DUUNARIT JA YRITTÄJÄT SAMASSA VENEESSÄ

Sipilä puhuu yrittäjistä ja yrittäjyyden kautta syntyvistä työpaikoista, mutta todellisuudessa hän sijoittajana ajaa sijoittajien etua. Viimeisessä MOT-ohjelmassa valotettiin kuinka Suomessa sijoittajat siirtelevät rahaa verottajan ulottumattomiin. Hälyttävimmäksi ohjelman anniksi nousi se, ettei eduskunta juurikaan hinkua menetettyjen satojenmiljoonien eurojen perään. Sijoittajien ehdolla kehittyvä Suomi muuttuu väistämättä maaksi, jossa tavallisella työllä ei voi enää elää.

Suomea pyörittävät niin duunarit kuin pienyrittäjät. Heidän työstään ja selkänahastaan revitään tämän maan kapeneva hyvinvointi ja eliitin kasvava elintaso. Hyvän esimerkin sijoittajien ja duunarien etujen törmäämisestä tarjoaa Uusikaupunki, jonne syntyi tuhansia uusia työpaikkoja. Kaikki luulisivat Uudenkaupungin asukasluvun kasvavan, mutta totuus näyttää toiselta: palkkojen pienuuden ja korkeiden vuokrien/asuntojen hinnan vuoksi Uudenkaupungin väkimäärä vähenee. Asunnot muuttuvat muualle veronsa maksavien työporukoiden kämpiksi.

Raju työpaikkojen lisääntyminen näkyy esim. paikallisessa terveyskeskuksessa, jossa merkittävä osa asiakasvirrasta koostu autotehtaan työntekijöistä, jotka asuvat muualla eivätkä siis maksa veroja Uuteenkaupunkiin. Kun vientiteollisuus investoi esim. Uuteenkaupunkiin, Kuopioon, Äänekoskelle, joiden duunarit elävät pienellä palkalla ja siksi maksavat entistä vähemmän veroja kotikunnalleen, valtiovalta kanavoi vallasväelle ja etenkin sijoittajille uusia mahdollisuuksia kiertää veroja. Tämä velkaannuttaa Suomea ja ajaa koko maan perikatoon.

Aikoinaan esim. lääkärit maksoivat ruhtinaallisesti veroja kotikuntiinsa, nyt suuri osa heistä työskentelee oman yrityksen nimissä ja niin sanotusti verosuunnittelee menestyksekkäästi tulojaan ja samalla kasvattaen tavallisten suomalaisten verotaakkaa. Vinoutumaa pitää hallituksen mukaan korjata pienpalkkaisten duunarien työllä. Heitä rokotetaan kikyillä ja vastaavilla. Koko ajan Suomessa putkahtaa mitä mystisempiä esityksiä ahdistamaan tavallisen kansalaisen elämistä ja kasvattamaan epävarmuutta tulevaisuudesta. Samalla hallitus suunnittelee sotea, joka todellisuudessa kanavoi väheneviä verovirtoja pörssiyhtiöiden kautta veroparatiisein.

Tavallinen duunari ei pysty pian elämään palkallaan. Onneksi hänellä on sentään turvanaan jonkinmoinen sosiaaliturva, joka muuten puuttuu pienyrittäjältä. Pienyrittäjä soutaa samassa veneessä tavallisen perusduunarin kanssa, joskin pienemmällä airolla. Suomalainen pienyrittäjä on Marxin mukaan tämän päivän riistetty proletaari. Hänen työstään repivät aimo-osan vakuutusyhtiöt, pankit, verottaja ja yksityinen byrokratia. Ja mikä ilkeintä, jos yrittäjä sairastuu tai loukkaantuu, hänen tulonsa simahtavat siihen, mutta vakuutus kulut ja vastaavat juoksevat.

Suomen hyvinvoinnin perusta nojaa perusduunareiden ja pitkälti pienyrittäjien aikaansaannoksilla. Kun huomattava osa pienyrityksistä elää suoraan duunarien ostamista palveluista ja tavaroista, ei voi muuta kuin ihmetellä, miksi nämä kaksi ryhmää ovat asetettu vastakkain. Kaikkien pitäisi hoksata: Mitä enemmän perusduunari tienaa sitä enemmän hän maksaa palkastaan veroja, joilla pyöritetään yhteiskunnan peruspalveluita ja mitä enemmän perusduunarilta löytyy ostovoimaa, sitä enemmän hän voi käyttää yksityisiä palveluita eli ostaa tavaroita sekä palveluita.

Suomen teollisuuden kilpailukykyä eivät vie duunarit, joiden ostovoima jää reilusti alle ruotsalaisten ja saksalaisten. Siksi koko Suomi hyötyisi siitä, että duunarien palkat nousisivat. Kaikkien duunarien ja pienyrittäjien tulisi liittyä yhteen ja ajaa yhteistä etua. Nyt em. kuppikunnat on usutettu toistensa kimppuun. Tästä tilanteesta hyötyvät maamme suuripalkkaisimmat virkahenkilöt, poliittiset päättäjät ja ökyomaisuuksiaan kasvattavat isot kihot.

Mitäpä tekevät yrittäjien etujärjestöt valtakunnan tasolla ja paikallisesti, puolustavatko ne yrityksiä esim. vakuutusyhtiöiden ylivaltaa vastaan, vaativatko yrittäjäyhdistykset esim. edullisempaa polttoaineveroa, jotta yrittäjille plus niiden asiakkaille jäisi enemmän rahaa käteen? -Yrittäjien edunvalvojat eivät aja kysymyksessä esitettyjä asioita, vaan taistelevat perusduunarien oikeuksia ja vähäistäkin vaurastumista vastaan. Sopisi kysyä äänekkäimmältä duunarien kurmoottajalta kauppaneuvos KKlta: Haluatko kauppoihisi asiakkaita, joiden taskusta löytyy kympin sijaan satanen?

Jos yrittäjien edunvalvojat toimivat typerästi, eipä löydy hurraamista duunarien vastaavissa järjestöissä ja puolueissa. Ay-liike keskittyy kasvattamaan omaisuuttaan esim. vuokra-asuntojen suunnalla ja jakaa omille kihoilleen tuloksista ruhtinaalliset korvaukset. Ay-liikkeen pomot tienaavat, kuten vallasväki konsanaan. Entäpä mistä löytyvät työväenpuolueiden viimeaikaiset saavutukset työväestön edunvalvojana? -Molempien puolueiden johdossa keikkuu juristi, joten ei taida ihme piillä siinä, että maamme 2 000 asianajajaa tienaa saman verran kuin 70 000 vientiteollisuuden duunaria!

Eikä tulevaisuudelta sovi odottaa muutosta, joka parantaisi perusduunarin tai pienyrittäjän asemaa. Tähän loppuun voimme ottaa hyvän esimerkin Uudestakaupungista. Kaupungissa sijaitsee Suomen suurin tehdas, mutta yhtään siellä työskentelevää ei kelpuuteta työväenpuolueiden ehdokkaaksi eduskuntavaaleissa. Sen sijaan kaksi tohtoria asetettiin ehdokkaaksi. Sopisi uusikaupunkilaisten katsella kaupungin kehitystä, joka tyssäsi siihen, kun kaupunki ei enää saanut omaa työläiskansanedustajaa Arkadianmäelle. -Kiitokset Helena Vartiaiselle Vakka-Suomen parhaasta urheilukentästä! Alamme lähestyä tilannetta, jossa muutos vaatii ökydemareiden työväenlaulujen muuttumista luotien lauluksi!