Uudenkaupungin seuraava valtusto: SDP 10, KOK 7, KESK 5 , PERS. 2, VAS. 1, KOM. 1, KD 1

Vuonna 2017 käytävät vaalit saattavat tyystin mullistaa uusikaupunkilaisen kunnallipolitiikan. Kunalla on mahdollista päättää valtuuustonsa minimikoko. Uudessakaupungissa minimi olisi nykyisen 43 sijasta 27 valtuutettua. Viime vaalien kannatuksen mukaan valtuustoon pääsisi valtuutettuja eri puolueistaseuraavasti: SDP 10, KOK 7, KESK 5, PERS. 2, VAS. 1, KOM. 1 ja KD 1.

Joku saattaa ajatella, ettei meillä voida tehdä päätöstä 27 jäsenen valtuustosta. Mutta muistakaapa viime valtuustokausi, silloin ajettiin lautakuntia alas ja yhteen. Tätä perusteltiin säästöillä. Totuus on osittain juuri edellämainittu, sillä eihän ollut pienintäkään järkeä pitää esim. matkailulautakuntaa, jolla ei ollut käytännön toimivaltaa. Sen alaisuuteen ei kuulunut vierasvenesatama, ei Pakkahuone eikä leirintäalue eli ei juuri yhtään mitään.

Toinen peruste lautakuntien karsimisiin ja yhditämiseen löytyi siitä yksinkertaisesta syystä, että Kokoomukselta, SDP:ltä eikä Keskustalta löytynyt jäseniä lautakuntiin, tämä todettiin yhden suuren puolueen taholta aivan avoimesti. Siksi jonkun em. puolueen  naiset saatoivat istua useammassakin lautakunnassa. Löytyypä takavuosilta sellainenkin tapaus ettei lautakunnan jäsen käynyt neljän vuoden aikana kuin yhdessä kokouksessa.

Vika ongelmaan ei ole puolueissa, sillä kiinnostuneita ja mukaan lähteneitä on ollut eri puolueista runsaasti: M Varjo, J Nikula, M Siivonen, V Haapasalo J Segeroos, J Hyvönen, E Tähtinen, J Ellä jne. jne.. Kaikki em. osallistuivat asioihin perehtyen päätöksentekoon, mutta ovat sitemminkin jättäneet paikkansa mm. lautakunnissa. Ilman heitä kaupungin tilanne on kokonaan toinen, sillä näiden ihmisten tietämys ei enää kanavoidu lautakuntien kautta Uudenkaupungin ja sen asukkaiden parhaaksi. Sopiikin pohtia kuinka paljon parempi kaupunkimme olisi, jos em. päättäjät olisivat jatkaneet lautakunnissa ja miksi nämä aktiivit jättivät vaikuttamisen?

Yksipuolisella ja härskillä toimitustyöllä Uudessakaupungin politiikasta on annettu äärettömän likainen ja vastenmielinen kuva. Täysin vailla perusteita tehdyt tutkintapyynnöt ja niiden räikeästi ylilyövät uutisoinnit sekä  hyvään journalistitapaan kuuluvan virheiden oikaisun harkittu laiminlyönti, ovat saaneet tavallisen ihmisen kammoksumaan pelkkää ajatusta ehdokkaaksi lähtemisestä. Julkinen sana on ennen vaaleja tuominnut joitakin ehdokkaita kelvottomiksi ja nostanut selkeillä valheilla omia suosikkejaan. Media on vaalien alla järjestänyt tarkoitushakuisesti  massiivisia juhlia mielikeilleen.

Suosikkejaan valheilla ja manipuloinnilla vallassa pitänyt media on aiheuttanut kaupunkimme ongelmat: murskaavan muuttotappion, armottomat hassaukset elinkeinoälyttömyyksiin, asumis ja vapaa-ajan puitteiden laiminlyönnin, palvelujen alasajon sekä verojen ja taksojen kohtuuttoman noston. Kun samaan aikaan juhlitaan torilla kahvin ja makkaroiden höyrytessä menestystä, on  tavallinen kaupunkilainen ollut äärimmäisen hämillään syntyneestä räikeästä ristiriidasta ristiriidasta: MEILLÄ MENEE HYVIN, MUTTA SE EI NÄY KUIN LEHTIJUTUISSA JA JUHLISSA! Kaikki em. on saanut tavallisen kansalaisen ottamaan etäisyyttä aktiiviseen päätöksentekoon.

