyvinvointia ja kasvua rajoittava osa, opetustoimi on suurien ratkaisujen edessä. Jotta ratkaisut olisivat, toisin kuin aiemmin, oikeita, olisi meidän ollut syytä käyttää tohtorin tietämystä ja elämän kokemusta. Nyt hänen koulutuksensa, kansainvälinen kokemuksensa ja omakotainen nurja kohtelu kouluissamme jäävät hyödyntymättä Uudenkaupungin opetuksen tulevaisuutta linjattaessa.
Pahimmillaan saamme Wannaksen kaupunkiin julmetun opetuskeskitysleirin, jossa pärjäävät vain äänekkäät ölisijät nuolijoineen ja luovuus sekä herkkyys hukutetaan. Tässä yhteydessä en voi olla korostamatta Tarja Suveksen, eräässä kokoomustilaisuudessa pitämää puhetta, joka osoitti hänen perehtyneisyyttään asioihin. Samaan hengenvetoon voin kysyä: Miten noteerattiin Mikko Siivosen tai Juha Aaltosen tiedot ja osaamiset? - EI MITENTKÄÄN, TYHJÄT TNNYRIT TEKIVÄT IHEEMEEN JA AJOIVAT KOLISTEN HEIDÄN OHI HUIPULLE!
Luonnollisesti päätännässä tarvitaan jo taantumuksen välttämiseksi uutta verta, mutta sen täytyy tapahtua harkiten. Mielestäni pidän kaupungin kannalta armottomana munauksena sitä, etteivät esim. Seppo Nikula ja Tomi Salo istu hallituksessa. Keneltä Johanna Kutila saa nyt kokemukseen ja näkemykseen perustuvaa ja yhteistyötä ruokkivaa tukea? -Toivottavasti Reijonsaarelta, keskustalta, persulta ja Laaksoselta tai tarklan Kaitaselta ja Kankaalta. Vain heidän tuellaan voidaan täällä päästä siihen, että päätäntämme huippu tähtää kaupungin ja sen asukkaiden parhaaseen. Päättäjien ideoiden ja ominaisuuksien tulee palvella kaupunkilaisia. Sen sijaan sitä ei palvele koskaan, itsekkyyttä pursuavien kellokaspäättäjien häikäilemätön vallanhimo ja linssiluteuilutarve.
Minulta on lukuisat kerrat tivattu kommentteja kokoomuksesta, mutta ensin haluan korostaa, että paikallispolitiikassa puolueella ei ole väliä. En voi kuvitella noudattavani jonkun Orpon, Vapaavuoren, Kataisen tai Stubbin ohjeita sokeasti vain siksi, että olen heidän puolueensa listoilla. Sama pätisi, jos olisin Sipilän, Soinin, Anderssonin, Rinteen tms. puolueen listoilla. Puolue on vain vaalijärjestelmän asettama väline, jota tarvitaan päättäjäksi pääsemiseen. Koska vaalit menivät kuten menivät ja paikanjako sujui surkeasti, minä näkisin paikallisen kokoomuksen tarvitsevan uusia voimia kärkeen eli esim. Pilvi Marselaa, Merja Mäntyä tai Tomi Saloa. Olen kyseisten ihmisten kanssa keskustellut, heitä kuunnellut ja luotan heidän pitävän kaupungin etua omaa tai puolueen etua tärkeämpänä.
