MIKSI HALLITUKSEN SÄÄSTÖT KÄÄNTYVÄT AINA KULUIKSI?

Korolorskin maitokolhoosissa oli aikoinaan lypsykilpailu, jonka voitti Amalia. Hänen otteensa utareista oli tuima ja tehokas, joka nykäisyllä tuli maitoa tuplaten sen, mitä seuraavaksi parhaalla lypsäjän nykäisyllä. Utareet savusivat ja maito kuohusi Amalian käsien tanssiessa utareelta utareelle. Amalia oli paras ja nopein lypsäjä, mutta voittiko hän? Eipä tietenkään Ljeenuska voitti ja Injkuska sai toisen tilan. Ensimmäinen oli kisan aikana niin kännissä, että erehtyi lehmän sijasta yrittää lypsää kanaa ja toinen ei päässyt mehumaijan luota edes kisapaikalle - oli polkupyörä alkanut vikuroida ja heittänyt ajajan ojanpohjalle takiaisten ja ruiskukkien sekaan.

Yllättikö päätös muuta kolhoosin väkeä? -Eipä yllättänyt! Kolhoosin työntekijät olivat tottuneet tähän, sillä sen hallitus ei ollut koskaan käynyt kolhoosissa. He suunnittelivat ja päättivät asioista kolhoosin edustuskerroksissa. Kun piti vähentää tuotantoa 25%, katseli hallitus lehmän kuvaa, pohti ja nautti - pohti ja nautti sekä päätti: Lypsetään vain kolmesta utareesta ja maidon tuotanto putoaa vaaditut 25%. Tällaisia olivat kolhoosin hallituksen päätökset. Ne eivät tietenkään tuottaneet säästöjä, mutta päätöksenteko oli hauskaa, ikimuistoista ja ainahan kansa maksoi kaiken.

Olipa melkein meres, ihan parttaal pieni kuoleva kaupunki ja sen hallitus. Tuon hallituksen ydin oli imenyt oppinsa ja oppinut tapansa neuvostoaikana. Sekin hallitus leijui kerroksissa, ei perehtynyt päättämiinsä asioihin ja niinpä kansa maksoi, kaupunki pieneni. Opetus on se: Päätöksenteko on kallista, se ei ole kiinni hallintomallista!

Palataanpa kaukaisista ja oudoista tavoista omaan kaupunkiimme. Tiesitkö etteivät hallituksen jäsenet eivät ole kuluvana valtuustokautena vierailleet esim. kulttuuri- liikunta- ja nuorisolautakunnan kokouksissa? Tältä pohjalta ollaan otettu osallistumisen suhteen aimo askel taaksepäin. Menneellä kaudella tilanne oli kokolailla toinen, niin hallituksen jäsen kuin hallituksen puheenjohtaja olivat lähes poikkeuksetta paikalla. Heillä oli kiinnostusta asioihin, joten totaalisen onnettomia, todennäköiseen täystuhoon johtavia, päätöksiä ei syntynyt säästörintamalla.

Nyt ollaan vailla tietoa ja tulevaisuuden suunnitelmia pistämässä yhden organisaation sekä koko kaupunkiorganisaation ja sen suunnan ainoaa osaajaa säätölahtiin. Päätöksenteko on äärimmäisen helppoa, kun ei anna tiedon tai tulevaisuuden rasittaa aivotoimintaa. Sen kun päätetään ja katsotaan kuinka käy ja jos menee pieleen, niin ainahan kansa mukisematta maksaa kaiken. Näin me toimimme vanhassa neuvostohengessä, kuin kolhoosissa konsanaan, teemme päätöksiä ja vähät välitämme niiden vaikutuksista. Tästä toiminnasta vastuu on kaukana, kunhan roikutaan vippaskonstein saavutetussa vallassa. Kunpa meillä olisi tolkun päättäjiä ja he olisivat ihmisiksi.