Vastuullinen YLE unohti: F 35 on venäläisten suunnittelema

Suomessa media antaa totaalisesti vääristellyn kuvan suurvaltojen aseosaamista. Asioihin todellisuudessa perehtyneet saivat päästää kunnon röhönaurut, kun yhtä äkkiä aseasiantuntijaksi muuttunut USAn politiikanasiantuntija lateli vähintäänkin arveluttavia väittämiään. Hän totesi Yhdysvaltojen aseteknologian liikkuvan ylivertaisella tasolla, seuraavaksi hän rankkasi Kiinan ja Venäjää mies vähätteli rajusti.

Aseteknologiasta uutisoitaessa vastuullista journalismiaan rajusti mainostava YLE sivuttaa tyystin venäläisten uuden panssarivaunun Armatan. Tätä tankkia useimmat lännen asiantuntijat pitävät historian ensimmäisenä todellisena toisen polven panssarivaununa. Armatan häiveominaisuudet sekä puolustusarsenaali tekevät sen lähes mahdottomaksi tuhota nykyisellä panssarintorjuntatekniikalle. Valtamedian asenteesta Armataa kohtaa kuvaa hyvin se, että ainoastaan panssarin paraatiharjoituksissa tapahtunut hajoaminen sekä poishinaus ylitti uutiskynnyksen.

Vielä huvittavampi vastuullisen journalismin kaapuun verhottu valhe löytyy murheelliseksi muuttuneen F 35 lentokoneen taustalta. Kun Yle markkinoi hävittäjän erinomaisuutta ja ylivertaisuutta venäläishävittäjiin verrattuna, se unohtaa yhden perusjutun: Venäläinen Yakolevin lentokonesuunnitteluyritys oli ratkaisevassa määrin mukana F 35 suunnittelussa. Neuvostoliiton hajotessa jäi Yakolev taloudellisesti tyhjänpäälle ja siksi se lyöttäytyi yhteishankkeeseen Lockheedin kanssa. Yakovlev-Lockheed kumppanuus julkaistiin avoimesti maailmalla 1995, mutta miksi vastuullisen journalismin YLE vaikenee siitä vieläkin?

Viimeistään Obaman  ajan säästöpolitiikka ajoi USAn asekehittelyn taantumaan, josta hyvänä esimerkkinä ovat summittaisten lennokki-iskujen kasvaneet siviiliuhrit sekä F 35 lentokoneen vastoinkäymiset. Pidän vähintäänkin pöyristyttävänä YLEn yksipuolista tapaa uutisoida asioita. Vähintäänkin härskiksi pitää luokitella YLEntoiminta, kun se hehkuttaa samalla vastuullista journalismia - Koko touhu muistuttaa Goebbelsin tiedotustyyliä eli härskiä ja selkeästi tavoitteellista manipulointia.

Valtamediamme unohtaa sen tosiasian, että se ei enää hallitse viestintää yksin. Jokainen asioista kiinnostunut kykenee muutamassa minuutissa googlettamalla selvittämään esim. F 35 historian ja taustat sekä muut valtamedian totena markkinoimat uutiset. Kun yleensä esitetään asioita, niiden oikeellisuus todistetaan kertomalla taustat ja uutisen lähteet, mutta niiden sijaan esim. YLE marssittaa estradille samoja erikoistoimittajia ja asiantuntijoita. Minua ihmetyttää vallan kauhiasti kuinka sellainen USAn politiikan asiatuntija, joka ei tiedä yhtikäs mitään USAn vaaleista voi hetkessä muuttua kaiken USAn ja Venäjän lentoaseista tietäväksi asiantuntijaksi.

SUOMEN SURKEIMMAT PÄÄTTÄJÄT LÖYTYVÄT TÄÄLTÄ?

Suomen sodanjälkisen historian suurimmasta työpaikkojen kasvusta huolimatta töpöt päättäjät sössivät urakalla niin, että kasvun ja loiston sijaan, siitä seurasi väkipako ja tulevaisuuden varjostaa kurjuus. Kaiken tämän tekijänä häärivät onnettomat päättäjät, joiden ainoat aktiivisen toiminnan pisteet täytyy jakaa riitelystä. Jos riitelyinnovaatiot uupuvat päätettävistä asioista, kehitetään riita 1918 sodasta tai oikeudesta laulaa vappulauluja.

Uudessakaupungissa ei kyetä päättämään yhtään järjellistä asiaa. Terveyskeskuksessa eivät parane potilaat vaan sisäilman vuoksi henkilökunta sairastuu. Koulujen hoidon jäätyä tekemättä, niille tarjotaan ratkaisuksi puskutraktoria. Yksi Suomen toimivimmista ja viihtyisimmästä uimahalleista päästettiin huoltoja ja päivityksiä säästämällä tilaan: EI KANNATA KORJATA! Kaupungin vapaa-ajan puitteiden laiminlyönnin vuoksi ne muistuttavat Petroskoin vastaavia rakenteita.

Kun päättäjät päättävät elävöittää kaupungin keskustaa ja saada sinne lisää väkeä, he kaikessa päättömyydessään hyväksyvät, että kaupungin vilkkaimmalle kadulle, siis keskelle ajorataa, rakennetaan tekonurmi. Jotta päätös täyttäisi kaikki älyttömyyden vaatimukset, uudella nurmella ei saa pelata jalkapalloa. Sairaalan sänkyjen sijaan päättäjät syytävät rahaa puistoon viritettäviin riippusänkyihin, joissa paikalliset ökymatamit patsastelevat ja kuvauttavat itseään omahyväisinä plus kaikkitietävinä.