Kaiken täytyy politiikassa perustua omahyväisyyden ja puolueenedun pikaisen tavoittelun sijaan, pitkäjänteiseen työhön kaupungin ja sen asukkaiden parhaan maksimoiseksi. Se puolue joka tämän oivaltaa, rakentaa hyvää tulevaisuutta kaupunkilaisten lisäksi myös itselleen. Kun huomioidaan paikanjaossa oma rajallisuus ja puoluetoverin osaaminen, ollaan oikealla tiellä kehittämässä niin kaupunkia kuin puoluetta. Mainitulla tarkastelulla kaikille mukaan lähteneille löytyy sopiva, kykyjä vastaava ja kaikkia hyödyttävä paikka. Joskus tosin tarvitaan tarvitaan hieman koulutusta. Mutta kukapa olisi päättäjien helteisessä kesäkarkelossa piristävämpi tapaus kuin tyyppi, joka oppi hatun sijaan laittamaan jäitä grogilasiin!
maanantai 24. heinäkuuta 2017
ONNISTUMISEEN TARVITAAN LUOVUUTTA ja ROHKEUTTA
 | ||
| Suurten laivojen tapahtuma veti Turkuun satojatuhansia kävijöitä ja aina ruuhkaksi asti. Välillä kävi, mielessä, että tapahtumassa olisi tarvittu apua Uudenkaupungin kellokkaiden suojelemalta viestintäorganisaatiolta ja merefestpuuhaajilta - silloin olisi väen paljoudelta ja ruuhkilta vältytty. |
Arvostelemisen helppous houkuttelee useimmat kritiikin tielle. Positiivisista asioista osataan nauttia, mutta harvemmin niistä nauttineet nostavat kokemiaan positiivisia elämyksiään julkisuuteen ynnä kaikkien tietoon. Positiivisesta tapahtuman julkituomisesta muodostuu onnistunut toimiva markkinointi, jota puolestaan seuraa kasvaneen väenpaljouden tuoma menestys. Kuitenkin kiistaton totuus piilee myös siinä, että ilman kritiikkiä hyssytellen, munauksia vähätellen, munaajia suojellen ja hymistellen ei epäonnistumisiin saada muutoksia saati kiihdytettyä niitä melleviksi menestystarinoiksi.
Taantumuksen airueet passivoivat viestinnällään suuret tapahtumat kutistaen ne vähitellen olemattomiin. Kun rakentavaan ja esimerkkejä vilisevään kritiikkiin vastataan tyylillä: Tee itse parempi juttu tai kun minä viihdyn, täytyy muidenkin viihtyä - ajauduttu rakentavan kommunikaation sijaan sijaan taantumusta ruokkivaan itsekkääseen asioiden passivointiin. Meillä näitä minä tykkään, muidenkin on tykättävä ja tee itse paremmin - asenteita voidaan pitää pinttyneinä maan tapoina. Mitään uutta ei sovi esittää tai vaatia uusia tekijöitä ilman, että taantumuksen lippua heiluttavat kellokkaat hännystelijöineen aloittavat intoa latistavan ja viimeisenkin positiivisuuden idun nujertavan passiivisen urputuksensa.
Säälittävät taantumuksen betonoijamme heittävät laajalti synkän varjon kaupunkimme kehitysnäkymien ylle. Heidän vahvin lahjansa paistaa voimakkaimmin esiin pyrkyryydessä. Samat tyypit eli pieni sisäpiiri hallitsee mielipideilmastoa lähes kaikkialla: kulttuurissa, urheilussa, politiikassa ja jopa tapahtumien järjestelyissä. Tältä pohjalta ei ihmeempiä onnistumisia sovi odottaa, joista karua kieltä kertovat juhlavuoden urheilumenestys, tapahtumien fiaskosaldo kne.. Neuvojen kuuntelun sijaan ikivetäjämme sulkevat korvansa ja pitävät entistä lujemmin kiinni asemistaan. Näin on täällä aina tehty ja tehdään jatkossakin aina hamaan loppuun - kuten Merefestit osoittavat.
Kehityksemme ei kuitenkaan jämähdä ääntä pitävien nyhveröiden varaan, sillä onnistumisia tehdään toisaalla. Tavoitteeksi ei pistetä selittelyn keksimistä tai oman aseman säilyttämistä vaan tekemisen kautta onnistuminen on hallitseva päämäärä. Nämä onnistumisten tekijät eivät juuri näy eivätkä kuulu, sillä he eivät kuulu kellokkaiden sisäpiiriin tai viestintätyyppien hyysäyslistoille. Onnistumisten tekijöiden aika menee työhön ja luojankiitos he myös tekevät työtä, josta koko kaupunki ja juhlavuoden vieraat saavat nauttia.
