KAUPUNKILAISET JA KAUPUNGIN TYÖNTEKIJÄT MAKSAVAT KOVAN HINNAN: Äärioikeistolainen vasemmisto ajaa Kokoomuksesta äärioikealta ohi

Äärioikeistolaisuutena pidetään viimevuosisadan alkupuolella vaikuttanutta saksalaista poliittista ajatussuuntaa ja toimintaa muistuttavavaa poliittista liikehdintää. Äärioikeistalaisuus perustuu uhoon, pelotteluun ja tuomitsemiseen. Myös maaperän täytyy olla suotuisa, jotta äärioikeistolaisuus kykenee itämään. Hieman Lenin ja Maon tokaisuja tokaisuja muunnellen voisi tuosta hyvästä maaperästä todeta: Vallankumous tarvitsee itääkseen ja kasvaakseen tietämättömiä työläisiä, takapajuisia talonpokia ja tyhmää armeijaa. Näinhän jossain oli 2008.

Ilman tiedotusmonopolia vallankumouksen onnistuminen nojaa tyytymättömyyteen, väkivaltaan ja kaaokseen. Kun ihmisillä menee tarpeeeksi huonosti, he ovat valmiita mihin vaan, jotta olot ja eläminen muuttuisi paremmaksi. Jos tiedotus on hallinnassa, ei edellisistä tarvitse välittää. Onnistuneessa wallankaappauksessa voi nousta huipulle, kunhan noudattaa menstyksekkään tiedotusministerin ohjetta: Kun valehtelet, valehtele kunnolla; niin ettei kukaan voi uskoa, että joku voisi esittää noin räikeän valheen! - tämä mediaministeri oli Joseph Goeppels.

2008, jo hyvissä ajoin alkuvuodesta, media alkoi eräällä paikkakunnalla luoda luomalleen Jumalalle poikaa - synnytettiin myytti rauhan miehestä. Tätä toitotettiin yli puolivuotta ja waaliuurnille waeltava kansa uskoi saaneen messiaan - Jumalan pojan. Raamatun myytti Jumalsta ja hänen pojastaan astui tietämättömien työläisten ja takapajuisten talonpoikien keskuuteen.

Äärioikeistolaisuuden takaa löytyvät useinmiten sanat kansa ja sosialismi, joihin vetoamalla 1920 luvun Italiassa ja hieman myöhemmin Saksassa hallittiin molempia maita. Äärioikeistolaisuus tarvitsee aina syntipukkeja: kommunisteja, juutalaisia, erilailla ajattelevia jne.. Vainottavat toimivat pellotteena, jottei oppositiota tai ajattelua tai uhkaa johtajille synny ja jos tällainen syntyy tehdään siitäkin esimerkki julkisella mestauksella tyyliin Erwin Rommel.

Median 2008 eräällä kulmakunnalla waltaan nostama heikko weikko sai median avulla waltaansa  lähes kaikki päätäjät. Ne harvat ketkä eivät alistuneet tähän waltaan saivat kokoea median moukaroinnin ja walheellisen häpäisyn. Syntyi pelote, joka sai päätäjät seuraamaan messiasta aivan kuten Adolf Eichmann seurasi johtajaansa - sokeasti sääntöjä noudattaen ja henkilökohtaisesti elämässä eteenpäin pyrkien.

Myös muuten päättäjät olivat, Hannah Arendtia löyhästi siteeraten, kuten Eichmann, poliittisesti heikkoja, velttoja ja luomiskyvyttömiä. He olivat kuin vettyneitä ajopuita tehden tahdottomasti kaiken, mitä Jumala ja hänen poikansa esitti. Vaikka kaikki meni ruhtinaallisesti Winoon, se kuitattiin walheellisella uholla. Talouden surkeudesta ei saanut mainita, se oli kiusaamista ja häiriköintiä.... jatkuu....