Keskustan elävöittämisen edellä mainituilla menetelmillä ymmärtäisi, jos kyseinen kaupunki kuuluisen suurten keskusten joukkoon. Mutta kaupunki lukeutuu kaliberiin pienet taajamat eikä siellä toimi edes joukkoliikenne. Jos erehdyt ehdottamaan veroeurojen sijoittamista sairaisiin, lapsiin, ikäihmisiin tai vapaa-ajan puitteisiin, tuomitaan esittäjä negatiiviseksi kaiken kivan vastustajaksi.

Surkein päätös lienee vasta tulossa. Uuteenkaupunkiin puuhataan valtavaa kymmenienmiljoonien eurojen hintaista koulukombinaattia. Päiväkoti-ikäisistä lukiolaisiin lapset ja nuoriso sullotaan saman panssariaidan sisään ja kameravalvontaan. Eikä siinä kaikki: MAMMUTTIKOULUN MYÖTÄ AIOTAAN LUOPUA MAAILMAN PARHAAKSI TODETUSTA OPETUSJÄRJESTELMÄSTÄ! Samalla, kun suomaista koulua viedään sen erinomaisuuden vuoksi maailmalle, Uudenkaupungin päättäjät käyttävät kymmeniämiljoonia euroja siirtymiseen tuntemattomaan oppiympäristömalliin.

Uudenkaupungin päättäjät aikovat käyttää kaikkien aiempien ääliömäisyyksien jatkoksi kymmeniämiljoonia eroja tavalla, joka ei pelkästään vähennä kaupunkiin muuttavien lapsiperheiden määrää, vaan saa Uudessakaupungissa jo asuvat lapsiperheet muuttamaan muualle. Sopiikin kysyä: MITÄ TEHDÄÄN TULEVAISUUDESSA MAMMUTTIKOULULLA, JOKA TYHJENSI KAUPUNGIN VAISUN KESKUSTAN LOPULLISESTI JA KUKA MAKSAA KAAVAILLUN TYHJÄN KOULUN?

Uudenkaupungin päättäjiä voidaan verrata Mooseksen Jumalalta tilaamiin vitsauksiin, jotka kurmoottivat Egyptiä kovalla kädellä rankemman mukaan. Ikävä vaan, että päättäjiemme päätökset tekevät Uudellekaupungille samaa kuin heinäsirkkaparvi viljapellolle: MITÄÄN EI JÄÄ JÄLJELLE JOTAIN KUPPIA, KULHOA JA MAMMUTTIRAKENNUSTA LUKUUNOTTAMATTA. Olisko päättäjiemme syytä ottaa mallia Touko Aallosta eli tunnustaa ettei eväät riitä yhteisten asioiden menestyksekkääseen hoitoon!

BREŽNEVILÄISEN TIEDOTUS/ELINKEINOPOLITIIKKAN HELMI

Surun murtamana ja maahan lyötynä katselin Länsi-Suomi lehdestä saagaa, joka kertoi jälleen ohivirranneesta ja menetetystä mahdollisuudestamme. Nyt hullut miehet Huittisista saivat sen, minkä tulo meille olisi ollut kaikkien kasvutilastojen ja tulevaisuuden visioiden mukaan todennäköisintä. Raumalainen, myös Porissa toimiva, elintarvikekauppa laajentaa Huittisiin.

Kyseinen elintarvikeketju pystyy ainoana kilpailijana vakavasti haastamaan Raumalla sekä Porissa niin S- kuin K-kaupan, joten sen tulon myötä ja kilpailun kasvun seurauksena meidän hintatasomme olisi muuttunut edullisemmaksi. Siinä sivussa Uuteenkaupunkiin olisi syntynyt yksi syy vähemmän käydä ostoksilla Myllyssä. Elinkeinoelämäämme kannalta, mittavasti mainostavan kauppaketju, olisi tukevoittanut etenkin paikallismedian taloutta vähintäänkin omakotitalon hinnan verran vuodessa.

Kaupunkilaiset rahoittavat elinkeinotoiminnan ja markkinoinnin, joten kaupunkilaisten tulee myös hyötyä näin tapahtuvasta varojensa käytöstä. Viimeistään nyt sopii kysyä: MITÄ UUSIKAUPUNKILAISIA HYÖDYTTÄVÄÄ ELINKEINO- JA VIESTINTÄ/MARKKINOINTISEKTORIMME OVAT SAANEET AIKAAN? Jos jotain tämän suunnan tekemistä tapahtui, sen piilottaminen onnistui varsin mainiosti. Mieleeni ei putkahda kuin yksi elinkeinotoiminnastamme hyötynyt uusikaupunkilainen: NYKYINEN TORIVAHTI!

Mitä ilmeisimmin elinkeinopuoleltamme puuttuvat suunnitelmat tai, jos suunnitelmia piilee jossain, niiden aktiivinen toteuttaminen. Autotehtaan myötä keskustamme palvelut paranevat terveyspalveluiden osalta, joten onneksi edes tehtaan aktiivisuuden seurauksena saamme lisää vilinää keskustaan. Toivotaan kuitenkin ettei joku kaupunkimme valopää keksi motittaa keskustaamme riippusängyin, tekonurmin, rättiviritelmin ja siten estää jatkossakin keskustamme kehittämisen.

Kaupunkimme markkinointi/tiedottaminen sokaisee totaalisella amatöörimäisyydellä. Uusikaupunki ei näy eikä kuulu missään. Merefestit kuolivat, Crushell-viikkoa ei noteerattu valtakunnan mediassa ja Minifarmin kutistuminen näkyi selvästi. Murheellisen kesän 2018 ainoiksi positiivisiksi asioiksi voimme nostaa uuden majoitusliikkeen saapumisen kaupungin keskustaan ja tietenkin kasvuaan jatkava Karju-rockin.

