EHDOLLE VAI EI EHDOLLE?

Luonnollisesti tuntuu mukavalta, kun pyydetään ehdokkaaksi ja kiitetään asioiden esiin nostosta niin hallituksessa kuin valtuustossa. Täytyy jakaa kaupunkilaisilta tulleita kiitoksia ja kiittää itse hallituksessa Rauno Aaltosta ja Sami Virtasta tuesta, sillä eihän politiikka kaupungissamme lukeudu yhden tyypin sodaksi. Kun kuitenkin pääsääntöisesti jäin varsin yksin ajatuksineen ja viimeiset pari vuotta aivan yksin, niin nostanpa esiin sen tahon, joka saa kärsiä poliittisten pettymyksen välittömät seuraukset eli kotijoukot. Meillä kotiväki koostuu emännästä ja kolmesta kissasta. Ei rajoitu yhteen yöhön vaan puhutaan kymmenistä öistä, joita olen valvottanut poliittisen harmituksen aiheuttaman unettomuuden seurauksena. Jos kotona kiukkua herättänyt politiikka ärsyttävine puhelinsoittoineen, menoineen ja valvomisineen on kestänyt reilut 10 vuotta, lienee paikallaan huomioida kotiväki, kun kehitysajatuksiini ja ideoihin vastataan lähes poikkeuksetta: Ottaakoi kukaan lisää kahvia?

Mielestäni Uusikaupunki ja Vakka-Suomi kuuluvat Suomen niihin alueisiin, joilla vain taivaan kansi rajoittaa menestysedellytyksiä. Jos toiset, lähes kaikki, tuijottavat tilastokeskuksen lukuihin ja vaativat niihin vedoten säästämistä eli käytännössä, meidän tyylillä ajetaan alas palveluita, lasketaan opetuksen tasoa, jätetään kiinteistöt ja kunnallistekniikka rempalleen. Mikäli et hyväksy mainittua toteutuslinjaa vaan esität vaihtoehdoksi kaupunginkehittämisen ja vetovoiman lisäämisen, sinut tai siis minut luokitellaan negatiiviseksi yhteistyön jarruksi kuten J. Aaltonen, E. Hento ja A. Saastamoinen, jotka nostavat epäkohtia esiin. Haluan korostaa, että minulle tilastokeskuksen ankeat ennusteet eivät kerro, mitään tulevaisuudesta, sillä ennusteiden surkea suunta on seurausta aiemmista päätöksistä ja niiden vaikutukseen kuntalaisten arkeen. Meidän täytyisi ensin puuttua valmisteluun ja tehdä sinne rajuja muutoksia. Ainoastaan tuolla tyylillä voimme parantaa kaupunkilaisten oloa ja eloa. Mutta jos ehdotat muutosta valmisteluun, tullaan taas tilanteeseen, jossa kysytään läsnäolijoilta: Ottaako kukaan lisää kahvia?

Koko ajan politiikkamme muuttuu masentavammaksi, kun tuo masentavuus vieläpä ryömii lähemmäs ja lähemmäs ja sitä et pysty estämään, niin miksi helvetissä ottaa moista ristiä kannettavakseen tulevaksi neljäksi vuodeksi. Tilanne muuttuisi koko lailla toiseksi, jos tietäisi kehittämishaluisia ideoijia ja ideoiden tukijoita löytyvän muualtakin. Yritin puhua Rake Tähtistä ja Kari Aaltoa mukaan, mutta he ovat tämän kuvion nähneet ja luoneet itselleen uudet politiikan ulkopuoliset elämän polut osin vapaaehtoisesti osin elämän eteen heittämien haasteiden kautta. Kun vielä minua valistettiin ettei Timo A. Järvinen lähde ehdolle, karisevat kehittämisedellytykset tulevassa luottamushenkilöstössä. Järvisestä löytyy johtajuutta ja silti hän osaa kuunnella ja ottaa vastaan ideoita ja jalostaa niitä. Muistakaapa esim. sekin, kun Timo A. Järvinen ryhtyi puolustamaan toisen puolueen tikunnokkaan nostettua valtuutettua. Juuri tuollaista, yli puoluerajojen menevää, kaupunkilaisten etu ensi ajattelua me tarvitsemme. Löytyykö sitä, pahalta näyttää?! 

Esitetyltä pohjalta joudun pähkäilemään, lähteäkö mukaan vai pitääkö lupaus ja pysyä syrjässä. Tämän ikäinen tyyppi puuhastelee mielellään ihan jotain muuta, kun vääntyy kokouksista kotiin armottoman harmituksen vallassa nyrkkiä taskussa puristaen. Nimittäin, jos tuohon hommaan vielä täytyy lähteä, se tulee hoitaa kunnialla eli pistää kaikki se kapasiteetti, minkä itsestään voi pumpata ulos, kaupunkilaisten parhaaksi. Näillä miettein mennään ja vielä kiitän Teitä, ketkä luotitte minuun ja haluaisitte luottaa jatkossakin. Menestystä kaikille kaupunkilaisille, nyt minä otan kahvia!