SOPEUTUSMALLI, JOKA EI TOTEUDU KOSKAAN!

Jos kaupungin virkakunta kärki on valmistelulla, jota päättäjät ovat noudattaneet ajaneet kaupungin väestökatoon, yt-neuvotteluihin, sopeutustoimiin ja selvitystilaan, ei tämän aikaan saaneella poppoolla voi olla eväitä ulospääsyyn aiheuttamistaan ongelmista. Tämän huomioiden itse lähtisin sopeutustoimissa siitä, että kavennamme korkeinta johtoa määrällisesti sekä tarkastelemme johdon palkkoja alaspäin, onhan sen alaisuudesta hävinnyt 60 prosenttia toiminnoista ja siten myös vastuista. Lisäksi voisimme tehdä yhteistyötä vasikkapa Laitilan kanssa - miltä kuulostaisi vaikkapa yhteinen henkilöstöpäällikkö, saisimmeko Laitilasta tietotaitoa kokousosaamiseen, jotta välttäisimme meillä silloin tällöin toteutuvat valitukset, entä yhteinen opetustoimenjohtaja tai peräti yhteinen kahteen eri opetusalueeseen painottunut lukio? Tällaiset ajatukset ja niiden toteutukset palvelisivat kaupunkimme asukkaita keventämällä heidän veroja, tuomalla kaupunkiorganisaation tarjoamiin palveluihin lisää tehokkuutta plus laatua. Eipä pitäisi olla ristiriidassa vaalilupaustenkaan kanssa vai onko ne yhtä maittavia syödä kuin ilmaiset illalliset?

PALKANKOROTUKSET JOUTO.. siis JOHTORYHMÄLLE!

 

Kaupunginhallituksen kokoontuessa aina heti alkuun kuullaan, mitä puheenjohtajisto on ennalta sopinut. Puheenjohtajisto, jolla ei ole mitään virallista asemaa, tuntuu esittävän aina jotain, mikä tietää kaupungin johtajistolle jotain kivaa tai jännää. Nyt hallitus on kutsuttu kasaan jo reilusti ennen virallista maanantain kokousta. Jännityksellä odotankin, miten tuo veikeiden hyvien veljien poppoo on keksinyt helliä kaupunkimme operatiivisen toiminnan johtoa. Onko luvassa palkankorotuksia, jotain yllättäviä kivoja etuja vai miten olisi helikopteripalvelun osto kaupungille - se kiidättäisi paikkakunnilla, joissa ei ole yt-neuvotteluja, sopeutustoimia, väestökatoa eikä meillä kulman takana odottavaa jo nyt näkyvää talouden sakkausta edessä, asuvat kallispalkkaiset virkahenkilöt työpaikalleen, silloin kuin he eivät keksi syytä pysyä kotona ns. etätöissä? Jännää nähdä, mitä vekkuli veljien valmistelemaa juttua ryhdytään maanantain hallituksen kokouksessa junttaamaan! Se täytyy todeta, että on tämä aivan jotain muuta, mitä vaalien alla tuli luvattua. Silloin luvattiin muutosta 6-5 päätöksiin, nyt on sen verran tullut muutosta, että päätökset ovat saman suuntaisia, mutta toteutuvat äänin 7-4 tai jopa 8-3.

SUOMI SÄÄSTÄÄ - HELSINKI EI

Maailman hienoimmat ja varmaankin myös kalleimmat urut valmistuvat Suomeen, samalla kun maakunnissa potilaita pallotellaan pitenevissä hoitojonoissa ja jopa saattohoidossa olevia potilaita siirretään säästösyistä kauas rakkaimmistaan. Korneinta koko hommassa on se, että sinä et pääse vaikuttamaan pistetäänkö rahasi ökyurkuihin vai peruspalveluiden rahoittamiseen. Mm. Yle-veron kautta rahoitat Helsingin musiikkitalon urkuprojektia ilman, että sinulta kysytään yhtään mitään. Jokainen inhimillisesti ajatteleva kansalainen pistäisi urkurahat johonkin muuhun - joko terveyspalveluiden turvaamiseen, tautien ja sairauksien ehkäisyyn tai vaikkapa uusien, yhteiskunnalle lisäarvoa tuottavien, vientityöpaikkojen luomiseen. Nyt pistetään monitoimitalon hinta yksiin urkuihin - kuinkahan moni urkuja rahoittanut suomalainen käy niitä kuuntelemassa? Taitaa kuulijaprosentti jäädä melkoisen alhaiseksi. Kiitos valtamedian moisia asioita ei nosteta esiin esim. vaalikeskusteluissa kuin yleisellä tasolla eli oletko kulttuurin ystävänä valmis se rahoittamiseen vai vastustatko kulttuuria ja haluat viedä ihmisten elämästä ilon ja valon. Suhtautuminen kulttuurin olisi toinen, jos kansalta kysyttäisiin antaisitko saman summan vaikkapa pitkin Suomea sijaitseville kesäteattereille, mutta tätä vaihtoehtoa ei pääkaupunkiseutuvetoinen valtamedia koskaan esitä.