Uudenkaupungin viestintä/markkinointi/elinkeonpolitiikka häikäisevät brežneviläisellä pysähtyneisyydellään. Meidän tiedottamisemme ei tähtää positiivisen Uusikaupunki-tiedon levittämiseen kaupungin ulkopuolelle. Tiedottamisemme kääntyy sisäänpäin, kaupunkilaisille todistetaan kuinka hienoja kaikki, todellisuudessa kalliit ja ahterilleen menneet, epäonnistuneet hankkeemme ovat. Tällä tyylillä mikään ei uudistu ja elämme pysähtyneisyyden ajassa, jossa pienen piirin tiedottajat palkitsevat toisiaan - MOISESTA LUVUN NEUVOSTOMEININGISTÄ EI LÖYDY VETOVOIMAA KAUPUNGIN KASVULLE, kuten tilastot tylysti osoittavat.

Meidän viestijät, tiedottajat ja toimittajat seuraavat ajan henkeä trendikkäästi yhdessä asiassa eli tittelissään. Nyt heistäkin, kuten isoimmissa kylissä, tuli sisällöntuottajia. Ja mitä tämä heidän tuottamansa sisältö, jota he syytävät mediasuolesta ulos. -SE ON SILKKAA PASKAA, JOKA EI PALVELE VÄHÄÄKÄÄN, KAIKEN RAHOITTAJAA, TAVALLISTA KAUPUNKILAISTA. Tavallinen peruskaupunkilainen jatkaa riippusänkyjen, demokatujen, rättiviritelmien, korkeuksiin nostettujen sontikoiden, tekonurmen ja suihkulähteiden hävittyä ostosmatkojaan Myllyyn - SIIS MITÄ JÄI KÄTEEN? Päättäjänä kysyisin niin Uudenkaupungin elinkeinopolitiikan, markkinoinnin kuin viestinnän perään, sillä onhan meillä vieläkin mellevät kasvun mahdollisuudet!

DUUNARIT JA YRITTÄJÄT SAMASSA VENEESSÄ

Sipilä puhuu yrittäjistä ja yrittäjyyden kautta syntyvistä työpaikoista, mutta todellisuudessa hän sijoittajana ajaa sijoittajien etua. Viimeisessä MOT-ohjelmassa valotettiin kuinka Suomessa sijoittajat siirtelevät rahaa verottajan ulottumattomiin. Hälyttävimmäksi ohjelman anniksi nousi se, ettei eduskunta juurikaan hinkua menetettyjen satojenmiljoonien eurojen perään. Sijoittajien ehdolla kehittyvä Suomi muuttuu väistämättä maaksi, jossa tavallisella työllä ei voi enää elää.

Suomea pyörittävät niin duunarit kuin pienyrittäjät. Heidän työstään ja selkänahastaan revitään tämän maan kapeneva hyvinvointi ja eliitin kasvava elintaso. Hyvän esimerkin sijoittajien ja duunarien etujen törmäämisestä tarjoaa Uusikaupunki, jonne syntyi tuhansia uusia työpaikkoja. Kaikki luulisivat Uudenkaupungin asukasluvun kasvavan, mutta totuus näyttää toiselta: palkkojen pienuuden ja korkeiden vuokrien/asuntojen hinnan vuoksi Uudenkaupungin väkimäärä vähenee. Asunnot muuttuvat muualle veronsa maksavien työporukoiden kämpiksi.

Raju työpaikkojen lisääntyminen näkyy esim. paikallisessa terveyskeskuksessa, jossa merkittävä osa asiakasvirrasta koostu autotehtaan työntekijöistä, jotka asuvat muualla eivätkä siis maksa veroja Uuteenkaupunkiin. Kun vientiteollisuus investoi esim. Uuteenkaupunkiin, Kuopioon, Äänekoskelle, joiden duunarit elävät pienellä palkalla ja siksi maksavat entistä vähemmän veroja kotikunnalleen, valtiovalta kanavoi vallasväelle ja etenkin sijoittajille uusia mahdollisuuksia kiertää veroja. Tämä velkaannuttaa Suomea ja ajaa koko maan perikatoon.

Aikoinaan esim. lääkärit maksoivat ruhtinaallisesti veroja kotikuntiinsa, nyt suuri osa heistä työskentelee oman yrityksen nimissä ja niin sanotusti verosuunnittelee menestyksekkäästi tulojaan ja samalla kasvattaen tavallisten suomalaisten verotaakkaa. Vinoutumaa pitää hallituksen mukaan korjata pienpalkkaisten duunarien työllä. Heitä rokotetaan kikyillä ja vastaavilla. Koko ajan Suomessa putkahtaa mitä mystisempiä esityksiä ahdistamaan tavallisen kansalaisen elämistä ja kasvattamaan epävarmuutta tulevaisuudesta. Samalla hallitus suunnittelee sotea, joka todellisuudessa kanavoi väheneviä verovirtoja pörssiyhtiöiden kautta veroparatiisein.

Tavallinen duunari ei pysty pian elämään palkallaan. Onneksi hänellä on sentään turvanaan jonkinmoinen sosiaaliturva, joka muuten puuttuu pienyrittäjältä. Pienyrittäjä soutaa samassa veneessä tavallisen perusduunarin kanssa, joskin pienemmällä airolla. Suomalainen pienyrittäjä on Marxin mukaan tämän päivän riistetty proletaari. Hänen työstään repivät aimo-osan vakuutusyhtiöt, pankit, verottaja ja yksityinen byrokratia. Ja mikä ilkeintä, jos yrittäjä sairastuu tai loukkaantuu, hänen tulonsa simahtavat siihen, mutta vakuutus kulut ja vastaavat juoksevat.