Katsaus lähihistoriaan avaa kaikessa hiljaisuudessa tapahtuneen muutoksen merkityksen. Aikoinaan, Walan aikaan ja ennen sitä, kaupunki tuki ruhtinaallisesti erilaisia matka-alusten omistajia, joiden olisi tullut liikennöidä enemmän kuin vähemmän säännöllisesti Katanpäähän ja Isonkarin saarelle. Muistaakseni kaupunki löi vuosittain liikennöitsijää kohden reilut 70 000€ veronmaksajien rahaa. Ulkopaikkakuntalaiset liikennöitsijät asettivat sopimukseen matkustajakiintiön, jota pienemmillä matkustajamäärillä heidän ei tarvinnut lähteä em. kohteisiin. Tästä taas johtui se etteivät laivat liikkuneet kovinkaan tiheästi, josta puolestaan seurasi ongelmia saarissa toimiville matkailuyrittäjille. Vuosien varrella kaupunki hakkasi verovaroja po."liikennetukeen" varmaankin lukuisan tekonurmen ja mahdollisesti jopa monitoimihallin verran.
 |
| Joka torstai Kerttu starttaa klo:18:30 pikkuristeilylle, jonne 130 ensimmäistä pääsevät mukaan. Alukselta löytyy mm. vakkasuomalaista olutta, limonadia sekä leivonnaisia kohtuuhintaan. |
Oivallukset kuuluvat onnistuneeseen palveluun ja juuri tällaisesta ideasta pääsevät uusikaupunkilaiset vieraineen nauttimaan kesätorstaisin klo: 18:30. Tuolloin starttaa ilmainen iltaristeily Kertulla. Matkalaiset voivat ostella aluksesta olutta ja virvokkeita sekä nauttia merellisistä maisemista. Risteilyn kruunaa ja tunnelmaa kohottaa kotoisan mukavaksi reissun aikana järjestetty viihtyisä ja hyvin juonnettu rento tietokilpailu. Itse en ole, jo rajallisesta yleissivistyksestä johtuen, mikään tietokilpailuihminen, mutta mieltä lämmitti, kuinka kilpailun juontaja sai matkustajat kysymysten avulla ja niiden esittämistyylillä viihtymään aluksella.
On todella hienoa, että viimeinkin meri on avoin Uudestakaupungista Isokariin ja torstai-iltaisin saa viettää vaikkapa ikimuistoisen merellisen perherupeaman. Enää alukseen ei käytetä veronmaksajien rahaa, vaan se tuottaa hyvän mielen lisäksi rahaa kaupunkilaisille. Kertun tarjoamat virvokkeet ovat kohtuuhintaisia ja mikä tärkeintä niin tarjotut leivonnaiset, virvoitusjuomat kuin oluetkin ovat vakkasuomalaista valmistetta. Jo yleissivistyksen kannalta suosittelen pistäytymistä laivalla ja maistamaan Isokarin nimikko-olutta. Kertun risteilyt on otettu niin hyvin vastaan, että rannalle jäämisen välttämiseksi matkalle haluavien on syytä saapua hyvissä ajoin satamaan.
Toinen merkittävä, lähes huomiotta jätetty, juhlavuosikohde löytyy sillanpielen kaupunginportista, jossa grilli muuttui ateljeeksi. Ateljeessa kävijää odottaa ainutlaatuinen näyttely. Herkkä nainen on elämänsä varrella ilmentänyt tuntojaan tallentamalla kulkemansa matkaa taideteoksiin. Sadat teokset kuvaavat tekijän kulkua elämän polulla, jossa erilaiset hetket ilmentävät kohdalle sattuneita hyviä ja vielä parempia elon hetkiä. Taiteilijan ideaa voi pitää melkoisena jo lähtökohdan osalta ja se herättää kysymyksen: Minkälaista taidetta sinä olisit tehnyt niistä sattumista, jotka olet kohdannut kyntäessäsi elon muhevia vainioita?