Onneksi nyt viimeinkin tilanne on muuttunut. Kuten tämä viikko osoittaa, mediassa kavereiden suosiminen ja asioiden vääristely on taakse jäänyttä historiaa. Nyt toimitksellinen ammattitaito pääsee esiin asiallisuuden ja faktojen korvatessa eilispäivästä tutun pienen piirin hyysäämisen ja vastavoimien valheellisen mollaamisen.Ettenkö sanoisi, viimeinkin parinkymmenen pimeän vuoden jälkeen kaupunkilaiset saavat totuuden valoa paikallispolitiikasta. Tämän seurauksena on itsestään selvää, että kiinnostus politiikkaa kohtaa kasvaa.

Kerrankin ollaan tilanteessa, jossa pitää isolla joukolla katsoa tulevaisuuteen ja on mahdollisuus motivoida kaupunkilaiset mukaan politiikkaan. Puolueiden on yhdessä uudistuneen median kanssa huoukuteltava kaupunkilaiset yhteisten asioiden hoitoon. Kaduilla ja kuppiloissa nyt piilevä osaaminen on saatava kaupunkilaisten käyttöön hyödyntämään kaikkia uusikaupunkilaisia. Nykyiseen tilanteeseen ei sovi mitenkään päättäjien pienen piirin entisestään pienentäminen. Jättäisimme median tarjoaman mahdollisuuden ja se puolestaan rikkoisi nyt orastavan yhteisöllisyyden ja jatkaisi kaupunkimme kehityksen jyrkää alamäkeä.

Siirtymisellä 27 jäsenen valtuustoon saattaisi olla kammottavat seuraukset. Hallituksessa olisi todennäköisesti vain kolmen suurimman puolueen edustajia. Näin siellä tehtäisiin päätöksiä varsin rajaloittuneella näkemyspohjalla. Esimerkiksi Harto Forssin kokemus ja näkemys jäisi kokonaan käyttämättä hallituksessa ja valtuustossakin hän istuisi mitä todennäköisemmin yksin omassa ryhmässään. Esityksiä tulisi varmasti vanhaan malliin, mutta miten olisi kannatuksen laita? Pahimillaan kaksi kahden ison puolueen mielipidejohtajaa junttaisi päätöksiä ja pimittäisi itselleen sopivassa kohdassa tietoa kaupunkilaisilta. Olisiko 27 valtuutetun valtuustossa maanantaina torpatut tuulimyllytkin menneet läpi?

Pienennetty valtuusto keskittäisi valtaa merkittävästi kaupungin keskustaajamaan. Erittäin todennäköisesti Demarit menettäisivät Kalannin yhdistyksen paikan niin valtuustossa kuin hallituksessa. Laitakaupunkilaisten edunvalvonta jäisi kaupungin päätöselimissä pitkälti muutaman isäntämiehen kontolle ja jokainen lähistoriaan perehtynyt voi tykönään päätellä kuinka ja ketä ajatellen he kuottamustointaan hoitaisivat.

Ehkä pienennetyllä valtuustolla säästetään tonnitolkulla rahaa, mutta tuleeko kuluja toisaalta lisää siksi, että asioita pohtivia päitä on entistä vähemmän? Keskittyykö pienennetyn valtuuston myötä valta heille, ketkä ovat istuneet päättäjinä juuri ne kymmenet vuodet, jolloin kaupunkimme on menettänyt vetovoimansa ja ajautunut nykytilaan? Entä etääntyykö pieni päättäjien joukko entisestään tavallisesta kaupunkilaisesta ja hänen arjestaan? Vai olisiko luottamuspaikkojen kohtalo annettava kaupunkilaisille ja tehtävä siitä 2017 kuntavaaliteema?