KUN KEHITTÄMINEN ON KIROSANA!

Tässä yhteiskunnassa kaikki perustuvat talouteen ja taloutta voi pitää onnistuneen toiminnan mittarina. Talouden merkityksen vähättely osoittaa epärealistista haihattelua ja vie useinmiten surrealististen suunnitelmien kautta perikatoon. Se, jos talouteen suhtaudutaan vähätellen vain välineenä, osoittaa realiteettien ymmärtämisen puutetta. Kuntatalouden vähättelijät harvemmin hoksaavat sitä, miksi kunnat yleensä on luotu.

Kunta on olemassa siksi, että kansalaisille pitää tuottaa yhdenvertaisesti laadukkaita palveluita. Jotta kunnassa kaikki toimisi rahoittajan eli kuntalaisen edunmukaisesti, on kunnille määrätty lakisääteisiä vastuita:

• sosiaalihuollosta
• terveydenhuollosta
• opetus- ja kulttuuripalveluista
• teknisistä palveluista
    
  Kunnat vastaavat myös toimintojen rahoittamisesta riippumatta siitä, järjestääkö se kyseiset palvelut itse ja voiko se vaikuttaa kustannuskehitykseen. Talous on seurausta näiden toimintojen onnistuneesta suunnittelusta ja toteuttamisesta. Talous on kaiken perusta, sillä jos kunnan talous ei ole kunnossa ei se voi rahoittaa siltä velvoitettuja tehtäviä.
  
  
  Kunnan ei tarvitse välttämättä ylläpitää puistoja, istuttaa kukkia tai leikata nurmikoita. Eikä kunnassa tarvitse välttämättä olla kunnan omistamaa ta avustamaa jäähallia, golfkenttää, uimahallia tai edes suurta palloiluhallia. Kaikesta näistä voitaisiin säästää ja käyttää rahat esim. sairaalan toiminnan turvaamiseen. Jos kaikki ei kuntalaisille välttämätön karsittaisiin, jäisi riittävästi rahaa välttämättömiin palveluihin.
  
  Tehdään vain välttämätön eikä välitetä muusta, näin saadaan palvelut turvattua ja jopa verot ja taksatkin alas. Jos vielä säästetään kunnan peruspalveluissa eli lisätään oppilasryhmien kokoa, keskitetään kaikki koululaiset samaan kouluun jne. saadaan kuluja karsittua ja edelleen veroja alemmaksi. Näin voitaisiin tehdä, mutta näinköhän asukkaat viihtyisivät tuollaisessa hyvin edullisiin peruspalveluihin  keskittyvässä, kaikessa säästävässä kunnassa?
  
  2000-luvun Suomessa asukkaat haluavat kunnalta muutakin kuin vain säästöt silmällä pitäen auratut tiet, sairaalan ja yhden ison koulun. Mikäli asukkaille ei muuta tarjota, lähtevät he sankoin joukoin muualle; sinne missä on viihtyisää elää, harrastaa ja viettää vapaa-aikaa. Poislähtijät ovat yleensä nuoria perheitä, jotka haluavat lapsilleen hyvän kasvuympäristön, laadukasta opetusta, turvallisuutta jne..
  
  Ensimmäinen seuraus asukkaiden myötä poistuvasta ostovoimasta näkyy näivettyvänä liike-elämänä ja kasvavien tyhjien liikekiinteistöjen määränä. Tämän myötä vähenevät kunnan keräämät verot edelleen, kun kunnasta poistunut yksityinen tarjonta joudutaan hakemaan naapurikunnista. Ajan myötä tämä vaikuttaa myös lasten ja nuorten harrastamiseen, sillä liikkeiden loppuessa loppuvat myös seurojen sponsoritulot.
  
  Osaava talousvalmistelija pystyy pitkittämään kunnan taloudellista romahtamista esittämällä päättäjille kaavaillut tulot reilusti realistista pienempinä ja kaavaillut menot talousvalmistelija esittelee todellista  toteutumista suurempana. Kun vajailla avulla tai liian vähän asioihin perehtyvät päättäjät noudattavat talousvalmistelijan ohjeita, syntyy kunnassa talouden osalta positiivinen lopputulos ja päättäjät hehkuttavat: ME SÄÄSTIMME, ME ONNISTUIMME!
  
  Säästöistä puhuvien päättäjien rajallisuus paljastuu jo säästää sanan käytössä. Säästäminenhän on sitä, että olemissa olevista varoista pannaan osa syrjään tulevaisuutta varten johonkin muuhun tarkoitukseen kuin peruskäyttöön. Nythän puhutaan kaikesta muusta kuin säästämisestä; kyse on menneistä virheistä aiheutuneiden kulujen ja velkojen maksamisesta aiemmilla päätöksillä syntyneiden palveluiden, puitteiden jne. aiheuttamien kulujen karsimisella.
  
  Edellä mainitulla touhulla saadaan kunnan talous hetkellisesti kuntoon, mutta samalla kunta jää jälkeen naapureista, menettää asukkaita, tulevaisuudessa verotulot laskevat ja tarvitaan uusia ns. säästöjä. Kunta voi paikata talouttaan satsaamalla rohkeasti palveluihin ja puitteisiin. Kun kunta tarjoaa asukkailleen selvästi enemmän kuin naapurit, vetää asukkaita kuin luvattumaa juutalaisia.
  
  Jälkimmäistä sanotaan kunnan kehittämiseksi. Jos kehittämisestä tulee kirosana ja se laiminlyödään totaalisesti, ei muurikaan pidättele ihmisiä vaikka heillä olisi asunnot ja peruspalvelut. Ihmiset rynnivät taantuneesta ankeudesta väkisin kehittyneelle puolelle ja tämä tapahtuu jopa henki peliin pistäen, kuten Berliinin muuri osoitti. Jos kunnassa halutaan säilyttää asukkaat ilman palveluihin tai puitteisiin satsaamista, on syytä rakentaa muuri ja korkeampi kuin Berliinissä!