Vaatii melkoista rohkeutta luottaa omaan itsensä ja elämän varrella tehtyihin taideteoksiin, kun muuttaa menestyvän grillin ateljeeksi ja kaikille avoimeksi näyttelytilaksi, joka ikkunan lailla avaa oman persoonansa vieraiden tarkasteltavaksi. Suosittelen pistäytymistä ateljeessa ja ehkäpä sieltä löytyy samalla juuri se pala aitoa elämää, jonka voi taideteoksen muodossa ostaa rikastuttamaan omaa elinympäristöään. Kaupungin päättäjistä Lea Myllymäki on jo ehtinyt pistäytyä näyttelyssä ja kaikki voivat käydä lukemassa, mitä hän kirjoitti ateljeen vieraskirjaan ja verrata sitä ateljeen itselle tarjoamaan kokemukseen.
 |
| Kuinka hyvin sinun pihaasi istuisivat kuvan patsaat, joita ei sitten muualta löydy!? |
Linkki Isokarin kotisivulle
sunnuntai 16. heinäkuuta 2017
$ote-valinnanvapaus: HOITO vai HAUTA
Soteviritystä runnotaan läpi, vaikka sitä vastustavat asiantuntijoiden lisäksi suurin osa suomalaisista. Mutta otetaanpa faktoja vuodelta 2013: Tuolloin Suomen terveydenhuoltomenot olivat 18,5 miljardia euroa.
Erikoissairaanhoidon 6,8 miljardia euroa ja perusterveydenhuollon 3,8
miljardia euroa menot muodostivat hieman yli puolet vuoden 2013
terveydenhuoltomenoista. Asukasta kohden menot olivat 3 395 euroa. Jotteivät luvut kasvaisi entistä kohtuuttomimmiksi, tarvitaan Suomessa uudistuksia, jotka suuntaavat terveyspalveluita nykyistä suuremmille toimijoille. Samalla puhutaan potilaan edusta, kun syntyy valinnanvapautta.
Otetaanpa toinen alaan liittyvä tieto vuodelta 2009. Se kertoo, ettei suuri ole aina tehokasta ja taloudellisesti kannattavaa: Esimerkiksi lääkärin kouluttaminen Helsingissä maksaa 173 000 euroa, kun Turussa lääkäri koulutetaan 62 000 eurolla. Kuopiossa lääkärikoulutus maksaa runsaat 81 000 euroa ja Tampereella vajaat 80 000 euroa. Jos haluamme tehokkuutta terveyspalveluihin, miksei lääkärien koulutusta lopeteta Helsingissä ja siirretä Turkuun, kun jälkimmäisessä koulutetaan miltei kolme lääkäriä sillä rahalla, millä Helsingissä yksi?
Edellä mainittu esimerkki kertoo karusti sen, että Suomessa terveydenhuolto pyörii valmistelija- ja virkakoneiston ehdoilla. Potilaan rooli rajoittuu pakolliseen pahaan eli pompotettavan säästökohteen asemaan. Sotea perustellaan potilaan saamalla valinnanvapaudella. Pukamapotilas saa itse valita paikan, jossa hänen suolensa hoonataan puhtaaksi. Tietenkin se lähin ja nopein operointi paikka siirtyy etäämmäs soten myötä, joko heti tai myöhemmin. Tämän jälkeen herääkin kysymys: Miten monella eri tyylillä tai tavalla voi suolen hoonata pukamista puhtaaksi eli mitkä ovat potilaan valintavaihtoehdot? Käytännössä taitaa potilaan valinnanvapaus rajoittua taksiin, jolla sairaalareissu tehdään - ellei senkin päätöksen tee KELA!