Suomen hyvinvoinnin perusta nojaa perusduunareiden ja pitkälti pienyrittäjien aikaansaannoksilla. Kun huomattava osa pienyrityksistä elää suoraan duunarien ostamista palveluista ja tavaroista, ei voi muuta kuin ihmetellä, miksi nämä kaksi ryhmää ovat asetettu vastakkain. Kaikkien pitäisi hoksata: Mitä enemmän perusduunari tienaa sitä enemmän hän maksaa palkastaan veroja, joilla pyöritetään yhteiskunnan peruspalveluita ja mitä enemmän perusduunarilta löytyy ostovoimaa, sitä enemmän hän voi käyttää yksityisiä palveluita eli ostaa tavaroita sekä palveluita.

Suomen teollisuuden kilpailukykyä eivät vie duunarit, joiden ostovoima jää reilusti alle ruotsalaisten ja saksalaisten. Siksi koko Suomi hyötyisi siitä, että duunarien palkat nousisivat. Kaikkien duunarien ja pienyrittäjien tulisi liittyä yhteen ja ajaa yhteistä etua. Nyt em. kuppikunnat on usutettu toistensa kimppuun. Tästä tilanteesta hyötyvät maamme suuripalkkaisimmat virkahenkilöt, poliittiset päättäjät ja ökyomaisuuksiaan kasvattavat isot kihot.

Mitäpä tekevät yrittäjien etujärjestöt valtakunnan tasolla ja paikallisesti, puolustavatko ne yrityksiä esim. vakuutusyhtiöiden ylivaltaa vastaan, vaativatko yrittäjäyhdistykset esim. edullisempaa polttoaineveroa, jotta yrittäjille plus niiden asiakkaille jäisi enemmän rahaa käteen? -Yrittäjien edunvalvojat eivät aja kysymyksessä esitettyjä asioita, vaan taistelevat perusduunarien oikeuksia ja vähäistäkin vaurastumista vastaan. Sopisi kysyä äänekkäimmältä duunarien kurmoottajalta kauppaneuvos KKlta: Haluatko kauppoihisi asiakkaita, joiden taskusta löytyy kympin sijaan satanen?

Jos yrittäjien edunvalvojat toimivat typerästi, eipä löydy hurraamista duunarien vastaavissa järjestöissä ja puolueissa. Ay-liike keskittyy kasvattamaan omaisuuttaan esim. vuokra-asuntojen suunnalla ja jakaa omille kihoilleen tuloksista ruhtinaalliset korvaukset. Ay-liikkeen pomot tienaavat, kuten vallasväki konsanaan. Entäpä mistä löytyvät työväenpuolueiden viimeaikaiset saavutukset työväestön edunvalvojana? -Molempien puolueiden johdossa keikkuu juristi, joten ei taida ihme piillä siinä, että maamme 2 000 asianajajaa tienaa saman verran kuin 70 000 vientiteollisuuden duunaria!

Eikä tulevaisuudelta sovi odottaa muutosta, joka parantaisi perusduunarin tai pienyrittäjän asemaa. Tähän loppuun voimme ottaa hyvän esimerkin Uudestakaupungista. Kaupungissa sijaitsee Suomen suurin tehdas, mutta yhtään siellä työskentelevää ei kelpuuteta työväenpuolueiden ehdokkaaksi eduskuntavaaleissa. Sen sijaan kaksi tohtoria asetettiin ehdokkaaksi. Sopisi uusikaupunkilaisten katsella kaupungin kehitystä, joka tyssäsi siihen, kun kaupunki ei enää saanut omaa työläiskansanedustajaa Arkadianmäelle. -Kiitokset Helena Vartiaiselle Vakka-Suomen parhaasta urheilukentästä! Alamme lähestyä tilannetta, jossa muutos vaatii ökydemareiden työväenlaulujen muuttumista luotien lauluksi!

SAAKO LAKKONA RUOKKIA MUIDEN LAPSIA?

Maamme hallitus ajoi taas kerran ihmeellisyyksillään Suomen ihmeelliseen tilanteeseen. Totuus lienee se, että sopimisen esteenä häärii hallitus, joka mielipidemittausten mukaan operoi alle 40 prosentin kannatuksella eli se ei nauti kansan enemmistön luottamusta. Jos työnantaja- ja työntekijäpuoli sopisivat keskenään niistä toimista, joilla työpaikkoja lisätään, saattaisi syntyäkin jotain ja ainakin lakko jäisi syntymättä. Perussuomalaisena perussosialidemokraattina pidän syntynyttä soppaa, jota ei lakon vuoksi tarjota lapsille, hallituksemme suurena mokana.

Hallituksen sähläyksen johdosta mm. lapset jäivät ilman päivittäistä murkinaa ja se täytyy tietenkin kirjataan ikävien lakonseurausten sarakkeeseen. Kun lakkoillaan se vaikuttaa aina johonkin ja joihinkin meistä, mutta ei mitenkään hallituksen elämiseen ja olemiseen. Hyväksyn lakon, tilanteessa, jossa vippaskonsteilla vallassa roikkuva hallitus kurmottaa rivosti ja jatkuvalla syötöllä tavallista kansaa. Jos tässä maassa kielletään lakot, ajaudutaan täysin mielivaltaiseen harvainvaltaan.

