OIKEUDEN PÄÄTÖS: YLE SAI VAINOTA ILJAA! ENTÄ AKUA...

MV-lehden nousu valtakunnan luetuimmaksi ns. vastamediaksi on YLEn ansiota. Mikäli YLE ei olisi nostanut toistuvasti esille MV-lehden julkaisuja, sen roolin kasvu valtakunnallisesti merkittävästi luetuksi nettijulkaisuksi olisi jäänyt toteutumatta. YLE ei kestänyt luomuksensa suunnalta tullutta painetta, vaan, yhdessä muun valtamedian kanssa, aloitti MV-lehteen kohdistuvan manipulointikampanjan ja vainon. Mainitun vainon sinettinä toimi oikeuslaitoksemme, joka lätkäisi MV-lehden takahahmolle muhevan ehdottoman vankeustuomion.

Niinpä Ilja Janetskin, Lieksan Hurttien entinen maalivahti ja valtamedian mediakeisariksi nostama tyyppi, sai lähes kaksi vuotta kakkua. Valtamedian kohtelu olisi oletettavasti ollut myönteisempää, jos tuomitun nimi kirjoitettaisiin Mark McArthur tai jopa myönteistä mikäli tuomitta kutsuttaisiin Mugabe Segogosekogsi tai Yusif AlFatahksi. Kukaan ei voi kiistää, että yhden miehen jutuksi, MV-lehti sai melkoisen suosion ja tämän suosion markkinamehinä häärivät valtamedian pikkusielut.

Mitäpä Ilja ja MV-lehti teki, jotta moinen tuomio räpsähti? -Pääsääntöisesti julkaistiin muiden juttuja lähteet ilmoittaen. Tämä käsitys minulle jäi, kun joskus kävin katsomassa, minkälaisilla saatesanoilla blogistani lainattu kirjoitus oli po. foorumilla julkaistu. MV-lehti julkaisi ja kommentoi muiden juttuja niin, että lähteet tulivat kaikille selväksi. Käsittääkseni näin median tulee toimia. Jos MV-lehden tyyli tuomitaan, täytyy silloin tuomita esim. juutalaisten tuhon uutisointi keskitysleireillä. Samoin tulee tuomita tasapuolisesti kaikkien kauhistuttavien juttujen kauhistelu eli satojentuhansien suomalaisten tulisi joutua poseen Iljan seuraksi!

Jokainen MV-lehdessä kävijä havaitsee heti, että kyseinen julkaisu poikkeaa vallitsevasta valtamedian linjasta eli edustaa vastamediaa. MV-lehti markkinoi lukijoilleen mediakriittisyyttä eikä korosta, valtamedian tavoin, kertovansa ainoa oikeaa totuutta vaan oman totuutensa. Näin tarkasteltuna Janetskin saamaa tuomiota voidaan pitää, Nietzschen tyylistä orjamoraalia edustavan oikeuden, joka ei nää asioissa hyvää tai huonoa vaan hyvää ja pahaa, lynkkauksena. Samalla oikeus osoittaa totaalisen tietämättömyytensä mediasta, viestinnästä ja sanan vapaudesta.

YLE markkinoi edustavansa oikean totuuden esiin nostavaa vapaata, valistunutta ja puolueetonta mediaa. YLE operoi satojen toimittajien, kenties tuhansien toimittajien voimin, kansalta ulosmitatulla pakkoverolla, joten siltä löytyvät niin taloudelliset kuin henkilöresurssit uutisoitavien asioiden tasapuoliseen selvittämiseen. Mutta nostetaanpa esimerkiksi tapaus Aku Louhimies. Hänestä YLEn yksi lomaa nauttiva toimittaja kertoo yksipuolisesti ikäviä tietoja satojen muiden yleläisten vain katsellessa tuput suorinasivusta kuinka paljon pahaa pahansuopa toimittaja saa tehtyä Aku Louhimiehelle.

Jos MV-lehti tuomittiin muiden tekemien juttujen julkaisemisesta ja niihin liittyvistä oheislauseista, eikö YLE tulisi tuomita vastaavankaltaisesta, joskin ominvoimin toteutetusta, toiminnasta. YLEn ansaiosta yhden miehen maine loattiin totaalisesti ja yksipuolisesti. Koska uutisointi jälkitoimineen tapahtui toinen osapuoli unohtaen, emme tiedä piileekö YLEn uutisoinnin takana Louhimiehen menestyselokuvan kollegoissa herättämä armoton kateus vai totuus. Tätä YLE ei enää pysty uskottavasti selvittämään pakkoveroilla toimintaansa rahoittavalle Suomen kansalle.

Oikeuden tulisi, tasapuolisuuden nimissä, tuomita YLEn johto samoin perustein Aku Louhimiehen vainoamisesta kuin MV-lehden vetäjä tuomittiin. Niin ikään YLEä valvovien politiikkojen tulisi puuttua po. multimedian tuloshakuiseen toimintaan vai onko niin, että oikeuslaitos ja poliittinen eliitti kuuluvat YLEN kanssa samaan korppilaumaan, joka ei toistensa silmiä nokia, mutta muiden silmiä sitäkin epäinhimillisemmin ja julmemmin.