VIHREIDEN VAINOAMA SUOMEN VIHREIN KAUPUNKI

Mitä hiili jalanjälkeen tulee liikenteellisesti, niin yksi Suomen kaupunki kepittäisi, jos tahtoa tarjoutuisi, hiiliajanjälkikengännumeron pienuudessa kaikki muut Suomen kaupungit ja voisi pienentää näidenkin kengännumeroa tuntuvasti. Itse ajelin aikoinani iloisesti dieseltankille, josta soljui kalan tuoksuista kaasuöljyä polttoainesäiliöön. Liikkeelle lähdettyäni ei ilmennyt mitään havaittavaa eroa siihen dieseliin, jota muut käyttivät ja joka valmistettiin venäläisestä tai arabimaissa tehdystä öljystä. Ainoastaan tyhjäkäynnillä eli pysähtyessäni autoni herätti melkoista huomiota, useat kurkkivatkin sen sisään luullen maasturin pakatun täyteen höyryäviä lihapiirakoita tai kuumia ranskanperunoita. Autoni haisi tai pikemminkin tuoksui grilliltä. Syy tuoksuun löytyi polttoainesta, kalan perkuujätteistä Uudessakaupungissa tehdystä dieselissä, jonka pakokaasu tuoksui kuin vanhan hyvän ajan maalaisgrilli.

Tuota vihreää liikkumisen riemuahan ei kauan kestänyt, sillä eihän Suomessa saa liikkua omassa kylässä tuotetulla polttoaineella, ellet liiku hevosella, kamelilla, aasilla, talvielefantilla ja lataa niihin energiaa tuottamallasi rehulla. Meidän täytyy käyttää valtion polttoainetta, sen rinnalla vihreistä arvoista tai hiilijalanjäljestä välitetään viis. Kun itse käytin kalakaasuöljyä, samaan aikaan alkoivat pääkaupunkiseudun vihreät ajelemaan sähköautoilla betonikodista betonityöpaikoille tekemään kaiken näköistä pääsääntöisesti täysin joutavaa eli kasvattamaan hiilijalanjälkeämme. Entä tuo heidän vihreä liikkuminen - sähkö, jolla heidän autonsa etenivät, se valmistettiin pitkälti venäläisestä kivihiilestä, joten ei sekään mitenkään pienhiilijalanjälkistä liikkumista ollut, jos asiaa pohtii hiukankin syvällisemmin koko energiaketjun alun huomioiden. Mutta meitähän johtaa päättömien päättäjien näennäisvihreä,  pääkaupunkilainen virkavalmistelijajoukko, jolle sähkö tulee töpselistä ja se tieto riittää.

Palataanpa nykyaikaan ja tuohon vihreistä vihreimpään kaupunkiin. Siellä toimii yritys, jonka suurimman omistajan tietotaito huitelee alallaan niin suunnittelussa kuin valmistuksessa maailman huipulla. Tämän yrityksen alaksi voin paljastaa sähköautot/akut. Parhaillaan kyseinen tehdas työllisti noin 5 000 alan puurtajaa. Mikäli EU lopettaisi omien syväsaastuttavien autojensa tuotannon tukemisen, voisi pieni Uusikaupunki tarjota kohtuuhintaisen, ilmastoystävällisen sähköauton jokaiselle tarvitsevalle suomalaisille. Ja mikä parasta, autojen tuotantoon voisimme käyttää paikallisen aurinkovoimalan, yksi Suomen suurimmista, tuottamaa energiaa. Kun tuota energiaa varastoitaisiin poutapäivinä ja valkeina öinä Uudessakaupungissa valmistettuihin akkuihin, riittäisi sitä rutkasti liikennöintiin, jonka hiilijalanjälki, näin toteutettuna jäisi vauvan tossuakin pienemmäksi. Mutta mitä vielä: meille suunnitellaan ja markkinoidaan tyylillä käärmettä pyssyyn henkilöjunaa, jonka hiilijalanjälki, jo ennen kuin ensimmäinen juna liikkuu, on valtava. Järkyttävän junavouhotuksen takana puuhailevat pääkaupunkiseudun sähkö tulee töpselistä -piirit ja heitä täällä nöyristelevät itsekkäät nissehenkilöt!