Entäpä jos kyseessä on vakavampi juttu: Ryyppymiehen maksa viheltää tai munuaiset piiputtavat. Vaativat toimenpiteet tehdään viidessä yliopistosairaalassa, joten valinnanvapaus on laaja ainoastaan maantieteellisesti ajateltuna. Ryyppymiehen kannalta paras suunta lienee Oulu, jossa yliopistollisen keskussairaalan varastokaapissa saattaa odottaa hyvän geeniperimän omaavia vähän käytettyjä ryyppymiehelle sopivia takuumaksoja. Mikäli terveystoimenpiteen tarpeen takaa löytyy vakava ja ripeyttä vaativa toimenpide, lienee viittä yliopistotason sairaalapaikkakuntaa lukuun ottamatta potilaan vaihtoehdot: HOITO tai HAUTA. Ja mitä pitempi matka hoitoon niin sitä todennäköisempää lienee, että perillä potilasta odottaa kirurgin sijaan viikatemies!
Linkki:
Lääkäreiden koulutus on kohtuuttoman kallista Helsingissä
Otetaanpa toinen alaan liittyvä tieto vuodelta 2009. Se kertoo, ettei suuri ole aina tehokasta ja taloudellisesti kannattavaa: Esimerkiksi lääkärin kouluttaminen Helsingissä maksaa 173 000 euroa, kun Turussa lääkäri koulutetaan 62 000 eurolla. Kuopiossa lääkärikoulutus maksaa runsaat 81 000 euroa ja Tampereella vajaat 80 000 euroa. Jos haluamme tehokkuutta terveyspalveluihin, miksei lääkärien koulutusta lopeteta Helsingissä ja siirretä Turkuun, kun jälkimmäisessä koulutetaan miltei kolme lääkäriä sillä rahalla, millä Helsingissä yksi?
Edellä mainittu esimerkki kertoo karusti sen, että Suomessa terveydenhuolto pyörii valmistelija- ja virkakoneiston ehdoilla. Potilaan rooli rajoittuu pakolliseen pahaan eli pompotettavan säästökohteen asemaan. Sotea perustellaan potilaan saamalla valinnanvapaudella. Pukamapotilas saa itse valita paikan, jossa hänen suolensa hoonataan puhtaaksi. Tietenkin se lähin ja nopein operointi paikka siirtyy etäämmäs soten myötä, joko heti tai myöhemmin. Tämän jälkeen herääkin kysymys: Miten monella eri tyylillä tai tavalla voi suolen hoonata pukamista puhtaaksi eli mitkä ovat potilaan valintavaihtoehdot? Käytännössä taitaa potilaan valinnanvapaus rajoittua taksiin, jolla sairaalareissu tehdään - ellei senkin päätöksen tee KELA!
Entäpä jos kyseessä on vakavampi juttu: Ryyppymiehen maksa viheltää tai munuaiset piiputtavat. Vaativat toimenpiteet tehdään viidessä yliopistosairaalassa, joten valinnanvapaus on laaja ainoastaan maantieteellisesti ajateltuna. Ryyppymiehen kannalta paras suunta lienee Oulu, jossa yliopistollisen keskussairaalan varastokaapissa saattaa odottaa hyvän geeniperimän omaavia vähän käytettyjä ryyppymiehelle sopivia takuumaksoja. Mikäli terveystoimenpiteen tarpeen takaa löytyy vakava ja ripeyttä vaativa toimenpide, lienee viittä yliopistotason sairaalapaikkakuntaa lukuun ottamatta potilaan vaihtoehdot: HOITO tai HAUTA. Ja mitä pitempi matka hoitoon niin sitä todennäköisempää lienee, että perillä potilasta odottaa kirurgin sijaan viikatemies!
Linkki:
Lääkäreiden koulutus on kohtuuttoman kallista Helsingissä
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)