Valtamediassa palstatilaa ja ruutuaikaa saavat jotkut jonnin joutavat" oskari onniset", ketkä, kallo kenossa kääkättäen, kauhistelevat ja ihmettelevät kuinka, joku puunjalostusteollisuuden käyttämä ja vientituloja tuottava metsätie voi olla tärkeämpi kuin pääkaupunkiseudun kulttuurihanke ja ne kulttuurikuikkujen lemahtavat luolat, joista pääkaupunkiseudun ylivoimaista hegemoniaa julistetaan. Jos vertaamme aikoja ja päättäjien tapoja sekä rahoja nyt ja vaikkapa 1980-luvulla, olemme tänään tuttavampia kuin koskaan. Miksi meillä ei ole varaa edes ylläpitää niitä peruspalvelurakenteita, jotka Suomi sai aikaiseksi 1970-luvulla ja 1980 luvulla, vaikka meillä on varallisuutta monta kertaa enemmän? Nyt täytyisi pysähtyä pohtimaan kuinka teemme oikaisuliikkeen ja valitsemme maamme johtoon päättäjiä, ketkä rakentavat tätä maata sen kansalaiset, se heikoinkin, huomioiden. Parhaillaan elämme kuin feodaaliajalla, jolloin joutava mitään hyödyllistä tekemätön porukka hallitsi mielivaltaisesti tuottavaa työtä tekeviä. Käytännössä tarkoitan sitä, että hyvinvointialueiden rahoitusvaje tulee ottaa pääsääntöisesti lykkäämällä ja perumalla pääkaupunkiseudun hankkeita eikä maakunnan sairaanhoitoa alas ajaen. Ja mitä noihin urkuihin tulee, onhan se hienoa, että Suomessa on maailman hienoimmat urut!

VALTAMEDIA TYRKYTTÄÄ SINULLE SOPIVAA PRESIDENTTIÄ

Pääkaupunkiseudun päätoimittajat julkaisevat kilvan galluptuloksia tuttuun tyyliinsä. Ei juuri koskaan kerrota itse gallupin teosta mitään, kun peilataan Suomea tuhannen tai kahdentuhannen ihmisen otoksella. Olisi vähintäänkin kohtuullista kertoa, miten kyselykohteet jakautuvat pitkin Suomea tai edes se mihin viikon/kelloaikaan tutkimuskohteita tuli lähestyttyä. Mediassa ylivoimaisesti eniten julkisuutta saavat Stubb ja Haavisto. Pääkaupunkilaisina ja ajatuksiltaan he ovat pääkaupunkiseutuvetoiselle valtamedialle tuttuja ja äärettömän mieluisia vaihtoehtoja. Pieni ristiriita änkeää mainitun kahden ehdokkaan julkisuuskuvan ja totuuden väliin. Ensimmäinen on kansainvälisiin asioihin perehtynyt tietäjä, kuka ei tiedä edes keskeisten maiden pääkaupunkeja - onneksi Rauma ja Rooma eivät mene sekaisin - onkohan tyyppi muuten käynyt koskaan Raumalla? Toista tarjokasta taas pidetään intellektuellina, inhimillisyyttä sekä rakkautta huokuvana rauhantekijänä ja rohkeana erilaisuuden puolustajana - mutta muistanette Al-Holin tapaus, jossa virkamies ei noudattanut ministerinä toimineen nykyisen presidenttiehdokkaan mahtikäskyä vaan lakia, virkamies lensi välittömästi toisiin tehtäviin. Joskus Timo Harakka oli po. ehdokkaan tuolloin johtaman puolueen äänenkannattajan päätoimittaja ja erehtyi kysymään tältä: Oletko homo? Harakka ei saanut myöntävää vastausta, mutta kenkä tuli päätoimittajan hommasta. Sellainen on ihan oikeasti tämä valtamedian erilaisuuden esitaistelijaksi ja rauhan rakentajaksi nostama presidenttiehdokas, jonka koulutuskaan ei ketään isommin häikäise, henkilöhän on oppiarvoltaan lukion käynyt koulupoika.

Pääkaupunkiseudulla pääsee pitkälle kaveruudella ja näennäiserilaisuudella. Kun katsotte esim. mediatyyppien nimiä, vilahtavat siellä poikkeukselliset erikoisuudet. Niillä on ratkaiseva rooli astua menestykseen tuon kulmakunnan mediarekrytoinneissa, kuten esiintyjävallinoissa päästä vieraaksi ohjelmiin po. medioissa. Pääkaupunkiseudun johtamaa mediaa hallitsee heikko itsetunto. Kaikkein tärkeintä heidän toiminnassa on se, että edes näytetään mahdollisimman kansainvälisiltä tai ensin pohditaan, mitähän ulkomailla ajatellaan meidän touhuista. Kun media alkaa markkinoida mieleistään kansainvälisesti tai monikulttuurisesti hyväksyttyä tiedotuslinjausta ja hyysää samalla määrätyillä arvoilla ratsastavaa presidenttiehdokasta, ajautuu se huvittavaan ristiriitaan. Median opastuksella meidän tulee hyväksyä monikulttuurisuuden nekin suunnat, joissa sorretaan naisia, uhataan toisia uskontoja/kulttuureja ja jopa lain mukaan kivitetään seksuaaliseen vähemmistöön kuuluvia yhteisön jäseniä. Tästä tullaankin melkoiseen paradoksiin, kun valtamedia tukee presidenttiehdokasta, joka avarakatseisuudessaan hyväksyy monikulttuurisuuden nekin pimeimmät lonkerot, joiden jäsenet ovat oppiensa mukaan velvoitettuja eliminoimaan po. ehdokkaan elävien joukosta ja vieläpä varsin niljakkaalla tavalla. Minusta tästä puuttuu kaikki käytännön logiikka ja jos valitsemme presidentin, joka kivitetään elämäntyylinsä vuoksi määrätyissä maissa, suljemme käytännössä Suomen ulos kansivälisestä monikulttuurisesta kanssakäymisistä. Ja kun erehdyt toteamaan tämän, olet valtamedian mukaan kehäkolmosen ulkopuolella asustava suomalainen moukka und juntti. Mielestäni valtamedia antaa kerrassaan onnettomat eväät tuleviin vaaleihin.

