YLIHUOMENNA YDINASEITA YLÄMYLLYYN!

Alkuviikosta putkahti esiin salassa valmisteltu vierailu: Amerikkalaisia hävittäjiä saapuu Suomen maaperälle. Koneet amerikkalaisine pilotteineen lentelevät Venäjän vastaisella rajalla. Muutama päivä vieri ja uusi salaisuus paljastui: Amerikkalaisia panssareita saapuu maaperällemme. Perjantaina saimme kuulla salaa valmistellusta harjoituksesta: USA:n sotalaivoja saapuu Suomeen harjoittelemaan Venäjän laivaston motittamista Kronstadtiin. Tällä menolla seuraava yllätys saattaa ylihuomenna olla Naton ydinaseiden sijoittaminen Ylämyllyyn.

Suvereenina maana Suomella on oikeus tehdä mitä se lystää maa-alueillaan.Valtiovallan tulisi toimissaan ja maa-alueiden käytössä huomioida ja turvata Suomen kansan etu. Turvallisuus on yksi näistä eduista ja siksi maassamme on puolustusvoimat. Kun huomioimme maamme sijainnin, on kansan kannalta parasta toimia siten, että puolustusvoimat eivät muutu turvallisuusuhaksi Suomen kansalle. Päästämällä amerikkalaisia sotakoneita maamme itärajalle Suomesta tulee uhka Venäjälle ja samalla Venäjä muuttuu  uhkaksi Suomelle.

Kun katsomme Venäjän, USA:n, NATO:n tai EU:n toimia maailmalla, ei yhdelläkään niistä ole puhtaita jauhoja pussissa. Jos katselemme em. toimijoiden kansainvälisiä tempauksia, on väärin tehdä Venäjästä kaiken maailman pahuuden aiheuttajaa. Kun annamme kaiken muun paitsi Venäjän tempauksia valua läpi sormien, valitsemme samalla tietoisesti puolemme ja hyväksymme toisen osan maailman pahuudesta. Mutta hyväksymmekö juuri sen pahuuden, josta on eniten haittaa Suomen kansalle?

Venäjästä ei saa enkeliä tekemälläkään, mutta ei se sentään maailman ainoa sarvipääsaatana ole. Muistelkaamme hiukan menneitä: Irakia, Libyaa, Syyriaa jne.. Kukahan tai mitkä maat saivat aikaiseksi sodat, nykyisen kurjuuden ja pakolaistulvat? Aivan kiistatta voimme todeta priimusmoottoriksi USA:n NATO:n ja EU:n. Jos aikoinaan EU olisi Ukrainassa pitänyt lupauksensa ja ollut järjestämässä vallankaappauksen sijasta vaaleja, olisiko sielläkään nykyisenkaltaisia sisällissotaa? Entäpä olisiko Somaliasta lähtenyt pakolaistulva jäänyt toteutumatta ilman maan rannikolla tapahtunutta EU:n ryöstökalastusta?

Edellisen kappaleen pohdintoihin ei välttämättä löydy suoria vastauksia, mutta sen vastauksen ne kuitenkin antavat ettei Venäjä yksin ole maailman pahuutta ja ongelmia luonut. Jos me haluaisimme jotenkin vaikuttaa mainittuihin maailman ongelmiin, olisi meidän yhden syntipukin syyttelyn sijaan aiheellista tuoda esiin murheellisten tapahtumien taustat sekä syyt sekä etsiä ja tarjota ratkaisuja niihin. Mutta jostain kumman syystä minkäänlaiseen ongelmien syvälliseen pohdintaan tai niiden ratkaisuihin ei pyritä vähääkään.

Torstaisessa Yle: A-Talkissa oli käsittääkseni tarkoitus pohtia kuinka Venäjä suhtautuu Suomen lähentymiseen NATO:a ja USA:a kohtaan. Ohjelmaan oli sen juontajan(ei toimittajan) Jan Anderssonin lisäksi kutsuttu puolustusministeri Jussi Niinistö, Vihreiden peejii Ville Niinistö, Aleksanteri-instituutin tutkimusjohtaja professori Markku Kangaspuro sekä Helsingin yliopistossa luennoimisoikeuden saanut Arto Luukkala. Lisäksi entinen ministeri Carl Haglund sai äänensä kuuluville ohjelmassa.

Ohjelma ei saavuttanut millään muotoa sille asetettua päämäärää. Se karkasi kaavaillusta aiheesta, kuten varmaan oli tarkoituskin - Venäjän mollaaminen pääsi vauhtiin. Ainoastaan Markku Kangaspuro yritti pitää keskustelua sille suunnitellussa kuosissa. Mitä ilmeisemmin Helsingin yliopistoon savolaista helppoheikkikiintiötä täyttämään värvätty luennointioikeudennauttija Luukkala mölysi, niin halutessaan muiden puheen päälle. Andersson tarjosi siihen mahdollisuuden ja russfobi Ville Niinistön tukensa. Jussi Niinistö esitti asiansa asiallisesti, mutta sen sijaan, yrityksistä huolimatta, Kangaspuro ei saanut tähän mahdollisuutta.