Lakon alettua lakkolaisten ongelmaksi putkahtivat koululaisten perheen ulkopuoliset vapaaehtoiset oppilaiden ruokkijat. Tällaisesta perussuomalaisesta perusdemarista, joka esiintyi kokoomuksen listalla, tuntuu äärimmäisen positiiviselta, jos joku pitää huolta muistakin kuin omista lapsistaan. Ei se vesitä lakon merkitystä vaan nostaa sen huomioarvoa. Kiitos myös yrittäjälle, joka lähti rohkeasti lasten ruokkimiseen mukaan. Ehkäpä siinä sivussa, lakon vuoksi, joku työtön sai po. yrittäjältä edes lyhyeksi ajaksi töitä - EIKÖS SILLOIN HALLITUKSEN TAVOITE TYÖN LISÄÄMISESTÄ TOTEUTUNUT, joskin vaikeimman kautta?

OIKEUDEN PÄÄTÖS: YLE SAI VAINOTA ILJAA! ENTÄ AKUA...

MV-lehden nousu valtakunnan luetuimmaksi ns. vastamediaksi on YLEn ansiota. Mikäli YLE ei olisi nostanut toistuvasti esille MV-lehden julkaisuja, sen roolin kasvu valtakunnallisesti merkittävästi luetuksi nettijulkaisuksi olisi jäänyt toteutumatta. YLE ei kestänyt luomuksensa suunnalta tullutta painetta, vaan, yhdessä muun valtamedian kanssa, aloitti MV-lehteen kohdistuvan manipulointikampanjan ja vainon. Mainitun vainon sinettinä toimi oikeuslaitoksemme, joka lätkäisi MV-lehden takahahmolle muhevan ehdottoman vankeustuomion.

Niinpä Ilja Janetskin, Lieksan Hurttien entinen maalivahti ja valtamedian mediakeisariksi nostama tyyppi, sai lähes kaksi vuotta kakkua. Valtamedian kohtelu olisi oletettavasti ollut myönteisempää, jos tuomitun nimi kirjoitettaisiin Mark McArthur tai jopa myönteistä mikäli tuomitta kutsuttaisiin Mugabe Segogosekogsi tai Yusif AlFatahksi. Kukaan ei voi kiistää, että yhden miehen jutuksi, MV-lehti sai melkoisen suosion ja tämän suosion markkinamehinä häärivät valtamedian pikkusielut.

Mitäpä Ilja ja MV-lehti teki, jotta moinen tuomio räpsähti? -Pääsääntöisesti julkaistiin muiden juttuja lähteet ilmoittaen. Tämä käsitys minulle jäi, kun joskus kävin katsomassa, minkälaisilla saatesanoilla blogistani lainattu kirjoitus oli po. foorumilla julkaistu. MV-lehti julkaisi ja kommentoi muiden juttuja niin, että lähteet tulivat kaikille selväksi. Käsittääkseni näin median tulee toimia. Jos MV-lehden tyyli tuomitaan, täytyy silloin tuomita esim. juutalaisten tuhon uutisointi keskitysleireillä. Samoin tulee tuomita tasapuolisesti kaikkien kauhistuttavien juttujen kauhistelu eli satojentuhansien suomalaisten tulisi joutua poseen Iljan seuraksi!

Jokainen MV-lehdessä kävijä havaitsee heti, että kyseinen julkaisu poikkeaa vallitsevasta valtamedian linjasta eli edustaa vastamediaa. MV-lehti markkinoi lukijoilleen mediakriittisyyttä eikä korosta, valtamedian tavoin, kertovansa ainoa oikeaa totuutta vaan oman totuutensa. Näin tarkasteltuna Janetskin saamaa tuomiota voidaan pitää, Nietzschen tyylistä orjamoraalia edustavan oikeuden, joka ei nää asioissa hyvää tai huonoa vaan hyvää ja pahaa, lynkkauksena. Samalla oikeus osoittaa totaalisen tietämättömyytensä mediasta, viestinnästä ja sanan vapaudesta.

YLE markkinoi edustavansa oikean totuuden esiin nostavaa vapaata, valistunutta ja puolueetonta mediaa. YLE operoi satojen toimittajien, kenties tuhansien toimittajien voimin, kansalta ulosmitatulla pakkoverolla, joten siltä löytyvät niin taloudelliset kuin henkilöresurssit uutisoitavien asioiden tasapuoliseen selvittämiseen. Mutta nostetaanpa esimerkiksi tapaus Aku Louhimies. Hänestä YLEn yksi lomaa nauttiva toimittaja kertoo yksipuolisesti ikäviä tietoja satojen muiden yleläisten vain katsellessa tuput suorinasivusta kuinka paljon pahaa pahansuopa toimittaja saa tehtyä Aku Louhimiehelle.

Jos MV-lehti tuomittiin muiden tekemien juttujen julkaisemisesta ja niihin liittyvistä oheislauseista, eikö YLE tulisi tuomita vastaavankaltaisesta, joskin ominvoimin toteutetusta, toiminnasta. YLEn ansaiosta yhden miehen maine loattiin totaalisesti ja yksipuolisesti. Koska uutisointi jälkitoimineen tapahtui toinen osapuoli unohtaen, emme tiedä piileekö YLEn uutisoinnin takana Louhimiehen menestyselokuvan kollegoissa herättämä armoton kateus vai totuus. Tätä YLE ei enää pysty uskottavasti selvittämään pakkoveroilla toimintaansa rahoittavalle Suomen kansalle.

Oikeuden tulisi, tasapuolisuuden nimissä, tuomita YLEn johto samoin perustein Aku Louhimiehen vainoamisesta kuin MV-lehden vetäjä tuomittiin. Niin ikään YLEä valvovien politiikkojen tulisi puuttua po. multimedian tuloshakuiseen toimintaan vai onko niin, että oikeuslaitos ja poliittinen eliitti kuuluvat YLEN kanssa samaan korppilaumaan, joka ei toistensa silmiä nokia, mutta muiden silmiä sitäkin epäinhimillisemmin ja julmemmin.