UKRAINA ISKI PIETARIIN - SUOMI ETURINTAMAA

  

Venäläiset kertovat torjuneensa iskun Pietariin. Eikä liene epäilystä, että kuvio liittyy Ukrainan sotaan. Venäläiset pohtivat parhaillaan, mistä isku tehtiin? Tehtiinkö se pitkän etäisyyden päästä Ukrainasta vai kenties lähempää Virosta tai peräti Suomesta, tätä venäläiset selvittävät, tuskin kyseessä on heidän jalostettu uusintaversio historiasta: Mainilan laukausten toiston torjuntaversio. Kun katsomme tuon kulmakunnan menneisyyttä ja merkitystä itänaapurille, lienee paikallaan muistaa, että samoilla sijoilla sijaitsi aikoinaan suomalainen linnoitus ja kauppapaikka Nevanlinna. Sen Venäläinen hävitti 1703 ja liki tuota paikkaa syntyi Pietari. Pietarin turvallisuus on ollut itänaapurille ärsyttävän tärkeä ja pikkutarkasti varjeltu asia. 1930-luvulla itänaapuri tarjosi runsaasti enemmän maata Suomelle vastineeksi siitä, mitä olisi halunnut Pietarin turvallisuusvyöhykkeeksi meiltä. 1930-luvulla puhuttiin tykinkantamasta, tänään aseet ovat toisenlaisia, mutta silti venäläiset varjelevat Pietaria samalla kiihkolla kuin haukka vastakuoriutuneita suojattomia poikasiaan. Ukrainan hyökkäys Pietariin toi, venäläisen näkökannan mukaan, Suomen lähemmäs sotaa ja teki siitä osan eturintamaa.

Ukrainalla on pahimmillaan vuosi aikaa saada sota laajenemaan sillä, mitä todennäköisemmin, Trumpin mahdollisesti voittaessa USA:n presidentin vaalit, se jää pahasti Venäjän armoille. Tilanne muuttuu kokonaan toiseksi, jos Ukraina onnistuu laajentamaan sotaa Bidenin aikana johonkin USA:n liittolaismaahan. Venäjän herkkähipiäisyys Pietarista antaa Ukrainalle oivan mahdollisuuden sotkea esim. Viro ja Suomi Ukrainan sotaan. Toisaalta Suomi on jo aktiivinen sotamateriaalintoimittaja ja siten venäläisten mielestä vihollismaa, kun tuhannet venäläiset sotilaat on Ukrainassa ammuttu suomalaisille luodeilla. Ukrainalla on, ymmärrettävistä syistä, kiire laajentaa sotaa, mutta ehtiikö Venäjä ensin ja tekee ns. ennaltaehkäisevän iskun vaikkapa Viroon tai Suomeen. Tapahtuneet ovat osoittaneet, että NATO tai USA ei reagoi Venäjän hyökkäykseen kuin perinteisin asein ja senkin ne tekevät, vastentahtoisesti plus nihkeästi viivytellen. Rohkaiseeko lännen saamattomuus Venäjää tekemään sodan laajenemista ennaltaehkäisevän iskun vaikkapa Tallinnaan tai Helsinkiin? Tämä pysäyttäisi lännen pohtimaan jatkoa, sen myötä tulevia riskejä. Uskooko Venäjä, että esim. iskulla Tallinnaan tai Helsinkiin synnytetään Euroopassa sellainen pelote, joka lopettaa lännen tuen Ukrainalle ja turvaa Pietarin?

TRUMP - ILMESTYSKIRJAN PETO vai RAUHAN ENKELI

Trump tekee tuloaan omalla vahvalla tyylillä, jota meidän valtamedia ei sulata. Täällä unohdetaan arviossa totaalisesti, että mies oli ja haluaa olla USA:n presidentti, ei mikään kaikkien kaveri kuten Obama ja Biden, ketkä turvaavat länsimaiset kaverinsa sotia aloittamalla ja jatkamalla. Trump puolestaan taisi olla pitkästä aikaan ainoa USA:n presidentti, joka veti maansa sotilaita maailmalta eikä aloittanut uusia sotia. Trump pyrki pistämään USA:n asioita kuntoon ja koronaa lukuun ottamatta siinä jotenkin onnistui. Trumpin, lievästi sanottuna ylimielinen, kaikkitietävä ja muista piittaamaton, tyyli ärsyttää melkoisesti etenkin meidän valtamediaa. Jokaisen tulee huomioida meidän valtamediamme asenteellisuuden vaikutus uutisointiin. Julkisen sanan mukaan olemme USA:n liittolaisia ja olemme siinä sivussa sopineet yhteisestä vihollisesta VENJÄ:stä. Ongelmamme saattaakin olla se, kuten Trump toitottaa laajasti ja tiheään, että Putin on hänen kaverinsa ja siksi USA:n presidenttinä Trump lopettaa helposti Ukrainan sodan. Trump näkee Kiinan USA:n suurvaltahegemonian suurimpana uhkana ja siksi hän tullee, mahdollisena presidenttinä, lyömään kiilaa Kiinan ja Venäjän väliin.

