Venäjän sotatoimet alkavat 22.7.2016

Sipilä, Soini ja Stubb ovat pelanneet Suomen tilanteeseen, jossa on väkisinkin ajauduttu keskuteluihin siitä, mitä venäläiset ajattelevat nyt Suomesta ja suomalaisista. Valtamedia toitottaa ministerien ja heidän nuoleskelijoiden sanomaa: Venäjä on itse aiheuttanut nykyisen tilanteen ja kaikki jatkuu Suomen kanssa, kuten aikaisemminkin. Kun katsomme historiaa, voimme tulla hiukan erilaiseen päätelmään venäläisten ajatuksista. Naapurissa ei ole koskaan hyväksytty Suomen liittoutumista sen vihollisen kanssa ja sen myötä syntyvää itänaapuriimme kohdistuvaa uhkaa.

Erityisen herkästi naapurimme suhtautuu Pietaria uhkaavaan turvallisuusvajeeseen ja yrityksiin motittaa sen Itämerenlaivasto Kronstdatiin. Katsokaamme historiaa ja aloittakaamme tapahtumiin perehtyminen 26.11.1939 ammuttuja Mainilan laukauksia edeltävistä Paasikiven ja Stalinin 14.10.1939 päättyneistä neuvotteluista.

Neuvostoliiton vaatimuslista oli pääpiirteittäin seuraava:
Leningradin turvallisuuden varmistaminen - Varmuus ystävällisten suhteiden lujittumisesta NL:n kanssa - NL:n ja Viron rannikon puolustaminen vihollisen hyökkäystä vastaan - Rajan siirtäminen Karjalan kannakselta pohjoisemmaksi. Hangon alueen vuokraaminen Neuvostoliitolle 30 vuodeksi.

Suursaaren, Seiskarin, Lavansaaren, Tytärsaaren ja Koiviston sekä osan Karjalan kannasta, yhteensä n. 2761 km2 luovuttaminen NL:lle aluevaihtoa vastaan. Vaihtoalueena NL luovuttaa Suomen tasavallalle NL:n aluetta Repolan ja Porajärven piiristä 5529 km2.

Talvisota tuli ja meni. Suomi menetti moninkertaisesti maata verrattuna siihen, mitä Neuvostoliitto aluevaihtovaatimuksissa 1939 vaati. Sota kävi naapurille liian kalliiksi. Ensinkään siitä ei tullut paraatimarssia Ruotsin rajalle, toiseksi se vaati kohtuuttoman paljon neuvostouhreja, lähes 130 000 kaatunutta ja kadonnutta 105 päivässä. Lisäksi Neuvostoliiton hyökkäys ja huonosti varustautuneen Suomen sitkeä puolustaminen saivat maailman sympatiat kääntymään Suomen puolelle.

Ranskan ja Britannian tarjotessa Suomelle sotilaallista apua Neuvostoliitossa heräsi, Suomen saamien sympatioiden vuoksi, pinnalle pelko, että se jää muuta maailmaa vasten yhdessä epäluotettavan liittolaisensa Hitlerin Saksan kanssa. Niinpä itänaapurille tuli kiire lopettaa talvisota ennen kuin Suomi saisi sotilaallista apua Ranskalta ja Englannilta. Toisella puolella Saksa konsultoi Suomea sopimaan rauhan, luvaten menetetyt alueet tulevaisuudessa korkojen kanssa takaisin.

Suomi kieltäytyi Ranskan ja Britannia sotilaallisesta avusta ja talvisota loppui, rauha solmittiin. Suomi menetti Laatokan Karjalan, Kannaksen, Suomenlahden ulkosaaret, osan Sallaa sekä Petsamoa. Lisäksi Suomi sitoutui vuokraamaan Hangon kolmeksikymmeneksi vuodeksi Neuvostoliitolle. Niin ikään Neuvostoliitto kirjasi rauhansopimukseen ettei Suomi liittoudu Neuvostoliittoa vastaan. Suomen hallitus hyväksyi rauhanehdot 11.3.1940. Rauhan ehtojen seurauksena noin 400 000 suomalaista joutui lähtemään evakkoon.