PÄÄTTÖMISTÄ PÄÄLLIKÖISTÄ JOUTAVIA JOHTAJIA!

Elämme antilystiä aikaa kaupungissa, jonka kehitysmahdollisuuksien rinnalla muiden maamme kuntien ja vastaavat mahdollisuudet tuntuvat olemattomilta. Emme saaneet tätä kaupunkia kasvu-uralle, joten nyt suuri johtaja, ainakin joidenkin mielestä, haahuilee organisaatioonsa hallintouudistusta. Joidenkin mielestä koko organisaatio pitäisi tussauttaa pirstaleiksi ja ryhtyä luomaan uutta toimivaa, kaupunkilaisten eteen armottomasti rehkivää organisaatiota.

Hyvät jääkiekkoilijat pyrkivät pääsemään sille tasolle, jolla tienaavat hyvin ja pystyvät tarjoamaan ahaa-elämyksiä ja mielihyvää hyvin maksavan seuran hyvin maksaville faneille. Jos hyväksi kaavailtu kiekkoilija osoittautuu vähemmän hyväksi, siirtyy hän vähemmän hyvään sarjaan. Virkahenkilöstö pyrkii samoin korkeammalle ja paremmille ansioille. Jos tämä ei luonnistu jäävät he korkeimmalle tasolle minne onnistuivat itsensä änkeämään. Taidoista ja tuloksista huolimatta he pysyvät korkeimmalla saavuttamallaan tasolla.

Tasollaan toimivien vähemmän hyvien virkahenkilöiden tulotaso saattaa ponnahtaa ylöspäin toisin kuin vähemmän hyvien kiekkoilijoiden. Virkahenkilöt hallitsevat organisaatiossaan esitys- valmisteluvaltaa, joka puuttuu jääkiekkoilijoilta omissa joukkueissaan. Virkahenkilöt ryhtyvät uudistamaan organisaatiota. Heidän kykynsä ei tähän riitä, mutta ahneus ja itsekkyys mahdollistavat organisaation muuttamisen ei kaupungin ja sen asukkaiden vaan virkahenkilöstön parhaaksi.

Virkahenkilöt pitävät palavereita ja päättävät organisaatiouudistuksesta. Kun tämä väsäys tuodaan julki, he keksivät, että johtajat sopivat paremmin hienoon uuteen organisaatioon kuin päälliköt. Kuin mormoneja johtava Jumalan leijona, ajaa virkakunnan johtaja valmistelua läpi. Kaikki tapahtuu tutulla itsekkyydellä ja oman eduntavoittelulla eli ulospäin kerrotaan: PÄÄLLIKÖIDEN MUUTTUMINEN JOHTAJIKSI EI VAIKUTA TEHTÄVIIN EIKÄ PALKKAUKSEEN.

Kappas vaan, ajan rientäessä johtajat vaativat alaisikseen liudan päälliköitä ja sitä myötä, alaisten määrän kasvaessa, johtajat vaativat itselleen lisää palkkaa(MOT). Nyt päättäjien tulee pitää itsensä ajan hermolla ja muistaa lähihistoriamme. Meillä eletään organisaatiossa, jossa johtajat nostivat toistensa palkkoja viranhaltijapäätöksillä ja palkkasivat jopa valtuuston päätösten vastaisesti kaverin töihin ja tietenkin viranhaltijapäätöksellä. Päättäjien tulee valvoa tarmokkaasti, Tarmon johdolla, että organisaatiouudistus hyvinvointijohtajineen tuottaa hyvinvointia myös kaupunkilaisille eikä ainoastaan päättömille päättäjille, ketkä haluavat eläkettä odottaviksi joutaviksi johtajiksi!

TAPPOUHKAUSKOJUT JÄLLEEN VALMISTELUUN!

Mitä enemmän uhotaan kaupunkilaisten kuulemisella, sitä vähemmän heitä kuunnellaan. Vanhoja kaupunkilaisten edustajien torjumia päätöksiä nostetaan esiin. Viimeisin tämän sortin tempaus, kävelykatu, toteutettiin demokokeilun ja kaupunkilaisten kuulemisen varjolla. Nyt touhusta ei muistuta kaupunkilaisia muu kuin kalliin liikekiinteistön sisällä lojuvat demoilijoiden pölyä keräävät huonekalut. Jokainen voi todeta tämän kurkkaamalla Alicenkadun varrella sijaitsevan liikekiinteistön ikkunasta sisään - SIIS VUOKRA JUOKSEE JA KAUPUNKILAISET MAKSAVAT?

Tuskin missään muualla kuin meillä kaupungin vilkkaimmin liikennöidyn paikan tukkiminen onnistuisi keinonurmella ja suihkulähteillä. Koomisinta lienee se, että viranhaltijapäätöksellä syntynyttä liikkumisen rajoittamista perusteltiin liikkumisen lisääntymisellä ja keskustan elävöitymisellä. Olihan murheellisessa kesässä 2018 jotain positiivistakin - ainakin paikallisten ökynaisten kannalta tarkasteltuna: Kun tavallinen kaupunkilainen jonotti rempalleen ajautuneen terveyskeskuksen sänkyihin, saivat ökyttäret joutohetkinään paistatella päiväänsä verovaroin kustannetuissa riippusängyissä ja nauttia auringon tarjoamasta hellivästä lämmöstä!