Mikä on se tapa ja hinta, jolla Trump mahdollisesti pyrkii lopettamaan Ukrainan sodan? Tätä sopii pohtia, koskapa mahdollisesti elämme tuon ratkaisun kanssa jo ensi vuonna tähän aikaan. Mitä Trump lupaa Putinille? Lupaako hän, lopettaa Ukrainan NATO:on liittymispuheet ja antaa maan venäjänkieliset osat Venäjälle. Entä, mitä muuta Trump lupaa Putinille ja mikä on Suomen asema tuon jälkeen? Lupaako Trump, että Suomeen ei tule amerikkalaisia sotilaita ja lupaako hän senkin, että enää USA:n sotakoneet eivät lennä Kuopion ja maamme itärajan välillä? Kun tutkimme historiaa ja etenkin sen nopeita käänteitä 1930-luvulla, onko meillä jotain opittavaa niistä ajoista ja silloisista turvatakuista. Ennen talvisotaa, ei hyvää sanaa itänaapurista kerrottu ja, silloisen valtamedian omistajan suulla haukuttiin itänaapuria paperi tiikeriksi ja sen neuvottelukutsuihin suhtauduttiin ylimielisen ynseästi eikä suostuttu aluevaihdoksiin. Ja kuinkas tuolloin kävi? -Kun valtamedia lupaamat jenkkien lentokoneet saapuivat meidän rintamalle, niissä oli punainen tähti. USA avusti itänaapuriamme noin 14 000 lentokoneella toisen maailmansodan aikana. Toistaako historia itseään?

Meillä vähätellään, kuten sotivan maan median sotapropagandaan kuuluu, Venäjää. Maanhan piti mennä polvilleen pakotteiden vuoksi muutamassa viikossa ja jäädä muun maailman hylkimäksi valtioksi. Toisin kävi, venäjämyötämielisyys kasvoi ja kasvaa Afrikassa, Etelä-Amerikassa ja jopa Saudi-Arabia lähestyy Venäjää ja Kiinaa. Kuten jo nyt USA:n politiikkaa seuraamalla havaitsemme ettei USA uhraa asemaansa Ukrainan vuoksi. Jatkossa USA lyö kiilaa Venäjän ja Kiinan väliin valitsemalla näistä puolelleen pienemmän pahan eli Venäjän. Maailma tarvitsee Venäjän valtavia raaka-ainevaroja sekä viljan tuotantoa ja ehkäpä kaikkein eniten näitä tarvitsee Kiina. Siellä ilman Venäjän tuontia ottaa nopeasti nälkä ja vilu kansalaisten arjesta sijaa. Kiinan totalitaarinen järjestelmä pysyy pystyssä niin kauan kuin voimakas talouskasvu jatkuu. Mikäli kasvu lakkaa, saa kommunistisen puolueen johto toista miljardia ihmistä silmilleen ja syntyy valtava kaaos, jota ei hallitse kukaan. Ei Trump joukkoineen koostu tyhmistä idiooteista, kuten valtamediamme antaa ymmärtää, presidenttinä hän ajaa häikäilemättä USA:n ja sen kansalaisten etu. Kiinan heikentäminen auttaa USA:a pitämään taloudellinen/poliittinen johtoasema maailmassa.

Suurvallat tekevät itsekkäitä sopimuksia pienten valtioiden kanssa ja syövät sanansa sekä repivät sopimuksensa välittömästi, kun niiden noudattaminen kääntyy suurvallan etuja vastaan. On täysin hullua luulla, että vetämällä nimen paperiin joku valtio saa täydellisen suojan suurvallalta. Tuskin yksikään meistä uskoo, että USA ottaa sitä riskiä,  että se Ukrainaa turvatakseen se asettuisi siihen vaaraan, jossa esim. joku sikäläinen kaupunki joutuisi konkreettisen ydiniskun uhkaamaksi. Tuollaisen riskin ottaminen olisi demokratiassa poliittinen itsemurha ja diktatuurissa se saattaisi herätellä opposition kannatusta. Kautta maailman historian suurvallat ovat kaltoin kohdelleet pieniä maita ja puolustuskyvyttömiä kansoja - muistakaa espanjalaisten toimet Etelä-Amerikassa ja brittien kanssa pyörittämä häikäilemätön orjien rahtaus Afrikasta, eikä brittien toimet kestä päivän valoa Australiassa, Amerikassa tai Aasiassa, yhtä häikäilemättömästi toimi Saksa ja jopa piskuinen Belgia Kongossa. Ei USA ja Venäjä tee tässä minkäänlaista poikkeusta, kun ne moukaroivat Vietnamia, IRAK:a, Syyriaa tai Ukrainaa. Niin kauan suurvallat jatkavat häikäilemätöntä hävittämistä ja tappamista, kun ne ovat ylivoimaisia väkivallankohteeseen nähden.

