JUNA TUO VAI VIE RAHAT?

Rautatieliikenteen kehittäminen putkahti esiin useilla tahoilla, ensin isommissa kuvioissa, tyyliin tunninjuna, tämän jälkeen meidänkin nilkit lähtivät omilla pienemmillä junahaaveillaan julkisuustatamille meuhkaamaan. Itse kuulun siihen porukkaan, keiden mielessä jo valtakunnallinen huoltovarmuutemme huutaa runsaampia rautatievaihtoehtoja nykyisiä kuvioita täydentämään. Uudenkaupungin ja koko Vakka-Suomen kannalta, uusi ratahanke tekisi kulmakunnastamme entistä merkittävämmän vienti/teollisuus keskuksen. Nyt, jos koska Laitilan ja Uudenkaupungin olisi syytä lähteä yhteistoimin lobbaamaan uutta vientiratahanketta. Uskon vakaasti, jotta oikein suunnattu rata saisi taakseen Tampereen, Jyväskylän ja Kuopion seutujen elinkeinoelämän tuen.

Meillä, siis Uudessakaupungissa, uhotaan henkilöjunaliikenteen Turkuun tekevän positiivisia ihmeitä koko Vakka-Suomelle. Enkä pistä hanttiin, jos joku aloittaa liikennöinnin mainittuun kohteeseen vauhdilla: kerran tunnissa juna tulee ja menee. Olen jopa valmis käyttämään muutamia kymppitonneja kaupunkilaisten rahaa laitureiden rakentamiseen, mutta siihen saa rajoittua uusikaupunkilaisten rahoitus osuus. Lisäksi haluan mahdollisen junalla Turkuun ajelijayrityksen pitävän huolta siitä, että esim. Lokalahti ei jää liikenteelliseen mottiin. Henkilöliikennettä Turkuun puolustellaan vertaamalla sitä Ruotsin ja Tukholman lähiliikenteeseen, niiden toimivuuteen ja tuottavuuteen. Nyt sopii nostaa radanvarsien väkimäärä eron Tukholman ja meidän nurkilla. Ruotsissa radanvarsipaikkakunnissa asuu kymmeniätuhansia, suurimmissa jopa satatuhatta asukasta, joten siinä vaiheessa Uusikaupunki Turku raidehenkiliikenne vaikuttaa uskottavalta, kun esim. Vinkkilässä asuu 60 000 iloista ja matkustavaista vehmaalaista. Joten se siitä junahössötyksestä. Mielestäni moiseen suunnatut voimavarat ja varat tulee jatkossa tähdätä toisiin osoitteeseen uusien tähtääjien tekeminä.

Palataan vielä mainittuun ensimmäiseen ratavaihtoehtoon ja sen realistisuuteen. Käsittääkseni rata on vedetty jo Euraan asti, joten kyse ei liene kuin muutamien kymmenien kilometrien raiteiden rakentamisesta. Maasto Uudenkaupungin ja Euran välillä pysyy varsin tasaisena eikä soitakaan tuolle välille ihmeemmin satu. Nyt esim. aiemmin mainittujen teollisuusseutujen yrittäjille tarjoutuisi uusi satama, jota kilpailuttaa vienti/tuontikuljetusten osalta. Oma lukunsa sisämaahan suuntautuvalla radalla saavutetaan sen vaikutuksella huoltovarmuuteen, jota ei paranna satamien välisten ratayhteyksien kohentaminen. Otetaan vielä esimerkki radan voimasta historiasta. Tiesittekö, että aikoinaan Rauma jäi koossaan huomattavasti Uudellekaupungille. Rauman kasvu alkoi, kun sinne saatiin rautatie 1880-luvulla. Rauman radan maksoivat sikäläiset yrittäjät ja heitä pidettiin kaheleina hankkeensa vuoksi, nyt vetoa voidaan pitää neroutena! Rataliikenne puolustaa paikkansa, kunhan sitä kehitetään järjellä ja tulosvastuullisella rohkeudella.