KATUDEMONIEN VITSITUKI

Kaupungin paraatipaikalta on varattu mittavat tilat pienelle poppoolle, joka on ottanut vastuulleen Uudenkaupungin keskustan elävöittämisen. Nyt tuo porukka on saanut aikaiseksi värikkäiden liinojen virityksen ja kaksi riippumattoa Rauhanpuistoon. Sinänsä hienoa kuinka olut maistuu riippumatoissa lojujille. Käytäntö osoittaa jo tänä helteisenä torstaina, että riippumatoille on ollut selkeä tilaus ja onneksi niitä on tulossa lisää. Näin kaupunkimme keskusta on toden teolla alkanut kehittymään. Mistään aimo askelista ei voi puhua, mutta sentään pienestä edistyksen sipsutuksesta.

Meillä vaihtoehtojen esittäminen ja jopa perustelujen kysyminen tahoilta, joiden taustalta löytyvät määrätyt tyypit ja tyypittäret on negatiivista pullikointia. Käytäntö on osoittanut edellisen virkkeen väittämät todeksi ja meidän meininkimme muistuttavan kovasti 1930-luvun Saksaa ja sikäläistä yhteiskunnallista keskustelua ja tiedotusoppia. Siksipä voimme kutsua viestintä- ja innovointiryhmäämme, rehellisyyden nimissä ja tyylinsä mukaisesti, Vannaksen tyttäriksi tai Nazi-Niinoiksi. Somessa on ikävästi, naljailevin kommentein osoitettu ettei meillä valittu viestintätyyli oikein istu 2020-luvun Suomeen. Rauhanpuiston vaatimattomiin rakennelmiin suhtaudutaan lähinnä vitsinä plus jonkin sorttisena toteutuksen ja tiedotuksen osaamattomuden kuvaajina.

Toistaiseksi Rauhanpuiston ja keskustan elävöityshankkeen toteutukset vaikuttavat, valmisteluresursseihin nähden, varsin vaatimattomilta. Ehkäpä lasten aktivoiminen ja huomioiminen lisäisi eloa keskustassa. Voisimme hyödyntää Vannaksen tyttärien arvomaailmaa ja järjestää ryhdikkään järjestelmällisesti johdetun lasten tapahtuman torilla: Pienokaiset voisivat vaikkapa ensin harjoitella ja seuraavaksi toteuttaa kaupunkimme torilla tapahtuvaa tyylikästä kuviomarssia: Mustat saappaat kopisten ja nahkahousut paukkuen lapset marssisivat ryhdikkäästi koulun mäeltä soihdut valoa tuoden syksyisen illan pimentämälle torille. Siinä olisi näkemistä niin meille kuin muualta tuleville turisteille ja kaupungin huomioarvo olisi taattu.

 Tämä menee nyt hiukan rajummin negatiivisuuden puolelle eli arvostelun yläpuolelle nostettujen fyyrerittärien opastamiseksi, kun rohkenen ehdottaa nykyisten ihmeviritysten ja näpertelyn sekä kaupunkimme julkisuuskuvan mustamaalaamisen sijaan keskittymään niihin asioihin, joita varten kunnat ja niiden organisaatiot ovat luotuja eli pitämään huolta vanhuksista, sairaista, kouluista, kunnallistekniikasta ja kuntalaisten mahdollisuuksista elää ja harrastaa modernissa ympäristössä. Samalla kysyn vilpittömin mielin: Millä ilveellä ja rahalla, joku epävirallinen kunnallinen poppoo voi vuokrata tilan, johon normaaleilla yrityksillä ei ole ollut varaa vuosiin? Olisikohan hallituksen viimeinkin aika puuttua Uudenkaupungin outouksiin?

Eiköhän viimeinkin olisi syytä arvioida määrättyjen ihmisten kyvykkyyttä tehtäviinsä. Nyt somessa nauretaan ja ivataan kaupunkimme puistovirityksiä. Meillä on juhlittu torilla tuhansilla makkaroilla ja kahveilla kaupungin kasvua ja menestystä, vaikka kaupunki oli todellisuudessa selvitystilassa - meillä on pistetty lähes miljoona etanolitehtaaseen, jota ei juhlinnasta huolimatta koskaan tullut - meillä juhlittiin kaupungin muuttumista teräskaupan keskukseksi, vaikka näin ei koskaan tapahtunut! Eikö viimeinkin olisi aika valita ihmiset tehtäviin pätevyyden eikä kaveruuden perusteella ja JUHLIA KAUPUNKIMME TODELLISTA MENESTYSTÄ!