Ehkä jo vuoden kuluttua näemme mihin maailman poliittinen tilanne keikahtaa. Kaikkein kurjimmalta näyttää Ukrainan tulevaisuus, sillä Putin ei lähde sieltä hävinneenä. Biden taas ei uskalla, näin vaalivuotena, käydä voimalla Venäjän kimppuun ja yrittää ajaa sitä takaisin kotikoloonsa. Jo nyt, vaikka länsi avustaa modernein asein Ukrainaa, Venäjä, joka valtamediamme mukaan on huonosti koulutettu ja teknoloogisesti jäljessä, ei peräänny vähääkään. Tämä tekee po. sodasta melkoisen rahareiän USA:n talouteen ja sikäläisten elintaso uhkaa laskea. Kaikki ennusmerkit puhuvat Trumpin vaalimenestyksen puolesta, joten olisi kohtuullista varautua siihen vaihtoehtoon, että hänestä tulee presidentti. Pahimmillaan käy kuin 1930-luvulla eli Putin, laskettuaan kuinka monta venäläistä on tapettu suomalaisilla luodeilla, saa Trumpilta vapaat kädet ja välineet antaa vastinetta vihollismaa Suomelle. Suomea on aiemmin kohdeltu kaltoin eikä hääviltä näytä Ukrainankaan tulevaisuus - oikeudenmukaisuuden varaan ei voi laskea mitään maailmassa, sillä sen varaan laskeminen on kukkahattutätien/setien/henkilöiden tuhoon vievää haihattelua. Pienten maiden pitäisi kyetä pelaamaan korttinsa niin, että suurvaltojen presidentin ovat niille mieluummin rauhan enkeleitä kuin ilmestyskirjan petoja.

USA:o VOITTAA SUOMEN PRESIDENTIN VAALIT?

Edessä on vuosisadan pohjasakka vaalit - meidän presidentin vaalit. Tarjolla on mitä ihmeellisimpiä kummajaisia: ylioppilaita, sivareita, Eurooppa vouhottajia, venäjän kanssa kaupantekijä, jopa opettaja, kuka ei tiedä kirjallisuudesta juuri mitään ja yksi ketku savolainenkin löytyy porukasta. Oikein ihmetyttää miten on voitu löytää näin hävyttömän onneton porukka po. vaaleihin. Olisihan pienellä kosiskellulla voitu mukaan saada Lindtman, Häkkänen, Valtonen, Lehtomäki..... ja kun kerrankin Väyrysellä olisi ollut sauma päästä presidentiksi, hän ei saanut kannatuskortteja kasaan riittävän pikaisesti. Ehkäpä ehdokas porukasta edukseen erottuvat Essayah ja Halla-Aho, mutta ylen haukkamaisia ovat heidänkin vaalipuheensa ja eipä rauha juuri liity kummankaan sanavarastoon, Sarin Herran rauhaa lukuun ottamatta.

Minä valitsisin mieluusti Suomeen presidentin, kuka on ensisijaisesti suomalaisten presidentti. Sellainen henkilö, kenellä päällimmäinen asia on suomalaisten hyvinvointi sitä sairainta, heikointa, köyhintä ja maailmanpolitiikan kannalta vähäisintä suomalaista huomioiden, on paras presidentti. Nyt kun katsoo tarjolla olevia tyyppejä, jos he eivät ole ketkuja niin he ovat kaikkea muuta kuin rauhan rakentajia. Pitäisi yhden sun toisen ehdokkaan ja ainakin hänen, kenet valitaan presidentiksi tutkia Suomen 1930-luvun ulkopolitiikkaa, jottei toisteta samaa uhoa, tuhoa. Ei pidä rakentaa samaa turvallisuuden tunnetta luulojen varaan ja kokea samat kammottavat historian kokemukset uudelleen. Ehdokkaisiin palatakseni uskon nyt olevan vahvoilla aina yhden aiemminkin mukaan tunkeneen kestovaihtoehdon. Enkä nyt tarkoita Lapin Väyrystä vaan USA:n Aku Ankkaa, hän taitaa menestyä näissä vaaleissa paremmin kuin aiemmin.

VÄLITTÖMÄSTI IRTI SOPEUTUS/YT-NEUVOTTELUKIERTEESTÄ!

Oliko peräti Einstein, joka tokaisi: He ketkä ovat ongelman aiheuttaneet, eivät sitä pysty poistamaan. Tähän löytyy ilman isompaa aprikoimista ymmärrettävä selitys: koko ongelmaa ei olisi syntynyt, jos osaajat olisivat olleet alusta asti asialla ja toisinpäin: osaamattomat eivät osaa korjata virheitään, koska niitä ei syntyisi jos osaamista olisi! Meillähän ajauduttiin väestökadon seurauksena yt-neuvotteluihin ja sopeutustoimiin. Siis eikö ole niin, että nyt tarvitaan jotain niin jämäkkää toimintaa, ettei sama ole edessä ensi vuonna eli meidän on uudistettava sitä organisaatiota, joka ajoi kaupungin nykyiseen ahdinkoon. On siis puututtava kaupunkiorganisaation johtoon, jotta po. organisaatio tuottaa kaupunkilaisille jotain muuta kuin surua ja kurjuutta. Suurin virhe lymyää siinä, että annamme onnettoman organisaation onnettoman johtohenkilöstön ratkoa aiheuttamaansa katastrofaalista ongelmaa eli ongelmaa jota he eivät pysty poistamaan.