Saman sortin tempaukset jatkuvat. Aikoinaan nuoriso- ja liikuntalautakunta torjui valmistelijan ihmeellisen idean golfaajille suunnatuista majoituskojuista tai pikemminkin majoitusmajoista. Vängällä esitettiin Sorvakon liikunta-alueen tuhoamista ihmeellisillä vanerivirityksillä. Tuolloin em. lautakunta torjui jyrkin sanoin esitetyn älyttömyyden syntymisen vaikka lautakunnan jäsenten painostus kasvoi ennen kuulumattoman rajuksi ja ikimuistoiseksi: LAUTAKUNNAN KOKOUKSESSA ERÄS SEN JÄSEN TOTESI HÄNEN HENKEÄÄN UHATUN, JOS HÄN ÄÄNESTÄÄ KOJUVIRITELMIEN SYNTYMISTÄ VASTAAN!

Nyt valmistelu toistaa itseään ja samainen viritelmä putkahti jälleen esiin. Onkin hauska nähdä kuinka moiseen älyttömyyteen suhtaudutaan nyt, kun nuoriso- ja liikuntalautakuntaa ei enää ole ja päättäjämme ovat pääsääntöisesti halaistua sanaa sanomattomia hattiwatteja. Tämä koskee valtuuston kokouksia, jälkiörinään sentään joillakin päättäjillä piisaa intoa!

Minua ihmetyttää kovasti näiden kojujen junttaamisessa se, että miksi rakentaa halpoja virityksiä pellolle ja kuvitella ihmisten tulevan niihin lomailemaan, kun läheltä löytyy rytekköitynyt merenranta entisine uimapaikkoineen. Miksei hyödynnetä rantaa, siivota niitä ryteiköistä ja tehdä sinne tyylikkäitä matkailumagneetteja ja kaupunkilaisia sekä golfkansaa palvelevaa kesäkeidasta uimarantoineen?

Tarvitsemme tasokkaamman virkakoneiston: PAIKAT AUKI!

Uudessakaupungissa ei onnistuttu tarttumaan autotehtaan tarjoamaan mahdollisuuteen. Meillä jatkettiin yhden mallin valmistelua ja sen seurauksena päädyttiin malliin: Mitään ei tapahdu! Kaupungin kiinteistömassa kasvaa toisesta päästä ja lahoaa toisesta päästä. Ainoan poikkeuksen tekevät kiinteistöt, joita ei tarvita kaupunkilaisille tärkeiden palveluiden/puitteiden tuottamiseen - joutaviin kiinteistöihin piisaa miljoonia euroja!

Viroissa istuvilla virkahenkilöillämme piisaa intoa hakeutua kaupungistamme pois, tämä ilmineeraa leipiintymistä/sitoutumattomuutta Uuteenkaupunkiin. Nykytilamme osoittaa karusti sen, miksi valmistelu laahaa mielikuvituksettomuuden plus laiskuuden poluilla aiheuttaen päättäjissä tyytymättömyyttä sekä massiivista toraa. Meidän täytyy luoda hallinto-organisaatio, joka ensinnäkin toimii valmistelusta toteutukseen kaupunkilaisten parhaaksi ja toiseksi sen tulee mahdollistaa irtaantumisen nykyisistä virkahenkilöistä. Lähihistoriamme osoittaa etteivät heidän kykynsä vastaa kaupunkimme nykytilannetta ja kasvumahdollisuuksien synnyttämiä haasteita

Uskon vakaasti, että Uusikaupunki kiinnostaa nuoria dynaamisia ja luovia virkahenkilöitä, jotka nostavat kaupunkimme nykyisten taantumuksellisten virkademonien luomasta mitättömyydestä ja ikuiselta näyttävästä taantumasta. Meidän täytyy ainoastaan päästä eroon nykyisistä tomppeleista, jotka ovat näyttäneet kynsiensä tylsyyden kiivetäkseen menestykseen. Uudellekaupungille tarjottiin maan parhaat edellytyksen kasvuun ja kehittymiseen, mutta kasvua ei tapahdu kehitystä ei tapahdu kuin riitelyn saralla.

VASTUUTON PÄÄTÖKSENTEKO VIE TUHOON!

Useat valtuutetut istuivat viime budjettikäsittelyssä ensimmäistä kertaa kuntalaisten valtuuttamina kaupungin rahakirstun vartijoina. Siksi ymmärrän monen hyväksyneen jotain sellaista, mikä sai heidät jälkikäteen ihmettelemään: MITÄ TULI PÄÄTETTYÄ! Tuo menköön hyvänä oppina siitä, että esitykset täytyy lukea huolella läpi ja kalliisiin ihmeellisyyksiin tulee puuttua valtuustosalissa. Pelkkä jälkiruikutus antaa päättäjästä nolon kuvan ja osoittaa hänen kuuluvan esittelijöiden eikä kaupunkilaisten luottamushenkilöihin.

Ottakaamme esiin varsin pieni, mutta koko valmistelua valaiseva yksityiskohta: käytetty mönkijä 20 000 eurolla. Tällaisen uuden saa alle 20 000 eurolla:Can-Am Outlander 6x6 PRO 650 17 290€ (nettimotokauhajoki). Esimerkki osoittaa karulla tavalla valmistelijoiden ylimielistä suhtautumista luottamushenkilöitä kohtaan tai vaihtoehtoisesti mönkijäesimerkki kertoo valmistelijoiden tietämättömyydestä plus laiskuudesta perehtyä kaupunkilaisten varoilla kustannettaviin asioihin. Tämä korostaa entisestään luottamushenkilöiden tarvetta perehtyä valmistelijoiden tekstiin tarkkaakin tarkemmin. Lisäksi luottamushenkilöt voisivat udella esittelijöiden motiivia moiseen toimintaan.

