PIKAOPAS: Keskusta ja vähän muutakin kukoistamaan!

Pikaratkaisu keskustan elävöittämiseen löytyisi kahdesta kasitien hirsikojusta - molemmin puolin Laitilaa parkkipaikoilla. Näihin houkuteltaisiin turisteja pysähtymään, tarjottaisiin kahvit aikuisille ja limut ja mansikoita lapsille. Perheelle myytäisiin viiden kympin passi, johon liittyy käynti esim. museoissa, kiertoajelu moottoripyörän kyydissä tai muuten Pyhämaassa, kaupunkijunareissu ja pikku risteily kaupungin edustalla, melonta tai kartingelämys jne.. Tavoitteena olisi saada perheet pysähtymään Uudessakaupungissa edes siksi aikaa, että heille tulisi nälkä ja he söisivät täällä. Seuraavana vuonna tavoite voisi olla turistien yöpyminen Uudessakaupungissa.

Jotta ensivuoden tavoite onnistuisi, tulisi meidän kunnostaa ainakin yksi uimaranta eikä leirintäalueen modernisointikaan mikään asiaa jarruttava investointi olisi. Jos ensivuodelle keskustankehittämiseen on rahaa varattu 400 000€, niin em ajatusten toteutus ei jää rahasta kiinni. Talvella keskustaa elävöittävät seurat ja järjestöt sekä teatteri. Kun täällä on junnujen koripallo, ringette, jääkiekko turnaus saapuu kaupunkiimme runsaasti pelaajien vanhempia, heidät voitaisiin seurojen toimesta tarjousesitteitä jakamalla paikallisiin yrityksiin - tästä hyötyisivät ainakin urheiluliikkeet ja ravintolat. Teatteriseurueethan kaupungin palkkalainen ohjaa jo yhteen liikkeeseen - ehkäpä tätäkin käytäntöä voisi laajentaa.

Kaupungin keskusta kehittyy, kun kaupunki kasvaa. Mitään vippaskonsteja siihen ei ole. Te voitte verrata Hinnerjokea ja Las Vegasia: ensimmäiseen ei tehty mitään eikä siellä juuri kukaan edes hiljennä - toista ei ollut, mutta siihen lyötiin rutkasti rahaa ja sinne saapuu ihmisiä maailman ääristä. Pitkässä juoksussa ja harkiten voimme kasvattaa kaupunkiamme ja sen seurauksena vilkastuttaa sen keskustaa. Paras idea lienee merkittävän tornitalon, jossa on liike, pysäköinti ja asuintilaa rakentaminen keskustaan. Kun sen huipulle tehdään näköalaravintola ja naapurin uusi terveyskeskus on keskustan vilinä saanut positiivisen ruiskeen.

Kaiken täytyy tapahtua suunnitelmallisesti, sillä kunnallistekniikassamme piilee, laiminlyöntiemme vuoksi, aikapommi, meillä on yhä rempalleen pääsyt kiinteistömassa, joten tehdään se, mitä Juha Aaltonen on esittänyt jo 20 vuotta sitten ja pidetään mielessä se, mitä Esa Aaltonen korosti eli elinkeinopohjaamme on laajennettava ikävien yllätyksien minimoiseksi. Uudessakaupungissa on otettava riskejä, mutta hulluttelemaan ei pidä ryhtyä.

Muistakaa myös se, että monet suomalaiset haluavat asua maaseudulla ja meillä on maaseudulla runsaasti tilaa kunnon maalaiselämään. Kaavoittamalla voimme muuttaa ryteikköiset rannat kaupunkilaisten viihtymiskeitaiksi ja asuinalueiksi. Nyt ne eivät palvele edes marjan poimijoita. Minä en etsi syyllistä, mutta Lahtisen tietotaitoa ja konekivääriä minä kaipaan tähän taisteluun. Joten eikö pistetä tuulemaan ja suunnitelmat alulle. Aivan ensimmäiseksi voisimme pystyttää mainitut kojut kasitielle ja poistaa sen häpeätahran, että vaikka meillä on meri ihan rannassa, se ei ole lähellä keskustaa uimarannassa!