Meillä vedotaan korkeapalkkaisten virkahenkilöidemme kykyihin, osaamiseen ja siihen tulisi päättäjien luottaa: Heidät on palkattu tänne asiantuntijoiksi, joten heidän valmisteluunsa pohjalta on tehtävä kaikki päätökset. Päättäjien tulisi faktoja seuraten olla ajan hermoilla ja reagoida nopeasti, jottei ajauduta talousongelmien kautta ikuiseen yt-neuvottelu/sopeutustoimikierteeseen. Vaihdetaanhan jääkiekossakin maalivahti, joka on päästänyt helppoja kuteja sisään. Vaikka hänet aiemmin palkattiin torjumaan kiekkoja, on, kiekkoja maaliin imevä, maalivahti vaihdettava, jos pelissä yritetään pärjätä - hän ei ole enää mies paikallaan torjumassa kiekkoja, vaan kaveri joka ei saa kiekkoja kiinni. Torjuntatieteiden asiantuntijasta tuli vähintäänkin imuritieteen maisteri. Vaikka tuntuu kuinka ikävältä, meidän on päästävä eroon moisesta epäpätevyydestä tai ongelmamme vain kasvavat. Viimeinen valtuuston kokous oli kaikessa sekavuudessaan ikävä osoitus virkakuntamme maksimaalisesta osaamisvajeesta - yksinkertaista valtuustonkokousta ei saada vietyä tyylillä läpi. He eivät tuoneet mitään lisäarvoa ja järjestystä hulabalooksi muuttuneeseen valtuuston kokoukseen. Mitähän alkanut hässäkkä maksaa ja ovatko samat virka-asiantuntijat seuraavassa valtuuston kokouksessa vai joko hallituksen kokoukseen lainaamme Laitilan kaupunginjohtajaa?

Sopeutustoimien onnistumiseksi tarvitaan kahta asiaa eli ensinnäkin ulkopuolista plus kokenutta ongelman ratkaisijaa, jonka ohjeistaksi olisi hyvä perustaa sopeutustoimikunta. Tähän toimikuntaan valittaisiin jäsen jokaisesta valtuustoryhmästä niin, ettei yksikään heistä istu hallituksessa eikä puheenjohtajistossa. Lisäksi, taantumuksen tartunnan välttämiseksi, johtoryhmän virkahenkilöt tulee pitää tuntuvan etäisyyden päässä po. toimikunnasta. Olemme jo kokemuksesta nähneet etteivät pukit sovi kaalimaan vartijoiksi. Nyt päättäjien täytyy pistää kaveruus syrjään, tutkia kaupunkimme kehitystä, sen momentumien hyödyntämistä ja todeta, ettei meillä tapahtunut/tapahdu olosuhteet mahdollistavaa positiivista muutosta. Suhtautumalla oikein sopeutustoimiin luottamushenkilöt mahdollistavat kaupungin uuden positiivisen aikakauden alkamisen ja siirtymisen todelliselle hallitulle kasvu-uralle. Samalla toivon, että viimeinkin nämä valtuuston uudet kasvot, jotka vaalipuheissaan lupasivat tuoda uusia tuulia päätäntään alkavat ottaa roolia ja lunastamaan vaalilupauksiaan. Toivon vilpittömästi sukupolven vaihdosta tämän kaupungin päätöksentekoon

NEUVOSTOVALMISTELU ja -TIEDOTUS LYÖVÄT KÄTTÄ!

Neuvostoliitossa tehtiin viisivuotissuunnitelmia, jotka eivät juurikaan toteutuneet. Silti sikäläinen media ylisti suunnitelman valmistelijoita ja suunnitelmien toteutusta suureksi ja mahtavaksi. Kaikki perustui pitkälti siihen, että uutisoinnissa jätettiin jotain olennaista kertomatta -  AHTERILLEEN MENNEIDEN HANKKEIDEN UUTISOINNISSA EI KERROTTU TOTUUTTA! Meillä seurataan aika tarkkaan Neuvostoliiton askelmerkkejä: otettiinpa esimerkiksi mikä tahansa hanke niin lähes poikkeuksetta, sen toteutus ontui tai peräti räpsähti poskelleen. Tätä siis täydentää toinen neuvostotyylinen peruselementti eli tiedotus. Se ei tavoittele rehellistä, faktoihin nojaavaa, tiedon jakamista: hankkeen valmistelusta, taustoista tahikka viivästymisestä saatikka sen rajusti kasvaneista kustannuksista. Kuten menneessä iloisessa Neuvostoliitossa, meilläkin media pyrkii ylistämään tekijöitä ja pitämään kansan tyytyväisenä hankkeisiin, joiden toteutus ontuu, jotka viivästyvät rajusti ja maksavat paljon, hyvin paljon suunniteltua enemmän. Tämä tapahtuu, jos ei suoraan valehtelemalla, niin osasta asioista vaikenemalla tai huomion siirtämisellä muualle.