Torsoksi jäänyt ohjelma ihmetyttää melkoisesti jo sinne kutsutun väen vuoksi: Kaksi persua ja ruotsinkielinen toimittaja päästää ääneen RKP:n entisen ministerin. Kolme suurinta puoluetta sivutettiin jo ohjelman suunnittelussa, miksei paikalle kutsuttu esim. Erkki Tuomiojaa tai Paavo Väyrystä? -Syy tähän taitaa löytyä ohjelman tavoitteista eli Ylen krooniseksi muuttuneesta Venäjän parjaamisessa.

Tällaisen ohjelmatoteutuksen jälkeen Yle ei voi vähääkään syytellä, itse toimintansa rahoittavia, uutisoijia kuten esim. MV-lehteä puolueellisuudesta. Yle on kansan pakkoverolla rahoittama laitos, joten sen puolueellisuus on kohtuutonta. Tämä varsinkin silloin, kun kansan rahoilla toimitaan selkeästi kansan etua vastaan. Osaamaton ja puolueellinen Yle petaa muun valtamedian hyysäyksellä markkinarakoa nousevalle medialle. Toivottavasti MV-lehti tms. saa taloudelliset resurssinsa pian sille mallille, että se pystyy tarjoamaan omalla foorumillaan live-keskusteluja vastavoimaksi manipuloivalle valtamedialle.

A-talk ohjelmasta ei jäänyt muuta käteen kuin, öykkäröintiin hukkuneet, Kangaspuron yritykset syventää keskustelua. Jokainen voi pohtia ihan itse, mitä Venäjä tuumii, kun USA uhkaa sitä Suomen valtion alueelta: maalta, mereltä ja ilmasta. Se, että Suomi on tehnyt Venäjästä itselleen vihollisen ja nimennyt sen kaiken pahuuden aluksi, ei voi olla vaikuttamatta venäläisten asenteisiin ja suhtautumiseen Suomea kohtaan.

Jos tuomitsisimme USA:n ja NATO:n päivittäisten lennokkien aiheuttamat siviiliuhrit, Irakin pommittamisen kivikaudelle, itsenäisten valtioiden päämiesten murhajahdit jne. jen. siinä missä Venäjän toimet Ukrainassa tai Krimillä, olisimme loogisia toimissamme. Eli kun kutsumme nyt amerikkalaisia Venäjän vastaiselle rajalle, olisi meidän kutsuttava tasapuolisuuden vuoksi venäläisiä sotilaita NATO:n eli Norjan rajalle.Suomi ei ole ollut reilu eikä oikeudenmukainen Venäjää kohtaan ja on aivan selvä, että Venäjä vetää tästä omat johtopäätöksensä: Suomi on Venäjän vihollinen!

Venäjän vastaisten pakotteiden ja vastapakotteiden suurin kärsijä on Suomi ja pitkällä tähtäimellä suurin voittaja on Venäjä. Venäjä on nyt suurissa taloudellisissa ongelmissa, mutta se ei ole vielä velkaantunut, kuten Suomi ja yli puolet EU:n valtioista. Parhaillaan Venäjä käyttää varantojaan ja investoi kaasuputkiin ja teolliseen yhteistyöhön kasvavien talouksien Intian ja Kiinan kanssa. Venäjä on pistämässä maataloutensa ja elintarviketeollisuutensa kuntoon eikä Suomi tai EU tule koskaan saamaan takaisin pakotteiden seurauksena menettämiään markkinaosuuksia. EU on pakotteilla tekemässä itsestään tarpeetonta Venäjälle!

Se miten Venäjä suhtautuu meihin, on pitkälti seurausta omista toimistamme. Venäjä voi olla joko iso kivi kengässä, valtavien vaikeuksien aiheuttaja tai suuri mahdollisuus ja luotettava kauppakumppani. Kaikki on kiinni juuri tuosta luottamuksesta ja mitä heikommissa kantimissa luottamus on sitä tarkemmin ja harkitummin on Venäjän kanssa toimittava. Tämän lienee jokainen oppinut historiasta.

USA:n kanssa veljeillessä on paikallaan painottaa maan olevan melkoisen presidenttivaltainen. Ensi syksynä USA:ssa käydään presidentin vaalit, jonka seurauksena  maan asevoimia saattaa johtaa haukan ja arvaamattoman höyrypään yhdistelmä. Onko Suomen juuri nyt järkevää tehdä itsestään jonkun höyryhaukkapresidentin mahdollisten sotilaallisten manööverien todennäköisintä toteutuspaikkaa? Kannattaisikohan ennen lopullista päätöstä odottaa muutamien vaalien ohi: Muutamien USA:ssa ja muutamien Suomessa!

Kun kerran puhutaan amerikkalaisista hävittäjistä ja USA:n luotettavuudesta, muistelkaapa Suomen aikoinaan tekemiä Hornet kauppoja ja niihin liittyneitä sopimuksia. Tuolloin USA lupasi tehdä mittavia vastaostoja Suomessa. Ne eivät toteutuneet vähimmässäkään määrin. Samoin Hornetiien asejärjestelmien hankinnassa oli ongelmia. Voimmeko luottaa kriisin suhteen sellaiseen valtioon, joka ei rauhan aikanakaan pidä lupauksia: siinä sopivaa pohdittava.