Persut: Rotat lähtivät - nuolijat jäivät?

 

Jottei sanottu unohtuisi!

Persut oli Eu- ja Nato-kriittinen työväenpuolue ennen vaaleja. Hallitusneuvotteluissa kävi selväksi puolueen ainoana pyrkimyksenä olleen: VALTAAN HINNALLA MILLÄ HYVÄNSÄ! Jo hallitusneuvottelujen aikana alkoi puolueen sisältä kuulua tyytymätöntä urahtelua. Kaikki puolueenjohdon vastaiset ajatukset torpattiin ja vaiennettiin. Soinin mahtikäskyllä ja sitä sokeasti tukevien nuoleskelijoiden siunauksella puolueen sisäinen keskustelu estettiin jopa menemällä puolueesta erottamisiin.

Useille suomalaisille Persut olivat viimeinen vaihtoehto yhteiskunnassa vaikuttamiselle. Vaalipuheissa Persut vetosivat työväestöön ja työttömiin. Nyt puolue ajaa pakkolakeja, on ollut aiheuttamassa työttömyyttä Venäjäpakotteiden hyväksyjänä, on ollut päästämässä maahamme, vailla vähäisintäkään kontrollia, kymmeniätuhansia vierasmaalaisia. Kaiken huipuksi ulkoministeri veljeilee ja liittää Suomen juuri siihen kuppikuntaan, joka tekee suhteiden normalisoimisen Venäjän kanssa mahdottomaksi. Persut ovat mukana tilaamassa amerikkalaisia lentokoneita lentelemään muutamien kilometrien päähän itärajasta.

Jos verrataan puolueen antamia vaalilupauksia ja sen jälkeisiä tekoja, voidaan Persuja pitää Suomen poliittisen historian suurimpina valehtelijoina, takinkääntäjinä ja sanan syöjinä. Puoluejohto korostaa kaiken tuon tehdessään ettei se syö sitoumuksiaan eli hallitussopimusta. Lupaus hallituskumppaneille pitää, mutta eivät kansalle annetut vaalilupaukset. Muistakaa kansanomainen letkautus: PERSU EI PERETTÄÄN MYY - EI OMAANSA, MUTTA 500 000 ÄÄNESTÄJÄN PERSEET OLIVAT KAUPPATAVARAA.

Myös persueliitin selitykset ovat tuttuja: Se oli edellisen hallituksen vika, edellisen hallituksen päätökset sitovat meitä ja luulitteko te muutoksen tapahtuvan hetkessä. Muutos ei todellakaan tapahdu hetkessä, eikä se tapahdu persueliitin tyylillä milloinkaan, sillä eiväthän he edes yritä muuttaa mitään, vaan hyväksyvät kaiken. Kaiken huippuna voidaan pitää Ministeriemme roolia, kun britit neuvottelevat EU-sopimustaan paremmaksi. Sen sijaan, että Persujen ministerit olisivat brittien rinnalla ajaneet Suomelle parempaa EU-sopimusta, he katsovat vierestä tumput suorina engelsmannin touhuja eli käytännössä ovat valmiita  nostamaan suomalaisten maksuosuutta entisestä suuremmaksi.

Alkuviikosta kerrottiin jenkkien saapuvan lentelemään sotakoneilla Suomen maaperälle Venäjän rajan tuntumaan, tänään saatiin tieto myös amerikkalaisten panssareiden saapuvan Suomeen. Koskahan persuministeri ilmoittaa, että Ylämyllyn kasarmille saapuu Naton ydinaseita? Ainoa varma asia, minkä voi lukea persujen hallitustoimista on se, että persujuntta vie Suomea Natoon. Jos joku totesi reilu vuosi sitten: Missä EU siellä ongelma. Nyt voidaan todeta: Missä persuministeri, siellä Naton ja EU:n nöyrin juoksupoika.

Demareissa aloitettiin avoin keskustelu Urpilaisen rakkaus/höttölinjasta ja lopulta se johti demokraattisiin muutoksiin puolueenjohdossa. Vaikka puolueessa käytiin kovaa linjavääntöä ja se palautettiin perinteiseksi työväenpuolueeksi, ei ihmisiä pistetty pihalle ja jopa Urpilainen jatkaa Demaripuolueen riveissä. Persuissa tyyli on kokolailla toinen. Vaalilupausten takana seisovat, uusia ajatuksia esittävät ja puolueenjohdolta kansanedun huomioimista vaativat tuomitaan oman pesän likaajiksi ja heitetään puolueesta pihalle tai he lehtevät itset diktatuuriin kyllästyneinä.

Persuissa vaihtoehtoja esittävät keskustelijat haukutaan maanrakoon tai heitetään pihalle. Poislähteneet haukutaan laivan jättäneiksi rotiksi. Jäljelle jäävät muutamat puoluejohdon nuoleskelijat, jotka itsekkäästi kyttäävät tulevaisuudessa puolueen kautta jaettavia luottamustehtäviä. Ikävä totuus on se, että nykytyylillä jatkettaessa kyseisiä tulevaisuuden luottamustehtäviä ei  ole olemassa. Jo kuntavaaleja ajatellen täytyisi Persujen viimeinkin ryhtyä todellisiin toimiin. Puolueen uskottavuus on palautettava; Muussa tapauksessa tulevista vaaleista tulee Persujen hautajaiset!

Persuissa olisi viimeinkin aloitettava avoin keskustelu puolueen linjauksista. Ensimmäiseksi pitäisi pohtia syitä siihen, miksi suorapuheisten ja rehellisten suomalaisten yhteisöstä on tullut jotain aivan muuta. Hiljaisen hyminän, muille puolueille naljailun, vanhojen fraasien heittelyn ja vaalilupaukset syöneiden nuoleskelun sijaan tarvitaan avointa ja aktiivista keskustelua. Paljon on pelastettavissa, mutta vaikenemalla ja omiin valheisiin uskomalla ei pelasteta mitään!