Lienee selvä, että ihmisten lukutottumukset ovat muuttuneet vuodesta 2020 ja muuttuvat vahvasti edelleen. Siksi voi perustellusti otaksua uutta päivitystä ja remonttia kirjastoomme muutaman vuoden sisällä. Edellistä voi perustella e-kirjojen ja äänikirjojen vyöryllä sekä tehostekirjojen tarjoamilla elämyksillä, emme siis tarvitse tulevaisuudessa kirjastoomme kilometritolkulla kirjahyllyjä. Myös Wintterin valmistuminen vapauttaa nykyisen kirjaston tiloja uudistusten ja nuorten tarjonnan osalta. Toisaalta 1800-luvun tyylinen kirjastomme sopii mainiosti lähimiljööseen, kun läheiseltä aukiolla sijaitsee restauroitu plus toimiva hevoistenjuottokaivo. Meidän valmistelijoiden tietopohjalla ei pitäisi lähteä väittämään minkälainen kirjastomme tarve/tarjonta on tulevaisuudessa ja vielä vähemmän median tulisi toitottaa mainittua Jumalan sanaan verrattuna totuutena. Vaikka mediamme ja valmistelumme ei muutu, niin maailma niiden ympärillä muuttuu ja tämä tapahtuu varsin vauhdikkaasti ellei peräti sukkelasti, jos moisen termin käyttö sallitaan taantumuksellisen sanailun tuoksinnassa.

Saattaa olla niinkin, että media liittyi mukaan juoneen, joko tietoisesti tai höynäytettynä, jolla pyritään estämään raatihuoneen myynti vetoamalla ettei raatihuoneessa toimiva Passari sovi tulevaisuuden kirjastoon, joten sen ainoa paikka on raatihuone. Raatihuoneen osalta on ollut jonkin sorttista poliittista vääntöä sen myynnistä ja säilyttämisestä. Itse kuulun siihen porukkaan, joka on valmis myymään po. kiinteistön, jo siksi, ettei se tulevine remontteineen rasittaisi huonosti hoidettun kaupungin surkeaa taloutta. Huhun mukaan raatihuoneesta ollaan kiinnostuneita ja onhan sen myynti todennäköisempää kuin esim. teatterin, jonka myyntipuheet lähinnä vahingoittavat kaupunkia. Mielestäni paras paikka Passarille löytyy Alicenkadulta Esko Holvin kiinteistöstä. Se suuntaisi väestömassojen liikehdintää keskustassa ja olisi esteetön vaihtoehto mm. liikuntarajoitteisille. Esitin po. ideaa kaupunginhallituksessa eikä sitä siellä tylysti tyrmätty vaan vapaassa keskustelussa jopa kannatettiin. Ja jos joku keksii paremman ja kivuttomamman ratkaisun, niin olen valmis muuttamaan kantaani. Sitä vaan ihmettelen, miksi media yksikkö lukitsee Passarin sijoitusvaihtoehdot raatihuoneeseen ja torppaa luovien ratkaisujen etsinnän, mutta se kai on sitä meille juurtunutta neuvostojournalismia. Sen vielä totean, että minun näkökantaani ei vaikuta se kuka asiaa esittää vaan se kuinka ratkaisu hyödyttää parhaiten kaupunkilaisia. Meillä  mollataan aivanväärää valmistelijaa kaiken pahan äidiksi. Hiukan tarkempi hänen valmisteluunsa perehtyminen osoittaa, että esim. pakkahuoneen ranta olisi melkoinen toimintakeskus eikä sisämaan ihmisten veneparkki, jos po. valmistelijan esitykset olisivat menneet läpi.

VALITTAJIEN ja KITISIJÖIDEN ARMOILLA!

Joka yhteisössä on ns. perusvalittajat, ikuiset itkijät, kuvottavat kehityksen jarrut ja pahan ilman linnut. Näin yleensä vedotaan ja uhotaan, media mukaan lukien, kun joku tekee valituksen demokraattisesta päätöksestä. Jostain kumman syystä median yksi lonkero ei inahdakaan vallitsevasta episodista, mutta puolustelee tutun omituiseen tyyliinsä yhtä ahterilleen mennyttä miljoona upotusta. Jos olisin toimittaja, tutkisin onko Suomessa yhtään toista yhtä onnetonta ja kokoonsa nähden kallista kirjastoentrausta kuin Uudenkaupungin kirjaston korjaus. Selvittäisin, mitä väistötilat ja konsulttityöt sekä jo tehdyn rakentamiset/purkamiset ovat tulleet maksamaan. Ja senkin selvittäisin kuinka koko kirjastolaitoksen tarjontatarve on muuttunut meidän historiallisen onnettoman kirjastoräpellyksen aikana - julkisen sanan tehtävä on avata yleisölle asioita ja tapahtumia, jotta kansa tietää missä mennään ja kuka vie koko porukkaa pahimmillaan helvettiin. Ote journalistin ohjeista: "1. Journalisti on vastuussa ennen kaikkea lukijoilleen, kuulijoilleen ja katselijoilleen. Heillä on oikeus saada tietää, mitä yhteiskunnassa tapahtuu." Siinä heti ensimmäinen ohjeiden pykälä ja perään kysymys: Toteutuuko tuo pykälä täällä?

