400-vuotisjuhla: Herra presidentti saako olla lisää kahvia?

Neljäsataavuotisjuhlat ovat Suomessa sellainen tapahtuma, että se kääntää päät ja saa vierailijat liikkeelle. Jos paikkakunta saavuttaa tuon rajapyykin saa se synttäreihinsä, jos historialliset tapahtumat niin edellyttävät, myös ulkomaalaisia valtionpäämiesvieraita. Merkittävät rauhat kuuluvat juuri tällaisiin tapahtumiin, jotka saavat kruunupäät ja presidentit juhlatuulelle ja varsinkin heidän kutsumatta jättäminen on moukkamaisuutta.

Pyöreitä satoja vuosia  juhlittaessa median ja kansan mielenkiinto herää ja realisoituu rajuksi kansainvaellukseksi. Pienestäkin paikkakunnasta kasvaa väkisinkin juhlavuodeksi matkailukohde jo valtakunnan media pitää siitä huolen. Tätä eivät töpöimmäitkään menneisyyteen jämähtäneet päättäjät tahikka tunaroinnissa vuosia mainetta niittäneet tumpelovalmistelijat pysty estämään. Väkisinkin käsiin kumpuaa haaste vieraiden paljoudesta.

Jos juhlakaupungista löytyy vain yksi kunnollinen hotelli, kälynen kuppila yläkertamajoituksineen, puskutraktorikunnossa riutuva leirintäalue ja ranta, jossa ihmiset voivat nukkua veneessä, herää kysymys: MIHIN TUHANNET VIERAAT PISTETÄÄN? Ei heille voi sanoa, että ottavat veneen tai teltan mukaansa. Tätä ei voi etenkään toivoa valtionpäämiehiltä ja heidän edustajiltaan, joita alkaa alkaa lappaamaan juhlakaupungissa.

Juhla kaupunki pystyy vastaanottamaan vain majoituspaikkojen verran matkailijoita: tämä on inhan ikävä fakta. Joutuuko juhlakaupunki ohjaamaan vieraansa naapureihin ja mihin majoitetaan presidenttipari tai naapurimaan päämiehet, jos he haluavat viettää esim. kesäviikonlopun kauniissa merellisessä puukaupunki miljöössä? Entäpä, jos juhlimaan saapuu suurvallan presidentti tai ministeri esikuntineen, mihin heidät majoitetaan - telttoihin, hommataanko uniproomu vai naapurikuntiinko?

Merkittävien juhlien aattona on tapana siistiä juhlakaupunkien katukuvat. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että pultsarit ja mahdollisesti julkisuudelle ikäviä kommentteja antavat oppositiotyypit pistetään poseen tai lähetetään etäämmäs esim. Saimaan rannalle tai Kreetan hietikoille rötköttämään.
Tällä yksimielisellä päätöksellä voitaisiin taata yksimielisen juhlakaupungin positiivinen kuva. Tietenkin tilanne kääntyy päälaelleen, jos onnettomasti onnistuneesta juhlakaupungista päätetään antaa totuuden mukainen  kuva!

Toisaalta ikävääkin totuutta voi hyödyntää julkituomalla se rehellisesti, Näinä aikoina rehellisyys on niin harvinaista, että rehellisyyttä korostetusti esiin tuomalla saatetaan herättää juhlakaupunkiin kohdistuva raju muuttohimo. Mikäli kaupungista löytyy ikävän paljon tyhjiä liikekiinteistöjä, ne voidaan kätevästi hyödyntää rehellisyyskampanjassa.

Juhlakaupungin päättäjät ja valmistelijat pistetään tyhjiin tiloihin esille ja jokaisen kohdalla on tauluun rehellisesti kirjattu hänen henkilökohtaiset saavutukset esim.: lopetti seitsemän koulua; haluaa lopettaa muutkin koulut paitsi sitä, joka on jo puolityhjä; aiheutti tuhannen kaupunkilaisen poismuuton; keräsi laivaristeilypisteillä sampanjapullon henkilökunnan jouluarpajaisiin, jonka kylläkin itse voitti jne.. Aurinkoisena päivänä sama voidaan toteuttaa torilla korvaamalla liikehuoneistot häkeillä, joihin ansioluettelo kiinnitetään.

Arvovierailla on aina henkilökohtaisia taipumuksia, kiinnostuksen kohteita, kysymyksiä sekä odotuksia ja nämä täytyy tarkoin huomioida kiertoajelua ja juhlaohjelmaa suunniteltaessa. Mikäli juhlakaupungin pääkatu on masentavan ikävästi skulahtanut ja tyhjentynyt liikkeistä sekä ihmisistä, on sitä ja koko keskustaa parempi välttää tai vieraiden positiivinen juhlamieli muuttuu surujuhlamieleksi. Ehkäpä mahdollisen kiertoajelun voi suorittaa yöllä ja ikkunattomalla koppiautolla ja välttää ikävää mieltä herättävät näköalat.

Presidentti vaimoineen on kiinnostunut talouselämästä, urheilusta, nuorten asioista, opetuksesta ja kulttuurista. Kuinka siis vastaamme valehtelematta presidentin esittämiin kysymyksiin?

Presidentti kysyy: Kaupunkiin on tullut muutamassa vuodessa yli tuhat työpaikkaa, mihin ja kuinka viihtyisästi uudet kaupunkilaiset on asutettu? Ei presidentille voi vastata kaupungin olevan muuttotappiollinen ja työpaikkoja tehdyn naapurikuntalaisille.

Presidentti kysyy: Kuinka kaupungin talous on parantunut uusien työpaikkojen ansiosta? Ei presidentille voi sanoa, että veloissaan olaan edelleen ja vyötä kiristetään jatkossakin.

Presidentti kysyy: Kuinka kaupunki on käyttänyt taloudellista nousuaan nuorten, opetuksen ja vapaa-ajan parantamiseen? Eihän presidentille voi sanoa, että nuorille tarkoitetut rahat sijoitettiin alkoholin valmistukseen, lapsilta vietiin koulut, puolityhjään kouluun ollaan laittamassa miljoonia ja vapaa-ajan rakentaminen rajoittuu urheilukentän paskahuusiin, joka kiertää yhä kenttää suunnittelijan pöydällä?

Presidentti kysyy: Vaimoni on kova kirjallisuuden ystävä, voisimmeko käväistä kirjastossa? Eihän presidenttiä puolisoineen voi viedä homeongelmaiseen kirjastoon.

Luojan kiitos presidentti on suuri hyvän kahvin ystävä. Niinpä hänelle voidaan vastata kaikkiin edellisiin kysymyksiin: Herra presidentti, saako olla lisää kahvia!

Yhteen kysymykseen presidentille voi antaa suoran vastauksen. Kun hän kysyy missä on legendaarinen Tontonmäki, voi vastata ettei se ole tässä kaupungissa, vaan jossain missä meri on ihan rannassa.