Suomi ajautui/hakeutui yhä voimakkaammin Saksan vaikutuspiiriin. Samalla kun Suomi sai tarvitsemaansa aseapua Saksalta, 1941 saksalaiset lentokoneet hyödynsivät Suomen lentokenttiä pommitusmatkoillaan Pietariin. Saksalaiset käyttivät maamme satamia miinoittaessaan Suomenlahtea. Suomalaiset sukellusveneet osallistuivat merialueiden miinoitukseen. Pohjoisessa osa Suomen puolustusvoimia oli alistettu Saksan armeijan käskytettäväksi ja lopulta Neuvostoliitto ampui jatkosodan ensimmäiset laukaukset.

Historiasta voimme oppia ettemme toistaisi samoja virheitä jatkuvasti. Venäjä suojelee Pietaria ja Itämeren laivastoaan hintaan mihin hyvänsä. Venäjä ei halua vihamielistä liittoumaa naapureidensa maaperälle. Nyt joku muistaa, ettei Suomi ollut liitossa Saksan kanssa vaan ainoastaan soti Saksan rinnalla. Itänaapurille lienee ihan sama mitä semanttista termiä käytetään, jos naapurin maaperälle päästetään vihamielisiä joukkoja uhkaamaan Venäjää.

Kun katsomme historiaa ja pohdimme Suomen sotimista Saksan rinnalla, mutta ei liittolaisena; tarkoittaa tämä käytännössä sitä, että Suomi ja Saksa tekivät jonkinmoisen salaisen "isäntämaasopimuksen", jossa Saksa sai käyttää ja jopa johtaa osaa Suomen puolustusvoimista. Tähän johtanut valmistelu sai alkunsa jo helmikuussa 1940 Suomen neuvotellessa Neuvostoliiton tuolloisen liittolaisen Saksan kanssa. Neuvottelut ja valmistelut etenivät salassa kenraalivetoisesti ilman eduskunnan päätöstä - TUNTUUKO TUTULTA?

Paras tae kansainvälisille suhteille on kaikkia osapuolia hyödyttävä kauppa, yksikään maa ei hyökkää hyödyllisen ja ystävällisen kauppakumppanin kimppuun. Eikä tämä tarkoiteta rähmällään oloa tai nuoleskelemista. Kuten Palme aikoinaan osoitti, pienikin maa voi puuttua suurvaltojen aiheuttamiin kansainvälisiin selkkauksiin tai ihmisoikeuksiin ja samalla pitää yllä hyviä kauppasuhteita itään ja länteen. Jos pienestä maasta ei löydy Palmen tasoisia poliitikoita, on parempi pysyä tasapuolisesti hiljaa suurvaltojen aiheuttamista kriiseistä sekä ihmisoikeusloukkauksista ja tyytyä kaupankäyntiin.

Nyt Suomen kurssi on 1930-tyyli ja maa on menossa kohti suurta kansallista katastrofia. Suomen kurssia on kyettävä korjaamaan välittömästi, jotta maamme kautta Venäjää kohdistuvat ja jatkuvasti kasvavat uhkatekijät poistuvat. Jos emme muuta kurssia, on meidän varauduttava Venäjän 22.7.2016 aloittamiin sotatoimiin. Historia osoittaa, että Venäjä ei tumput suorana katsele nykyistä kehitystä. Valinta on meidän, joten toimikaamme toisin ja saamme toisen skenaarion tulevaisuudelle. 22.7.2016 on hyökkääjän onnistumisen kannalta paras päivä tehdä kesäisiä vastatoimia länteen liittoutunutta Suomea vastaan - siitä po. päivämäärä.