Aivan omalukunsa piilee Seikovin ruokalassa, jolle ei löydy käyttötarvetta kaupungissa, joka hukkuu omaan kiinteistömassaansa ja sen ylläpitokuluihin. Ensin lätkäistään 150 000 euroa täysin tarpeettomaan rakennelmaan ja kotvan päästä lyödään siihen lähes puoli miljoonaa euroa lisää. Tämä osoittaa karulla tavalla kuinka kaukana valmistelijat seilaavat niiltä reiteiltä, joilta löytyy kaupungin ja sen asukkaiden etu. Kun vielä toteamme demokadun nielevän yli miljoona euroa ja muistamme Kalannin kunnantalo päätöksen voi todeta: Uusikaupunki kulkee kohti jäävuorta ellei se huku jo ennen sitä!

VALITAANKO VIESTINTÄ- VAI PROPAGANDAKOORDINAATTORI?

Viestintäkoordinaattori halutaan takaisin. Yleensä samasta asiasta ei äänestetä kahdesti saman valtuustokauden aikana, mutta nyt valmistelijat haluavat, päättäjien kerran poistaman viestintäkoordinaattorin takaisin. Kuinkahan mones perustoimintojen takia täysin joutava titteli luodaan tähän kaupunkiin kuppaamaan kaupunkilaisten elämisentasoa.

Viimeksi päätöksestä äänestäessään päättäjät hoksasivat ettei kaupunkiorganisaatiomme osannut käyttää viestintäkoordinaattoria. Kaupungin juhlavuosi jäi hyödyntämättä totaalisesti niin omien asukkaiden juhlinnan kuin tänne tulevien turistien osalta. Samoin kaupunkimme kasvu jäi toteutumatta tuhansista uusista työpaikoista huolimatta. Sopiikin pohtia, miksi joku näkee moisen henkilön palkkaamisen tarpeelliseksi ja mihin juuri hän tarvitsee viestintäkoordinaattoria?

Totuus löytyy siitä, että viestintäkoordinaattorin tehtäväksi ei kaavaillakaan kaupungista ulos suuntautuvaa viestintään, vaan kaupunkilaisille kohdistuvaan viestintään. Valmistelumme onneton taso ja varojen järjetön tuhlaus tarvitsee virkaselittäjän. Selittäjän täytyy kuulua sopivaan piiriin somekavereineen, jolloin hän saa nöyrät kaverinsa tykkäämään kaikista älyttömistä valmistelun tuotoksista ja huutamaan: UPEATA, VALTAVAA, KYLLÄ MEILLÄ NYT KIVAA PIISAA!

Meillä tiedotus ei nojaa suunnitelmallisuuteen eikä totuuteen. Esim. keskustan kehittämisen tämän vuoden hinta 100 000€ ja tulevien vuosien 800 000€, eivät kuulu tavallisten kansalaisten tietopiiriin. Myöskään vanhan kunnantalon ja sen liki sijaitsevan rivitalon remonttikulut esitettiin totaalisen alakanttiin. Jos kaikki edellä mainituista kerrottaisiin kaupunkilaisille, kyseisten hankkeiden kannatus hiipuisi. Mikäli vielä kerrottaisiin mistä joudutaan säästämään tai pikemminkin karsimaan em. hankkeiden vuoksi, tuskin kukaan kannattaisi mainittuja projekteja.

Meillä faktojen jakamisen sijaan viestintä ja sen palaute jakaa ihmiset hyviin ja pahoihin. Hankkeitaan eteenpäin jyräävät sisäpiiriläiset kuuluvat hyviin ihmisiin ja heille kysymyksiä esittävät tai vaihtoehtoja tarjoavat kaupunkilaiset luetaan pahoiksi kaiken kivan ja kaiken ilon pilaajiksi. Meillä ei yksinkertaisesti kerrota kaikkea ja siksi ei myöskään ymmärretä, että velkaisessa kunnassa yhteen asiaan pistetty raha joudutaan ottamaan jostain toisesta tarpeesta pois. Niinpä viestintä synnyttää tilanteen, jossa hyvät ottavat rahaa sairailta, lapsilta ja ikäihmisiltä kanavoiden sen kuppeihin ja riippusänkyihin; pahat kaupunkilaiset puolestaan puolustavat ihmisiä ja heidän perustarpeitaan.

Nurinkurinen tilanne perustuu vain ja ainoastaan viestintään, joka nostaa esiin muutamia kellokkaita: virkahenkilöitä, yrittäjiä, päättäjiä jne.. Kellokkaiden takaa löytyvät heidän sokeat tukijat eli tykkääjät. Somessa nämä kellokkaiden tykkääjät taustoineen paljastuvat. Kävin tutkimassa kummoisia tyyppejä tykkääjien armeijasta löytyy. Huomattavan oaosan heistä voi liittää loosereiden kaartiin, joilla löytyy vastoinkäymisiä terveyden, ihmissuhteiden, yrityselämän jne. saralta tai tykkääjät edustavat asioihin populaatiomme asioihin perehtymättömien joukkoa. Tietenkin tykkääjien joukkoon kuulu myös heitä, ketkä hyötyvät taloudellisesti kellokkaiden päättäjätukijoiden  läpi runnomista päätöksistä

Valtaeliitin tukijat tempovat elämänsä ankeuteen valoa jonkun menestyjän ylistyksestä ja tykkäämisistä. Nämä tykkääjät eivät välitä itse asiasta tuontaivaallista, sillä he peesaavat ilman vähäisintäkään ajatustoimintoa pientä kellokkaiden joukkoa hokemalla: UPEETA, VALTAVAA, KYLLÄ ON KIVAA! Juuri tällä tyylillä hävitimme tästä kaupungista Merefestit ja ilmeisesti hävitämme myös koripallon.