Jos Mikko Saari ja Ari Saastamoinen eivät olisi valittaneet yhden maailman onnettomimman ja tökeröimmän valmistelun seurauksena syntyneestä epämääräisestä tekonurmipäätöksestä, meiltä menisi, 700 000€ + 81 000€ + tulevat yllätyskulut - avustukset, varovasti arvioiden vajaa miljoona euroa yhteistä rahaa, kun olisimme saman harrastepaikan voineet saada alle 300 000 euron. Saari ja Saastamoinen ovat kaupunkilaisten asialla valituksineen. Mikäli homma olisi luonnistunut laadukkaalla avoimella valmistelulla taloudellisia realiteetteja kunnioittaen, koko valitusta ei olisi tarvinnut tehdä. Myös äärettömän tomppelimaisesti operoiva media saisi tarkistaa omaa rooliaan ja täydentää osaamistaan, jottei esim. kirjastouutisointi ole tyyliä Neuvostoliitto: MITÄ ENEMMÄN JOKU ASIA MENEE AHTERILLEEN, SITÄ ENEMMÄN SITÄ JA SEN TEKIJÖITÄ YLISTETÄÄN KANSALLE! Jos päättäjämme olisivat olleet hiukan tarkempia ja siten myös harkitsevampia päätöksiä tehdessään Uusikaupunki saattaisi olla hallitusti kasvava paikkakunta, jonka muuttoliikettä valmistuva Wintteri vahvasti kiihdyttää, emmekä mikään sisämaan ihmisten talvisäilytysvenevarasto, jossa lukuisat paatit lojuvat kaikki talvet kaupungin parhaimmilla ja kalleimmilla tonttimailla!

KOVA URHEILUMIES vai IDIOOTTI?

Tekonurmi on saatava ja nyt ja juuri tuohon, maksoi, mitä maksoi. Näin parkuvat ne tahot, jotka aikoinaan vastustivat tekonurmen rakentamista, eivätkä inahtaneet tekonurmen puolesta samaan aikaan, kun niitä syntyi eri puolille Suomea tuhat kappaletta. Päin vastoin vielä viime vuonna kukaan tämän päivän tekonurmen vaatijoista ei kiinnittänyt huomiota tekonurmen puuttumiseen hankelistalta. Nyt tuo porukka vouhkaa, että meidän on pakko saada tekonurmi ja heti. He jopa väittävät ihan pokkana, että valtuustolle esitetty hinta 700 000€ on edullinen ja hanketta on valmisteltu jo viisi vuotta. Tuo on täyttä puppua, jos joku vie mainitulta porukalta viisi vuotta aikaa, niin se lienee kirjaston remontti - hyvä mikäli edes piisaa! Ja mitä tuohon 700 000 €:n tulee, johan siihenkin lisättiin 81 000 € valtuuston päätöksen jälkeen.

700 000 €:n tekonurmen kannattaminen valtuustossa tekee kannattajasta urheiluihmisen. Jos vaihtoehtoisesti esittää samaan hankkeeseen 300 000 €, on urheilun ja nuorison vihollinen. Kunnioitan ihmisten mielipiteitä ja yhteydenottoja, mutta tämä tekonurmivääntö yksityisviestein puistattaa sananmukaisesti niin, että hampaat lähtevät suusta. Siksi en tasapuolisuuden vuoksi käy po. enkä muutakaan yksityisviestintäkeskustelua kenenkään kanssa politiikasta tai ajan ilmiöistä. Jotenkin minun on rajattava ajankäyttöäni, koska elämässä on muutakin kuin politiikka ja politiikan tulevia käänteitäkin on valmisteltava. Mutta palataanpa itse asiaan, tekeekö se jostain tyypistä asian vankkumattoman kannattajan, jos hän on valmis käyttämään tuohon yksittäiseen asiaan kohtuuttoman merkittävän summan. Olenko kova koripallomies, jos maksan yhdestä koripallosta kolmen hinnan - olenko kova ryyppymies, jos maksan yhdestä Kossu pullosta kolmen Kossu pullon hinnan - olenko lasten ystävä, jos ostan yhden lelun kolmen hinnalla ja jätän kaksi lasta vaille leikkikalua? Eikö kunnon koripallomies, osta pelivälineitä mahdollisimman monelle, eikö lasten ystävä pyri huomiomaan heidät kaikki ja kunnon ryyppymies pyrkii juomaan samalla rahalla mahdollisimman paljon.

Suoraan sanoen on vähintäänkin idioottimaista maksaa tietoisesti yhdestä Kossu pullosta kolmen hinta ja yhdestä koripallosta kolmen hinta. Sama pätee kohtuuttoman kalliiseen tekonurmeen, joka on kaiken kukkaraksi neuvostotyylistä ei ole yhteisillä rahoilla niin väliä -käytöstä. Hyvään valmisteluun kuuluu pohjustus alkukeskustelulla ja sen avoimesti jatkumisena hamaan toteutukseen asti. Ja jos tällaiseen touhuun halutaan laajempien joukkojen tuki, on hankkeiden suhteen suunnitelmallisuus välttämätöntä. Kun esiin nostetaan yhtä äkkiä yksi, yhtä harrastuspiiriä varten kaavailtu hanke,  herättää se automaattisesti vastusta ja naurua Naantalissa asti. Huonon valmistelijan rooli kunnassa on sama kuin saatanan Raamatussa - hän pelaa itsekkääasti muille vahinkoa tuottaen. Jos halutaan vaikkapa pesäpalloilijoiden tuki jalkapalloilijoiden hankkeelle, on järkevintä esittää asia niin, että tänä vuonna jalkapåalloilija saavat tämän verran, ensi vuonna on pesäpalloilijoiden vuoro ja kolmantena vuonna valmistuu kirjasto - vai valmistuuko?