Jo riittää VENÄJÄ, VENJÄ, VENÄJÄ huutaminen

Suomi on demokratia, Suomessa on sanan vapaus, olemme länsimaisia ja Suomi kuuluu länteen. Näin varmasti on, mutta Venäjä on Venäjä, se on iso, se on arvaamaton, se saattaa suuttua ja se on ihan vieressä. Olemmepa sitten mitä mieltä tahansa omasta Suomesta tai Venäjästä, me emme voi tilastollisille, määrällisille tai maantieteellisille faktoille yhtään mitään. Harva meistä rakastaa Venäjää, mutta useimmat meistä haluavat tulevaisuudessakin tehdä töitä ja elää turvallisesti vapaassa Suomessa.

Suomen johdon olisi syytä viimeinkin pohtia, mikä on Suomen ja suomalaisten etu toimissa Venäjää vastaan. Olemme mukana kansaivälisessä klikissä, joka ärsyttää ja painostaa Venäjää sotilaallisiin toimiin Ukrainassa. On myös aivan selvää, että Venäjä ei loputtomiin sormi suussa vartoo  Ukrainan hallituksen johdolla tapahtuvaa 15 miljoonaisen venäjänkielisen jatkuvaa alistamista ja moukaroimista. Jossain vaiheessa Venäjä puuttuu tähän ja sehän taas on oikea lottovoitto Ukrainan hallitukselle ja USA:lle.

Ukrainan venäjän kielisten asema on sama kuin Suomen ennen maamme itsenäistymistä. Vähemmistö elää rajatuilla oikeuksilla enemmistön armoilla. Joskin aikoinaan Suomella oli autonomia, mutta joka tapauksesta pelko venäläistämisestä vallitsi Kerenskin aikana. Suomi itsenäistyi Venäjän vallan alta ja tuskinpa siinä mitään tuomittavaa on. Eikö Ukrainan venäjän kielisillä ole sama oikeus? Minkä takia heidän pitäisi elää ja EU:n pakottaa heidät elämään maassa, jossa he ovat sorrettu vähemmistö? Onko ainoa syy tähän venäjän kieli ja Venäjä?

Jos jossain päin maailmaa hallitus terrorisoi omia kansalaisiaan, niin vapaa uljas länsi, johon Suomikin kuuluu, tuomitsee maan hallituksen toimet ja aloittaa sorretuille humanitaarisen avun tajoamisen ja jopa sotatoimilla tai asetoimituksilla avustaa ahdinkoon joutunutta vähemmistöä. Eikö näin ole käynyt Syyriassa, Lipyassa, Irakissa, Afganistanissa jne.. Miksi nyt Ukrainan ja toisaalta Israelin suhteen toimimme toisin? USA jouksuttaa EU:ta ja siinä sivussa natosopivaa Suomea kuin teuraslammasta. Ja jos joku niin Suomi on se teuraslammas, jonka, tällä menolla, suuri karhu nielaisee seuraavaksi.

Ukrainasta on lähtenyt YK:n alajärjestön mukaan 750 000 pakolaista Venäjälle. Venäjä vastaanottaa pakolaiset ja yhdessä Punaisen Ristin kanssa lähettää humanitaarista apua Ukrainaan, mutta mitä tekee Suomi? USA:n ja EU:n ohjeistamana Suomi boikotoi Venäjää. Onko tämä länsimaista inhimillisyyttä ja pyyteetöntä demokratian tukemista? Jos se on sitä, niin on syytä olla ylpeä siitä, että olemme osa läntistä maailmaa?

Mitä näistä boikoteista hyötyy Ukraina tai Suomi? Valtaeliittelejä lukuunottamatta kukaan ei hyödy yhtään mitään. Ukrainassa mikään ei muutu parempaan suuntaan eli vallassa olijat pönkittävät asemaansa ja kansan kurjuus jatkuu. Suomessa sen sijaan aluksi jopa 10 000 ihmistä menettää työnsä ja lopuksi menetämme pysyvästi hyvät kauppasuhteet Venäjän kanssa. Silloin tulevaisuutemme on taantuvan ja korviaan myöden veloissa olevan EU:n varassa ja se on jo kakkostakin huonompi kortti tulevaisuuspelissä.

Olisiko siis viimeistään nyt korkea aika muistaa Gandhin sanat: Mikään ongelma ei ole niin suuri etteikö sitä voisi keskustelemalla korjata. Suomen pitäisi näyttää vahvuuttaan ja otta johtajuutta po. ongelman ratkaisussa. Siihen emme pysty EU:n takarivin nöyristelijänä tai Venäjän nuoleskelijana, mutta itsenäisenä, puolueettomana, faktoja kunniottavana ja neuvottelevana kansainvälisenä vaikuttajana saamme rauhanprosessin käyntiin ja tuvaamme siinä sivussa myös Suomen tulevaisuuden!